29. Omatunto

Tadaa! Uusi osa on jälleen täällä :) Tämä osa on ehkä hieman totuttua lyhyempi, mutta älkää antako sen häiritä. Osassa kuitenkin taas tapahtuu kaikkea pientä kivaa.. Ja kiitokset kaikille edelliseen osaan kommentoinneille! Kommenttejanne oli ihana lukea :) Sen pidemmittä puheitta toivotan lukuiloa kaikille tasapuolisesti ;)

Raskauteni oli edennyt jo loppusuoralle. Synnytys voisi alkaa päivänä minä tahansa. Aamuisin sängystä noustessani oli selkäni usein hyvin kipeä. Odotin jo kovin, että synnytykseni käynnistyisi, niin oloni helpottuisi. 

Mieheni vielä nukkuessa valmistin meille aamupalaa. Paistoin meille ruokaisaa munakasta, josta saisin paljon proteiineja. Valmistaessani aamupalaa mieleeni tuli se ilta, jolloin olin pubissa ja tapasin Laran. Larasta en ollut kuullut mitään sen illan jälkeen, enkä ollut kertonut Kanervolle tekemästäni taiasta. Mitään ei kuitenkaan siitä ollut seurannut tähän päivään mennessä, sillä aikaa tapahtumasta oli vierinyt suunnilleen kahdeksan kuukautta. Silti omatuntoni viesti minulle, että minun pitäisi julkisesta taiasta kertoa miehelleni.

Syödessäni munakasta mietin tapahtunutta edelleen. Päätin, että omatuntoni saisi rauhan, kun olen kertonut taiasta miehelleni. Kanervo ansaitsee kuulla siitä, koska hän on viime aikoina ollut innoissaan lähestyvästä lasketusta ajasta ja muutenkin ollut ihana koko raskauden ajan.

Kristiinakin heräsi viimein ja huusi sängyssään. Krista oli herännyt jo aikaisemmin ja leikki tyytyväisenä leluilla lastenhuoneessa. Menin vaihtamaan Kristiinan vaipan ja annoin tuttipullon näin alkuun.

Tuttipullon jälkeen Kristiina sai aamupalaksi puuroa, jota olin valmistanut suuremman erän jääkaappiin. Kaksoset olivat viime kuukausien aikana kehittyneet paljon. Esimerkiksi syöminen sujui molemmilta jo siistimmin. 

Molemmat tytöt olivat myös oppineet kävelemään. Krista kulkikin joka paikkaan kävellen, jos se vain oli mahdollista. Molempien puhe kuitenkin tuli jäljessä, kun liikkuminen oli paljon kiinnostavampaa, mutta en antanut sen häiritä, sillä tiesin tyttöjen kuitenkin jossain vaiheessa oppivan puhumaan ennemmin tai myöhemmin.

Päiväuniajan koittaessa menin yläkertaan kirjoittamaan viimeisiä kappaleita uuteen romaaniini. Kaikkein kivointa olikin aina kirjoittaa kirjan loppu, sillä niihin sai aina kiristää juonta ja tehdä nopeatempoisia tapahtumia. Mielessäni pyöri jo ajatus siitä, että jossain vaiheessa minun tarvitsisi kirjoittaa tulevalle perijälle kirja sukupolvestani. Tekisin sen vasta, kun olisin itse keski-ikäinen, sillä siihen mennessä on varmasti kertynyt jotain kirjoitettavaakin.

Kirjoittaessani Kanervo tuli myös yläkertaan soittamaan tärkeän puhelun. Hän soitti töihin ilmoittaakseen, että jäisi isyyslomalle ja pitäisi pitämättömät lomat sitä ennen pois. Sen jälkeen hän soitti erääseen toiseen paikkaan, jolla hän halusi yllättää minut pitkästä aikaa.

