Pitkästä aikaa on Vanamoiden toinen extra nyt ulkona! Kiitos taas paljon kommenteista, joita tuli osaan :) Koneen vaihduttua peli on toiminut melkein kuin unelma ja olen innoissani pelaillut eri tallennuksilla ja päässyt kokeilemaan toimintoja, mitä en vanhalla koneella päässyt koskaan testaamaan (esim sukeltelu on tosi siistin näköistä).. Vanamot ovat rikkoneet sivun katseluiltaan jo 50 000 rajan, kiitoksia siis kaikille lukijoille! Osan lopussa olevan rantakohtauksen kuvia muokkasin kirkkaammiksi ohjelmalla PhotoScape, toivoisin saavani niistä palautetta, koska eilen käytin ohjelmaa ensimmäisen kerran ja kuvat oli alun perin tosi tummia.. Julkaisun jälkeen kiiruhdan nopeasti pelailemaan Vanamoiden tarinatallennuksella, jotta saadaan taas pian perheen edesottamuksia kehiin! Lukuiloa kaikille :D
Asetuttuani Bridgeporttiin huomasin kaupungin vetäneen minut sykkeessään mukaansa. Pääsin nopeasti mukaan piireihin ja kutsuja sateli joka suunnasta juhliin.
Juhlissa käydessä törmäsin mitä erikoisempiin tyyppeihin. Yhtenäkin iltana tapasin ensimmäistä kertaa vampyyrin. Juttelin Vladimir-vampyyrin kanssa lähestulkoon kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Ihmettelin kovaäänisesti Vladimirille siitä, voiko vampyyrin puremaan kuolla. Päädyimme tulokseen, että voi, mutta kuolema ei tunnu pahalta ja puremaan kuollut kokee kivuttoman kuoleman.
Kiinnostuin tyypistä tosissani ja jollain ihmeellisellä tavalla viehätyin vampyyriudesta, mutta Vladimir osoittautui lopulta roistoksi, joten ihastukseni lopahti jo melkein ennen kuin se ehti edes alkaa.
Töiden jälkeen arkenakin saatoin käydä drinksubaareissa muutamilla ja pidin silmäni auki miestarjonnan suhteen. Voisi jopa sanoa, että minulla oli baareissa haku päällä.
Päädyin välillä tanssimaan ja bilettämään jopa viiden tähden julkkisten kanssa. Julkisuus ja mammona eivät pahitteeksi olisi uranikaan kannalta, mutta tanssiessamme olimme koko ajan paparazzien vapaata riistaa. En kuitenkaan halua, että omaa elämääni seurataan lehtien sivuilta minne ikinä menisinkään vuorokauden ympäri, joten en kiinnostunut niin korkean statuksen omaavista tyypeistä.
Kotiin päästyäni juhlien jälkeen minulle maistui usein iltapalaksi jokin suolainen. Nakkisämpylä nousi suosiooni, koska se oli niin helppo valmistaa ja niitä sai tehtyä monta kerralla jääkaappiin valmiiksi.
Saattoi olla aamuyö, kun pääsin nukkumaan omaan sänkyyni. Olin kuitenkin vielä nuori ja sinkku, jonka vuoksi jaksoin tällaista elämää.
Herätyskellon soidessa en ollut välillä uskoa korviani. Unenpöpperössä nousin ja menin tekemään aamutoimiani.
Laitoin aamiaiseksi usein lettuja. Alkuun niiden valmistus oli hirveän vaikeaa, mutta huomasin harjaantuvani koko ajan paremmaksi niiden teossa ja harvemmin ne enää paloivat.
Hampaiden harjauksen yhteydessä puhuin usein peilin edessä ja harjoittelin erilaisia näyttelijöiltä oppimiani eleitä ja reagointitapoja. Olin urani suhteen kunnianhimoinen ja pyrin saamaan ylennyksiä mahdollisimman nopeasti ja kykyni muiden tietoon.
Pyrin olemaan jopa ajoissa pihalla odottamassa kimppakyytiä. Kyyti tuli aina samaan aikaan, joten osasin jo rytmittää päiväni rutiinit kyydin tuloon asti.
Viihdyin iltoja myös kotona töiden jälkeen omissa oloissani maalaten ja radion biisien mukaan tanssien. Maalaamiseen tarvitsin aina pienen inspiraation ja ne usein tulivat lapsuudestani.
