32. Hetki lyö

Vanamoiden osa on täällä vihdoinkin! Olkoon tämä joululahjani teille kaikille lukijoille ja ahkerille kommentoijille :) Osassa on nyt luvassa kaikkien kaipaamaa jännitystä ja draamaa ja osassa muutenkin tapahtuu paljon.. Kirjoitin osan pätkissä, joten paikka paikoin teksti voi olla tökkivää, mutta loppua kohden paranee ja tiivistyy.. Näissä merkeissä toivotan kaikille ”Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!” :D Vanamot jatkuvat taas tammikuussa :) Lukuiloa kaikille!

Aamu sarasti Aurora Skiessissa. Olin herännyt linnun lauluun, joka kuulosti kauniilta. Laitoin aamupalaa ajatellen, että tänään olisi suuri päivä. Olisi Katrin ja Katariinan syntymäpäivä. Tämän kaiken lisäksi oli kulunut jo kaksi kuukautta siitä, kun avaruusoliot olivat siepanneet minut. Kumma kyllä, siitä ei ollut seurannut minulle muuta kuin lievä muistinmenetys sen illan tapahtumista.

Söin aamupalani hyvällä ruokahalulla ja suunnittelin mielessäni päivän kulkua. Päätin, että menisin käymään tänään kaupungin uudessa lelukaupassa, joka viime viikolla avattiin.

Päädyin kirjoittamaan kirjaa, joka kertoi tarinan dystopiasta. Kirjani tulisi olemaan suunnattu nuorille aikuisille ja siitä ylöspäin, jolloin juonikuviot voivat olla astetta rajumpia.

Pystyin keskittymään kirjoittamiseen, koska Kanervo touhusi alakerrassa lasten kanssa. Oli lauantai ja miehelläni vapaapäivä töistä. Tarina nappasi minut kokonaan valtaansa ja sormeni ikään kuin juoksivat näppäimistöllä. En muista, koska olisin viimeksi saanut näin voimakkaan inspiraation ja aavistin, että siitä seuraa vielä jotain hyvää kirjan valmistuessa.

Kesken hyvän inspiraationi tunsin kylmän hien nousevan iholleni ja minulle tuli huono olo. Aamupalani pyrki tulemaan paluupostissa takaisin.

Minulle tuli kiire juosta vessaan. Onneksi tässä talossa oli myös vessa yläkerrassa, joka oli vielä vähemmän käytössä.

Vessan ovesta sisään juostuani kumarruin pöntön ylle ja annoin aamupalan virrata pönttöön. Koko vartaloni valtasi kylmä hiki ja vatsaani kouristi ikävästi, kun oksentaminen taukosi.

Oksentamisen jatkuttua aloin miettimään, mikä aiheuttaisi pahoinvoinnin. Mielessäni kävi ruokamyrkytys ja epäilin, että jokin lettuihin kuuluva ainesosa olisi ollut vahingossa pilaantunutta. Mieleeni juolahti myös kuukausi sitten tapahtunut avaruusalukseen joutuminen sekä mieheni kanssa vietetyt intiimit hetket saunassa. Olisiko mahdollista, että saunatuokio oli kantanut hedelmää?

Inspiraationi lopahti pahoinvointiini ja keskittymiseni harhaili lopun päivää. Niinpä sovin Kanervon kanssa, että kävisin kaupungilla hankkimassa Katrille ja Katariinalle syntymäpäivälahjat.

Aurora Skiessiin oli kaksi viikkoa sitten avattu kaupungin ensimmäinen lelukauppa. Astuessani sisään myymälään yllätyin sen leluja pursuavista hyllyistä ja myyntitiskeistä. Olin kuvitellut kaupan paljon pienemmäksi.

Ihailin leluja ja minulle iski valinnan vaikeus. Kaikki lelut olivat ihanan värikkäitä. Halusin ostaa tytöille jotain sellaista, mitä ei tavallisesta kaupasta saisi.

Kulutin aikaa lelukaupassa ainakin puoli tuntia leluja katsellen. Lopulta löysin tytöille mielestäni sopivat lelut. Toivoin, että niistä tulisi rakkaita Katrille ja Katariinalla. Enää piti odottaa hetkeä, jolloin tytöt varttuisivat taaperoiksi, niin näkisin, mitä he lahjoistaan pitäisivät.

