2. Hyppää kyytiin

Tadaa! Toinen osa uunista ulos :) Ja ulkoasuakin olen muokannut.. Kuvia on taas mukavasti ja tällä kertaa ilman puhekuplia :) Teksti on muuttunut enemmän tarinamaiseksi, toivottavasti pidätte.. Ja eikun lukemaan :)

Seuraavana aamuna söin aamupalaa. Olin saanut rakennusfirmalta pienenä anteeksipyyntönä lahjakortin huonekaluliikkeeseen ja olin sen avulla saanut asuntooni vähän huonekaluja. Asunnostani oli tullut aika kiva. Keittotaitoni tosin eivät riittäneet vielä murojen valmistusta pidemmälle, mutta jostain oli aloitettava.

 

Kävin suihkussa ja siistiydyin peilin edessä. Minun oli pakko tarkistaa, ettei hampaiden väliin ollut jäänyt mitään, eikä lipsahtanut huulipunaa. Olin myös vaihtanut päälleni fiksut vaatteet, jotka sopisivat työhaastatteluun, johon olen tänään menossa.

Harjoittelin peilin edessä vähän työhaastattelua varten eleitä ja ilmeitä ja miten tulisin vakuuttamaan haastattelijat, että olisin juuri oikea tyyppi työhön. Se, että osaa olla uskottava, on tärkeää. Niin kuin rahakin, jota kipeästi jo tarvitsin postilaatikossa odottavia laskuja varten.

Menin Huipputuote-liikerakennukseen kello 10:ksi. Olin vähän ajoissa myöhästyminen kun ei anna hyvää kuvaa. Minua jännitti hirveästi, mitä minulta tultaisiin kysymään ja toivoin parasta, ettei puheeni takeltelisi pahasti.

Tuntia myöhemmin astuin rakennuksen ovista ulos helpottuneena ja onnellisena. Sain ensimmäisen työpaikkani journalismi-uralta lehtinaisena. Työt alkaisivat jo heti huomenna.

 

Istuin hetkeksi kauniin suihkulähteen reunalle lukemaan jännittävää salapoliisidekkaria. Jännittävät kirjat tempaavat minut mukaansa ja ajan ja paikan taju katoavat. Onneksi nyt sain rentoutua, kun päivän pahin koitos oli jo takana.

Istuin vielä hetken unelmiini syventyen. Elämä oikeastaan hymyili jo ja alun hankaluudet oli voitettu. Minulla on oma asunto ja nyt myös työpaikka alalta, josta haaveilen. Tätä olisi jotenkin pakko juhlia.

Olin kulkemassa keskuspuiston halki, kun silmiini osui kaksi nuorta miestä. Päätin vaihtaa heidän kanssaan muutaman sanan.

Aloin juttelemaan tuon silmälasipäisen miehen kanssa, joka osoittautui Leevi Muonalaksi ja toinen kaveri oli hänen veljensä Mikanor. Juttelimme kaupungin kuumista juoruista ja kerroin saaneeni työpaikan, josta Leevi ilahtui.

Juttelun tiimellyksessä tiedustelin Leeviltä, olisiko hänen elämässään ketään erityistä ja osoittautui, että hänellä on Ilona-niminen tyttöystävä. Näin jälkeenpäin, kun ajattelee, ei Leevi olisi ollut se jota etsin.

Päätin syödä ulkona ravintolassa. Tällä kertaa sain herkullisia kevätkääryleitä, jotka veivät kielen mennessään.

 

Pukeuduin parhaimpaan bilemekkooni ja suuntasin Twinbrookin ainoaan yökerhoon; Ryminään. Join ensimmäiseksi drinkin, joka maistui hyvin makealle ja trooppisille hedelmille.

Drinkillä oli kuitenkin minuun mystinen vaikutus. Mieleni teki tanssia musiikin tahtiin ja annoin rytmin viedä. Harmi vain, että paikalla ei ollut muita, sillä olisin halunnut tanssia muutaman hitaan komeiden uroksien kanssa.