Tämän maalauksen valmistuttua ei ollut epäilystäkään siitä, mitä tauluni kuvasi. Se toi mieleeni isoveljeni, joka joutui nuorempana avaruusolioiden sieppaamaksi. Välillä mietin, mitä hänelle kuuluu.
Seuraavana päivänä tein varmaankin elämäni tärkeimmän päätöksen, kun menin eräiden juhlien sijaan kuntosalille. Tein eri lihasliikkeitä jokaisen lihasryhmän kanssa. Vaikka näyttelijäuran vuoksi on tärkeää päästä mukaan piireihin, on tärkeää pitää huolta omasta kehosta ja roolejakin voi saada helpommin, kun kroppa on kunnossa.
Lepuutin käsiäni hetken, kun huomasin salin etualalla hyvin komean miehen. Hän sai huomioni puoleensa välittömästi. Tuntui, kuin en saisi silmiäni hänestä irti ollenkaan.
Aloin nostamaan hauislaitetta entistä nopeammin ja suuremmilla painoilla. Halusin miehen huomaavan, minkälainen voimanainen olisin. Otsalleni nousi kylmähiki, enkä voinut olla vilkuilematta miehen suuntaan vähän väliä.
Lopetin kuntoilun ja tuijotin suoraan mieheen. Hänellä oli todella lihaksikas kroppa.
Katselin hänen upeaa työskentelyään ja odottelin, koska hän lopettaisi tai pitäisi tauon. Mietin, miten tekisin häneen vaikutuksen ja miten aloittaisin keskustelun.
Lopulta mies lopetti painojen noston ja riensin nopeasti häntä kohti.
”Heippa! Sua ei olekaan täällä aikaisemmin näkynyt.. Oletko uusi tässä kaupungissa?” kysyin reippaasti itsevarmuutta äänessäni.
”On tää ensimmäinen kertani täällä kuntosalilla. Muutin viikko sitten tänne ja paikka tuntuu vielä hyvin vieraalta” totesi mies vähän poissaolevasti.
”Mä olen Annika Vanamo ja olen asunut täällä kolmisen kuukautta. Tää on kiva kaupunki, kun tulee tutuksi” sanoin ja tunsin kylmän väristyksen selkäpiissäni.
”Hauska tutustua! Mä olen Oskari Palmgren. On kiva törmätä muihin simeihin, jotka eivät ole kaupungin alkuperäisiä ja tuntevat kaupungin kuin omat taskunsa.. Mitä oot tykännyt tästä kaupungista?” esitteli Oskari itsensä ja kysyi lisätietoa kaupungista.
”Iltaisin tuntuu, kuinka kaupunki herää eloon. Täällä on paljon tarjottavaa simeille, jotka tykkää bilettää ja monipuoliset on mahdollisuudet valita ammatti, mistä pitää. Maalaissimeille tätä paikkaa ei ole luotu” vastasin totuudenmukaisesti.
”Toi kertoo jo paljon. Sä varmaan tiedät parhaat bilemestat.. Haluisitko joku kerta viedä mut pienelle kierrokselle kaupungille?” kysyi Oskari minulta hymyillen.
”Ilman muuta vien sut kierrokselle.. Jos mä vaikka soittelen sulle joku ilta töiden jälkeen..” sanoin onnellisena.
Oskari antoi minulle puhelinnumeronsa ja poistui vessaan. Vatsassani tuntui, kuinka perhoset lentelisivät siellä. Olin ihmeissäni, miten noin komea mies saattoi olla ehkä kiinnostunut minusta, kun pyysi oppaaksi kaupungin yöelämään.
Sitten tapahtuikin jotain odottamatonta. Pyörryin. En tiedä, kuinka kauan makasin kuntosalin lattialla, mutta palauduttua tajuihini Oskaria ei näkynyt enää missään.
En tiedä johtuiko pyörtyminen alhaisesta verensokerista, mutta päästyäni kotiin aloin heti laittamaan ruokaa. Tein taas ison aterian nakkisämpylöitä.
Oskari pyöri mielessäni samalla, kun söin. Aloin kauhukseni ajattelemaan, minkälaisen kuvan olin antanut itsestäni varsinkin, jos mies oli nähnyt minut taju kankaalla kuntosalin lattialla. Mies mielessäni menin myös nukkumaan.