Illalla kello kuuden aikaan kaksoset viimein alkoivat kasvaa. Ensimmäiseksi Katariina pyörähti taaperoikään.

Katariinasta varttui suloinen tyttö. Hän oli perinyt violetit silmäni, joka näytti olevan vahvasti periytyvää sorttia. Katariinan hiusten väri oli periytynyt isältä, joten nähtäväksi jäisi, olisiko Katariina perinyt noitageenini.

Katariinan jälkeen tuli Katrin vuoro pyörähtää taaperoikään. Katsoin melkein tippa linssissä, kuinka perheen nuorimmaiset varttuivat taaperoiksi.

Katrista varttui hyvin ainutlaatuisen näköinen tyttö. Hän oli selkeästi perinyt meiltä molemmilta jotain. Silmät olivat samanväriset kuin Kanervolla. Yllätyin eniten Katrin hiusten väristä. Hän oli perinyt siniset raitani, joka paljasti hänen myös perineen noitageenit. Hiusten pohjaväri on taas isältä peritty, joten innolla odotan, miltä tyttäreni tulisi näyttämään koululaisena.

Kanervo päätti heti kaksosten kasvettua alkaa opettaa Katria puhumaan. Seurasin hetken parin harjoittelua ja huomasin, kuinka Kristiina leikki vieressä nukellaan.

Menin makuuhuoneeseen lepuuttamaan hetkeksi jalkojani. Minut yllätti mitä hellyttävin näky, kun Katri ja Katariina leikkivät yhdessä nukeillaan. Nämä neidit näyttivät viihtyvän yhdessä leikkien, kun taas Krista ja Kristiina leikkivät usein omia leikkejään yksinään.

Tytöille tuli hieman eri aikoihin iltapala-aika, sillä syöttötuoleja perheessämme oli vain kaksi. Katri odotti tyytyväisenä tuolissa, kun laitoin hänelle iltavellin valmiiksi.

Illallinen meni meillä myöhäiseksi kaikista synttäritohinoista johtuen. Kanervo laittoi meille paistettua kalaa ja perunamuusia ruoaksi. Kala on osoittautunut mieheni yhdeksi suosikiksi, josta johtuen sitä on meillä aika usein.

Pääsimme syömään vasta, kun olimme saaneet kaikki lapset nukkumaan. Illallinen maistui mahtavalta ja vei kielen mennessään. Kanervo oli minua nopeampi ja jäi istumaan pöytään minun seurakseni.

”Siellä on ihana ilta. Mentäisiinkö vielä polskuttelemaan poreammeeseen, vaikka onkin jo aika myöhä?” kysyi mieheni minulta.

”Mennään vaan. Täytyy tarkistaa kuitenkin, että lapset nukkuvat nätisti sängyissään” totesin viimeisiä paloja syödessäni.

”Me voidaan ottaa itkuhälytin pihalle mukaan” sanoi Kanervo pilke silmäkulmassaan.

Tähdet loistivat ihanasti Aurora Skiessin taivaalla, kun menimme porealtaan lämpimään ja kuplivaan veteen. Oli ihanaa olla hetki ihan vain kahdestaan ilman lasten kitinää.

Kanervo otti minut hellästi kainaloonsa. Päätin kertoa hänelle aavistuksistani.

”Minulla on ollut taas pahoinvointia aamuisin ja päivisin. Iltaa kohden olo helpottaa” kerroin rakkaalleni.

”Tarkoitatko, että meidän pieni saunatuokio saattoi tuottaa tulosta? Onko meille tulossa taas vauva?” kysyi Kanervo toiveikkaana ja innoissaan.

”Olen aika varma siitä, että meille on tulossa vauva. Onko sinulla mielessä mitään nimiehdotuksia?” kysyin mieheltäni.

”Jos saamme tytön, niin se voisi alkaa K:lla niin kuin muutkin tytöt. Jos se on poika, niin vauvan nimi voisi alkaa A:lla” vastasi Kanervo minulle.

”Miksi pojan pitäisi alkaa A:lla? Miksi ei K:lla niin kuin muutkin muksut? kysyin tiukasti.

