18. Huumaavaa

Haluan aluksi kiittää taas lukijoita saamistani kommenteista.. Ne saavat minut aina keksimään tarinaan juonta juuri silloin, kun sitä en ole miettinyt valmiiksi..Uutta puhtia olen myös saanut uusista lukijoista, sillä on jotenkin ihanaa huomata, kuinka jotkut aina löytää tän tarinan ja ihastuu siihen. Nyt Vanamoilla puhaltaa uudet tuulet perijän vaihduttua myös ulkoasullisesti. Muutin blogini tekstin ja samalla myös taustan, sillä huomasin sen näyttävän toisella koneella erilaiselta, mitä omalla koneellani ja vaihtelu välillä virkistää. Lisäksi tein uuden bannerin, joka on nyt jo vähän keväisempi, sillä kevättä jo odotan kovasti. Aada toimii tästä osasta eteenpäin tarinan kertojana aina seuraavaan perijän valintaan asti. Lukuiloa kaikille! :)

Oli aikainen tiistai-aamu. Olin herännyt aikaisin täynnä energiaa ja valmis tekemään suuria päätöksiä tulevaisuuteni varalle. Tänään olisi se päivä, jolloin aion ottaa härkää sarvista muissakin asioissa kuin kokkaustaidon harjoittelussa. 

Olin saanut kimmokkeen päätökseni tekoon viime sunnuntaina, kun pihaamme oli astellut yliopiston maskotti luomaan opiskelumieltä. Anna päätti siinä samalla tehdä soveltuvuuskokeen, mutta hän ei saanut stipendiä. Ei sen puoleen, olin ymmärtänyt, ettei Anna olisi ollutkaan niin hirveästi kiinnostunut tiukasta opiskelusta, sillä hän haaveili omasta ratsutilasta ja kilparatsastajan urasta.

Annan ilmeestä päätellen häntä harmitti kuitenkin, ettei hän saanut stipendiä. Annika puolestaan teki myös soveltuvuustestin. Itse seurailin ikkunasta tyttöjen touhuja, sillä en itse aikonut mennä yliopistoon, koska halusin tehdä jotain käytännöllisempää ja luovaa, mutta saisin kuitenkin itse määrätä tahdin.

Annikalle soveltuvuustesti osoittautui vielä hankalammaksi mitä Annalle, eikä stipendiä tullut myöskään hänelle. Olimme siis siskokset, jotka eivät soveltuneet tavalla tai toisella yliopistoon. Annika haaveili salaa näyttelijän urasta, mikä kuitenkin oli meidän kaikkien tiedossa. Kyseinen ura vaatisi paljon töitä, jos alalla aikoisi menestyä. Annika oli kuitenkin jo ennen testin tekoa päättänyt, että hän yrittäisi toteuttaa oman unelmansa ja olla kuuluisa näyttelijä tulevaisuudessa. Niinpä päätin minäkin yrittää toteuttaa oman unelmani.

Valmistaessani lettuja aamupalaksi koko perheelle, kaksoset pelailivat shakkia ennen kouluun menoa. Molemmat olivat hyvin keskittyneitä peliin ja seurailivat silmä kovana toisen seuraavaa siirtoa.

Kun olin saanut letut tarjolle, näin äidin ja isän hempeilevän olohuoneen puolella. Vaikka vanhempani olivatkin jo vanhuksia, he olivat onnistuneet säilyttämään intohimon ja romantiikan suhteessaan arjen keskellä ja sitä suuresti ihailin. Toivon, että itsekin pystyisin tulevaisuudessa samaan.

”Hankkikaa huone tai menkää edes makkariin hempeilemään” tuhahti Annika pelin tiimellyksestä. 

Huomasin äidin ja isän alkaneen vain nauramaan Annikan kommentille ja pussasivat vielä Annikan kiusaksi uudelleen. Sitä miksi Annika noin käyttäytyi en tiennyt, mutta täytyy myöntää, ettei kaksosten poikaystäviä ollut näkynyt meillä Joonatanin häiden jälkeen

Kaksosten bussi tuli ja tytöt lähtivät kouluun. Bussiin kävellessä tytöillä näytti olevan paljon juteltavaa keskenään. Olin itse sitä mieltä, että noin nuorena ei olisi paha asia, jos ihastus vielä vaihtuisikin.

Menin huoneeseeni ja avasin tietokoneen. Enää vaadittiin vain muutama hiiren klikkaus ja olisin tehnyt ammatinvalinnan itselleni. Olin harjoitellut viimepäivät ahkerasti kirjoittamista ja olin vain varmistunut siitä, mitä haluaisin tehdä työkseni. Halusin kirjoittaa.

Pian koneeni ruudulle tuli ilmoitus siitä, että minun tarvitsisi käydä vielä täyttämässä muutamat tärkeät paperit kaupungintalolla mahdollisimman pian. Lähdin saman tien matkaan. Vanhempani katselivat telkkaria, kun olin ovella lähdössä kohti kaupungintaloa.

”Mä lähden käymään keskustassa. Musta tulee kirjailija!” hihkaisin vanhemmilleni ennen kuin lähdin ovesta ulos.

”Vai tulee siitä kirjailija. Oishan se pitänyt arvata…” sanoi Justin.

”Eihän se nyt mikään huono valinta ole, sillä olinhan minäkin toimittaja. Aadan täytyy vaan olla ajan tasalla muodista ja kirjoittaa asioista ja aiheista, jotka kiinnostavat muita” sanoi Alina uskoen tyttären ammatinvalintaan.

Kävelin jännittyneenä kohti kaupungintalon ovea. Enää muutama porras ja olisin lähempänä unelmaani. Minulla oli jo ensimmäinen idea esikoiskirjalleni, jota odotin jo innolla pääseväni aloittamaan.

