Vihdoin sain tämän osan julkaistua! Kesti vähän testailla Vuodenajat-lisäriä muilla tallennuksilla ennen kuin uskalsin alkaa pelaamaan taas Vanamoilla. Ja olen ottanut vuodenajat jo tähän osaan mukaan :) Lukuiloa kaikille! :D
Söin aamupalaani keittiössämme tuttuun tapaan ennen töihin lähtöä. Joonatan tuli usein kanssani samaan aamiaispöytään, kuten tänäkin aamuna. Arkemme kotona oli sujunut tasaisesti useita kuukausia siitä, kun Justin oli tullut KillSupers järjestöön kuuluvan Nipan hakkaamaksi ja varoittamaksi. Justin ei mielestäni ollut muuttunut kauheasti tapahtuman johdosta, mutta sen verran vainoharhaisemmaksi, että meillä nykyään ovet pidetään visusti lukittuina. Raskautenikin oli edennyt vauhdilla ja laskettuun aikaan ei ollut enää kuin kaksi viikkoa jäljellä.
”Olethan jo tehnyt läksyt?” kysyin pojaltani kimppakyydin jo odottaessa pihalla.
”Joo, olen mä jo läksyt tehnyt. Mä varmaan katson telkkarista lastenohjelmia siihen asti, kunnes bussi tulee hakemaan. Niin ja hiljasella tietty, ettei iskä herää, ku sil on vapaa päivä” sanoi Joonatan itsevarmasti.
”Hyvä juttu. Olehan reipas koulussa ja muista viittailla tunneilla ahkerasti” sanoin vielä pojalle ja toivoin salaa Joonatanin tuovan kavereita kotiin koulun jälkeen.
Astuessani kimppakyydin kyytiin minun oli pakko pyytää kuskia laittamaan ilmastointia viileämmälle. Kesän viimeiset päivät olivat yllättäneet minut kuumuudellaan, joka teki raskaana olostakin vielä tukalampaa mitä se jo oli.
Olin vaihtanut Aadalle puhtaan vaipan ja antanut maitopullon juotavaksi ennen kuin lähdin töihin. Joonatania en velvoittanut vahtimaan kouluaamuisin Aadan perään, joten tiesin Aadan pärjäävän huoneessaan turvallisten lelujensa parissa.
Yllätyksekseni ollessani töissä Justinin työpuhelin alkoi soimaan makuuhuoneessa ja se ei voinut tietää kuin yhtä asiaa: Justinin niin harvojen vapaapäivien katoamista. Justin nousi sängystä murheellisen näköisenä, sillä olisi minuakin harmittanut joutua vapaapäivänä lähtemään töihin. Justin oli viime päivinä ollut muutenkin vähän masentuneen oloinen, mutta en ollut siitä vielä huolissani, sillä voihan olla, että kesän loppuminen saattoi harmittaa Justinia jo etukäteen.
Minua ja salamaakin nopeammin Justin puki työvaatteet päälle, soitti lastenvahtipalveluun ja hyppäsi virka-autonsa kyytiin. Justin turvautui vieläkin aurinkolaseihinsa, joilla hän alkuun töissä peitti mustan silmänsä, mutta joka jo onneksi oli parantunut eikä muistuttanut minua enää tapahtuneesta. Tunsin harteillani olevan hirveän raskas taakka, joka vaaransi myös minulle rakkaimman simin elämän.
Sain kesken työpäiväni puhelun lastenvahtipalvelusta, että vakituinen lastenhoitajamme ei enää pääse tulemaan ja hänen tilalleen tulisi uusi harjoittelija nimeltään Sara Takkinen. Osasin arvella Aadan reaktion kotona äkillisiin muutoksiin, joten koitin hoitaa juttuni töissä mahdollisimman nopeasti valmiiksi.
Aada arvatenkin osoitti mieltään vahvasti eikä mikään, mitä lastenhoitaja yritti tehdä ollut hyvä. Aada huusi niin lujaa kuin kurkusta lähti ääntä, jolloin itse välillä sorrun samaan kuin mitä Sarakin eli peitän korvani tytön huudolta.
Saatuani työt valmiiksi kiiruhdin kotiin. Lastenhoitaja ilmeisesti kuuli kimppakyydin auton äänen, sillä hän juoksi minua vastaan pihalle ja suuntasi tontiltamme pois. Nostin Aadan syöttötuolista pois ja vein väsyneen, mutta hiljentyneen tytön nukkumaan omaan sänkyynsä.