”A:lla siksi, että se alkaa samalla kirjaimella kuin sinä, joka olet minulle kaikkein rakkain tässä maailmassa” sanoi Kanervo ja katsoi minua hellästi silmiin.

Kanervon sanat tulivat täydestä sydämestä. Se sai minut herkistymään ja suutelimme ensin hellästi tunnustellen, mutta koko ajan astetta syvemmin.

Yksi suudelma johti toiseen. Sydämeni pamppaili rinnassani kiihtyen suudelma suudelmalta. Oli vain me kaksi.

Lopulta irtauduimme toisistamme hengittämään raitista ilmaa.

”Pitäisikö meidän käyttää tilaisuus hyväksi?” kysyi mieheni minulta ja iski silmää.

”Vielä kysyt!” hihkaisin ja purskahdin nauramaan.

Vietimme kuuman hetken porealtaan suojissa. Säännöllisin väliajoin kuplia nousi pintaan rakkautemme merkiksi.

Tulimme sisään pihalta reippaasti puolenyön jälkeen. Katri oli nähnyt painajaista ja Kanervo lohdutti häntä. Lopulta Katri nukahti isänsä silittelyyn.

Sinä yönä nukuimme todella sikeästi. Kanervo piti minua lähes koko yön kainalossaan.

Aamuyöllä neljän aikoihin hätkähdin hereille. Tunsin vatsassani tuttua möyrintää. Sain varmistuksen aavistuksilleni. Olin taas raskaana.

En ehtinyt pitkään tottua ajatukseen, kun jo piti kiiruhtaa vessaan. Pahoinvointi näytti olevan tämän raskauden aikana pitkäkestoisempaa, mitä aikaisemmissa raskauksissani.

Pahoinvointi uuvutti minut ja nukuin aamulla normaalia pidempään. Kanervo nousi hoitamaan lapsia ja viihdyttämään heitä myös.

Katrin saadessa isänsä huomion ensin myös Katariina heräsi ja oli todella murheellisen näköinen. Lopulta mieheni vastasi Katariinan huomion tarpeisiin.

Perheemme kaikki muksut viihtyvät hyvin päivisin tyttöjen leikkihuoneessa. Jokainen heistä löytää yllättävän hyvin lelun, jolla tykkää leikkiä eikä suurempia riitoja tule. Kristan suosikkileluksi on näköjään tullut palikkalaatikko, mitä olen heidän leikkejään seurannut.

Nuoremmilla kaksosilla oma suosikkilelu oli vielä etsinnässä ja kaikkia kokeillaan vuorotellen. Silti kuitenkin näyttää, että Katri tulisi pitämään pehmoleluista ja erityisesti pehmolampaasta.

Tyttöjen leikkiä on mielestäni hauska seurata ovelta. He leikkivät tavallaan rinnakkaisleikkejä kukin omiaan leikkien, mutta toisiinsa välillä kontaktia ottaen. Varsinkin Katri ja Kristiina seurailevat toisiaan ja jokeltelevat samalla omalla taaperokielellään.

Tyttöjen leikkiä seuratessa minulle myös valkeni, että Katariina on myös perinyt noitageenin. Hän onnistuu Kristiinan tavoin hävittämään lelun kuin savuna ilmaan ja saa sen hetken päästä ilmestymään takaisin nähtäväksi. Niinpä perijäehdokkaita tällä hetkellä perheessäni on kolme: Kristiina, Katri ja Katariina. Olen myös huomannut, kuinka vahvana violetti silmänvärini on periytynyt. Jos haluaisin lieventää sen vaikutusta jälkipolviin, olisi varteenotettavia perijöitä Kristiina ja Katri, sillä heillä ei violetteja silmiä ole. 

Kotona muistimme Kanervon kanssa, että nyt sunnuntai olisi erityinen päivä. Vanhemmat kaksoset kasvaisivat tänään koululaisiksi. Kanervo vuorostaan halusi mennä käymään lelukaupassa ostamassa Kristiinalle ja Kristalle jotain kivaa. Selvitimme netistä, että lelukauppa olisi auki ainakin toistaiseksi myös sunnuntaisin. Astuttuaan lelukauppaan sisään Kanervo huomasi paikalla olevan muitakin. Hän tuumaili, että voisi kysyä joltain neuvoa, mitä koululaisiksi kasvaville kannattaisi ostaa.

