Uusi vuosi ja uudet kujeet! :) Tämän osan sain kasattua työn ja tuskan kautta, sillä pelini innostui harrastamaan jumittumista oikein urakalla ja jotkut kohtaukset on pelattu jopa neljään kertaan uudelleen.. Mutta sainpas kuitenkin kuvattua osan.. Kuvia tuli jumituksesta johtuen paljon, joten harrastin niiden kanssa vähän enemmän muokkailua ja yhdistelin niitä, toivottavasti pidätte :) Hahmot osioon tulee uudet kuvat perheen nuorisosta ja kuten huomasitte, tein uuden vuoden kunniaksi uuden ja talvisen bannerin.. Osan lopussa on kysely, johon toivon runsaasti vastauksia :) Lukuiloa kaikille! :D
Oli tanssiaisilta. Näin, kuinka Joonatan istuskeli sohvalla ja katsoi telkkaria jännittyneenä odotellen limusiinin saapumista pihaan. Muistan itsekin, kuinka ihania koulun tanssiaiset olivat: kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja pidimme hauskaa kaverien kanssa eikä kommelluksiltakaan vältytty.
Katsoin ikkunasta, kun limusiini pysähtyi pihatiellemme. Lumisade oli sakenemaan päin.
”Joonatan! Sun kyyti tuli ”, hihkaisin pojalleni.
” Pidä hauskaa tanssiaisissa ”, huikkasin vielä Joonatanin perään.
Voin vain kuvitella, miltä Joonatanista saattoi tuntua hänen istuessaan limusiinin nahkaisilla penkeillä odottaen iltaa ja matkaten kohti koulua.
Olin vielä valveilla, kun Joonatan saapui tanssiaisista. Hän oli hyvin iloisen, mutta myös väsyneen oloinen. Voin kuitenkin arvata, mitä tanssiaisissa oli ainakin tapahtunut: todennäköisesti pojat ovat tiiraileet tyttöjen mekkoja, joku on joutunut illan aikana tappeluun, ihastukset ovat vältelleet toinen toisiaan ja melkein toivon, että Joonatan olisi löytänyt itselleen ihastuksen kohteen ellei jopa tyttöystävänkin.
Joonatan käveli ajatuksissaan huoneeseensa ja päätin, että yrittäisin aamulla kysyä pojalta, mitä tanssiaisissa tapahtui. Huomenna tulisi tapahtumaan paljon muutakin, sillä tyttöjen synttärit olisivat myös huomenna.
Istuimme aamupalalla Justinin kuntoillessa taustalla. Justin oli kertonut minulle, että seuraava ylennys vaatisi pientä kunnon kohotusta, joten en ihmetellyt, miksi hän nykyään niin usein oli kuntoilemassa, jos siihen oli aikaa. Minua kiinnosti kuitenkin enemmän Joonatanin tanssiaisilta.
”Miten tanssiaisissa meni?” kysyin Joonatanilta.
”Ihan hyvin. Mitä se sua kiinnostaa?” vastasi Joonatan äreästi.
”Kyllä tuollaiset asiat kiinnostavat. Olen itsekin ollut joskus nuorena tanssiaisissa ja niissä oli hurjan hauskaa. Olikos siellä ketään erityistä tyttöä?” utelin.
”Se ei kyllä sulle kuulu mitenkään. Se on mun yksityisasia”, tuhahti Joonatan ja nousi samalla pöydästä kiitosta sanomatta.
Ihmettelin, miksi poika oli yhtäkkiä muuttunut niin herkkänahkaiseksi.
Laitoin Annan syöttötuoliin. Ilokseni tyttö oli alkanut harjoittelemaan itse syömistä omaa kättään lusikan sijasta käyttäen. Olihan ihanaa, että lapsi oli omatoiminen pienestä pitäen, vaikka se enemmän sotkua tuottikin. Anna jäi tyytyväisenä syömään tuoliinsa, kun lähdin töihin.