Kanervo oli antanut minulle kotona tarkat ohjeet ja oli käskenyt minun pukemaan juhlavaatteet päälle, sillä hän oli järjestänyt minulle pienen yllätyksen. Lastenvahdinkin hän oli järjestänyt, joten iltaan liittyvät yksityiskohdat oli kaikki järjestetty valmiiksi. Mieheni ajaessa yritin malttamattomana arvailla mihin olimme menossa. Yllätys oli suuri, kun pysähdyimme aivan upean ravintolan eteen.

”Olipa upea yllätys!” sanoin innoissani miehelleni, kun olimme istuutuneet pöytään.

”Oliko sulla jotain suhteita vai miten saimme varauksen tänne? Tämähän on saanut ties mitä palkintoja maailmalla” kysyin ihmetellen mieheltäni.

”Tämän paikan omistaja on mun pomon tuttu, joten sitä kautta saimme jokainen mahdollisuuden tulla käymään täällä” Kanervo kertoi minulle.

Teimme tilauksen ja katsoimme toisiamme. Hetken päästä Kanervo avasi puheenvuoron.

”Ei taida olla enää pitkä aika synnytykseen.. Mä jäin töistä tänään isyyslomalle ja pidän myös pitämättömät kesälomapäivät nyt pois.. Vähän jännittää jo, koska synnytys koittaa” pulisi Kanervo taukoa pitämättä.

”Lapsi voi syntyä minä päivänä tahansa jo.. Mahtavatko kaksoset tulla mustasukkaisiksi vauvasta? Heille täytyy muistaa antaa huomiota, vaikka vauva veisikin suurimman huomion” sanoin miettien tulevaisuutta.

”Mä voin ainakin yrittää viettää aikaa enemmän kaksosien kanssa vauvan synnyttyä niin kauan, kunnes mun loma loppuu.. Jos siitä vaan on apua” ehdotti Kanervo.

”Olishan siitä tietysti apua, mutta vauvan hoidosta et silti pääse välttymään” vastasin nauraen.

Tilausten tuonnissa kesti, joten päätin kertoa, mitä Laran kanssa tapahtui karaokekuppilassa.

”Muistatko vielä sen illan, kun kävimme molemmat eri baareissa? Sain sinä iltana tietää olevani raskaana, mutta sinä iltana tapahtui jotain muutakin, mistä en ole kertonut sinulle, mutta se asia on vaivannut mua” aloitin rauhallisesti.

”Muistan sen illan vielä hyvin. Se oli hauska ilta, tuli jorattua kunnolla.. Mut et sä kieltämättä oo kertonut, miten sun ilta meni” toteaa Kanervo haluten kuulla lisää siitä illasta.

”Mä uskaltauduin laulamaan loppuillasta karaokea Laran kanssa. Se oli tosi kivaa.. Lara tosin kertoi minulle, että sillä ei ole melkein ollenkaan mahdollisuuksia saada lasta miehensä kanssa. En osannut riemuita omasta raskaudestani ja halusin auttaa Laraa jotenkin. Lopulta päädyin tekemään onnenloitsun Laralle toivoen sen auttavan häntä saamaan lapsen. Sinä iltana baarissa joku nainen itse asiassa tuli raskaaksi, kun lauloimme karaokea Laran kanssa” kerroin illankulusta.

”Siis tarkoitatko, että sä teit sinä iltana taian julkisella paikalla? Sehän oli ehdottomasti kielletty.. Etkö sä ajatellu meitä ollenkaan, kun teit sen taian? ” kyseli Kanervo tiukasti hermostuneena.

”Mä halusin vaan auttaa Laraa. En ole kuullut hänestä sen jälkeen auttoiko se taika yhtään” sanoin epätoivoa äänessäni ja nostin kädet ilmaan vakuuttaen tarkoittavani sanojani.

”No sekin vielä.. Mitä jos KillSupers on tehnyt Laralle jotain sun taian takia?” kysyi Kanervo kauhuissaan.

