1. Uusi alku, uusi elämä

Nyt on ensimmäinen osa ulkona! Olen todella innoissani, kun sain tämän aloitettua. Katsotaan, kuinka pitkälle päästään. Lukemisen iloa!

Twinbrook. Tänne minä sitten päädyin. Minä, Alina Vanamo. Saavuin tänne Lätäkkötie 33:en Starlight Shoresista sijaisvanhempieni luota. Sijaisvanhempani päättivät, kun vartuin nuoreksi aikuiseksi, että minun oli aika lähteä itsenäistymään ja elämään omaa elämääni. Omista biologisista vanhemmistani minulla ei ollut mitään tietoa. Hiusteni sinertävä sävy kertoo, että jotain eksoottisia piirteitä minulla kuitenkin on, tällainen hiusväri, kun ei ole ihan normaalia. Minulle kerrottiin, kun olin varttunut teiniksi, että vanhempani olivat menehtyneet epämääräisissä olosuhteissa auto-onnettomuudessa. Villeimmät huhut kertoivat, että kyseessä olisi ollut palkkamurha. Onnettomuuden aikoihin olin ollut vanhempieni ystävän luona hoidossa ja päädyin sitten sijoitukseen sijaisperheeseen. Nyt oli kuitenkin aika aloittaa alusta, mutta en kuvitellut, että ihan näin alusta. 

 

Minulle oltiin luvattu täältä löytyvän upea tontti erinomaisella paikalla. Pitihän tuo periaatteessa paikkansa, mutta olin kuvitellut tontilta löytyvän edes jonkinlainen talo. Pettymykseni oli suuri, sillä olin tottunut Starlight Shoresin kaltaiseen vilkkaaseen ja upeaan kaupunkiin, joka vilisi kuuluisuuksia. Twinbrook vaikuttaa pieneltä lähiökylältä keskellä ei mitään. Sijaisvanhempani olivat todenneet, että Twinbrook olisi sopivan rauhallinen paikka päästä elämässä alkuun.

Ei auttanut muu, kuin soittaa rakennusfirmalle. Valitsin iPhonen puhelinluettelosta numerotiedustelupalvelun numeron, jonka avulla selvittäisin lähimmän rakennusfirman numeron.

Rakennusfirma lupasi rakentaa minulle pienen talon käypään hintaan ja he lupasivat sen olevan jo illalla valmis. He kehottivat minua tutustumaan sillä välin uuteen kotikaupunkiini.

Otin neuvosta vaarin ja päätin lähteä tutustumaan kaupunkiin. Nappasin vauhdista taksin ja hyppäsin sen kyytiin. Tämä oli ensimmäinen kerta taksin kyydissä, sillä olin aina matkustanut sijaisvanhempieni auton kyydissä, koska se oli muka turvallisempaa. En pienempänä kyseenalaistanut tätä väitettä, mutta nyt myöhemmin olen ihmetellyt, miksi minulle oli näin uskoteltu.

Taksin kyydissä tunsin oloni kuitenkin turvalliseksi ja ihailin eteeni tulevia maisemia. Taksikuskikin oli mukava ja kertoi matkan varrelle osuneista paikoista ja nähtävyyksistä.

”Tässä on yksi Twinbrookin kolmesta sillasta. Tämä sijaitsee lähinnä kotiasi. Ja tältä sillalta avautuu maisemat kaupungin keskustasta”, taksikuski kertoi avuliaasti.

Taksi jätti minut keskuspuistoon, sillä olen yhdeltä luonteenpiirteeltäni ulkoilmasim. Lisäksi olen myös huumorintajuinen, toivoton romantikko, flirttaileva ja nero. Tapasin ensimmäiseksi puistossa vaalean naisen, joka osoittautui Patrisia Näpsäksi ja päätin tutustua häneen.

Keskustelimme muun muassa luonnosta ja vitsailin siinä samalla myös uudesta kodistani. Siis ”uudesta, olemattomasta talostani”, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Patrisia on hieman vanhempaa ikäluokkaa kuin minä, joten aloin katsella ympärilleni, jospa näköpiiriini osuisi hieman enemmän samantyyppistä porukkaa kuin minä. Tosin on hyvä tulla toimeen kaikenlaisten simien kanssa, sillä elämänhaaveeni on tulla uutisankkuriksi ja siinä työssä on hyvä tulla juttuun kaikkien kanssa, jotta saisi hyviä artikkeleita aikaiseksi.

Hieman kauempana puiston reunalla istui kaksi nuorta miestä. He kiinnittivät minun huomioni. Erityisesti tuo oikeanpuoleinen kaveri. Päätin, että aion tutustua häneen vielä paremmin.

Puiston kaukaisimmassa nurkassa huomasin nuoren parin keskustelemassa ja kuhertelemassa. Katsoin heitä vähän kateellisena, sillä ollessani toivoton romantikko, haaveilin Siitä Oikeasta Simistä rinnalleni. Voitte vaan kuvitella, kuinka usein olen Hänet kuvitellut mielessäni, siitä millainen Hän olisi ja millaista se olisi. Jospa täältä Twinbrookista unelmien mieheni löytäisin.