Lumisade oli lakannut, kun lapset saapuivat koulusta. Ehdotin Aadalle, että hän voisi yrittää rakentaa lumiukon etupihalle. Tyttö ryhtyikin ilokseni tuumasta toimeen ja kävin välillä ikkunasta seurailemassa, kuinka lumiukon rakennus edistyi.
Huomasin, että Aada edistyi rakennuspuuhissa varsin hyvin. Minuakin alkoi tehdä mieli rakentaa jotain lumesta. Kunhan olen saanut ruuan valmiiksi, menisin myös pihalle rakentelemaan.
Kun tulin pihalle, näin kuinka Aada ihaili pihalla rakentamaansa lumiukkoa, joka oli ihan perinteisen näköinen hiilinappeineen ja porkkananenineen. Lähdin etsimään pihalta sopivaa paikkaa, jonne voisin rakentaa jotain. Lumiukkoa en viitsi ainakaan tehdä, sillä Aada teki jo todella hienon.
Ennen kuin tulin pihaan Joonatan oli herännyt päiväuniltaan, joille hän oli mennyt suoraan koulusta tullessaan. Hän hihkaisi minulle menevänsä touhuamaan Annan kanssa, kun olin menossa pihalle.
Olin kiertänyt talomme ympäri, kun huomasin Aadan nousevan ylös maasta. Hän oli tehnyt lumienkelin. Päätin mennä talon toiselle kulmalle.
Aloin rakentamaan iglua, koska siinä oli minulle tarpeeksi haastetta. Pikkuhiljaa kyhäelmäni alkoi muistuttamaankin jopa iglua. Lopulta sain sen valmiiksi ja minua alkoi väsyttää. Harmikseni huomasin, että oli taas täysikuu.
Kun menin sisään, menin käymään makuuhuoneessa, jossa huomasin Justinin tekevän viimehetken puheenopetus treenejä, jotka eivät Justinin ilmeestä päätellen menneet kovin hyvin. Lopulta kuitenkin Annika oppi puhumaan.
Sitten koittikin se hetki, kun Annikan tuli aika kasvaa seuraavaan ikävaiheeseen. Olin mielissäni, kun Annikasta kasvoi oikein nätti tyttölapsi.
Annikan jälkeen tuli Annan vuoro hypätä seuraavaan kasvuvaiheeseen. Minusta tuntui siltä, kuinka Anna alkoi vain enemmän näyttää minun näköiseltäni. Tosin kasvoissa on myös Justinin piirteitä.
Aloin jumppaamaan stereoiden tahtiin. Aadalla oli vielä päällään ulkovaatteet ja hymyilin, kuinka keskittyneesti hän luki hevoskirjaa.
Olin suihkussa, kun Aadan tuli aika kasvaa teini-ikäiseksi. Kuulin, kuinka Joonatan ja kaksoset hurrasivat ja kannustivat Aadaa saavuttamaan teini-iän.
Aadasta kasvoi mielestäni varsin kaunis nuori nainen. Huomasin hänen kampauksestaan, että hän halusi näyttää nyt asiallisemmalta ja siistiltä. Ulkona oli taas pakkasta, koska ikkunamme oli jälleen huurteessa.
Seuraavana aamuna istahdin tyttöjen huoneeseen lukemaan uutta ruokareseptiä, jota halusin kokeilla vielä tänään töiden jälkeen. Tytötkin alkoivat pikkuhiljaa heräillä koulua varten. Kaksoset kertoivatkin minulle, että heitä jännitti kamalasti mennä kouluun. Koska meillä ei ollut talossa paljoa tilaa, sovimme lasten kanssa, että kaksoset jakaisivat huoneen Aadan kanssa ja saisivat kerrossängyn. Aada puolestaan halusi synttärilahjaksi uudet tapetit, sillä prinsessat eivät olleet enää hänen juttunsa. Teimme tyttöjen huoneessa kompromissin ja jätimme prinsessataulut seinälle.