Astuin ulos ovista onnellisena. Olisin nyt virallisesti kokopäiväinen kirjailija ja oman itseni pomo. Päätin palkita itseni näin kauniina kesäisenä päivänä. Kävisin kotona vaihtamassa vaatteet ja tulisin nauttimaan kauniista kesäpäivästä kesäriehaan.

Päästyäni takaisin puistoon, ostin jäätelön ja istahdin sen jälkeen suihkulähteen luo. Katselin ohikulkevia simejä ja ohiliitäviä perhosia.

Yhtäkkiä minulle tuli sellainen tunne, että joku tuijottaa minua ja suuntasin katseeni oikealle, jossa todellakin istui komea nuori mies. Ensi vilaukselta hän vaikutti jotenkin tutulta, mutta en saanut mieleeni, mistä tuon miehen saatoin tuntea.

Katselin miestä tarkemmin ja huomasin hänen hymyilevän minulle. Hymyilin takaisin ja hän tervehti minua kädellään vilkuttaen. Rohkaistuin miehen eleestä ja nousin ylös suihkulähteen luota ja kävelin miehen luo.

Istuin miehen viereen ja katselimme toisiamme. Lopulta avasin suuni..

”Sä vaikutat jotenkin tutulta. Tunnetaanko me jostain aiemmin?” sanoin miehelle ujosti hymyillen.

”Mä olen Kanervo Haapasaari. Me tanssittiin silloin tanssiaisissa ja olin mä sun isoveljen häissäkin.. Vartuin nuoreksi aikuiseksi pari päivää häiden jälkeen..” sanoi Kanervo.

”No ilmankos olit tutun näköinen. Kiva, että törmättiin täällä. Mä vähän mietinkin veljen häiden jälkeen, että mitä sulle mahtaa kuulua..” sanoin varovasti.

”Eipä mulle mitään erityistä. Alotin työt ravintolassa vähän aikaa sitten” sanoi Kanervo.

”Mitä sä teet nyt, kun koulut ovat loppuneet? Vai jatkatko yliopistoon?” kysyi Kanervo uteliaammin.

”Mä päätin juuri toteuttaa unelmani ja ryhdyin kirjailijaksi. En malta odottaa enää sitä, että pääsen aloittamaan ensimmäisen kirjani. Sitä mä itseasias tulin tänne kesäriehaan juhlistamaan” sanoin iloisesti.

”Mitä sun kumppani siihen sanoo, ettet tee tavallisia töitä?” kysyi Kanervo minulta.

”Eipä se mitään sanonut, sillä mä olen sinkku. Saako sun kumppani joka aamu aamupalan sänkyyn, kun olet kerran ravintola-alalla?” kysyin Kanervolta ja toivoin, että hänellä ei olisi tyttöystävää.

Tuntui, kuin Kanervon vastauksen antamisessa kestäisi tunteja, kunnes hän lopulta vastasi kysymykseeni.

”Ei mulla mitään tyttöystävää ole tällä hetkellä. Työt vievät niin paljon aikaa, ettei ole ehtinyt käymään oikein missään. Nyt mulla on tänään ja huomenna vapaapäivä” sanoi Kanervo.

Sydämeni alkoi lyödä kovempaa ja ajatukseni lähtivät laukkaamaan. En halunnut kuitenkaan vaikuttaa liian innokkaalta, etten säikyttäisi Kanervoa pois.

”Onko sulla suunnitelmia huomiseksi?” lipsahti kuitenkin suustani ennen kuin ehdin miettimään lausahdustani yhtään sen tarkemmin.

Kanervo oli hiljaa ja nousi penkiltä. Pelästyin, sillä luulin tekeväni suuren virheen kysyessäni sitä. Yllätyksekseni hän otti minua käsistä kiinni ja nousin samalla penkiltä.

”En mä vielä huomisesta tiedä mitään, mutta täällä on sen verran kuuma, että haluaisin käydä uimassa. Lähtisitkö seuraksi? Itseasias mä voisin sen verran tunnustaa, että olin onnessani, kun näin sut istumassa tossa lähteellä. Mä en uskaltanut soittaa sulle ja kysyä sua treffeille niiden sun veljen häiden jälkeen.. Ja se jäi vähän harmittamaan.. Ei näiden nytkään mitkään treffien tarvitse olla. Lähtisit vaan seuraks” sanoi Kanervo rohkaistuneena.

”Mä lähden mielelläni sun seuraks uimaan. Ja mäkin oon onnellinen, kun näin sut tossa penkillä. Sä oot vaan komistunut ja muuttunut paljon ikääntymisen myötä” sanoin keimaillen.

Päästyämme rantaan huomasin siellä olevan enemmänkin porukkaa. Monet olivat ajatelleet samalla tavalla kuin Kanervo ja halusivat päästä vilvoittelemaan viileään meriveteen. Riisuin nopeasti mekkoni pois ja aloin vähitellen totuttaa itseäni veteen koko ajan syvemmälle kävellen.

”Kanervo tule jo! Vesi on ihanan viileää!” sanoin Kanervolle riemuissani. 

Kanervo myös totutteli veteen minua hitaammin ja itse otin jo kunnon vetoja aina vain kauemmas pois rannasta.

Pysähdyin ja katsoin Kanervon suuntaan. Ihailin samalla auringonlaskua, joka sai veden hohtamaan ihanissa väreissä.

Kanervon päästyä lähelleni en voinut vastustaa kiusausta vaan roiskautin vettä hänen päälleen.

”Ei saa!” kiljaisi Kanervo ja nauroi samaan aikaan.

”Tästä saat takaisin” jatkoi hän ja sitten valta ryöppy vettä tuli minua kohti.

Leikimme vesisotaa meressä kuin pienet lapset jonkun tovin ja nauroimme niin, että koko ranta raikui.