Vaihdoin työvaatteet pois mukavaan kotimekkooni ja aloin leikkimään Murun kanssa laserin jahtausta. Kyseinen leikki innosti Murun aina leikkimään, vaikka kissalle oli ikää jo karttunut, eikä kaikki jutut olleet enää yhtä innostavia.
”Hah haa, etpäs saakkaan kiinni” ärsytin Murua leikkimään.
”Saanpas, kunhan keskityn kunnolla” vastasi Muru minulle ja syöksyi nappaamaan laser pilkkua kiinni.
Aloitin valmistelemaan meille päivälliseksi sushia, sillä Joonataninkin oli jo aika totutella vähän vieraampiin makuihin. Poika oli ollut hirveän väsynyt ja mennyt koulusta tultuaan suoraan nukkumaan pienet päiväunet, mutta uskoin, että hänelle maistuisi ruoka herättyään.
Aadakin heräsi omilta päiväuniltaan minun tehdessäni sushia. Justin tulikin töistä juuri parahiksi ja meni nostamaan tyttärensä pois sängystä.
”Hiiri tulee!” kiljahti Justin ja teki tytölle kutitushyökkäyksen.
”Ei taa!” sanoi Aada ja naureskeli tyytyväisenä isänsä sylissä.
Kesken ruuan laiton tunsin voimakkaan vihlaisun vatsassani kuin veistä olisi isketty vatsaani. Laitoin kädet vatsalleni ja tunsin, kuinka vatsani kiristyi kovaksi palloksi.
”Aiiii!!” kiljuin keittiössä ja pitelin vatsaani.
”Justin!! Tule äkkiä tänne. Supistukset alkoivat etuajassa!” huusin Justinille, joka oli vielä lastenhuoneessa Aadaa viihdyttämässä.
”Ei tää vielä sais syntyä” tuskailin supistusten välistä.
”Nytkö se tulee, nytkö se tulee??” panikoi Justin takanani.
”Soita äkkiä sairaalaan, että olen tulossa sinne ja hanki lapsenvahti ja tule perässä” ohjeistin Justinia ja lähdin ovesta ulos kohti sairaalaa.
En ehtinyt soittamaan edes taksia, sillä sen verran paniikissa olin ennenaikaisista supistuksista, jotka vain voimistuivat koko ajan. Hyppäsin luutani kyytiin ja lensin sillä niin kovaa, että kipinävana jäi jälkeeni.
Pian olinkin sairaalan ovilla ja hoitaja vei minut tutkimushuoneeseen. Jäin sängylle makaamaan ja odottelemaan, kun hoitajat ja lääkärit toivat erilaisia laitteita huoneeseen.
Maatessani sairaalassa Justin oli saanut hankittua päivystävän lastenhoitajan katsomaan Aadan perään ja matkusti virka-autollaan sairaalalle. Olin helpottunut, kun mieheni saapui tutkimushuoneen ovesta sisään, sillä kaipasin nyt eniten maailmassa mieheni tukea.
”Tämä voi vähän sattua” varoitteli lääkäri minua ja paineli vatsaani voimakkaasti ja hetken päästä lääkäri taas teki ultraäänitutkimuksen.
”Ei näköjään auttanut tuo kääntämisyritys. Toinen vauvoista on perätilassa eli väärinpäin eikä kääntämisyritykseni auta. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä hätäsektio, sillä vauvat ovat päättäneet saapua tähän maailmaan vielä tänään ja olet avautunut jo sen verran paljon, että pakkolepokaan ei tähän enää auta” sanoi lääkäri.
”TOINEN?? Onko siellä kaksi vauvaa?? Yksihän siellä piti vain olla!!” huusi Justin järkyttyneenä tajutessaan tilanteen.
Minut vietiin leikkaussaliin ja Justin oli koko ajan vieressäni. Pian saimme pideltäväksemme kaksi maailman suloisinta vauvaa ja olin ikionnellinen, että lapset selvisivät synnytyksestä.