Annoin tytöille rohkeushalit ennen kuin lähdin töihin. Silti he kävelivät jännityneinä kohti bussia. Lunta oli kertynyt jo yllättävän paljon, sillä se ulottui tyttöjämme jo nilkkoihin asti. Täytyisi varmaan harkita pihan aurausta töiden jälkeen. Tai sitten jättäisin sen Justinin tehtäväksi, sillä lumityöt kävisivät hyvin pienestä kuntoilusta.
Anna juoksi myös jännittyneenä kohti bussia lunta alkaessa taas sataa hiljalleen. Lupasin tytöille, että koulun jälkeen voisimme miettiä molemmille pientä stailausta.
Aada kertoi aamulla ennen töihin lähtöäni, että häntä jännitti aloittaa lukio. Kerroin hänelle, ettei hänellä ollut mitään pelättävää, sillä olihan Joonatan myös samassa lukiossa opiskelemassa ja hän voisi esitellä Aadaa toisille oppilaille. Bussissa Aada istuikin taas Joonatanin viereen.
Annika istui vähän matkan päähän Joonasta ja Aadasta ja seuraili kaksikon juttelua. Uskon hänen toivoneen, että hän saisi koulusta pian uusia kavereita.
Töiden jälkeen menin käymään kaupungintalolla, sillä olin toimituksessa saanut tehtävänannon, jonka mukaan muuan tärkeällä poliitikolla olisi lehdelle jotain tulenarkaa materiaalia kerrottavana. Ja niinhän se olikin. Juoksin lumisateessa kaupungintalolta takaisin lehden toimitukseen, jossa yhdessä päätoimittajan kanssa kirjoitimme jutun seuraavaksi julkaistavaan lehteen. Pomoni oli minusta niin ylpeä, että hän antoi minulle ylennyksen tähtitoimittajaksi ja lupasi jatkossa minun saavan toinen toistaan suurempia juttuja kirjoitettavaksi lehteen. Olin onneni kukkuloilla.
.jpg)
Kotona minut yllätti hivenen siistimpi koti. Aada oli koulun jälkeen alkanut keräilemään lattialla lojuvia vaatekasoja ja pyykännyt niitä.
Samaan aikaan, kun Aada oli siistinyt kotia, oli Joonatan soittanut jollekin mystisen puhelun. Olen alkanut ihmettelemään, kenelle poika oikein soittelee, koska pojan puhelinlaskut olivat yhtäkkiä suurentuneet kaksinkertaiseksi entisestä laskusta.
Testasin töiden jälkeen uutta reseptiä, jonka olin opetellut aamulla. Hapanmaustekeitto ei kuitenkaan osoittautunut muiden perheenjäsenteni suosikiksi, koska ruualla oli yllättäviä sivuvaikutuksia. Minulta oli luultavasti lurahtanut vähän liikaa chiliä keittoon, joka sai aikaiseksi muilta nousemaan savun korvista ja suun liekehtimään. Anna kyselikin jälkeenpäin minulta, mitä ruokaa huomenna olisi, sillä hän ei enää söisi hapanmaustekeittoa ja että se oli hänen mielestään ennemmin aikuisten ruokaa. Kerroin, että huomenna söisimme juhla-aterian, sillä olisihan huomenna jouluaatto. Siitä Anna olikin riemuissaan ja lähti tyttöjen huoneeseen leikkimään.
Näin Aadan ja kiitin häntä pyykkäämisestä. Olin myös päättänyt, että nyt olisi aika kertoa Aadalle perhesalaisuudestamme, sillä mahdolliset taikavoimat saattoivat alkaa tulla ilmi yllättävästi teini-iässä. Niinpä pyysin Aadaa kanssani rakentamaan ulos takapihalle lumiukkoa, johon hän suostui iloisesti.