Lopulta nousimme rantaan riehuttuamme vedessä. Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme.

”Kiitos tosi kivasta iltapäivästä!” kiitin Kanervoa.

”Kiitos itsellesi, kun tulit mukaan. Voidaan varmaan joskus ottaa tämä uusiksi..” sanoi Kanervo.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Kanervo yllätti minut.

”Sä oot tosi upea nainen. Oisko mulla mitään mahdollisuuksia olla sun kanssa?” sanoi Kanervo vakavana.

Menin lähemmäksi tuota komistusta ja halasin häntä.

”Säkin oot tosi komea ja onhan sulla mahdollisuuksia. Mulla oli tosi hauskaa sun kanssa tänään” sanoin hymyillen Kanervolle.

”Sopisiko, jos tapailtais vain toisiamme? Sen ei tarttis alkuun olla vakavaa seurustelua, käytäis treffeillä aina silloin tällöin ja tutustuttais toisiimme paremmin..” ehdotti Kanervo sitten.

”Se käy mulle loistavasti, sillä olen vasta alkanut kirjailijaksi, joka vie paljon aikaa, mutta kyllä mä aina aikaa kivoille treffeille löydän” sanoin pilke silmäkulmassa.

Sitten hetken mielijohteesta suutelimme ensimmäistä kertaa. Suudelma oli tunnusteleva ja samalla myös todella intohimoinen. En olisi halunnut suudelman päättyvän koskaan.

Lopulta irtaannuimme toisistamme.

”Mä haluaisin nähdä sut huomennakin. Mentäiskö vaikka Ryminään vähän tanssimaan ja pitämään hauskaa?” kysyi Kanervo minulta.

”Mennään vaan. Mihin aikaan tavataan?” kysyin.

”Sopisko vaikka seitsemältä Ryminän edessä?” ehdotti Kanervo.

”Sopii, nähdään huomenna” sanoin tuolle komistukselle ja sitten vielä halasimme ja pussasimme nopeasti ennen kuin lähdimme omiin suuntiimme kohti kotia.

Tultuani rannalta kotiin löysin äitini huoneestani. Minua hymyilytti ja hyräilin jotain tuttua rakkauslaulua, jonka olin viime aikoina kuullut radiosta. Äiti hymyili minulle.

”Mikäs noin laulattaa?” kysyi äiti minulta.
”Tänään tapahtui jotain ihanaa.. Minulla on huomenna treffit” sanoin äidille iloisena.
”Ai jaa, no nyt minä ymmärrän.. Kello onkin jo aika paljon. Taidan mennä tästä nukkumaan.. Hyvää yötä! ” sanoi äiti vielä minulle ja lähti huoneestani pois.

Oli keskiviikko ja minulla olisi treffit Kanervon kanssa Ryminässä tänä iltana. Yritin saada ajan kulumaan ja pyrin keksimään itselleni koko ajan uutta tekemistä. Niinpä päätin kokeilla onnistuisinko tekemään virkistyseliksiiriä.

Yritys kannatti ja sain lopputulokseksi kirkkaan pinkkiä virkistyseliksiiriä, joka varmasti tulisi joskus olemaan tarpeeseen varsinkin silloin, jos aikaraja olisi lähellä kirjan valmistumisen alla ja tulisi kiire.

Pikkusiskoni Annika oli alkanut ottamaan koulunkäynnin paljon vakavammin aikaisempien lintsauksien sijaan ja teki ahkerasti läksyjä. Apuni ei tuntunut kelpaavan, joten päätin tehdä muodonmuutos taian pöydälle lojuvalle omenalle. Olin saanut jo aikaisemmin onnistumaan tuon taian ja todisteena siitä oli keittiön työtasolla oleva pieni akvaario.

Menin huoneeseeni aloittamaan kirjan kirjoittamisen ja sillä aikaa äiti oli päättänyt hemmotella Murua. Hän valmisti Murulle herkkuruokaa, jota tarjoiltiin kissalle vain harvoin, koska halusimme suojella jo vanhaksi käyneen rakkaan kissamme linjoja.

Annakin teki läksyt nykyään entistä huolellisemmin, sillä hän halusi saada hyvän päätöstodistuksen koulusta. Olin kade pikkusiskolleni, sillä hän pystyi keskittymään läksyihinsä melun keskellä, mutta minun oli helpompi kirjoittaa kirjaani täydessä hiljaisuudessa.

Annikakin oli mennyt huoneeseensa pakoon äidin monitoimikoneen mölyä, jotta pystyisi tekemään paremmin läksynsä. Lopulta minäkin päätin lopettaa kirjoittamisen tältä päivältä ja menin kylppäriin.

Kylppärissä harjasin hampaani ja käytin varmuuden vuoksi vielä suuvettäkin. Sitten meikkasin itseni viimeisen päälle, sillä halusin saada hurmattua Kanervon lopullisesti.

Kello tulikin jo pian kuusi ja taksi tuli hakemaan minua ja jätti minut Ryminän eteen, jossa Kanervo minua jo odottikin. Luulin, että olisin ajoissa paikalla ja ehtisin ottamaan muutaman rohkaisevan drinkin ennen Kanervon tuloa, mutta hän yllätti minut taas.

”Heippa! Sä näytät tosi kauniilta!” sanoi Kanervo.
”Kiitos! Sullakin on siistit vaatteet.. Haluisitko sä jotain juotavaa?  Mä voisin ottaa alkuun jonkun drinkin, sillä tanssimisessa tulee kuitenkin kuuma” ehdotin Kanervolle, sillä ajattelin drinkin helpottavan minun jännitystäni.
”Kiitos, mutta mä taidan mennä suoraan tanssilattialle.. Mulla on aamuvuoro huomenna töissä, joten ei parane juoda kauheasti mitään drinksuja. Tuut sitten tanssilattialle perästä” sanoi Kanervo minulle.