Mietin koko aamun uskaltaisinko soittaa Oskarille. Ennen töihin menoa lopulta rohkaistuin ja yritin soittaa hänen numeroonsa.
Puhelin hälytti pitkään, mutta lopulta siihen vastasi hyvin uninen ääni.
”Haloo?” vastasi ääni mumisten.
”Hei Oskari! Tässä Annika soittelee. Se tyttö sieltä kuntosalilta, joka lupasi esitellä kaupunkia.. Ajattelin haluaisitko lähteä tänään illalla syysriehaan? Se on saapunut eilisen aikana tänne..” ehdotin Oskarille.
”Mennään vaan. Käykö seitsemältä?” vastasi Oskari.
”Seitsemältä sopii hyvin, olen päässyt silloin jo töistäkin. Nähdään illalla, heippa!” sanoin innoissani ja suljin puhelun.
Tuskin maltoin odottaa iltaan asti. Tänään toivoinkin poikkeuksellisesti, että työpäivä kuluisi mahdollisimman nopeasti.
Vaihdoin töiden jälkeen nopeasti vaatteet ja riensin syysriehaan. Siellä Oskari minua jo odottikin ja tervehdimme nopeasti. Täysikuu valaisi rieha-alueen kauniisti.
”Mun täytyy tunnustaa sulle yksi juttu heti näin alkuun..” aloitti Oskari vähän vaikeasti.
”Älä vaan sano, että näit mut silloin salilla pyörtyneenä.. Mulla tais verensokeri päästä turhan alas.. Olo helpottui, kun söin kotona. Sun ei tarvitse huolehtia mun syömisistä, ei mulla ole syömishäiriötä” selittelin äkkiä Oskarille kädet ilmassa huitoen.
”En mä sitä tarkoittanut, vaikka sut lattialla makaamassa näinkin. Mä en vaan uskaltanut tulla auttamaan sua, vaan eräs mummo ravisteli sut hereille.. Mulla on itseasiassa siihen hyvä syy.. Sä nimittäin tuoksut herkullisen hyvältä” kertoi Oskari.
”Vai tuoksun herkullisen hyvältä.. Se johtuu varmaan Escadan kesätuoksusta, johon on sekoitettu marjojen tuoksuaromeja ja vaniljaa” vastasin naureskellen.
”En mä sitä.. Vaan sun veri tuoksuu houkuttelevan hyvältä” selvensi Oskari.
”Tarkoitatko, että olet vampyyri?” kysyin epäileväisesti.
”Kyllä, olen vampyyri. Halusin paljastaa sen sulle heti näin alkuun, mutta ymmärrän, jos mun läsnäolo pelottaa sua. Kaikki ei tänä päivänä hyväksy vampyyreitä niin hyvin ja meistä liikkuu ties mitä juttua” jatkoi Oskari.
”Mua ei todellakaan haittaa, että olet vampyyri. Oon tutustunut muutamiin ihan okei vampyyreihin. Se jotenkin kiehtoo.. Niin ja kunhan et pure mua ilman lupaa niin kaikki on OK” vastasin hymyillen.
”No hyvä juttu. Mitäs täällä syysriehassa voikaan tehdä?” Oskari kysyi.
Kerroin Oskarille syysriehan erikoisuuksista aina kauhujen taloon asti. Päätimme mennä ottamaan toisistamme mittaa omppukalastuksessa, mutta saimme vielä kisaan lisäseuraa. Seuramme oli hyvin vähäsanaisia ja vaikutti ihan joltain pimeältä mafiaporukalta.
Kisa alkoi ja minulla oli sellainen olo, että halusin päihittää yhdessä Oskarin kanssa nuo aurinkolasihemmot. Yritimme kahmia omenoita suuhun, mutta se ei ollut ollenkaan niin helppoa kuin luulin.
Puolessa välissä omppuongintaa alkoi näyttää pahasti siltä, että häviäisimme kilpailun. Kilpakaksikolla oli paljon parempi tekniikka kuin meillä.
Lohdutuksekseni kilpailun lopussa sain kuin sainkin omenan suullani kiinni. Oskari oli hyvä tässä lajissa, mutta ei tullut yllätyksenä, kun voittajaksi julistettiin aurinkolasikaksikko.
Riehassa kävimme myös kauhujen talossa ja pidimme hauskaa. Meillä oli niin hauskaa keskenämme, että pyysin Oskaria tulemaan luokseni käymään.