Puhelimeni alkoi soida kesken lumiukon teon. Kun olin vastannut puheluun, jatkoin ensimmäisen pallon muotoilua Aadan kanssa.
”Oletko muuten huomannut, että sun hiusten väri on aika harvinainen?” kysyin Aadalta.
”Joo, onhan tää aika erikoinen väri eikä kenelläkään muulla tytöllä koulussa ole saman väristä tukkaa. Keneltä väri on peräisin?” kysyi Aada minulta uteliaana.
”Se on peräisin äidiltäni, joka menehtyi auto-onnettomuudessa minun ollessa vielä pieni. Asuin onnettomuuden jälkeen sijaisperheessä nuoreksi aikuiseksi asti, koska isänikin menehtyi siinä onnettomuudessa” jatkoin tarinaa menneisyydestäni.
”Missä sä olit silloin, kun se onnettomuus tapahtui?” Aada jatkoi kyselyään samalla lumiukon toista palloa pyöritellen maassa.
”Olin vanhempieni hyvän ystävän luona hoidossa, kun onnettomuus sattui. Päädyin sitten onnettomuuden jälkeen sijaisperheeseen asumaan. Nyt jälkeenpäin minulle on selvinnyt, että se onnettomuus olikin murha” kerroin jännittyneenä Aadalle ja mietin, miten tyttö reagoisi asiaan.
”Mitä sä tarkoitat sillä, että se onnettomuus oli murha? Järjestikö joku sen?” Aada kysyi hieman järkyttyneen näköisenä minulta.
”Sen onnettomuuden järjesti järjestö nimeltä KillSupers. Niiden tehtävänä on hävittää tai tappaa kaikki paranormaalit otukset” sanoin Aadalle.
”Oliko sun äiti muka joku paranormaali otus?” kysyi Aada ihmetystä ja järkytystä kasvoillaan.
” Äitini oli ainoa jäljellä oleva edustaja vanhasta noitasuvusta. Äitini oli noita ja itse asiassa minäkin olen ja sinäkin” päätin tarinani vakava ilme kasvoillani.
”Ootko sä äiti oikeesti noita? Millaisia kykyjä sulla on?” Aada kysyi ihmeissään.
” Mä ymmärrän eläinten kieltä ja pystyn juttelemaan niiden kanssa. Kun Muru kasvoi pennusta aikuiseksi, huomasin yllättäin ymmärtäväni sen mau’untaa. Niin ja osaan vasta muutaman taian ja eliksiirin valmistaa, joita olen harjoitellut isältäsi salaa. Justin joutui kerran teidän ollessa vielä pieniä KillSupersin varoittamaksi” kerroin Aadalle.
”Mitä sä oikeen tarkoitat?” Aada kysyi.
”Sitä että emme saisi taikoa julkisesti vaan meidän pitää yrittää elää ihan normaalia ja huomaamatonta elämää. Luudalla saa toki lentää” kerroin Aadalle.
”No toi selittää paljon, miksi mä lähdin usein pois koulusta luudalla, jossa oli apupyörät. Mä olen siis myös noita, mutta mulla ei ainakaan vielä ole ilmaantunut mitään erikoisia kykyjä ja aion olla varovainen” Aada sanoi mietteliäästi.
”Mä luulin, että kyvyt ja luuta astuu kuvaan teini-ikäisenä tai niin yhdessä kirjassa mainittiin. Siinä tapauksessa Annakin voi jo lentää apupyörillä varustetun luudan kanssa, koska Annallakin on saman väriset hiukset kuin sinulla, joten hänkin on noita, mutta hän ei tiedä tästä vielä mitään ja toivon ettet vielä kerro hänelle. Annetaan hänen kasvaa teiniksi ensin. Kerrothan minulle heti, jos sinulle ilmaantuu outoja kykyjä?” kysyin Aadalta.
”Joo mä kerron. Saanko mä lukea niitä sun eliksiirikirjoja?” Aada kysyi minulta.