”En mä voi tietää, onko ne tehneet Laralle jotain, mutta meille ei ainakaan ole tapahtunut mitään. Siitä on jo yli puoli vuotta ja meillä on kaikki hyvin. Mitään ei ole tapahtunut, ei ole tullut puheluita tai viestejä.. KillSuperseista ei ole kuulunut mitään” vakuutin miehelleni.

”Kait mä uskon tuon. Sul on käyny tuuri, jos tuosta julkisesta taiasta ei seuraa mitään” sanoi Kanervo kuiskaten.

”Älä kuitenkaan enää tee julkisia taikoja, vaikka mikä ongelma muilla simeillä olis” jatkoi Kanervo ohjeistaen minua kuiskaten.

”Mun olo on nyt helpottunut ja lupaan, etten tee enää julkisia taikoja. Mä itse asiassa jälkeenpäin sitä vähän pelästyin, mutta onneksi siitä ei seurannut mitään” sanoin helpottuneena siitä, ettei Kanervo tällä kertaa suuttunut.

Annoksemme teossa kesti ja kärsivällisyyteni alkoi hiipua, sillä minulla oli jo kiljuva nälkä. Kokki keittiössä laittoi kuitenkin annoksiamme kuntoon niin nopeasti kuin pystyi, sillä emme olleet ravintolan ainoat asiakkaat.

Lopulta saimme annokset ja menimme ravintolan yläkertaan syömään ne. Kanervolla taisi olla vieläkin kovempi nälkä kuin minulla, sillä hän oli ennen minua syönyt oman annoksensa. Ruoka maistui taivaalliselta, mutta huomasin, että annokseeni oli eksynyt ripaus chiliä, joka ei välttämättä olisi hyväksi odottavalle äidille näin raskauden lopussa, koska se voi tarinoiden mukaan käynnistää synnytyksen.

Ilta oli ollut tosi ihana ja kiitin kultaani siitä intohimoisella suudelmalla. Nautin paljon juuri näistä hetkistä, jotka saimme olla kahden kesken ilman lapsia. Saan näistä hetkistä energiaa arjen pyörittämiseen.

Purskahdin nauramaan, kun Kanervo innostui pelleilemään valtavan masuni kanssa. Hän jutteli vatsalleni ja käski vauvaa tulemaan jo tähän maailmaan.

Vauva mahassani taisi kuulla isänsä äänet, sillä vauva alkoi potkimaan vimmatusti vatsassani. Kanervo hämmästyi, koska hän pystyi erottamaan potkut vatsani pinnalta mekon läpi.

Illan ollessa täydellinen säätä lukuun ottamatta päätimme lähteä kotiin. Sateenvarjoni suojasi minut sateelta juuri ja juuri, kun odotin miestäni, joka kävi hakemassa automme ravintolan eteen parkkipaikalta.

Lastenvahti lähti ovesta saman tien, kun saavuimme kotiin. Ilta kaksosten kanssa oli kuulemma sujunut hyvin ja tytöt nukkuivat nätisti. Niinpä mieheni teki minulle ehdotuksen, jota en voinut vastustaa.

Hipsimme molemmat hiljaa makuuhuoneeseemme, jotta kaksoset eivät heräisi. Olo oli kuin pikkulapsella, joka oli jäämässä kiinni pahanteosta.

Syleilimme toisiamme ja tunnelma oli muutenkin aika oivallinen nauttia toistemme läheisyydestä. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen välittämättä riskeistä, joita touhuistamme voisi seurata.

Pidimme hauskaa peiton alla ja olimme niin keskittyneitä toisiimme, ettemme huomanneet pikkutyttömme tepsuttelevan huoneeseemme. Toivon, ettei hän ymmärtänyt tapahtuneesta mitään eikä tapahtuneesta jäisi hänelle traumoja. Kannoin Kristiinan omaan sänkyyn herkän hetkemme päätyttyä, sillä tyttö nukkui huoneemme lattialla suloisen näköisenä. 