Niinpä minä menin suoraan baaritiskille ja Kanervo käveli kohti tanssilattiaa, jossa oli jo muitakin simejä tanssimassa.
”Haluaisin yhden makean drinkin” tilasin baarimikolta.

Drinkki näytti ihanan vaaleanpunaiselta ja maistui mansikalle. Hörpin drinksuani ja mietin jo minkälaisen juoman haluaisin seuraavaksi. Seurasin samalla sivusilmällä, mitä Kanervo puuhasi. Näin, kuinka hän oli tanssin lumoissa.

Sain seuraavaksi juoman, joka maistui ananakselta. Tunsin pikkuhiljaa, kuinka tunto nenästäni oli heikentynyt, kun koitin sitä kädelläni. Uskoin sen olevan yksi humaltumisen merkeistä. Tunsin oloni varsin hilpeäksi, eikä minua jännittänyt enää olla Kanervon kanssa. Niinpä lähdin etsimään häntä tanssilattialta, kun olin saanut juotua lasini tyhjäksi.

Löysin Kanervon ja tanssimme vauhdikkaasti Moves like Jagger-biisin tahtiin. Jalkani tuntuivat hivenen raskailta, mutta tanssiminen sujui humaltumisesta huolimatta.

Tein muutamat hienot liikkeet Kanervon edessä ja hän hymyili minulle. Kesken biisin hän nappasi minua kädestä kiinni ja pyöräytti minut ympäri. Oli ihanaa tanssia miehen kanssa, joka oikeasti osasi tanssia.

Kaiuttimista alkoi kuulua Angels-biisin hitaat tahdit ja laitoin käteni Kaarlon kaulan ympäri. Katsoimme toisiamme silmiin ja minun teki koko ajan mieli pussata häntä.

”Mä oon niin onnellinen vieläkin, kun törmättiin silloin eilen siellä lähteellä.. Sun kanssa on jotenkin mukava olla” sanoin sanat vähän jo takellellen.

”Niin mustakin.. Sun silmät ovat todella kauniin väriset.. Niihin vois vaikka hukkua.. Puhumattakaan sun täyteläisistä huulista” sanoi Kanervo vihjaillen.

Sen enempää ei sitten tarvittukaan vaan hitaiden viimeisien sävelien aikana me innostuimme suutelemaan. Olin ihan Kanervon lumoissa. Ja minun, kun piti hurmata hänet. Tässä oli tainnut käydä toisinpäin.

Sitten tanssimme nopean laulun taas vaihtelun vuoksi. Olimme kuitenkin molemmat vain keskittyneitä toisiimme, emmekä kiinnittäneet huomiota muihin paikallaolijoihin. Juomat kuitenkin alkoivat tuntua ja minun oli mentävä vessaan pikaisesti. Ennen kuin menin vessaan pussasin Kanervoa vielä nopeasti suulle.

Viimeinen hatara muistikuva jäi minulle mieleen illasta juuri ennen valomerkkiä, kun vessasta tultuani näin Kanervon odottavan minua seinän reunustalla. Näkökenttäni heittelehti kuin keinuva laiva ja sumentui. Muistan, kuinka vielä kerran suutelin häntä. Sen jälkeen minulta katkesi muisti.

Kaksi viikkoa myöhemmin:

Oloni oli taas hirveä. Yhtä hirveä kuin kaksi viikkoa sitten juhlittuani Kanervon kanssa Ryminässä. Ihan kuin minulla olisi krapula, mutta tätä aamuista pahaa oloa minulla oli ollut jo viikon verran.

Ihoni tuntui kylmän hikiseltä ja annoin pahan olon pursuta kropastani ulos. Mielessäni pyörivät ajatukset siitä, mistä tämä mahtoi johtua. Mutta epäilin suuresti, ettei se voisi olla mahdollista. Lopulta päätin tehdä testin, jonka olin ostanut lähikaupasta.

Istuin alas kylppärin lattialle odottamaan testin valmistumista. Sisälläni velloi edelleen paha olo. Lopulta kello oli mennyt viisi minuuttia eteenpäin ja kävelin lavuaarin luokse. Tulin takaisin kylppärin seinää vasten istumaan ja poskelleni vierähti kyynel. Testi osoittautui positiiviseksi. Olin raskaana.

Kuinka käy Aadan ja raskauden? Miten tämä on ylipäätään mahdollista? Se selviää teille seuraavassa osassa :D Mitäs muuten tykkäätte uudesta ulkoasusta? Itse tykkään kovasti… Ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! :)

17. Huolitko mun rakkauden?

Kiitokset kovasti taas osaan tulleista kommenteista. Sain osittain niistä johtuen yhtenä iltana pienen inspiraation ja nyt on seuraaviin noin viiteen osaan juonikuviot selvillä. Tämä osa on nyt myös viimeinen, joka on kerrottu Alinan näkökulmasta, sillä seuraavasta osasta eteenpäin osat on kerrottu Aadan näkökulmasta. Tämä osa on totuttua lyhyempi, mutta yltiöromanttinen :D Osan lopussa on pieni kysely, johon toivon, että vastaatte.. Lukuiloa kaikille! :D

Olotilani vaihteli laidasta laitaan. Olin KillSuperssin viestistä sekä kauhistunut että kiukkuinen yhtä aikaa. Mielessäni pyöri vain, että mitä minun tulisi tehdä. Päätin lopulta, että sopivan tilaisuuden tullen yrittäisin kertoa viestistä Aadalle jotenkin.