”Mulla on ollut tosi hauskaa tänään. Mitäs tykkäsit riehasta?” kysyin Oskarilta.
”Oli tosi hauskaa. Ei tehnyt yhtään mieli käydä missään baarissa. Sä oot hauskaa seuraa ja sun kanssa on mukavaa.. Aika kuluu nopeasti” kertoi Oskari.
Katselimme toisiamme hetken silmiin. En halunnut vielä tunnustaa hänelle olevani ihastunut.
”Voitaisko me nähdä tässä joku päivä uudestaan? Käytäis vaikka leffassa” ehdotti Oskari.
”Ne vois olla sitten treffit, jos sulle sopii” jatkoi Oskari heti perään.
”Mielelläni lähden sun kanssa treffeille. Sä vaikutat just mun tyyppiseltä tyypiltä” sanoin hymyillen ja Oskari laittoi kätensä olkapäälleni.
Oli hauska huomata, että ihastus oli molemmin puolista. Treffipyynnön jälkeen uskaltauduin halaamaan Oskaria. Hänen läheisyytensä tuntui huumaavalta, mutta iho tuntui omaani vasten kylmältä.
Hetken halailtuamme meidät valtasi hiljainen hetki. Tuijotimme toisiamme silmiin ja pikkuhiljaa myös toistemme huulia. Oskari alkoi lähestyä kasvojani ja tiesin, mitä seuraavaksi olisi luvassa. Sain silloin ensisuudelmani vampyyrilta ja se tuntui uskomattomalta.
Ensisuudelman jälkeen annoimme tunteiden viedä mennessään. Suutelimme koko ajan intohimoisemmin ja olo oli kuin tulisilla hiilillä kävelisi. Oskarin huulet tosin tuntuivat viileiltä omiani vasten, joka sai aikaan erikoisen tunteen.
”Tää tuntuu varmaan hassulta, mutta aloitettaisko seurustelemaan? Ei meidän tarttis kiirehtiä, mutta mä haluun sut” sanoi Oskari suutelumme jälkeen.
Olin yllättänyt, että hän halusi edetä näin nopeasti ja aloin epäillä hänen tarkoitusperiään. Toisaalta olin itsekin aivan hullaantunut Oskarista, joten annoin mennä.
”Seurustellaan vaan. Mä olenkin hetken aikaa jo etsinyt sopivaa kumppania. Kestätkö, jos joudut esiintymään julkisuudessa? Mä olen näyttelijän uralla, joten siltä ei voi välttyä, jos alamme seurustelemaan” varmistin vielä.
”Ei se mua haittaa. Mä hyödyn julkisuudesta, kun haluan kirjailijaksi” totesi Oskari iloisesti.
Otimme uudella kännykälläni pusukuvan muistoksi tästä päivästä. Minun oli päivitettävä kuva heti omaan SimBookkiini.
Jatkoimme pussailua, kun olimme sen makuun päässeet. Kätemme alkoivat vaellella rohkeammin toistemme iholla. Minulla oli tunne, että halusin kokeilla kaikkea kivaa heti.
Tunnelma välillämme kävi villiksi ja ei mennyt kauaa, kun vaatteemme olivat saaneet kyytiä. Oskari sai minulta jotenkin kontrollin pettämään. Olin mieltänyt, että olisin kiltti tyttö, enkä menisi pojan kanssa sänkyyn ensimmäisellä treffeillä. Toisaalta nämä eivät olleet vielä ensimmäisetkään treffit alitajuntani huusi päässäni, kun suutelimme Oskarin kanssa sängyllä.
Ei tarvitse varmaan enempää kertoa, mihin kaikki lopulta johti. Oskarista tuli minun ensimmäinen sanan kaikissa tarkoituksissa.
Oli varmaan jo aamuyö, kun Oskari otti minut kainaloonsa nukkumaan. En sitä aikaisemmin uskonutkaan, kuinka ihanaa oli nukkua miehen kainalossa. Paikka tuntui turvallisimmista maailmassa.
Oskari vielä nukkui, kun olin syömässä aamupalaa ja tekemässä lähtöä töihin. Oloni oli upean illan ja yön jäljiltä hurjan energinen ja halusin nähdä Oskarin seuraavaksi mahdollisimman nopeasti.