Seuraavana aamuna vatsaani sattui hieman ja vauva potki vatsassani levottomasti, mutta kuitenkaan merkkejä synnytyksestä ei vielä ollut ilmassa. Rauhoittelin masuasukkia taputtelemalla ja silittämällä vatsaani.

Näin Kanervon opettavan Kristaa puhumaan, josta johtuen päätin itsekin ryhtyä opettamaan Kristaa puhumaan. Kaikki olisi varmasti helpompaa jatkossa, kun tytöt osaisivat puhua.

Kristiina oli soittamassa ksylofonia, kun menin keskeyttämään hänen puuhansa. Tyttö ei hermostunut, vaikka otin häneltä soittimen pois.

Ryhdyin opettamaan Kristiinalle mielestäni tärkeimpiä sanoja, kuten äiti, isi, potta ja nälkä. Niiden avulla olisi helpompi ennakoida, mikä tyttöjä vaivasi, kun itku raikuisi.

Kristiina katsoi minua suoraan silmiin ja käänteli päätään puolelta toiselle antaen sellaisen vaikutelman, että hän ymmärtäisi puhettani. Tuuletin riemuissani lopulta, kun kuulin Kristan sanovan selkeästi ensimmäisen kerran ’äiti’. Muistaisin sen hetken aina.

Riemuitessani tunsin yhtäkkiä mekkoni kostuvan. Sitä seurasi järkyttävä polte vatsassani, joka kiristyi kipujen voimistuessa. Tiesin synnytykseni käynnistyneen.

Hih ja näin loppui tämä osa :) Mun oli pakko jättää tämä osa tähän, sillä seuraavassa osassa toteutan erään lukijan toiveen.. Risuja ja ruusuja saa taas antaa :) Ja mitä veikkaatte, kumman lapsen Aada tällä kertaa saa ;)

28. Side

Vanamot ovat täällä taas! :) Innostus muutenkin simssiin on taas palannut ja olen ryhtynyt lukemaan lukijoiden tarinoita kiinni. Vanamoille olen kehittänyt pidemmälle asti juonikiemuroita, joiden toteuttamista odotan kovasti.. Tämä osa sisältää arkista perhe-elämää, mutta jotain odottamatontakin tapahtuu, jolla on pitempiaikainen merkitys tarinan etenemisen kannalta :) Lukuiloa kaikille! :)

Eräänä perjantaiaamuna olin hoitamassa kaksosia lastenhuoneessa. Kristiina leikki tyytyväisenä lammaspehmolelullaan, mutta Krista vaati huomiotani.

Nostin Kristan syliini. Tyttö oli hyvin surkean näköinen ja syykin oli selvillä.

Suuntasin nopeinta tietä kohti hoitopöytää. Saatoin kuvitella, että jätimme jälkeemme kunnon hajuvanan. Ei ollut epäselvää, mitä vaipasta löytyisi.

Krista oli siitä helppo lapsi, että hän antoi vaihtaa vaipan ilman taisteluja ja kiukuttelua. Hoitopöytä oli aikoinaan ollut loistava ostos, sillä jotkut mieltävät sen turhaksi kapistukseksi. Nopeasti hoitopöydän pesutoiminnolla sain pestyä Kristan taas puhtaaksi.

Vaipanvaihdon jälkeen Krista ei ollut kuitenkaan vielä täysin tyytyväinen. Annoin hänelle vielä tuttipullon, joka sai hymyn Kristan huulille. Vaipanvaihto ei enää kuulunut suosikkipuuhiini ja odotinkin jo aikaa, jolloin tytöt oppisivat käymään asioimassa potalla.

Seuraavaksi huomiota halusi Kristiina. Näköjään pehmolammas ei enää kelvannut viihdyttämään pikku tuittupäätä. Niinpä leikimme ”hetken harakka huttua keittää”-leikkiä, joka sai tytön aina nauramaan riemusta, kun harakka löysi tytön kainalosta kaivon.