”Saat toki lukea ja jos aiot harjoitella taikojen tekoa pikkuhiljaa, niin sitä kannattaa harjoitella huoneessa, jonne pääsee meidän makuuhuoneesta. Se on meidän niin kutsuttu työhuone” kerroin.
Saimme jutellessamme menneisyydestäni lumiukon valmiiksi ja huomasin Aadan jo haukottelevan.
Talon sivuseinällä juttelimme Aadan kanssa vielä hetken.
” Ihanaa, kun sä otat tämän mun salaisuuden niin hyvin. Halusin kertoa sen sulle, koska minusta tuntuu, että nyt oli sopiva aika. Ja luotan suhun, että pidät tämän salaisuuden, koska emme halua joutua hankaluuksiin KillSupersin kanssa” sanoin helpottuneena.
”Mä lupaan olla varovainen enkä kerro kenellekään” Aada lupasi minulle.
”Hyvä. Jonain päivänä sinusta tai Annasta tulee sukumme perijä. Minulla on sellainen vahva uskomus, että noitavoimamme vahvistuvat sitä mukaa, mitä pidemmälle sukumme kasvaa sukupolvissa. Voihan olla, että kymmenenteen sukupolveen päästyämme olemme niin vahvoja, että meidän ei tarvitse enää pelätä KillSuperssia ollenkaan” kerroin epäilyksistäni Aadalle. Edes Justinille en ollut maininnut tästä epäilyksestäni.
”Onko perijän oltava aina noita?” kysyi Aada.
”On ainakin näin aluksi oltava, jotta meidän sukumme taas kasvaa. Voihan olla, että kun sukumme vähän tästä voimistuu, niin hiusten väri ei välttämättä sitten paljasta enää, ovatko noitageenit siirtyneet. Sehän voisi olla yksi hyvä keino suojautua siltä järjestöltä” kerroin Aadalle mietteistäni.
”En mä ainakaan halua värjätä näitä hiuksia. Oon huomannu, että saan vähän enemmän huomiota meidän koulun pojilta, kun erotun vähän muista tytöistä” sanoi Aada hymyillen.
”Voi kuinka kivaa!” hihkaisin ja halasimme vielä Aadan kanssa ennen kuin menimme sisään.
Oloni oli selkeästi helpottunut ja huojentunut. En enää ollut yksin salaisuuden kanssa, sillä nyt kaltaiseni tiesi salaisuudestani myös ja pystyin tästä eteenpäin jakamaan mietteitäni asiasta. Ilolla seuraisin, miten Aadan voimat kehittyisivät tästä eteenpäin.
Sisälle päästyäni Aada meni iloisena tyttöjen huoneeseen ja huomasin Justinin taas kuntoilevan.
”Arvaa mitä kultaseni?” kysyi Justin kuntoilun tohinassa.
” No mitä rakas?” kysyin.
”Sain tänään ylennyksen erikoisagentiksi. Sain myös ison palkankorotuksen, joten voisimme vähän remontoida keittiötä isommaksi. Remonttimiehet lupasivat tehdä homman yön aikana, kun nukumme niin meidän ei tarvitse lähteä mihinkään. Ja jumpan jälkeen käyn hakemassa meille joulukuusen, kun huomenna on jo jouluaattokin” jatkoi Justin.
”Voi kiitos paljon kultaseni! Olen jo vähän odottanut, koska keittiölaajennus olisi mahdollista” sanoin iloisena.
”Mä tuun sun seuraks vähän jumppaamaan” sanoin Justinille ja aloin tekemään kevyempää sarjaa, mitä Justin teki.
Jumpatessani Justinin kanssa Annika oli pyytänyt Aadaa kanssaan ulos leikkimään lumisotaa.
Aada mitä ilmeisemmin yritti ärsyttää Annikaa tätä heittämään tarkemmin ja yrittää osua häneen.