Niinpä jatkoin tanssimista ja harjoittelin erilaisia liikkeitä. Tänä iltana minua ei pidätellyt mikään, paitsi mielessäni pyöri jo kaukainen muistutus aamulla koittavasta ensimmäisestä työpäivästä.

 

Bailasin vielä viimeisen nopean biisin ja nautin paikan discovaloista. Tänne tulisin uudestaankin pitämään hauskaa, tanssimaan ja rentoutumaan.

Ensimmäiseen työasuuni kuului keltainen lippis ja paita, jossa on keltaiset hihat. Lippalakki suojasi silmiäni kirkkaalta auringolta, sillä edellisen illan tanssiminen ja valvominen tuntui vielä kehossani näin aikaisin aamulla.

Kimppakyyti tuli hakemaan minut tasan kello kuusi ja työt alkoivat seitsemältä. Yritin matkan aikana keskustella kuskin kanssa työstä niitä näitä ja vähän utelin millainen ilmapiiri töissä on.

 

Kotona minua odotti työpäivän päätteeksi ikävä yllätys. Raskaan päivän päätteeksi, jonka olin hikoillut töissä, oli suihku päättänyt mennä omia aikojaan rikki. Ei auttanut muu, kuin korjata se ja näin tartuin jakoavaimeen ensimmäistä kertaa. Kai jotain osasin tehdä oikein, sillä suihku lopetti hetken päästä vuotamisen.

 

Katselin telkkarista rikossarjaa, jossa etsittiin joka kerta aina uutta rikollista murhasta epäiltynä. Kuitenkin mielessäni pyöri, että olisi kiva tehdä jotain muuta näin perjantai-iltana.

Lähdin Timoteus Sussin järjestämiin bileisiin, joihin olin saanut kutsun. Paikalla ei ollut kuin muutama naishenkilö. Timoteus innostui, kun päätinkin epäröintini jälkeen saapua paikalle ja esitteli minut muille vieraille.

Kerroin innostuneesti muille, kuinka kiva paikka tämä Twinbrook on ja varsinkin olin ihastunut yökerho Ryminään. Muut eivät näyttäneet asiasta niin kiinnostuneilta ja ryhtyivät keskustelemaan puutarhojen lannoitteiden erilaisuuksista ja eroavaisuuksista. Näistä vieraista en seuraa saisi Ryminään, joten päätin jättää nämä bileet tähän ja suunnata muualle.

 

Suuntasin Ryminään tsekkaamaan meiningin. Tanssin hetken aikaa Erno Rapinaksi osoittautuneen nuoren miehen kanssa, mutta hän vaikutti jotenkin keskustelua välttelevältä kaverilta, joten en hänen kanssa sen lähempää tuttavuutta tehnyt.

Kotiin saavuttuani söin vielä hilloa ja paahtoleipää iltapalaksi, tiskasin kaikki likaiset astiat pois ja menin nukkumaan.

Lauantai oli jo muuttunut iltapäiväksi, kun heräsin. Olin saanut töissä jo ensimmäisen ylennykseni oikaisulukuvastaavaksi ja ostin heti oman läppärin, jolla pystyin harjoittelemaan kirjoittajan taitojani, sillä haaveilin yhä enemmän vaativimmista työnimikkeistä.

 

Chattailin myös muiden simien kanssa ja kyselin, mikä mahtoi olla tämän illan kuumin mesta. Bailujalkani oli päässyt taas vauhtiin. En normaalisti koe olevani kovin suuri bilettäjä, mutta nyt minut oli vallannut maaginen tunne, että tänä iltana kannattaisi käydä vähän tanssimassa.

Ensimmäiseksi Ryminään päästyäni tilasin Aivomuusi-drinkin. Sivusilmällä huomasin, kuinka baaria kohti käveli rennosti punahiuksinen komistus.