Kanervo meni juttelemaan naisen kanssa, joka lopulta osoittautui vanhaksi tutukseni.

”Hei! Ajattelin kysyä, mitä kannattaisi ostaa koululaisille lahjaksi? Sulla on varmaan lapsia ja kaipaisin pieniä vinkkejä” oletti Kanervo.

”Ei mulla itse asiassa ole lapsia. Haluaisin kyllä kovasti, mutta melkein kaikkea on jo yritetty. Minulle tehtiin jopa onnenloitsu yhtenä baari-iltana, jonka ansiosta lääkärit totesivat, että seuraavat hedelmöityshoidot saattaisivat vihdoin onnistua. Mutta, jos minulla olisi lapsia, menisin varmaan yläkertaan kokeilemaan tehdä lelun itse. Siitä tulisi varmaan rakkaampi lelu koululaisille” kertoi nainen.

”Hetkinen! Oletko sä se Lara, jolle vaimoni Aada teki onnenloitsun karaokebaarissa?” hämmästeli Kanervo.

”Juu olen. Mitä Aadalle kuuluu? Voitaisiin joskus viettää iltaa uudestaan yhdessä, viime kerralla oli tosi kivaa” vastasi Lara.

”Mitä sä meinasit siitä loitsusta? Ethän kertonut siitä kenellekään? Ja mitä sulle sen loitsun jälkeen tapahtui? Anteeksi tungetteluni, mutta olemme vaimoni kanssa välillä pohtineet, mitä sulle tapahtui” selitti Kanervo.

”Kyllä mä vähän järkytyin koko loitsusta, mutta oli sitä kiva kokeilla. Olen jo luopunut toivosta, että voisin koskaan saada omia lapsia, joten olin avoin kokeilemaan kaikkea uutta asian eteen. Miehelleni ja lääkärille mainitsin loitsusta ja lääkäri totesi minulle tehtyjen testien jälkeen, että todennäköisyys on suurempi, että seuraavat hedelmöityshoidot onnistuvat. Hedelmöityshoitoni on nyt aloitettu ja voi olla, että vaimosi ansiosta saatan vielä saada oman lapsen” kertoi Lara.

”Mä vähän toivoin, ettei siiitä loitsusta oltais kerrottu kenellekään. Vaimoni tavallaan toimi väärin, mutta ei siitä onneksi mitään seurannut. Ja kiva, kuulla, että siitä taisi lopulta olla jotain hyötyä. Onko se lelun tekeminen vaikeaa? Eihän mun tarvi ommella mitään?” selvitti Kanervo.

”Se on ihan helppoa. Siinä leluautomaatissa on ohjeet, mitä sun tarvii tehdä. Automaatti melkein tekee loput. Neulaa ja lankaa et tule tarvitsemaan” neuvoi Lara.

”Kiitos paljon neuvoista! Sä voit lähettää Aadalle vaikka sähköpostia, kun hedelmöityshoidoistasi jotain selviää. Oli hienoa nähdä, että voit loitsusta huolimatta hyvin. Kaikkea hyvää jatkossa!” toivotti Kanervo.

”Eipä mitään. Sitä onnea me vielä tarvitaan. Kerro Aadalle terveisiä” sanoi Lara vielä lopuksi.

Valaisevan keskustelun päätteeksi Kanervo suuntasi lelukaupan yläkertaan. Hän luki leluautomaatin ohjeet ja päätyi tekemään tytöille nallet. Hän toivoi, että niistä tulisi Kristalle ja Kristiinalle rakkaat.

Illalla tytöt olivat ryhmittyneet hauskasti leikkihuoneeseen. Katri, Krista ja Kristiina leikkivät kukin omalla nukellaan, jotka olivat saaneet syntymänsä jälkeen.

Katariina puolestaan viihtyi eteisessä. Hän leikki dinosauruksella, jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi lelukaupasta. Eikä häntä näyttänyt haittaavan, vaikka hän olikin eteisessä ihan yksinään.

Lopulta koitti hetki, jonka tiesimme tänään tapahtuvan. Vanhemmat kaksoset kasvaisivat koululaisiksi ja perheessämme olisi nyt vähemmän taaperoita.