Jumppamusiikin taustalta erotin välillä kitaran ääniä. Joonatan oli aikoinaan saanut meiltä lahjaksi sähkökitaran, jota hän viime aikoina oli innostunut soittamaan iltaisin. Ties vaikka hän taidoillaan yrittäisi hurmata jonkun tytön.
Anna näytti leikkivän vieressämme jollain nukella. Kuulin mitä hän jutteli nukelle ja hymyilin.
”Mä toivoisin joululahjaksi ihan omaa hevosta, jota saisin hoitaa. Olisin niin onnellinen ja ratsastaminen on varmaan ihanaa. Monet meidänkin luokan tytöistä käy ratsastamassa” kuulin Annan juttelevan nukelle toiveistaan.
En yhtään ihmetellyt tuota toivetta, sillä kasvaessaan lapseksi Anna oli saanut luonteenpiirteekseen hevosten ystävän. Annikasta olin taas huomannut, että hän vältteli sisälläoloa silloin, kun telkkari oli päällä. Päättelinkin tytön käyttäytymisestä, että hän oli saanut luonteenpiirteekseen ruutukammoisuuden hitaasta kehityksestään johtuen.
Kello oli jo paljon, kun lopetimme kuntoilun. Menin katsomaan ulos ja näin kuinka Annika oli juuri tähtäämässä Aadaa lumipallolla. Hänen heittonsa lähti lujaa…
Mutta Aada väisti pallon juuri ja juuri. Totesin tytöille, että oli aika jo mennä nukkumaan.
Tytöt haettuani pihalta menin vielä lihaksia rentouttavaan mutakylpyyn. Kurkun viipaleet silmilläni tuntuivat mukavan viileiltä. Olin niin rentoutunut, että meinasin melkein nukahtaa kylpyyn.
Havahduttuani mutakylvyssä pienestä unesta suihkutin itseni ja menin kohti makuuhuonetta. Justin oli löytänyt ihanan kuusen, joka nyt oli sulamassa olohuoneessamme. Remonttimiehet olivat myös saapuneet ja hipsin tyttöjen huoneen kautta makuuhuoneeseen. Anna nukkui rauhallisena ylävuoteessaan.
Myös Aada näytti nukkuvan rauhallisesti ja syvästi, kun kuljin heidän huoneensa poikki.
Annika näytti suloiselta alapedissään nukkuen. Menin sänkyyni ja nukahdin pian vasaran koputusten ääniin.
Aamulla heräsin ensimmäisenä ja menin innoissani keittiöön. Uusi keittiömme oli aivan ihanan näköinen ja tilava. Innoissani aloin valmistamaan tarjoilua joulupöytään ja tein hienon kattauksen seisovaan pöytään. Laittaessani pöytää valmiiksi Justin heräsi ja näin kuinka hän kävi heti kuusen kimppuun ja alkoi koristella sitä kauniiksi.
Aada oli ensimmäinen lapsista, joka nousi sängystä. Olin ohjeistanut pukeutumaan heitä punaiseen ja kerroin, että tänään pitäisimme lahjanantojuhlat, jonne tulisi myös vieraita.
Pian sängystä nousi innokkaana myös Anna. Hän näytti niin jouluiselta punaisessa tonttutakissaan.
Saatuani tarjoilupöydän valmiiksi menin myös ihastelemaan kuusta lähempää. Kuusen tuoksu tuntui ihanalta nenässäni.
Kello kävi nopeasti ja oli vieraiden aika saapua. Olin yrittänyt kutsua läheisimpiä ystäviämme niin, että jokaiselle juhlissa olisi edes yksi tuttu.
Justin päätyi kolmen vieraamme keskelle, jotka haastattelivat häntä poliisin eri työtehtävistä ja kaupunkimme rikosasteesta. Joonatan oli löytänyt seuraa tummasta tytöstä, jonka kuulin esittäytyvän Marjukaksi. Kävin kiireellä ottamassa viimeiset ruuat pois lämpimästä uunista.