Menin Justinin viereen nukkumaan, kun olin tehnyt päätöksen, miten toimisin asian kanssa. Nukuin kuitenkin levottomasti ja heräsin aamuyöstä painajaiseen, jossa KillSuperssin tyypit hyökkäsivät kotiovesta sisään ja veivät Aadan mukanaan pois.

Viikot kuluivat ja painajaiseni jatkuivat. Minulle ei ollut tullut tilaisuutta vielä kertoa Aadalle saamastani viestistä, sillä meillä oli riittänyt kiirettä Joonatanin ja Marjukan häiden järjestelyissä, jotka olisi määrä juhlia tänä iltana. Anna ja Annika menivät kouluun aamupäivästä, mutta näin kuinka jännittyneet ilmeet heillä olivat, sillä he jännittivät illan juhlien vieraslistaa ja erityisemmin sitä, tulisivatko heidän ihastuksensa paikalle, joille myös oltiin lähetetty kutsut tavallaan tyttöjen kavaljeereiksi. 

Menin käymään kylppärissä ja kuljin Murun pedin ohi. Muru loikoili nykyään pitkään aamuisin omassa pedissään ja seuraili mielellään meidän aamurutiineja. Olin huomannut, kuinka vanhentuminen oli vaikuttanut kissaan ja muistelin kylppärissä Murun pentuaikoja, jolloin aina aamuisin sai varota, minkä kulman takaa Muru hyökkäisi metsästämään housunlahjetta.

Ryhdyin laittamaan aamupalaa koko muulle perheelle, jotta saisin muuta ajateltavaa taas yöllä nähdyistä painajaisista. Letuilla oli usein mieltä parantava vaikutus, joten laitoin lettuja ja kermavaahtoa. Rakastin lettujen paistamista, sillä niitä paistaessa oli oltava tarkkana ja niiden tuoksu saa aina veden herahtamaan kielelle.

Paistaessani lettuja näin Aadan olevan olohuoneessa lukemassa kokkikirjaa. Olin tyytyväinen, koska kokkikirjan lukeminen tässä perheessä tarkoitti näköjään itsenäistymisen halua. Marjukka oli myös lukenut viime aikoina Aadan tavoin kokkikirjaa ja he Joonatanin kanssa olivat myös viettäneet aikaa enemmän tietokoneella sopivaa asuntoa silmällä pitäen. Justin oli aamusta innostunut vielä jumppaamaan, joka huvitti Aadaa.

”Luuletko sä veli hyvä, että voisit laihtua vielä pikaisesti juhlapukuusi?” kysyi Aada veljeltään hymyillen.

”Kuhan huvikseni jumppaan, sillä saan helpommin ylennyksiä aluksi alalla, jonne yritän pyrkiä häiden jälkeen, jos kunto on tarpeeksi korkea tai vaadittua korkeampi. Mä haluun tästä kämpästä jo pikkuhiljaa pois ja elää omaa elämää yhdessä Marjukan kanssa” totesi Joonatan jumppaliikkeiden välissä pikkusiskolleen.

Tuon Joonatanin tyhjentävän vastauksen jälkeen en kuullut Aadan enää yrittävän vinoilla veljelleen toista kertaa.

Luin vuorostani multitäppärilläni päivän sääennustuksia ja illaksi onneksi luvattiin aurinkoista säätä, joka olisi alkukesän häille oikein unelmakeli. Aadalle ja Marjukalle maistuivat tekemäni letut ja tiesin, ettei nyt ollut sopiva hetki keskustella viestistä, sillä en halunnut mitenkään pilata poikani hääpäivää.

”Jännittääkö sua jo kauheesti?” kuulin Aadan kyselevän Marjukalta.

”Vähän on perhosia vatsassa, sillä haluan kaiken olevan täydellistä mun ja Joonatanin yhtenä onnellisimmista päivistä elämässämme, kun lupaudumme toisillemme koko loppuelämäksemme” sanoi Marjukka siirappisesti.

”Ajatteletko sä oikeesti avioliitosta noin? Mitä jos Joonatanille sattuisi jotain liittonne aikana tai se vaikka löytäis työpaikkaromanssin?” kyseli Aada kiinnostuneena Marjukalta.

”Kyllä mä ajattelen niin, että kun olen vannonut valan, olen elämäni loppuun asti Joonatanin kumppani ja myös uskollinen hänelle. Jos Joonatan joutuisi vaikka onnettomuuteen ja menehtyisi, en välttämättä menisi enää toista kertaa naimisiin. Ja tiedän, etten voisi antaa pettämistä Joonatanille anteeksi. Joonatan ehdotti itse seurustelumme alussa heti, ettei muita tapailtaisi, joten oletan hänenkin pysyvän loppuun asti uskollisena minulle. Minun on vain luotettava Joonataniin ja toivottava, että hän on luottamukseni arvoinen” sanoi Marjukka vakavana.

Syötyään aamupalansa loppuun näin Marjukan menevän vessaan. Marjukka taisi saada pienen sätkyn nähdessään vessanpytyn kunnon, sillä olimme viimeiseen asti välttäneet vessan siivousta, jotta se olisi häissä tiptop kunnossa. Marjukka ei kuitenkaan kestänyt likaista pönttöä enää kauempaa, vaan ryhtyi siivoamaan pyttyä, sillä kaiken piti loistaa puhtautta hänen hääpäivänään. 

”Kaiken täytyy olla tänään täydellistä” mutisi Marjukka hampaidensa välistä samalla harjaten hampaitaan. Hän ei viitsinyt katsoa edes taakseen, sillä häntä raivostutti talossa pitkin lattioita muodostuneet vaatekasat. Olimme sopineet, että vaatehuolto kuului Justinille tämän viikon, mutta se oli päässyt vähän karkaamaan käsistä, kun kaksoset olivat pohtineet aamuisin, mitä laittaisivat päälle ja jotkut vaatteet olivat päätyneet kasoihin yhden kokeilun jäljiltä.