Sillä aikaa, kun hoidin kaksosia, Kanervo oli herännyt ja mennyt yläkertaan pesemään pyykkiä. Tytöt tuottivat päivässä aivan uskomattoman määrän likapyykkiä, kun molemmat olivat päättäneet, että ruokailua lusikalla oli korkea aika jo harjoitella itse.

Ennen töihin lähtöään mieheni oli ottanut tavakseen juosta juoksumatolla noin tunnin verran. Minä puolestani kirjoittelin kirjaani aina tyttöjen nukkuessa ja joskus otin itsekin pienet päiväunet samalla.

Laskettuani Kristiinan alas lattialle leikkimään tunsin vartalossani ikävän puistatuksen ja vatsaani pisti viiltävästi. Se sai ihoni kylmänhikiseksi ja päässä pyörrytti.

Eilisillan iltapalan jäännökset nousivat kurkkuuni. Peitin suuni kädelläni ja lähdin juoksemaan kylpyhuonetta kohti jättäen oven auki tyttöjen huoneesta.

Oksentaessani vessassa mietin järkyttyneenä, kuinka tutulta tilanne vaikutti. Muutaman päivän sisällä minulle valkenisi, olisinko oikeassa aavistukseni kanssa. Ja se mitä epäilin, olisi erittäin toivottu asia.

Mieheni lähdettyä töihin menin olohuoneen sohvalle lepäämään ja toivoin pahanolon helpottavan pian. Pidin kaksosten huoneen ovea auki ja kävin säännöllisin väliajoin kurkkimassa, mitä tytöt huoneessa tekivät. Krista oli syventynyt palikkalaatikolla leikkimiseen, kun Kristiina leikki vuorotellen eri pehmolelujen kanssa.

Lähdettyäni oven suulta Kristiina lähti konttaamaan kohti mielenkiintoista lelua. Tyttö oli hyvin päättäväisen näköinen.

Kristiina nappasi hellittelyn kohteekseen lelun, joka muistutti paljon lumimiestä. Häntä nauratti, koska lelusta olevasta napista painamalla ukkeli päästi mitä ihmeellisimpiä ääniä.

Leikin tiimellyksessä tapahtui kuitenkin yhtäkkiä kummia. Lelu katosi nimittäin kirjaimellisesti kuin savuna ilmaan. Kristiina näytti järkyttyneen tapahtuneesta, mutta ei kuitenkaan onnekseni alkanut itkemään, koska olisin joutunut nousemaan sohvalta, kun oloni oli juuri helpottunut.

Hetken päästä kuitenkin lelu ilmaantui kuin tyhjästä takaisin Kristiinan syliin vihreä taikapöly vanavedessään. Se sai hänet iloiseksi, mutta tapahtuneesta johtuen oli ilmiselvää, että Kristiina oli perinyt noitageenini, joka näköjään ilmeni jo taaperovaiheessa, mitä ei minun aikanani tapahtunut ollenkaan.

Sain laitettua tytöt päiväunille iltapäivällä ja herättyään he olivat taas virtaa täynnä. Aloinkin Kristiinan kanssa harjoittelemaan kävelyn saloja ja tyttö vaikutti opetteluun varsin vastaanottavaiselta. Suloisesti pikkutyttöni pysyi pystyssä huojuen, kun autoin hänet seisomaan jaloilleen ja houkuttelin häntä kävelemään luokseni.

Krista leikki sillä välin nallella, jolla oli noidanhattu päässä. Kuulin, miten nätisti tyttö lauleskeli nallelle jotain omaa keksimäänsä laulua. Tai laululta Kristan nallelle puhelemat jutut kuulostivat.