Pääsin sairaalasta pois jo kaksi päivää synnytyksestä, sillä en ollut enää mikään ensikertalainen ja vauvatkin oltiin saatu sairaalassa yhtenäiseen rytmiin, jolloin kaksosten hoito kotona sujuisi helpommin. Justin tuli hakemaan minua ja tyttöjä sairaalasta. Kuljin edeltä ja pitelin sylissäni Annikaa, joka oli kaksosista vanhempi viisi minuuttia ja huomasin, kuinka vauva silminnähden nautti ulkoilmasta. Justin tuli perässäni kantaen Annaa, joka oli sen viisi minuuttia tytöistä nuorempi ja jo sairaalassa ollessaan nautti lämpimästä peittojen alla makoillessaan.
Justin oli järjestänyt meille kaksi taksia, sillä hän halusi varmistaa, ettei minulle ja Annikalle sattuisi mitään matkan aikana. Minusta järjestely oli vähän turhankin ylisuojeleva, sillä helpommin Justin olisi pystynyt meitä suojelemaan yhteisessä taksissa. Justinin mielen olivat kuitenkin täyttäneet viime aikoina erilaiset salaliittoteoriat, joten en viitsinyt protestoida tätä järjestelyä vaan matkustin toinen vauvoistani sylissäni kohti kotia mukavia samalla taksikuskin kanssa rupatellen.
Justin oli saanut hankittua taas päivystävän lastenvahdin meille siksi aikaa, kun hän tuli hakemaan minua ja kaksosia sairaalasta. Päivystävä lastenhoitaja oli tehnyt hyvin työnsä, sillä kurkatessani Joonatanin huoneeseen, huomasin pojan olevan jo syvässä unessa.
Aadakin nukkui huoneessaan, kun kävelin pieni nyytti sylissäni kohti makuuhuonetta. Aada oli tosi suloinen nukkuessaan ja mietin jo mitä hän mahtaisi ajatella isosiskon roolistaan.
Laitoimme Justinin kanssa kaksoset kehtoihin ja menimme nukkumaan. Meidän oli yritettävä nukkua hetken aikaa aina, kun se oli mahdollista, sillä sairaalasta oltiin varoiteltu, että unet saattaisivat jäädä vähiin näin alkuun vauvojen herätessä usein myös yön aikana syömään. Minulla oli kuitenkin vahva tuntemus siitä, että selviäisimme hyvin näinkin ison perheen kanssa, vaikka lapsia olikin meillä nyt neljä suunnitellun kolmen sijaan.
Kaksi viikkoa kaksosten kotiutumisen jälkeen Joonatan alkoi käyttäytymään vallattomammin, jonka tulin tuntemaan nahoissani yhdessä Justinin kanssa. Oli torstai aamu ja minun vielä nukkuessa Joonatan hiippaili kylppäriin ja viritti suihkuun pienen ansan. Onnistuessaan ansan virityksessä Joonatan virnisti ilkeästi ja jäi odottamaan kumpi uhriksi osoittautuisi; joko isä tai minä.
Joonatan istui keittiön pöydän ääressä tekemässä läksyjään, kun heräämisen äänet kantautuivat hänen korviinsa. Nousin sängystä hoitamaan kaksosia, kun taas Justin oli päättänyt mennä suihkuun ja käveli kohti kylppäriä.
Justinilla oli samanlainen tapa kuin minullakin nauttia lämpimän veden valumisesta pitkin kasvoja eikä hän huomannut suihkussa ollessaan mitään normaalista poikkeavaa.
Vasta suihkuttelun jälkeen katsottuaan peiliin, kuulin kuinka Justin mesosi kylppärissä kovaan ääneen ja laittoi veden valumaan uudelleen. Luulen Justinin arvanneen heti kenen pilan kohteeksi oli joutunut.
Justinin ollessa suihkussa kimppakyytini tuli hakemaan minua töihin. Yllätyksekseni ilma oli synkkä ja satoi vettä rankasti. Kuulin myös pieniä jyrähtelyjä jostain kaukaa, sillä olihan ukkoset hyvin tyypillinen ilmiö erityisesti loppukesästä. Juoksin kiireesti autolle, sillä en halunnut olla töissä koko päivää litimärissä vaatteissa.
Kun Joonatan kuuli koulubussin tööttäyksen, hänelle tuli uskoakseni todella kiire, koska ei ollut joutunut kohtaamaan isäänsä vielä suihkupilan tehtyään. Ukkonen pauhasi pihalla ja poika juoksi bussiin sateelta ja luullakseni myös isältään karkuun.
Justin katseli kiukkuisena aurinkolasiensa takaa kohti koulubussia, joka ei ollut ihme, sillä olisin itsekin saanut raivarin, jos olisin saanut ansan niskaani.