Olimme aamulla kantaneet sohvan pois olohuoneesta, jotta vieraiden lahjat mahtuisivat keskelle huonetta. Tällöin jokainen pystyisi seuraamaan lahjojen avaamista, kun sen aika koittaisi.
Olin hivuttautunut lähelle Joonatanin ja Marjukan keskustelua.
”Muistatko vielä ne tanssiaiset? Mä vähän ihastuin suhun siellä” kuulin Joonatanin juttelevan Marjukalle.
”Muistanhan mä. Niin mäkin ihastuin suhun siellä, mutta sori, että mulla on ollut vähän kiireitä ton koulun ja harrastusten kanssa, ettei olla ehditty kauheesti näkemään. Soittelu on kyllä ollut tosi kivaa” kuulin Marjukan sanovan Joonatanille ja samalla minulle selvisi syy puhelinlaskun suuruuteen.
Menin kohti työkaveriani ajatuksenani jutella hänen kanssaan. Juhlissa oli kova puheensorina joka puolella ja huomasin sekä Aadan että Annan löytäneen itselleen juttuseuraa.
Joonatan näytti niin onnelliselta Marjukan kanssa. Poika oli mielestäni silminnähden ihastunut tyttöön. He jopa innostuivat tanssimaan hitaita ja näin kuinka onnellinen Joonatan oli.
Keräännyimme pikkuhiljaa lahjakasan ympärille piiriin ja istuimme alas seuraamaan lahjojen avaamista. Sitä mukaa, kun vieraat saivat lahjan, he lähtivät koteihinsa. Lahjojen avaus venyi myöhäiseen iltaan.
Katsoin innoissani, kuinka Aada avasi oman lahjansa. Hän sai lahjaksi maalaustelineen, joka oli hyvä lahja hänelle. Olihan meillä toki jo yksi maalausteline, mutta nyt ei telineellä kävisi niin kova ruuhka, kun telineitä olisi kaksi.
Sitten tuli vuoron perään Annan, Annikan, Joonatanin ja Justinin vuoro avata lahjat. Jokainen heistä näytti kovin iloiselta lahjan avattuaan. Jännitin jo kovasti, mitä omastani paljastuisi.
Lopulta tuli minun vuoroni avata lahja. Katsottuani paketin sisään en ollut yhtään tyytyväinen lahjaani. Olin nähnyt hirveän vaivan juhlia järjestäessäni ja sitten lahjasta paljastuu vessapaperirulla. Itku ei ollut kaukana tässä tilanteessa.
Vieraiden lähdettyä halusin suudella Justinia mistelinoksan alla.
”Kiitos kulta ihanista juhlista ja uudesta keittiöstä. Se on ihana” sanoin suudelmien välistä.
”Hyvää Joulua rakkaani” sanoi Justin minulle.
Olin onnellinen.
Kaksosten mennessä jo nukkumaan väsyneinä juhlista Aada ja Joonatan pyysivät lupaa vielä mennä ulos leikkimään tähtisadetikkujen kanssa. Pieni lumisade ei Aadan touhuja näyttänyt haittaavan yhtään.
Joonatan oli ottanut turvallisen välin Aadaan ennen kuin sytytti omat tähtisadetikkunsa. Hetken ilakoituaan tähtisadetikkujen kanssa ulkona nuorisokin malttoi tulla sisään ja hihkaisivat hyvät yöt mennessään nukkumaan.
Lasten jo nukkuessa hiippailimme Justinin kanssa kuin pienet tontut pihalle ja menimme igluun. Juhlimme iglussa joulua jakamalla laatuaikaa toisillemme. Talven rauha on sitten ihanaa aikaa! <3
*Haluatteko, että järjestän perijä-äänestyksen Aadan ja Annan välillä vai jatkanko omalla suosikillani (joka voi vielä vaihtua) ?
* Mitä haluaisitte lisää tarinaan: jännitystä, draamaa, romantiikkaa vai jotain muuta? :D