Kristiina rohkaistui yritys toisensa jälkeen ja hän riemuiten käveli haparoiden luokseni malttamattomana laskettuani hänet alas lattialle, kun hän oli kävellyt luokseni. Oli vaikeaa olla hymyilemättä.

Kanervo käveli suoraan lastenhuoneeseen töistä palattuaan. Katselin, kuinka hän otti Kristaa käsistä kiinni ja alkoi opettaa mallini mukaan tyttöä kävelemään.

Mieheni yritti houkutella tytärtään kävelemään luokseen, mutta Krista ei näyttänyt olevan asiasta yhtä innostunut. Tyttö huojui hurjasti puolelta toiselle ja aavistin, että tässä ei kävisi hyvin.

Krista huojuttuaan lopulta lysähti lattialle istumaan ja aloitti kitisemään. Kanervo yritti houkutella vielä tyttöä, mutta tyttö näytti suuttuvan vain entistä enemmän. Seurasin parin touhuja hetken samalla, kun Kristiina oli valmis taas kävelemään luokseni.

Lopulta mieheni ei jaksanut enää yrittää vaan laittoi Kristan kävelytuoliin. En tiedä, mutta minusta tuntui, että Kanervo taisi hieman turhautua tytön kitinään ja antoi raskaan työpäivän takia helpommin periksi.

Kanervo istui keinutuoliin katselemaan minun ja Kristiinan kävelytreenejä. Hän näytti siltä, että oli keksinyt loistavan idean.

”Kulta, voisinko tänään käydä pubissa pelaamassa erän biljardia? Oli aika raskas päivä töissä tänään” kysyi Kanervo minulta.

”Voit sä mennä, mutta saisinko mäkin käydä laulamassa karaokea siinä yhdessä paikassa? Olisi kiva nähdä muita simejä välillä ja saisi aikuista juttuseuraa. Näistä pikkuisista ei ole päivisin vielä juttuseuraksi” ehdotin myös.

”No kai se sit käy.. Täytyy vaan hankkia lastenvahti.. Sopiiko, jos mentäisiin käymään eri paikoissa ettei mentäisi yhdessä samaan?” esitti mieheni vastakysymyksen.

”Käyhän se.. Ei meidän aina tarvitse liikkua yhdessä.. Kello on jo kuusi, joten tässä tulee vielä kiire.. Jos laittaisit jotain nopeaa ruokaa, niin hoidan tyttöjen tarpeet kuntoon ennen kuin lastenvahti tulee” sanoin iloisesti.

”No tehdään niin” sanoi Kanervo hieman harmistuneena ja otti Kristan mukaansa. Hän oli tainnut saada tarpeekseen ruoanlaitosta tältä päivältä.

Kanervo vei Kristan vessaan ennen ruoanlaittoaan, sillä tyttö oli osoittanut, että hänellä oli pissahätä. Potalle päästyään tyttö teki tarpeensa kiltisti ilman kitinöitä. Tytöt olivat tottuneet potatuksiin, sillä potatin heitä päivisin aina unien ja syömisen jälkeen.

Kanervo laittoi illallista keittiössä, kun ruokin tyttöjä lastenhuoneessa. Tänään ei kuitenkaan mieheni keitokset enää onnistuneet kotona ja ruoka paloi lievästi pohjaan. Sitä kuitenkin pystyi vielä syömään.

Kristiina innostui niin paljon kävelystä, että laitoin hänet vielä kävelytuoliin istumaan. Hetkeä myöhemmin hän käveli naureskellen pitkin huonetta. Krista puolestaan taisi aavistaa, että olimme mieheni kanssa lähdössä kotoa, sillä hän vaati päästä syliini. Keinuimme keinutuolissa ja tyttö vähän rauhoittuikin, mutta laskin hänet pian takaisin ja menin makuuhuoneeseemme valmistautumaan iltaa varten.