Kuntoiltuaan mielestään tarpeeksi näin Joonatanin haukkaavan nopeasti muutaman letun suuhunsa ja menevän kylppäriin suihkuun. Joonatan pesi itsensä saippualla, jota hän oli säästellyt erityistilaisuuksia varten ja kävi mielessään illan hääohjelmaa.

Justin yritti tehdä parhaansa ja keräsi vaatekasoja pyykkikoriin. Pyykkikoneenkin Justin laittoi vielä pyörimään, vaikka kello lähestyi koko ajan illan juhlia tunti tunnilta.

Koko iltapäivänä en nähnyt Marjukasta vilaustakaan, mutta tiesin silti, mitä hän puuhailisi. Hän valmistautuisi rauhallisesti iltaa varten ja laittaisi hiuksensa ja kasvonsa kuntoon. Pukeuduttuaan häämekkoonsa Marjukka tarkistaisi monta kertaa vielä meikkinsä ja jännittäisi koko ajan enemmän iltaa. Muistan itse vieläkin, kun Justin polvistui eteeni ja kosi minua rannalla. Menimme siellä saman tien naimisiin, joten sitä ei ehtinyt jännittämään ja meidän vihkiytyminen oli intiimi, sillä paikalla ei ollut kuin me kaksi. Eri asia tulisi olemaan tämän iltaiset häät, sillä jännitin itsekin jo nyt poikani puolesta.

Lopulta kello tuli viisi ja vieraita alkoi saapumaan paikalle. Kuuden aikoihin alkaisi Joonatanin ja Marjukan vihkitilaisuus. Annika otti vieraita vastaan ja toivotti heidät tervetulleeksi. Erityisesti Annika taisi yllättyä siitä, että hänen kavaljeerinsa Jyrki saapui paikalle. Huomasin myös samalla, kun astelin vieraiden joukkoon, että Aadan kavaljeeri Kanervo oli saapunut valkoisessa takissaan myös paikalle. Tytöt kuitenkin käyttäytyivät niin sanotusti siististi, sillä tämä oli kuitenkin Joonatanin ja Marjukan päivä. 

Kellon lähestyessä kuutta juhlavieraat etsivät istumapaikkoja pihalta. Jokaiselle näytti löytyvän sopiva paikka. Aada oli tullut istumaan minun ja Justinin viereen.

”Isä, täällä on aika hieno tunnelma nyt, kun täysikuukin loistaa taivaalla” sanoi Aada yllättäin isälleen.

”Niin on. Jopa luonto on päättänyt näyttää parhaat puolensa tänään juhlan kunniaksi tai siltä ainakin vaikuttaa” vastasi Justin tyttärelleen.

”Saanko mäkin joskus järjestää näin suuret häät?” kysyi Aada sitten.

”Tottakai ja vähän isommatkin, jos vaan rahaa riittää. Tai sit jos susta tuntuu, ettei suuret häät ole sun juttu, niin voit aina viettää vain intiimit ja pienet häät jossain sinulle rakkaassa paikassa” totesi Justin.

”Se jää nähtäväksi. Jotenkin tää kaikki tunnelma saa miettimään noita juttuja enemmän. Oon nyt varma, että haluan oman perheen vielä jonain päivänä ja haluaisin häitteni jälkeen lähteä jonnekin häämatkalle” totesi Aada päättäväisesti

Kaikki istuivat jännittyneinä ja odottavaisina. Pientä supinaa kantautui korviini vieläkin, vaikka puheensorina olikin vaimentunut. Kaksoset Annika ja Anna olivat istuneet sulhasen puolelle niin kuin meidänkin olisi pitänyt, mutta olimme niin läheisiä molempien kanssa, ettemme olleet niin tarkkoja etiketistä. Huomasin, kuinka Annan vaaleahiuksinen kavaljeeri Kaarle etsi edelleen istumapaikkaa itselleen. Lopulta paikka hänellekin löytyi. Enää puuttui paikalta vain hääpari.

Hääpari käveli taustamusiikin tahdissa juhlakaarelle käsikynkässä. He asettuivat toisiaan vastakkain ja katsoivat toisiaan syvälle silmiin.

Marjukka aloitti valojen vannomisen ja alkoi pujottamaan vihkisormusta Joonatanin vasempaan nimettömään.

” Olkoon tämä sormus merkkinä rakkaudestani ja lupauksesta olla tukenasi niin myötä kuin vastamäessäkin. Tämä sormus olkoon merkkinä myös uskollisuudesta sinua kohtaan aina kuolemaani asti, joka meidät lopulta erottaa” sanoi Marjukka virallisesti hymyillen Joonatanille.

Näin samalla onnenkyyneleen vierähtävän Marjukan poskelle, kun Joonatan alkoi pujottamaan sormusta Marjukan nimettömään.

” Olkoon tämä sormus merkkinä siitä, että huolit minun rakkauteni ja lupaan rakastaa ja olla uskollinen sinulle aina myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa” sanoi Joonatan samalla vaimoaan silmiin katsoen.

”Näin kädet yhteen liitettyinä kysyn sinulta Joonatan Vanamo, tahdotko ottaa vaimoksesi minut Marjukka Korkiakosken?” kysyi Marjukka Joonatanilta.

”Tahdon. Kädet yhteen liitettyinä kysyn sinulta Marjukka Korkiakoski, tahdotko ottaa aviomieheksesi minut Joonatan Vanamon?” kysyi Joonatan.

”Tahdon” vastasi Marjukka lyhyesti, mutta pontevasti.

”Olemme nyt aviopari, herra ja rouva Vanamo. Suudelkaamme nyt liittomme sinetiksi” sanoi Joonatan juhlavasti.