 

Tuo komistus oli lihaksikas ja hänen katseessaan oli jotain, joka sai sydämeni pamppailemaan ja hengitykseni tihentymään. Kuin jalat pettäisivät altani.

Kundi tuli pyytämään minua tanssimaan ja lähdin mukaan sekuntia enempää miettimättä. ”Mikäs on kaunokaisen nimi?” komistus kysyi. ”Mä olen Alina. Entä sä?” kysyin ujosti. ” Mun nimi on Justin Lilius. Sä voit kutsua mua Justiniks tai Justukseksi” hän sanoi. ”No käytkö sä täällä usein?”, kysyin tökerösti. ”Mä käyn silloin, kun siltä tuntuu. Tänään taitaa olla onnenilta”, Justin myhäili hymyillen.

Jatkoimme tanssimista ja tuijotimme tiiviisti toisiamme silmiin. Oli vain tämä hetki tässä ja nyt. Minä ja Justin.

 

Uppouduin Justinin silmiin ja huomasin hänen sulattavan suloisen hymynsä. Tanssimme rytmikkäästi samaan tahtiin.

 

Tuntui ihan uskomattomalta. Tanssin todella komean kundin kanssa ja hän näki vain minut. Me näimme toisemme. Kaikki muu ympäriltä tuntui katoavan. Päätin elää tässä ja nyt.

Illan hitaan aikana kiedoin käteni Justinin kaulan ympärille ja hivutin vartaloni häneen kiinni. ”Miksi sanoitkaan tänään olevan onneniltasi?” kysyin. ”Siksi, koska tapasin sinut. Sun silmiin voisin hukkua, kauniisiin tähtisilmiin.” Tämän jälkeen olin ihan myyty.

 

Justin kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. Hänen otteensa olivat niin itsevarmat.

 

Erään hiphop-biisin aikana Justin alkoi esittämään minulle osaamiaan tanssiliikkeitään ja kietoi minut itseään vasten. ”Oon katsellut sua koko illan,myönnän mut myytiin. Tahtoisin tutustua paremmin, jos sul ois vähän aikaa..” kuiskuttelin Justinin korvaan.

 

Justin puristi minut tiukemmin itseään vasten vastaukseksi. ”Liity seuraan, jatkot tänään meillä, hyppää vaan kyytiin” jatkoin kuiskuttelua Justinin korvaan. Justin katsoi minua syvälle silmiin ja otti minua kädestä kiinni.

Tunnelma kuumeni jo taksissa, jolla saavuimme kämpilleni. Päädyimme toistemme kimppuun ja vaatteet saivat väistyä tieltämme lähes kaikki.

Hyväilimme toisiamme monen erilaisin tavoin. Oloni oli kuin olisin ollut taivaassa.

 

Eikä arvailujen varaan jää, mitä tästä kaikesta lopulta seurasi. Hyppäsin todellakin kyytiin virran vietäväksi.

Aamulla venyttelin noustuani sängystä. Oloni oli raukea, mutta onnellinen.

Minun oli pakko vähän nipistää itseäni, jotta tiesin varmasti, ettei viime yön tapahtumat olleet olletkaan vaan pelkkää unta. Päässäni kuitenkin vähän jyskytti muistutuksena illalla juoduista drinkeistä.

 

Sitten todellisuus löi vasten kasvojani. Peitin kädellä suuni järkytyksestä.

 

Lipaston päällä nökötti avaamaton kumipaketti. En kai ollut voinut mokata näin pahasti??

 

Nyt kaipaisin taas kommenttejanne..Mihin suuntaan tarina meni? Mitä tykkäsitte kuvista? Entäpä ulkoasusta? Lempikohtauksenne? Ruusuja ja risuja otetaan vastaan :) Ja seuraavassa osassa teille paljastuu, mitä Alina oli mokaillut…Vai oliko sittenkään??