Niinpä päätin ottaa niin kutsutusti härkää sarvista ja menin rohkeasti tuon penkin luokse, jossa nuo mielenkiintoiset miehet istuivat. Turhasta ujostelusta ei olisi mitään hyötyä, jos halusin tutustua täällä uusiin tuttavuuksiin.

Päästyäni penkin luokse oikeanpuoleinen mies päätti nousta ylös. ”Tämäpä lupaava alku”, ajattelin.

Tämä kaveri alkoi kuitenkin juttelemaan minulle säästä, johon onkin helppo osallistua mukaan. Säästä puhuminen uuden tuttavuuden kanssa onkin sopiva aihe aluksi. ”Olen muuten Vellu Valpajärvi ja tuo kaveri tuossa penkillä on Lari Kimppu”, Vellu esitteli. ”Hauska tutustua. Minä olen Alina ja juuri muutin tänne” kerroin. Rupattelu alkoikin tämän jälkeen sujua ihan mukavasti.

Jonkin tovin jälkeen rohkaistuin niin paljon, että päätin ottaa selvää, oliko Vellulla kumppania. Vellu myönsi olevansa sinkku. Olen aina ajatellut, että on turha mennä merta edemmäs kalaan, mutta päätin vielä malttaa mieleni ja katsella vähän muitakin lupaavia ehdokkaita, sillä olihan tämä ensimmäinen päiväni tässä kaupungissa.

Puiston ympärille on sijoitettu shakkipöytiä. Minä päätin myös kokeilla pelata. Tarvitsen hieman taitoa logiikan osa-alueella jo elämänhaaveenikin kannalta, sillä toimittajana olisi syytä osata yhdistellä pieniä palasia isoiksi kokonaisuuksiksi.

”Alku taitaa olla aina vähän hankalaa”, ajattelin ja mietin aluksi pitkään ja hartaasti, mihin minun tulisi nappula kerrallaan sijoittaa. Shakin säännöt, kun eivät ole sieltä helpoimmasta ja yksinkertaisimmasta päästä.

Huomasin nuoren parin toisen osapuolen aloittavan kummitustarinatuokion. Jäin sitä seuraamaan, vaikka jäätelöautokin seisoi takanani houkuttelevasti ja vatsani jo kurni pelottavan lujaa.

Istuin hetkeksi alas kuuntelemaan tarinaa, jota Giselle Riemukas kertoi. Giselle oli itse asiassa aika vaikuttava tarinankertoja. Vatsani murisi jo kuitenkin sen verran äänekkäästi, että päätin suunnata kohti paikallista ravintolaa.

Ravintolan nimi on Herkkukulma. Sen ovella mietin kuumeisesti, mitä söisin ja pikkuhiljaa ajatukseni jo pyörivät uuden kotini ympärillä. Tämän jälkeen ei tarvitsisi usein syödä ravintolassa, koska se on aika kallista. Ja tykkään kokkaamisesta, joten kokkaaminen ihan omassa keittiössäni pyöri jo mielessä.

Tulin ravintolan ovesta jokin liekehtivä lautasellani. Tämä todellakin oli jotain gourmet-ruokaa, jota en itsekkään osannut vielä valmistaa. Tästä ateriasta aion nauttia ja etsin sopivan rauhallista pöytää, johon istua.

Löysinkin pian sopivan pöydän ja kävelin reippaasti sitä kohti. Samalla vatsani odotti jo vaativasti saavansa kunnon herkkua.

Istuin pöytään, josta oli hyvät näkymät tielle. Tykkään katsella ihmisten vilinää kadulla. Ateriani osoittautui herkulliseksi enkelikakuksi, joka ei ollut kuitenkaan lempiruokaani, vaikka hyvää olikin. Lempiruokani on ollut pienestä asti spagetti. En ole vielä maistanut sitä parempaa ruokaa, mutta tämäkin ateria oli oma elämyksensä.

Istuin vielä hetken paikallani ja vatsani oli täysi. Kynttilän loisteessa on niin mukava istua ja olla. Huomasin takana olevan miehen katselevan minua. En tiennyt miksi, mutta siinäkö katseli ihan rauhassa. Minua se ei häirinnyt.

Minulle tuli kuitenkin tarve päästä vessaan. Enhän ollut koko päivänä käynyt. Niin sitten päädyin Twinbrookin kirjaston pimeään vessaan ja mietin jo omaa tonttiani, sillä uni oli alkanut painaa silmiäni raskaan päivän päätteeksi.

Sain pettyä kuitenkin todella karvaasti. Ja olin todella ärsyyntynyt. Syystäkin. Rakennusfirma ei ollut syystä tai toisesta ehtinytkään rakentamaan taloani ja minua odotti tyhjä tontti.

Nukuin ensimmäisen yöni makuupussissa omalla pihallani. Se toi mieleeni lapsuuden kesät, jolloin olin paljon lapsuuden kaverien kanssa erilaisilla leireillä ja tuolloin makuupussissa nukkuminen oli ollut jännittävää.