Tuore aviopari suuteli toisiaan hellästi juhlavieraiden hurratessa ja taputtaessa parille onnea toivottaen. Silmäkulmastani vierähti onnenkyynel, sillä koko tilaisuus sai minut herkistymään ja olin vilpittömästi onnellinen poikani löytäessä onnen ja rakkauden. Kauan ei enää menisi, kun ensimmäinen lapseni lentäisi pois pesästään.

Seuraavaksi ohjelmassa oli hääkakun leikkaus. Vieraat kokoontuivat hitaasti katsomaan perinteistä tapahtumaa, jossa selviäisi tulisiko avioparin liittoon akka- vai ukkovalta. Annan kavaljeeri yritti kovasti kiinnittää tytön huomion, mutta Anna oli näköjään päättänyt olla vaikeasti tavoiteltava ja mittaili näin, oliko Kaarle hänestä oikeasti kiinnostunut. Kanervo seuraili taas tarkkaan Aadan liikkeitä ja pysyi tämän lähettyvillä.

”Aada, etkö sä voisi laittaa sun puhelimen äänettömälle? Tämä on sentään arvokas tilaisuus” nuhtelin Aadaa fiksusta kännykän käytöstä.

”Joo joo äiti” vastasi Aada turhautuneena.

Katselin taakseni ja näin kauhukseni, että vieraiden joukkoon oli eksynyt kutsumaton vieras. Tämä se tästä enää puuttui, sillä uskoin zombien houkuttelevan KillSuperssia tarkkailemaan meitä vielä nykyistäkin tarkemmin. Kovasti minun teki mieli kertoa Aadalle viestistä, mutta en halunnut pilata hänenkään juhlamieltä.

Joonatan tarttui kakkulapioon ja Marjukka laittoi kätensä Joonatanin käden päälle. Pari alkoi leikkaamaan palaa ja molemmat polkaisivat. Joonatan oli kuitenkin nopeampi, joka kertoi, että määräysvalta olisi miehellä.

Joonatan otti yhteisesti leikatun palan ja lähti syömään palaansa. Marjukka halusi itselleen vähän pienemmän kokoisen palan.

”Kaiken maailman kotkotuksia nuo määräysvallat, sillä parisuhde on täynnä kompromissien tekoa” puhisi Justin tytöille. 

Marjukka otti oman palan ja meni pöytään istumaan.

Pian Marjukka sai seurakseen minut ja Annan.

”Tää kakku on todella hyvän makuista, jotenkin tosi raikas” avasi Marjukka keskustelun.

”On juu tosi hyvää.. Sun häämekko on tosi kaunis” kehui Anna kakkuaan syöden.

”Nämä juhlat on ollu tosi mukavat ja rennot, tavallaan ihan teidän näköiset. Ja olen todella onnellinen, kun olen saanut noin ihanan miniän” sanoin Marjukalle.

”Ihanaa kuulla, että pidät minusta. Säkin oot tosi kiva anoppi” sanoi Marjukka minulle.

Sitten ohjelmassa oli luvassa häävalssi. Joonatan ja Marjukka tanssivat todella hyvin ja tanssia oli ilo katsella. Etsin katseellani samalla Justinia, sillä olisin itsekin halunnut päästä tanssimaan.

Joonatan pyöräytti Marjukan ympäri ja pari naureskeli ja lauleskeli onnellisena.

”Tahdon oikeesti olla sinun enkä vain leikisti rakastaa” lauloivat molemmat musiikin tahtiin.

Joonatan tarttui Marjukkaa takaapäin käsistä kiinni ja alkoi kuiskuttelemaan Marjukan korvaan.

”Mä oon nyt maailman onnellisin mies, ku sain sut ikiomakseni rouva Vanamo” kuiskasi Joonatan Marjukalle.

”Toi rouva Vanamo kuulostaa juuri oikealta. Säkin teit musta maailman onnellisimman naisen. Huomasitko sä sen mun onnenkyyneleen, kun vannoimme vihkivaloja?” kysyi Marjukka.

”Huomasin, mutta arvasin, ettei se ollut mikään surun kyynel” kuiskasi Joonatan.

Musiikin loputtua katsoin, kuinka pari lähti kävelemään kohti pihakeinua. Olin itse sen verran jo väsynyt, että päätin mennä nukkumaan. Hääpari saisi nyt viettää rauhassa hetken laatuaikaa ihan kahdestaan.

Joonatan ja Marjukka istuivat keinuun ja Joonatan otti uunituoreen vaimonsa kainaloon. He olivat hetken ihan hiljaa ja nauttivat hetkestä olla vaan ihan kahdestaan.

He alkoivat suudella toisiaan intohimoisesti ja molempien kädet alkoivat vaellella toistensa vartaloilla.

”Nyt kun lähes kaikki vieraat ovat lähteneet, me voisimme mennä pitämään hauskaa ihan kahdestaan tuonne huvimajaan, jossa lapsena tuli paljon leikittyä” ehdotti Joonatan.

Marjukkaa ei tarvinnut enempää houkutella, vaan hän meni nauraen huvimajan tikkaille ja kiipesi niitä pitkin ylös. Joonatan kiipesi Marjukan perässä hymynkare huulillaan. 

Hääpari piti hauskaa huvimajassa hyvin perinteisesti, kuten hääyötä vietetään. Pari tuskin nukkui silmällistäkään sinä yönä.

Aamu oli ehtinyt jo valjeta, kun Marjukka ja Joonatan hiippailivat takaisin sisälle Joonatanin huoneeseen.

”Mulla vielä riittäis virtaa” sanoi Joonatan ja iski silmää Marjukalle.

”Grrrr” murahti Marjukka leikkisästi vastaukseksi Joonatanille.