Ensimmäisenä kaksosista varttui Krista. Krista nousi seisomaan ja hänet ympäröi tähtien kimallus. Seurasimme Kanervon kanssa tarkasti, kun lapsemme kasvoi.

Kristasta tuli oikein nätti tyttö. Kasvoissa on jotain tuttuja piirteitä isoisältä mielestäni. Piirteekseen Krista sai tarkkasilmäisen, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa.

Kristan jälkeen myös Kristiina varttui koululaiseksi. Katselin tähtien kimalluksen ympäröimää lastani, kuinka hän jätti taaperoajan taakseen.

Kristiinastakin kasvoi nätti tyttönen. Hänen silmiensä muoto muuttui taaperoajasta eikä mieleeni tullut keneltä se voisi olla peritty. Ehkä tuo piirre tulee mieheni puolelta. Piirteeksi Kristiina peri seikkailunhaluisen, josta voi olla sekä hyötyä että haittaa tulevaisuudessa.

Istahdin lastenhuoneessa olevaan keinutuoliin. Tuijotin suoraan eteeni hieman haikeasti. Tulisi vielä jonain päivänä se hetki, jolloin minun pitäisi kertoa lapsilleni totuus perheestämme ja kasvu toi sitä hetkeä vain lähemmäksi. En olisi vielä valmis siihen. Onneksi ei vielä tarvinnutkaan olla valmis.

Kristiina meni heti vartuttuaan stailaamaan itselleen hiukset paremman näköiseksi. Tytön kasvoista saatoin nähdä pilkahduksia edesmenneestä äidistäni.

Olin laittamassa Katria ja Katariinaa nukkumaan Kristan ja Kristiinan vanhaan huoneeseen, mutta Katrin kanssa unille meno oli haastavampaa tytön ollessa tottunut nukkumaan meidän makuuhuoneessa.  Leikin hetken aikaa Katrin kanssa kouraleikkiä ja silittelin tytön lopulta uneen sänkyynsä.

Yläkerrassa, minun nukuttaessa pikkuisia alakerrassa, Kristiina luki syventyneenä kirjaa. Kirjat avasivat kokonaan uuden maailman isommille. Kirjoittamani kirjat tulisin piilottamaan vielä kirjahyllystä ensi töikseni heti huomenna, sillä ne kaikki eivät vielä soveltuisi heille ja olen vähän kriittinen näyttämään töitäni omalle perheelle.

Krista oli myös stailannut hiuksensa ennen kuin oli mennyt nukkumaan. Huomenna tytöillä alkaisikin koulu, joka olisi suuri muutos molemmille.

Kello oli lähemmäs keskiyötä, kun pääsin itse sänkyyn. Katsoimme mieheni kanssa sunnuntain elokuvan loppuun telkkarista, joka oli jännäri. Vatsani alkoi olla päivä päivältä vaan isompi ja nukuin yöt sen vuoksi levottomammin, kun on hankalampi löytää sopivaa asentoa nukkua.

Kanervo kertoo:

Seuraavana aamuna, kun aurinkokaan ei ollut vielä noussut, oli Kristiina sängyssään hereillä. Muistan, kuinka minua jännitti ensimmäinen koulupäiväni. Minä jopa tärisin ja vatsani oli kipeä. Kristiinaa varmaan piti hereillä sama jännitys.

Krista puolestaan nukkui sikeästi aina aamuun asti. Olimme remontoineet yhdessä vaimoni kanssa tytöille huoneen yläkerrasta, johon olimme sijoittaneet kerrossängyn ja kirjoituspöydän ja muita tavaroita, mitä koululaiset tarvitsisivat. Yläkerrassa tytöillä olisi enemmän omaa rauhaa, kun perheen pienimmät viettivät suurimman osan ajasta alakerrassa.

Kävin herättämässä Kristan seitsemältä, jotta hän ehtisi ajoissa koulubussiin. Omatoimisesti molemmat tytöt marssivat keittiöön ja ottivat itse aamupalaa jääkaapista. Kuinka helpoksi näytti elämä muuttuvan, kun lapset kasvoivat isoiksi.. Aloin pikkuhiljaa toivomaan, että Katri ja Katariina kasvaisivat nopeammin isoiksi. Toisaalta olisi taas kiva nähdä, kuinka tytöt oppivat kävelemään ja puhumaan..