Pubiin päästyään mieheni huomasi paikan olevan hiljainen. Baaritiskilläkään ei näkynyt edes baarimikkoa, vaikka paikka oli auki. Kanervoa se ei kuitenkaan tainnut haitata, sillä saisi viettää illan rauhallisissa tunnelmissa.

Mieheni käytti kokkitaitojaan hyväksi ja teki blenderillä kylmiä juotavia. Hetken päästä Kanervo sai seurakseen lääkärin, jolla oli ilmeisesti ollut töissä rankka päivä, sillä Kanervo ei ehtinyt ensin maistaa ollenkaan tekemiään juotavia, kun lääkäri nappasi niistä jo yhden. Lopulta mieheni sai aloitettua oman juotavansa siemaillun.

Itse menin karaokekuppilaan, jossa oli kova meno päällä, kun olin astunut ovesta sisään. Laulu raikui karaokelaitteen luona jo näin varhain alkuillasta.

Laulua katsellessa tunsin yllättäin potkun mahassani. Olin ollut oikeassa aamuisesta pahoinvoinnistani ja samalla onnellinen siitä, että olin taas raskaana.

Katsoin naisten lauluesitystä ja päätin, että uskaltaisin vielä illalla laulaa edes yhden laulun. Odotin kuitenkin jo paljon sitä, että pääsisin kertomaan ilouutiset miehelleni.

Minun kuunnellessani muiden lauluesityksiä Kanervo oli innostunut toisaalla pubissa tanssimaan. Hän lauloi samalla musiikin tahtiin ja teki mielenkiintoisia tanssiliikkeitä ja sai näin muiden asiakkaiden huomion.

Tanssimisen jälkeen Kanervo löysi pubin nurkasta jalkapallopelin. Sitä hän pelaili loppuillan muiden asiakkaiden kanssa ja tutustui vähän kaupunkilaisiin.

Loppuillasta uskaltauduin mennä juttelemaan sille vaalealle naiselle, jonka laulua olin ihastellut kuppilaan päästyäni.

”Hei! Mä olen Aada ja täytyy todeta, että laulat tosi hyvin” sanoin naiselle.

”Hei ja hauska tutustua! Mun nimi on Lara Hur. Kiitos kovasti, mä käyn täällä aina välillä lauleskelemassa, mutta se on mulle vaan harrastus” kertoi Lara.

”Mä olen kirjailija ammatiltani, mutta en ole esiintynyt julkisuudessa. Karaokea en ole koskaan kokeillut, mutta tänä iltana haluaisin yrittää edes kerran, jos vain uskallan” juttelin Laralle.

”Karaoke on kivaa. Ei sitä tarvitse yhtään jännittää. Mä voin vaikka tulla laulamaan sun kanssa, jos haluat” sanoi Lara rohkaisevasti.

”Voi se olisi hienoa! Miten voin korvata sen sulle?” kysyin tohkeissani Laralta.

”Ei sitä tarvitse korvata mitenkään, sillä asia jota hartaasti toivon ei välttämättä toteudu koskaan” sanoi Lara vakavana surua äänessään.

”Mikä se asia on? Mä voin tuntea jonkun, joka voi auttaa sua siinä asiassa” ehdotin kannustaen Laraa puhumaan minulle enemmän.

”Mä en voi välttämättä koskaan saada omaa biologista lasta. Mun munasarjat on laiskat ja ne tuottavat munasoluja todella epäsäännöllisesti. Kaikki mahdolliset hedelmöityshoidot olen mieheni kanssa jo käynyt läpi ja lääkärit totesivat mahdollisuuden olevan tosi pieni lähes olematon” kertoi Lara surullisena.

”Mä sain tänään tietää olevani raskaana. Se tarkoittaa, että sullakin voi olla pienet mahdollisuudet. Lapsi on tullakseen silloin, kun sitä vähiten odottaa ja suunnittelee” sanoin toiveikkaasti.