Valuin vettä, kun saavuin töistä kotiin. Annika huusi kehdossaan ja menin lohduttamaan häntä.
”Ei äidin kullan tarvitse itkeä. Onko sulla nälkä?” lepertelin ja kyselin vauvaltani.
Annoin Annikalle tuttipullosta maitoa ja hetken päästä vauva nukahti kesken syömisen. Laskin vauvan kehtoonsa nukkumaan. Anna tuhisi tyytyväisenä kehdossaan, joten menin seuraavaksi katsomaan Aadaa.
”Hämähäkki tulee ja kutittaa!” leikin äänekkäästi Aadan kanssa ja Aada nauroi tyytyväisenä sylissäni.
”Äiti, mä sain tänään uuden kaverin koulussa. Voiko se tulla leikkimään meille huomenna?” kysyi Joonatan minulta.
”Meillä on huomenna vapaapäivä, kun on laiskottelupäivä. Tehdään jotain kivaa huomenna yhdessä” sanoin Joonatanille.
”Selvä” totesi Joonatan ja marssi topakasti huoneeseensa.
Hetken leikittyään huoneessaan Joonatan tuli tekemään läksyjä keittiöön samalla, kun olin kaivamassa jääkaapista sushin tähteitä. Istuuduin sohvalle ja samassa kuulin istuuduttuani epäilyttävästi pierua muistuttavan äänen. Nyrpistin nenääni samalla, kun mulkaisin Joonatanin suuntaan. Keppostelusta olisi tultava loppu.
Pian tapahtuneen jälkeen Joonatan huikkasi minulle hyvät yöt ja kiiruhti huoneeseensa nukkumaan.
Syödessäni ateriaani loppuun istahti Justin viereeni ja hänkin joutui pierutyyny ansan uhriksi. Justin nyrpisti nenäänsä ja mulkaisi keittiöön päin vihaisena, vaikka poika oli ehtinyt jo mennä nukkumaan.
”Ensin suihkuväri pila ja nyt vielä tämäkin” paasasi Justin vieressäni.
”Mäkin jouduin pierutyyny ansan uhriksi, mutta en sanonut Joonatanille vielä mitään” sanoin Justinille lusikoidessani viimeisiä sushin rippeitä lautaseltani.
”Mulla menee hermot sen pojan kanssa. Miksi se on alkanut virittelemään talon täyteen ansoja?” ihmetteli Justin.
”Selvitetään se huomenna, kun viedään poika rannalle uimaan. Huomenna on laiskottelupäivä niin tarjotaan pojalle vähän meidän huomiotamme” sanoin ovelasti Justinille.
”Selvä homma. Toivottavasti ideasi onnistuu ja keppostelu loppuu ainakin edes hetkeksi” sanoi Justin vieressäni jo vähän pirteämmin.
Olimme niin syventyneitä keskusteluun, ettemme huomanneet, kuinka etupihallemme laskeutui avaruudesta muukalainen. Muukalainen kävi huomaamattani ovemme takana, mutta ei päässyt sisään ovesta, sillä Justin oli varmistanut töistä tullessaan, että ovi oli ja pysyi visusti lukossa.
Olisin halunnut nähdä, kuinka muukalainen meni takaisin alukseensa ja kohosi naapurimme talon vieressä takaisin kohti korkeuksia ja katosi sinne, mistä oli tullutkin.
Laiskottelupäivän aamuna Justin oli noussut sängystä ennen minua ja antoi huomiotaan Aadalle. Justin oli päättänyt ennen nukkumaan menoa ja sanonut minulle aikeistaan opettaa Aada vihdoinkin kävelemään.
Kaksoset aloittivat tutuksi tulleen itkunsa, mutta kuulin iloisten touhujen ääniä olohuoneesta.
”Tule tule Aada tänne! Isi ottaa sut kiinni” kuulin Justinin houkuttelevan Aadaa kävelemään luokseen.
Aada keräsi hetken aikaa rohkeutta ja alkoi ottamaan pieniä haparoivia askelia kohti isäänsä. Minut valtasi uteliaisuus ja kurkistin salaa ovelta, kuinka kävelyharjoitukset sujuivat.
Näin, kuinka Aada pääsi kertaakaan kaatumatta kävellen isänsä käsivarsille ja tiesin, ettei menisi enää kauaa, kun tyttö juoksentelisi ympäri taloamme.