Koulubussi ajoi tasan kahdeksalta talomme postilaatikolle. Taivaalta tuli vettä taivaan täydeltä. Katselin ikkunasta, kun Krista ja Kristiina juoksivat bussiin. Itse jäisin tänään kotiin odottamaan tyttöjen kotiinpaluuta, sillä olin yön aikana saanut kovan flunssan ja olo oli kuumeinen.

Tytöt istuivat jännittyneenä bussin kyydissä etupenkillä vierekkäin. He kuten minäkään eivät voineet vielä silloin aavistaakaan, kuinka onnekkaita he olivat, kun olivat koko aamu- ja iltapäivän poissa kotoa.

Pian tyttöjen lähdettyä kouluun Aada tuli luokseni.

”Miten sä voit? Onko sulla kamalan kipeä olo?” kysyi vaimoni minulta.

”On mulla flunssaa ja ehkä vähän kuumetta, mutta kyllä mä jaksan varmaan jotain kotijuttuja tehdä. Kuinka niin?” vastasin.

”Ei, kun ajattelin, että voisin käydä taaperokeskuksessa Katrin kanssa. Molempia en tämän vatsan takia jaksa kantaa. Siellä on uima-allas ja uiminen tekee tunnetusti hyvää selälle ja lihaksille” perusteli vaimoni.

”Kyllä mä jaksan Katariinan perään katsoa. Menkää vaan käymään keskuksessa. Ties vaikka Katri pääsisi tutustumaan muihin ikäisiinsä” vastasin reippaammin.

”Älä sitten rehki liikaa Katariinan kanssa ja muista levätä, niin flunssa menee nopeammin ohi” ohjeisti vielä vaimoni.

”Ei sun tarvitse musta huolehtia. Tulehan tänne, söpöliini!” sanoin ja kiskaisin vaimoni tiukkaan syleilyyn ja suudelmaan.

Vaimoni näytti kerrankin täysin yllätetyltä.

”Sä selkeästi yrität tartuttaa flunssan minuunkin” sanoi vaimoni ja nauroi päälle.

Hän otti käsistäni kiinni ja veti minut itseään vasten. Suutelimme kiihkeästi toisiamme pitkään. Olin onnellinen, että pitkästä yhdessäolosta huolimatta olimme onnistuneet säilyttämään kipinän suhteessamme, vaikka lasten tulon myötä suhteemme on muuttunut hyvin arkiseksi.

Aada lähti Katrin kanssa kohti taaperokeskusta. Minä jäin Katariinan kanssa kotiin. Menimme yläkertaan, jossa olohuoneessa sijaitsi leikkikehä. Laitoin Katariinan kehään ja itse menin sohvalle lepäämään ja aloin katselemaan SimFlixiä.

 Satoi lähes kaatamalla, kun vaimoni pääsi taaperokeskukseen. Taaperokeskus vaikutti hiljaiselta. Monet simit olivat jääneet viettämään minun tavoin sadepäivää koteihinsa.

Aada laittoi Katrin leikkikehään juuri niin kuin oli minulle kertonut suunnittelevan. Katri jäi kiltisti leikkimään kehään, vaikka muita lapsia ei ollut paikalla. Olimme onnekkaita Aadan kanssa, kun kaikki lapsemme ovat sopeutuvaisia uusiin tilanteisiin.

Vaimoni pulahti uimaan taaperokeskuksen uima-altaaseen. Taaperokeskuksen esitteessä oltiin mainittu, että paikan altaan vedenlämpötila on muutaman asteen normaalia lämpimämpää, koska altaalla voidaan välillä pitää vauvauinteja. Siksi ei ollut ihme, ettei pihalla oleva uima-altaamme houkutellut niin kovin vaimoani varsinkaan tällaisella säällä.

Katri leikki iloisena leikkikehässä pyöritellen palikoita. Pienet tyytyvät loppupeleissä todella vähään ja nautin kuulla heidän nauruaan. Itselle tulee olo, että on onnistunut kerrankin jossain.

Taaperokeskuksen televisiossa pyöri päivän polttavimmat uutiset. Tuolloin kaikki oli vielä hyvin, eikä vaimoni osannut vielä aavistaa, minkälaiseen tilanteeseen joutuisi.