”Uskotko sä muuten taikaan? Mä voisin kokeilla tehdä sulle onnenlumouksen, joka voi saada hartaimman toiveesi toteutumaan, kun loitsun aikana vain ajattelet sitä” ehdotin mitään kummempia ajattelematta, sillä halusin jakaa oman lapsionneni jonkun kanssa.

”Oletko sä joku noita vai?” kysyi Lara perääntyen kauemmas.

”Olen ja sinä olet jaloista päätellen merenneito, joten mitä menetettävää sinulla voisi olla?” totesin lopulta.

”No hyvä on sitten. Onnenlumousta muhun ei ollakaan vielä kokeiltu” myöntyi Lara lopulta.

Lara säpsähti, kun kaivoin taikasauvani esiin. Aloin heilutella sauvaa ja toistin mielessäni lorua, joka liittyi onnenloitsuun.

”Voiko toi loitsu mennä pieleen ja mitä siitä seuraa?” kysyi Lara peloissaan.

”Tää on yksi helpoimmista taioista ja voi mennä vaan harvoin pieleen” vastasin, sillä minulla ei ollut hajuakaan mitä tapahtuisi, jos taika menisi pieleen. Enkä maininnut, että tein taikaa ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kun olin saanut sanottua loitsun kolmannen kerran loppuun ja osoitin sauvalla suoraan Laraan, alkoi sauvasta pursua sateenkaaria. Hämmästyin omista taidoistani.

Lara kiljui pelosta, mutta olin varma, että taika onnistuisi. Toivoin, että taika tuottaisi tulosta aikanaan myös Laralle.

Lopulta kaikki sateenkaaret kietoutuivat Laran ympärille ja katosivat. Lara oli samaan aikaan sekä iloinen että helpottunut. Minä puolestani olin onnellinen Laran puolesta, että taika onnistui. Tunsin, että välillemme oli syntynyt luottamuksen side.

Päädyimme laulamaan duettona erästä kuuluisan laulajan laulua ”Kaunis, rietas, onnellinen”, joka kertoi illan tunnelmasta. Lara oli selkeästi laulanut laulua useamman kerran, kun minä olin tyytynyt kuuntelemaan sitä radiosta.

”Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää”, lauloimme yhdessä ja katselimme samalla toisiamme. Innostuin koko ajan vain kovemmin laulamaan mikrofoniin.

”Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan” lauloin soolona. Minua harmitti vähän, etten ollut aikaisemmin uskaltanut laulaa karaokea, sillä tunsin oloni mukavaksi lavalla. 

Laran tanssiessa ja minun laulaessani viereemme tuli nainen, joka sai tiedon sillä hetkellä olevansa raskaana. Se, jos mikä olisi hyvä enne Laran kannalta ajatellen. 

Lauloimme vielä lopuksi toisen laulun nimeltä ”Junat ja naiset”. Sen jälkeen lähdin kotiin, mutta olin päättänyt, että joku kerta menisin vielä uudestaan kuppilaan laulamaan.

Kotiin päästyäni menin lastenhuoneeseen katsomaan rakkaita tyttöjäni. Krista nukkui sikeästi selällään sängyssään ja tuhisi hiljaa.

Tuijotin hetken aikaa kauemmin Kristiinaa. Hän nukkui ja näytti maailman viattomimmalta lapselta. Välillämme oleva side tuntui vahvistuvan päivä päivältä ja olen varmempi siitä, että tytöllä olisi perittynä noitageenejä.

Kanervo oli näköjään tullut kotiin ennen minua, joten hiivin hiljaa hänen kylkeen nukkumaan. Nukuimme sinä yönä hyvin huoletta huomisesta, joka aamulla meille valkenisi.

Tällaista tällä kertaa.. Mahtaako Aadan julkisella taianteolla olla seurauksia? Ja miten mahtaa Kanervo reagoida asiaan kun siitä kuulee? Ainakin sen saatte tietää seuraavissa osissa ;)