”Joonatan, valmistu lopettelemaan roistojen jahtaus, sillä heti, kun äitisi on valmis, lähdemme rannalle uimaan” kuulin Justinin sanovan Joonatanille samalla Aadaa opettaen kävelemään.
”Jee!!” kuulin Joonatanin kiljuvan riemuissaan.
”Mennään vain me kolme: äitisi, sinä ja minä ja tänne tulee lastenhoitaja vahtimaan Aadaa ja kaksosia. Varmaan myös Muru katsoo vähän tyttöjen perään” kuulin Justinin kertovan Joonatanille.
Rannalle päästyämme huomasin, että emme olleet ainoat, jotka olivat päättäneet tulla viettämään laiskottelupäivää rannalle. Koko ajan vaikutti porukkaa tulevan lisää ja minusta se oli hauskaa. Katselin, kuinka Joonatan miettiväisenä katsoi isänsä touhuja, joka jo käveli uimahousut jalassaan kohti syvemmälle merta.
Pian Joonatan vaihtoi uikkarit jalkaansa ja näin, kuinka hän alkoi uimaan pitkiä vetoja kohti Justinia ja uimapatjaa. Justin nautti silminnähden loikoilusta auringon alla eikä meillä ollut kiire mihinkään. Tänne lähtö oli mielestäni hyvä idea ja olihan tällä rannalla kertynyt hyviä muistoja Justinin kanssa jo aiemmin ennen lasten tuloa.
Uskaltauduin itsekin pikkuhiljaa kävellä veteen, mutta se tuntui jaloissani liian kylmältä. Päätin totuttautua rauhassa veteen ja katselin Joonatanin ja Justinin puuhastelua vedessä.
”Iskä, päästä minut välillä siihen patjalla kellumaan” kuulin Joonatanin esittävän vaatimuksen isälleen.
”En päästä vielä, käy ensin polskimassa vähän kauempaa niin pääset sitten” vastasi Justin Joonatanille ja näin, kuinka poika lähti uimaan kauemmas.
Jatkoin totuttelua veteen ja tarkistin samalla mukaani ottamallani multitäppärillä sähköpostit ja blogini, jota pidän Simspäivää-lehden nettisivuilla.
”Luovutin uimapatjan pojalle. Tuupa säkin jo veteen siitä” yllytti Justin minua.
Hän otti minua kädestä kiinni ja kiskoi minut veteen. Samalla hän antoi minulle nopean suukon ja uimme hetken aikaa kahdestaan Joonatanin loikoillessa uimapatjalla.
Muutamaa tuntia myöhemmin, kun olin jo uimassa rantaan päin, kuulin jonkun rannalla huutavan kaikille, että vedessä on hai. Lisäsin vauhtia ja uin reippaasti kohti rantaa samalla pitäen silmällä missä lapseni oli.
Olimme Joonatanin kanssa samoihin aikoihin kävelemässä kohti rantaa, kun sain kivan idean.
”Otetaanko juoksukilpailu piknik-korille? Voittaja saa juoda ylimääräisen limpparin, koska niitä on mukana neljä, vaikka meitä onkin kolme” ehdotin Joonatanille.
”Kiinni veti” sanoi Joonatan ja lähti saman tien juoksuun.
Katselin, kuinka poika juoksi riemuissaan kohti piknik-koria, sillä olihan uimisessa tullut nälkä. Päätin myös, että nyt olisi aika toteuttaa suunnitelma, jota olin päässäni pyörittänyt rakkaan poikani varalle.
Istuimme Joonatanin kanssa piknik-viltille ja aloimme tutkimaan, mitä korista löytyisi. Justin oli vähän matkan päässä etsimässä keräiltäviä esineitä. Näin, kuinka muutamat simit kävivät jututtamassa häntä, sillä muut tunnistivat Justinin vapaa-ajallaankin poliisiksi.
”Joonatan, sähän tiedät, että isäsi on poliisi. Luuletko, ettemme ole arvanneet, ketä on ollut pierutyyny- ja suihkupilojen takana?” kysyin Joonatanilta suoraan.
”No okei, mä olin niiden pilojen takana. Mä halusin saada teidän huomion, kun te vaan ootte hoitanut tyttöjä, ettekä oo olleet huomaavinaan mua” sanoi Joonatan apeasti.
”Eli sä oot vaan halunnut huomiota minulta ja Justinilta. Ootko sä vähän mustasukkainen tytöille?” kysyin pojalta.