Twinbrookin taivas oli koko yön selkeä ja tähdet loistivat taivaalla. Yö oli lämmin ja minulla ei olisi voinut olla parempia olosuhteita makuupussissa nukkuessani.

Herättyäni aamulla lähdin kuntosalille. Minun oli päästävä suihkuun. Tuli ihanan raikas ja puhdas olo. Omaa suihkua osaisin kyllä arvostaa tämän kaiken kokemani jälkeen.

Hyppäsin juoksumaton kyytiin ja aloin treenaamaan. Kuntoilu ei ole aikaisemmin ollut lähellä sydäntäni, mutta halusin kuitenkin pitää huolen linjoistani. Eikä minua sen koommin haittaa, vaikka vartaloni miellyttäisi komeampien osapuolien silmiä.

Minulle kuitenkin kävi nolosti. Kompastuin juoksumatolla. Että pitikin sattua näin julkisella paikalla! No, en kuitenkaan suostu luovuttamaan helpolla, olenhan sentään päättäväinen skorpiooni horoskoopiltani. Salilla soi myös hyvä musiikki, poppia, joka on lempimusiikkiani. Ja niin jatkoin reippaasti treenaamista.

Olin niin keskittynyt kuntoiluun, että en ollut huomannut porukkaa tulleen salille ihan ruuhkaksi asti. Kuntosalit ovat myös hyvä paikka tutustua uusiin tyyppeihin. Iskin silmäni komeaan poikaan, joka treenaili lihaksiaan kuntolaitteella.

Tuo poika osoittautui Olli Viherpuuksi. Juttelimme musiikista ja kuntoilusta ja vähän vitsalimmekin toisillemme. Tykästyin häneen heti ensi näkemältä.

Rohkaistuin sitten tietysti taas utelemaan tämän miehen parisuhdestatusta. Olli kertoi, että hänellä on kumppani, jonka nimi on Helinä. Harmi, pitihän se arvata, että hyvät saaliit ovat aina varattuja.

Ahkeran kuntoilun jälkeen päätin taas käydä syömässä. Nyt kävin tutkailemassa Ratapiha-kuppilan antimet.

Olin ajatuksissani saapuessani kuppilan pihaan. Mielessä pyöri paljon asioita, joita pitäisi tehdä.  Odotin jo pikku hiljaa sitä hetkeä, jolloin näkisin oman taloni ja pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan.

Ratapiha-kuppilan puitteet eivät ihan olleet samat mitä Herkkukuppilan, mutta ruoka maistui oikein hyvältä. Seuraavaksi menisin kotiani kohti.

Kuppila sijaitsi lähellä rantaa. Lähdin juoksemaan kohti aaltoilevaa merta. 

Rannan maisemat salpasivat hengitykseni. Näin ihanaa toista paikkaa saisi täältä Twinbrookista hakea. Tämä tulisi varmasti olemaan yksi lempipaikoistani, jonne voisin ulkoilmasiminä tulla rauhoittumaan, miettimään ja viihtymään piknikin muodossa.

Suoristin mekon helmaa paremmin vedenrajassa. Vesi oli ihanan lämmintä. Tämä olisi ihana paikka romanttiselle iltakävelylle. Kunhan vain löytäisin siihen oikean simin.

Jäin vielä hetkeksi katsomaan kalojen iloista uiskentelua ja ihania maisemia. Varmasti tulisin tänne usein, kunhan vain ehdin muun arjen keskeltä.

Illan hämärtyessä kävin vielä yhdellä kolmesta sillasta katselemassa maisemia. Taisivat sijaisvanhempani olla oikeassa siinä, että tulisin viihtymään täällä. Sellainen tunne minulle oli muodostunut pikkuhiljaa.

Meinasin hypätä riemusta, kun saavuin tontilleni. Enää se ei ollut tyhjä, vaan tontille oli rakentunut pieni tiilitalo.

Sisältä taloni näyttää tältä. Talossani on tilava vessa ja löytyy isoimman huoneen reunalta pieni keittiönurkkaus. Olen tyytyväinen siihen, kuinka osa seinistä on lilan värisiä, sillä se on lempivärini. Laitettavaa tässä talossa vielä riittäisi, mutta nyt se saisi käydä.

Kävelin kotini ovesta sisään. Oloni oli helpottunut.

Ja väsynyt. Olin niin väsynyt, että lysähdin lattialle taloni nurkkaan. Voin olla varma, että nukun makeasti, sillä takana oli jälleen raskas ja tapahtumarikas päivä. Pidän  tästä kaupungista. Uskon, että sillä on minulle vielä paljon annettavaa ja paljon tapahtumia ja yllätyksiä elämäni varalle.

Nyt kaipaisin teidän lukijoiden kommentteja. Oliko osa liian pitkä? Etenikö hitaasti? Paljastuiko Alinasta jo liian paljon vai liian vähän asioita? Entä kuvat?