”Ihan vakavasti ottaen, mä ajattelin, että pitäiskö meidän jo yrittää saada oma pienokainen? Ollaanhan me nyt jo naimisissa ja pian meille varmaan löytyy oma asuntokin” sanoi Joonatan vakavana.

”Toi kuulostaa hyvältä. Mulla on itse asiassa ollut jo jonkin aikaa lievä vauvakuume, kun oon opetellu kokkaustaitoja ja katsellu sillä silmällä eri sosereseptejä” vastasi Marjukka.

Enempää sanoja ei sitten tarvittukaan. Lakanat saivat kyytiä Joonatanin ja Marjukan tehtaillessa uutta jäsentä heidän omaan perheeseensä.

Vanamoilla nukuttiin normaalia pitempään häiden jälkeisenä aamuna. Kello oli jo pitkälle päälle kaksitoista, kun Vanamoiden kodissa alkoi taas näkyä elonmerkkejä. Justin ja minä päätimme tehdä reippaan jumpan, sillä eilen illalla tuli syötyä paljon herkkuja. Aada söi puolestaan mikroaterian ja Anna oli syventynyt lukemaan kirjaa.

Myöhään iltapäivällä myös Marjukka ja Joonatan nousivat ylös. Näin molempien suuntaavan suorinta tietä työhuoneeseemme. Marjukka katseli vapaina olevia työpaikkailmoituksia ja löysi itselleen kuin onnenkaupalla työpaikan haaveilemalta journalismin uralta.

Joonatan löysi nopeasti itselleen vapaan työpaikan, josta olisi aikanaan mahdollisuus ylentyä astronautiksi asti, joka sattui olemaan Joonatanin elämänhaave. Sitten Joonatan meni katsomaan vapaina olevia asuntoja. 

Marjukka ihaili Joonatanin selaillessa asuntoilmoituksia vihkisormustaan ja huokaili onnellisena. Sitten yhtäkkiä kuulin Joonatanin onnen kiljaisun.

”Jes, mä löysin meille juuri sopivan asunnon ja se on kaiken huipuksi vapaa. Kun olemme maksaneet kolmasosan talon hinnasta, voimme muuttaa sinne vielä jo vaikka tänään!” hihkui Joonatan koneella.

”Otetaan se. Se kuulostaa aika mahtavalta, mutta onko meillä varaa siihen? Meillähän alkaa työt vasta huomenna” mietti Marjukka.

”On meillä varaa, sillä äiti säästi meidän säästötileille kaikki meidän lapsilisät, enkä oo käyttänyt niitä vielä ollenkaan. Mä käyn heti täällä netissä maksamassa sen” sanoi Joonatan.

”Ihanaa!! Mä meen heti pakkaamaan meidän vaatteet kasseihin ja kaiken tärkeimmän” sanoi Marjukka riemastuneena ja lähti pakkaamaan kasseja Joonatanin huoneeseen.

Joonatan tuli riemuiten luokseni ja kertoi, että he olivat löytäneet asunnon ja muuttaisivat vielä tänään illalla pois. Halasin Joonatania ja toivotin heille kaikkea hyvää ja sanoin, että he ovat aina tervetulleita käymään luonamme. Sitten pariskunta menikin jo ulos odottamaan taksin saapumista pihalle.

”Oi, mä oon niin onnellinen, kun päästään muuttamaan omaan kotiin. Onkohan meillä muuten rahaa remontoida siitä asunnosta meidän näköinen?” puheli Marjukka intoa täynnä Joonatanille.

”Jäi mulla vielä vähän säästöjä, joten ainakin meillä on varaa pieneen pintaremonttiin” vastasi Joonatan iloisesti.

Pari halasi toisiaan pitkään. Voin hyvin kuvitella, mitä kaikkea nuorten mielessä pyöri, kun he malttamattomina odottivat taksia. Onhan omaan kotiin muuttaminen sentään suuri merkki itsenäistymisestä.

Vihdoinkin taksi saapui pihaan ja Marjukka ja Joonatan menivät istumaan taksin takapenkille. He pitivät toisiaan kädestä kiinni ja suuntasivat katseensa kohti eteenpäin omaa kotia kohti.

”Hyvästi lapsuudenkoti Lätäkkötie 33, tervetuloa oma koti” sanoi Joonatan taksissa hivenen haikeasti.

Sen sanottuaan taksi kaasutti liikkeelle kohti tuntematonta.

Näin, kuinka Aada oli katsellut koko ajan pihalla, kun taksi oli lähtenyt Joonatan ja Marjukka mukanaan. Enää hän ei voisi turvautua isoveljeensä, mutta näin tytöstä, että tämä oli päättänyt pitää yhteyttä veljeensä jatkossakin.

Aada tuijotti kauan siihen suuntaan, jonne taksi oli kaartanut. Hän päätti samalla, että hänestä tulisi hyvä perijä suvulle, kunhan hän saisi perusjutut ensiksi kuntoon. Niinpä olisi ryhdyttävä ajatuksista tekoihin ja mahdollisimman pian.

Ja näin loppui tämä osa! Joonatanille ja Marjukalle meidän ei kuitenkaan tarvitse sanoa lopullisia hyvästejä, sillä alan jossain vaiheessa julkaisemaan extroja, jotka käsittelevät Annan, Annikan ja Joonatanin perheiden elämää.. Tähän liittyen mulla olisi teille lukijoille muutama kysymys…

*Haluatteko osien olevan kuvapainotteisia vai pitääkö niissäkin olla jotain juonta?
*Kuinka usein/ nopeasti näitä extraosia haluatte? (esim. kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa)
* Mikä oli osan lempikuva?

Kommentit olisivat taas kivoja! :D Tulevissa osissa tullaankin keskittymään Aadaan ja nähdään, kuinka hän pääsee alkuun perijän velvollisuuksissa :)