”Ehkä mä vähän olen mustasukkainen. Mutta tänään mulla on ollu tosi kivaa teidän kanssa, eikä harmita enää yhtään, ettei mun kaveri päässy tänään meille kylään” sanoi Joonatan jo iloisemmin.
” Meillä on nyt vähän ollut kiirettä vauvojen kanssa, mutta kyllä se pian helpottaa. Ja me yritetään huomioida sua myös paremmin tästä eteenpäin. Lupaatko, ettet tee kepposia enää vähään aikaan?” kysyin lopuksi pojalta.
” Joo mä lupaan” sanoi Joonatan nopeasti.
Söimme juustohampurilaisia ja joimme kylmää jääteetä. Näin Justinin jo kaukaa kävelevän meitä kohti. Pian hän istui seuraksemme ja iskin hänelle silmää merkiksi, että olin jutellut pojan kanssa.
Joonatan sai meistä ensimmäiseksi syötyä. Huomasin, kuinka aurinko oli alkanut laskemaan, mutta en halunnut päivän vielä loppuvan.
”Mä pyydän anteeks iskä niitä piloja” sanoi Joonatan pahoillaan.
”Saat anteeksi. Ja olen mäki joskus nuorempana muutaman kepposen tehnyt” sanoi Justin samalla hodariaan mutustaen.
”Tää ranta on aika tärkeä paikka meille entuudestaan. Isäsi kosi minua täällä ja menimme saman tien kihloihin ja naimisiin” kerroin Joonatanille.
”Aika siisti juttu!” hihkaisi Joonatan.
”Jaa-a. Miten olisi, jos mentäis vielä käymään keskustassa siellä kesäriehassa?” kysyin perheeni miehiltä.
”Jee! Mennään, mennään” kirkui Joonatan vieressäni ja alkoi pukea lämpimämpiä vaatteita päälleen.
”Lähdetään, kun mä oon syöny tän loppuun” sai Justin sanotuksi minulle ruuan pureskelun välistä.
Joonatan ryntäsi rieha-alueelle päästyään heti tutkimaan alueella sijaitsevia kojuja. Minä puolestani syvennyin rakkaani kanssa pitkään suudelmaan.
”Kiitos rakas tästä päivästä” sanoin suudelman välistä.
”Kiitos itsellesi. Sähän tän idean keksit” sanoi Justin toisen suudelman lomasta.
Suutelun jälkeen huomasin alueen keskellä menevän rivissä pataraketteja. Olin sen verran utelias, että minun oli pakko sytyttää yksi. Näin Joonatanin kojulla ostamassa chiliranskalaisia samalla, kun sytytin rakettia. Juoksin raketista vähän kauemmas ja peitin korvani raketin paukkeelta. Raketti näytti upealta räjähtäessään taivaalle värikkäissä valoissa. Sitten lähdin tutkimaan rieha-aluetta tarkemmin.
Jalkapallokentän vierestä löysin suihkurusketuslaitteen. En ollut päivän aikana ruskettunut rannalla ollessamme, joten kesän viimeisen päivän kunniaksi päätin mennä kokeilemaan saisinko kunnon rusketuksen ja ottaisiko väri ihooni kiinni. Sain laitteesta täydellisen rusketuksen, johon olin todella tyytyväinen.
Sillä välin, kun olin suihkurusketusta ottamassa, oli Justinin yllättänyt ilmeisesti nälkä, sillä löysin hänet osallistumasta hodarin syömiskilpailuun. Hänellä tulisi olemaan tiukka vastus, sillä myös muut osallistujat näyttivät hyvin nälkäisiltä.
Syömiskilpailun startatessa katselin ympärilleni rieha-aluetta ja bongasin Joonatanin pomppimasta trampoliinilla. Kuulin, kuinka poika kiljui innokkaasti ja olin iloinen, koska huomasin hänen nauttivan ja pitävän hauskaa.
Katselin, kuinka Justin ahmi hodareita vuoron perään suuhunsa. Kilpailua johti tässä vaiheessa Gisele Riemukas, jonka tunnistin myös työni puolesta lehden palstoilta, mutta hänellä oli juoruista riippuen erittäin vahva tekniikka.
Justin yritti kiriä Giseleä kiinni, mutta tilanne näytti huonolta. Välillä jopa ihmettelin, kun Justin peitti kädellään suutaan, ettei tälle tullut huonoa oloa tuollaisella ahmimisella ja vauhdilla.