Olin yläkerrassa Katariinan kanssa, kun kuulin alhaalla ulko-oven käyvän.

”Miten ensimmäinen koulupäivä meni? hihkaisin rappusissa luullen kaksosten saapuneen koulusta.

Eteisessä oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin suloiset tyttäreni ja hymyni hyytyi saman tien.

Eteisessä seisoi nuori nainen tähdäten minua aseella suoraan kohti. Oletin hänen olevan murtovaras.

”Vihdoinkin tapaamme Kanervo Vanamo” sanoi nainen.

”Meitä ei taidetakaan olla esitelty toisillemme. Olen Inka Parkkumäki KillSupers-järjestöstä” jatkoi nainen.

Sen kuultuani väri pakeni iholtani totaalisesti ja kylmä hiki nousi iholleni. Mielessäni pyöri koko ajan vain selviytyminen tilanteesta ja miten se onnistuisi.

Nostin kädet ylös kohti kattoa. Näin aina elokuvissakin toimittiin.

”Mitä sä täällä teet? Me ei olla rikottu mitään sääntöjä” sanoin niin varmasti, kun tilanteessa pystyi olemaan.

”Mun ei varmaan edes tarvitse sanoa, mitä sääntöjä ette olisi rikkoneet. Mä en turhaan kotikäyntejä harrasta. Kesti vain aika kauan löytää teidän nykyinen olinpaikkanne. Kiitos avaruusolioiden signaalien paikansimme teidät vihdoinkin” sanoi Inka voitonriemua äänessään.

”Haa, sä et varmaan tiennytkään avaruusolioista mitään.. Tosin ei ole myöskään ensimmäinen kerta, kun vaimosi salaa sinulta jotain. Salailu ei kuitenkaan johda mihinkään. Me löydetään teidät ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, jos niin haluamme. Niin ja mitä rikkomuksiin tulee, vaimosi teki julkisella paikalla taian, joka oli ehdottomasti kielletty. Järjestömme ei salli mitään julkista taikaa ilman rangaistusta. Mitä näkymättömämpinä yliluonnollisuudet pysyvät, sen parempi järjestölle. Töitä on vähemmän, kun ei tarvitse kaikkia listiä pois päiviltä” virnuili Inka.

”Mä teen mitä tahansa, kunhan et satuta perhettäni. Mä voin vaikka viedä perheeni kauas kaukomaille ja pakotan ne olemaan taikomatta, kunhan et satuta niitä” rukoilin polvillani Inkaa.

En olisi uskonut, että joutuisin elämäni aikana tällaiseen tilanteeseen. Tämä oli pahin painajaiseni. Lohduttomaksi tilanteen teki, etten ollut unessa. Tärisin sisäisesti pelosta, mutta yritin sitkeästi olla näyttämättä sitä, sillä se voisi pelastaa perheeni.

”Et sä pysty sellaista mulle lupaamaan, että noita-akkasi olisi taikomatta. Se ei ole tähänkään asti ottanut varoituksiamme todesta. Mutta siihen tulee nyt muutos” Inka totesi kylmästi.

”Etkö sä vois vaan laskea sitä asetta ja sovittais, miten perheeni hyvittää rikkomukset?” anelin vielä kuin viimeiseen oljenkorteen tarttuen.

”Kesti kauan miettiä, miten saisimme vaimosi viimein uskomaan, että olemme tosissamme. Lopulta keksimme rakkaan Aadasi heikon kohdan. Aadan heikoin kohta on sinä. Tarkemmin sanottuna väkevä rakkaus sinua kohtaan. Sen menettäminen luulisi tehoavan myös vaimoosi. Ja mikä parasta, tämän jälkeen on taas yksi aito Haapasaari vähemmän, joka kantaa vampyyriverta sukulinjassaan” sanoi Inka kostonjanoisena.

”Älä tee sitä!” huusin.

Sen jälkeen kuulin ilkeää naurua ja kovan pamauksen. Sitten kaikki pimeni.

Näin jännittäviin tunnelmiin päättyi osa 32.. Kuinka Kanervon käy? Pääseekö KillSupers perheen niskan päälle? Se selviää seuraavassa Vanamoiden osassa :) Risuja ja ruusuja otetaan vastaan :) Mitä tykkäsitte osasta? Tammikuussa jatketaan taas :D