Niinpä jätin Oskarin puoleiselle yöpöydälle lapun, jossa toivoin, että voisimme nähdä tänään illalla rannalla. Työpäiväni oli varmaan jo puolessa välissä, kun Oskari heräsi ja lähti asunnoltani.
Kun olin päässyt töistä ja lähdössä rannalle, tunsin valtavan vihlaisun vatsassani ja minulle tuli huono olo. Nousin hissillä nopeasti takaisin asunnolleni…
…ja juoksin suorinta tietä vessaan oksentamaan. Olin varmasti syönyt töissä jotain pilaantunutta ruokaa.
Oloni helpotuttua lähdin rannalle. Siellä Oskari odotteli minua ja nappasi minut kainaloonsa.
”Mulla oli hirveä ikävä sua” sanoi Oskari ja suuteli minua taivuttaen vahvoilla käsivarsillaan.
”Niin mullakin oli ikävä sua! Tää tuntuu ihan hullulta, vaikka siitä ei ole vielä vuorokauttakaan, kun viimeksi näimme” sanoin suudelmien välillä.
Kävelimme rannalla ja ihastelimme maisemia. Kaupunki näytti upealta rannalta katseltuna sen kirkkaissa valoissa. Emme kuitenkaan uskaltaneet mennä pulahtamaan mereen, koska tähän vuodenaikaan se oli jo kylmää.
Kävellessämme rannalla sain yllättävän ajatuksen ja polvistuin Oskarin eteen.
”Mitä sä nyt oikein teet?” kysyi Oskari kummastuneena.
”Tää saattaa kuullostaa ihan mielipuoliselta, koska tapasimme ekan kerran vasta kaksi päivää sitten. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että olet minulle se etsimäni Herra Oikea. Siksi en halua enää viettää hetkeäkään sinusta erossa” puhuin iloisena.
”Oskari, tulisitko minun miehekseni nyt ja ikuisesti?” kosin Oskaria mielenjohteesta.
Oskari piteli käsiään suullaan hämmästyksestä tempauksestani johtuen.
”Oi Annika! Tietysti mä tuun sun mieheksi nyt ja ikuisesti” vastasi Oskari lopultakin onnellisena.
”Sä teit musta onnellisen naisen Oskari, arvaat varmaan.. Uskon, että meidän yhteiselo tulee toimimaan, vaikka emme sitä olekaan vielä kokeilleet” sanoin rakastuneena sormuksen kimallellessa Bridgeportin illassa.
Laitoin sormuksen Oskarin sormeen ja se oli yllätyksekseni sopiva. Katsoin sen kimaltelua ja tajusin meidän virallisesti olevan kihloissa.
”Oi Annika! Mä olen niin onnellinen! Mun ei tarvii olla enää yksin, eikä etsiä ketään sopivaa epäilevien simien joukosta” sanoi Oskari helpottuneena ja suuteli minua hellästi.
”Mitäs sanoisit, jos mentäisiin saman tien naimisiin? On niin upea ilta ja sut mä vaan itselleni haluan” sanoi Oskari puolestaan.
Ryhdyimme tuumasta toimeen ja vannoimme toisillemme vihkivalat. Katselin lumoutuneena, kun Oskari pujotti sormuksen sormeeni.
Minun vuoroni tuli myös laittaa sormus Oskarin sormeen. Nyt olisimme kahden päivän tuntemisen jälkeen aviopari. Nopeaa toimintaa, mutta annoin tunteiden kuitenkin viedä, sillä elämä ei saanut olla tylsää.
Suutelimme onnellisena avioparina. Bridgeport oli tähän asti osoittautunut kaupungiksi, joka toteutti lähes kaikki unelmani. Tuskin maltan odottaa, miten elämä Oskarin kanssa vaikuttaisi unelmiini.
Näin tällä kertaa :) Annika on ilmeisesti sukupolvensa villikko, eikä aikaile elämäänsä liittyvissä käänteissä :) Seuraavaksi extraa tulee Annasta ehkä jo piankin, sillä kuvat on räpsitty ja osa luonnosteltu (teksti vain uupuu), mutta Vanamoista julkaisen kuitenkin seuraavaksi osan.. Nähdään mm. mihin kaupunkiin perhe muutti :D Kommentit ovat taas tervetulleita! :)
mvk.jpg)
mvk.jpg)
mvk.jpg)