Syöntikilpailun voitti Gisele Riemukas, joka näin samalla osoitti hänestä liikkuneet anoreksia-huhut pelkiksi juoruiksi ilman totuuden perää. Kilpailussa pian toiseksi tuli Taina Halenius, joka kilpaili Justinin vieressä. Yritin kannustaa Justinia viimeiseen loppukiriin.
Kesken loppukirin Justinin vieressä kilpaillut Taina Haleniuksen mies Ferdinand Halenius juoksi läheiselle nurmikolle ja oksensi kovaan ääneen. Olin iloinen Justinin puolesta, sillä hän oli näin tullut kisassa kolmanneksi.
”Eiköhän tää kisa ollut tässä” sanoi Justin katsoessaan minuun.
”Lähdettäiskö jo kotiin? Mulla on vähän ikävä jo tyttöjä ja oon miettinyt, miten ne ovat siellä kotona pärjänneet” sanoin Justinille.
”Etsitään poika ja lähdetään kotiin” sanoi Justin päättäväisesti.
Löysimme Joonatanin rullaluistelukaukalolta. Pojan luistelu näytti vielä haparoivalta, mutta pienen harjoittelun jälkeen tiesin pojasta tulevan hyvä luistelemaan.
”Oletko valmis lähtemään kotiin?” kysyin Joonatanilta.
”Okei, lähdetään vaan, mutta mä haluan tulla tänne joku kerta uudestaankin” sanoi Joonatan vaativammalla äänensävyllä.
”Eiköhän me oteta tavaksi käydä näissä riehoissa” sanoin iloisesti.
Kotiin päästyämme Justin suuntasi kohti Aadan huonetta ja meni katsomaan, oliko tytöillä kaikki hyvin. Jäin Joonatanin kanssa juttelemaan.
”Kiitos äiti tästä päivästä. Mulla oli tosi kivaa sun ja isän kanssa. Ja mä lupaan, etten tee vähään aikaan kepposia teille enää ja kait mä voisin Aadan kanssa yrittää leikkiä nyt, kun se oppi kävelemäänki jo” sanoi Joonatan minulle iloisena.
”Kiva, että tykkäsit päivästä. Mullakin oli tosi kivaa teidän molempien kanssa. Oli tosi kivaa uida meressä ja riehassakin oli hauskaa. Täytyy tehdä näin joku kerta toistekin, mutta sulle varmaan sopii, jos tytötkin ovat seuraavalla kerralla mukana” sanoin Joonatanille sovittelevalla sävyllä.
”Joo, kyllä se sopii, että tytötkin tulee. Ties vaikka olisi kuinka hauskaa.. Voisitko sä äiti lukee mulle vielä iltasadun?” kysyi Joonatan vielä lopuksi.
”Voin mä lukea sulle tietysti iltasadun. Hae huoneestasi joku kiva kirja niin luetaan sitä ja mennään minun ja Justinin makuuhuoneeseen lukemaan sitä” vastasin Joonatanille.
Joonatan valitsi kirjaksi Jimmy Gotter ja liekehtivä pikari. Istuin sängyn reunalle ja Joonatan asettui peiton alle kuuntelemaan tarinaa.
”Valintahattu suuressa salissa sylkäisi suustaan lapun, jonka koulun rehtori nappasi kiinni ilmasta ja katsoi lappua. Kolmivelhoturnajaisten Sylkypahkan edustaja on Jimmy Gotter!” luin tarinaa innoissani, enkä huomannut, kuinka Joonatanin silmät alkoivat mennä vähän väliä kiinni.
Pian huomasin, kuinka Joonatan oli jo syvässä unessa ja lopetin tarinan lukemisen. Kumarruin antamaan suukon pojan poskelle. Tämän päivän tapahtumien johdosta uskoin, että kaikki menisi ainakin hetken aikaa hyvin lasten kanssa ilman ongelmia ja minulla olisi aikaa suunnitella ja valmistautua perhettämme uhkaavia tekijöitä varten.
Tällaista tällä kertaa :) Risuja ja ruusuja otetaan jälleen vastaan… Mitä Alinalla mahtaa olla mielessään? Ovatko kaksoset perinneet noitageenit? Ja alkaako Aadasta tulla esiin piirteitä noituudesta hänen kasvettuaan? Tämä ja paljon muuta tulee selviämään tulevissa osissa :D
