5. Kuka mä oon?

Näin aluksi suuret kiitokset taas kommenteistanne. Niitä oli ihana lukea ja useimmat piristivät kovasti :) Jatkakaa vain kommentointia :) Tämän jakson julkaisussa kesti, sillä jouduin asentamaan pelini uudestaan ja samalla poistin ja latasin ladatut peliin uudelleen ja poistelin myös bugittavia ladattuja. Vanamoille ei asennuksen tiimellyksessä käynyt kuinkaan, mutta muutaman osan päästä muutoksia voi näkyä talossa. Mutta en jaarittele enempää :) Lukuiloa! :D 

Kyyneleiden tulva ei meinannut millään loppua. En tiennyt, miten tästä elämä jatkuisi eteenpäin. Mitä Justin mahtaisi ajatella siitä, että olisin noita? Kuka mä oon?  En itsekään tiennyt, mitä siitä ajattelisin, että olisin noita. Olisinko vaarassa koko ajan jonkin KillSupers-järjestön vuoksi? Voisinko elää enää normaalia elämää? Niin paljon ajatuksia pyöri mielessäni, että oli vaikea ajatella nukkumaan menemistä. 

Kun päätin, että kertoisin Justinille aivan kaiken hänen työpäivän jälkeen, sain lopulta unen päästä kiinni. Nukuin yön kuitenkin levottomasti sängyssä pyörien ja parin tunnin välein heräillen.

Aamulla, kun olin herännyt, vatsaani kurni nälän merkiksi. Syödessäni herkullista juustovoileipää aamupalaksi tunsin, kuinka pienet jalat potkivat vatsassani kiihtyvään tahtiin. Nuo tuntemukset saivat hymyn kasvoilleni ja tulin itsevarmemmaksi, että asiat tulisivat järjestymään vielä parhain päin.

Kun söin aamupalaa huomasin, että Justinkin oli herännyt ja hän oli avannut telkkarin. Telkkarista tuli Simkauhukeittiö-sarjaa, jossa yksi kilpailijoista voittaisi pääkokin viran yhdestä hyvin menestyneestä ruokaravintolaketjusta.

Kuulin pihalta tutun torven äänen ja lähdin töihin. Ovelta katsoin vielä Justinia, joka oli syventynyt telkkarin katseluun. Pieni jännitys kouraisi vatsani pohjassa, kun mietin, miten Justin tulisi reagoimaan tähän kaikkeen asioiden sekamelskaan.

Tunti oli kulunut siitä, kun olin lähtenyt töihin, kun Justinia tultiin myös hakemaan töihin. En meinannut keskittyä millään omiin töihini, kun kaikki ajatukset pyöri mielessäni. Toivoin kuitenkin jo itsekin, että Justin saisi pian ylennyksen, jotta voisimme tehdä pientä remonttia taloon.

Toimittajan takkini kävi pieneksi raskauden viime metreillä. Vaihdoin vähän mukavampiin työvaatteisiin, johon valtava vatsanikin mahtui. Sydämeni alkoi takoamaan entistä lujempaa, kun astelin kohti kotini ovea.

Kun Justin oli tullut töistä kotiin, käperryin hänen kainaloonsa makaamaan uudelle sohvallemme. Minuun oli iskenyt pieni pesänrakennusvimma ja olin sisustanut taloa uusilla huonekaluilla.

”Älä nyt säikähdä, mutta mulla olis sulle rakas vähän kerrottavaa. Toivon, ettet keskeytä mua tällä kertaa, sillä tätä on aika vaikee kertoa”, aloitin.

”Sä tiedät rakas, että voit kertoo mulle ihan mitä vaan, sillä mä rakastan sua ihan hirveesti ja haluun, että pystytään puhumaan ihan mistä vaan. En haluu, että meillä olis mitään salaisuuksia”, Justin sanoi minulle rohkaisevasti ja samalla myös lohduttavasti.

”Muistat varmaan sen illan, kun kerroin, että meille on tulossa vauva? No sinä iltana tapahtui vielä paljon muutakin. Sinä menit nukkumaan, kun tultiin kotiin, mutta mä päätin vielä katsoa sähköpostin. Tällä hetkellä tuntuu, että se oli virhe, sillä mulle oli tullut aika järkyttävä viesti. Siinä kerrottiin muun muassa mun vanhempien kohtalosta. Muistat varmaan, kun kerroin seurusteluaikanamme, että vanhempani olivat menehtyneet auto-onnettomuudessa? Nyt on selvinnyt, että se oli järjestetty onnettomuus”, kerroin.

”Oliko se murha? Sori, että keskeytin, mutta poliisin hommissa, kun olen, ni toi kiinnostaa aika paljon varmaan muitakin kuin mua”, Justin sanoi.

”No tavallaan joo kyseessä oli murha ja nyt myös minä ja tää meidän syntymätön lapsi saatetaan olla vaarassa”, jatkoin.

”Nimittäin vanhempani tappoi sellainen järjestö kuin KillSupers. Niiden tehtävänä on tappaa/poistaa kaikki paranormaalit otukset pois päiviltä. Äitini, kun ei ollut tavallaan ihan normaali. Tää mun hiusten väri on perintöä äidiltäni. Mun äiti oli noita, joka oli yksi mahtavimmista ja voimakkaimmista jäljellä olevista noitasuvuista. Joka tarkoittaa myös, että mäkin olen ilmeisesti noita ja saatan osata joitain normaalista poikkeavia kykyjä ja suvun ainut jäljellä oleva jäsen. KillSupers totesi, etten ole turvassa ja tarkkailevat meitä ja uhkasi myös lapsemme olevan vaarassa, mikäli se olisi noita. Se paljastuu, kun lapsi kasvaa taaperoksi. Tällä hetkellä tuntuu, etten tiedä kuka mä oikeen oon…Oonko joku luonnonoikku, joka omistaa tietämättömiä kykyjä? Sä oot ollu nyt yllättävän hiljaa. Mitä sä oot mieltä tästä kaikesta? Rakastatko mua vielä, vaikka saatan olla noita ja elämämme saattaa olla vaarassa tästä eteenpäin?” kysyin Justinilta ja pelkäsin samalla pahinta, mitä hän vastaisi.

”Kyllä mä sua rakastan edelleen yhtä paljon ellen jopa enemmänkin. Sä oot mulle mun elämän tärkein ihminen ja haluun jakaa elämäni sun kanssas. Mä pysyn sun rinnallas, vaikka ne KillSuperssit hyökkäisivät tuolta nurkan takaa, kunhan lupaat, ettet loihdi mua ainakaan mikskään sammakoksi, jos sulla on kykyjä”, Justin sanoi ja hymyili.

”No en mä viitsi vitsailla tästä enempää..Mä pysyn sun rinnalla, vaikka mitä tapahtuis. Muista tää nyt aina, vaikka mitä tulis”, Justin jatkoi.

”Kiitos Rakas! Mä tiesin, että voin aina luottaa suhun. Nyt täytyy vaan olla vähän tarkempi jatkossa ja pitää lapsi turvassa hinnalla millä hyvänsä”, sanoin.

Olisin halunnut tietää, mitä Justin ajatteli, kun hän katseli keskittyneesti johonkin kaukaisuuteen.

 Kun seuraavana päivänä olin ehtinyt töistä kotiin ja huomannut, että meillä oli huonekalut vaihtanut paikkaa ja kaikkea pientä kivaa oli tapahtunut, kun olin ollut töissä, astui ovestamme sisään ratsastuskypärään pukeutunut mies. Säikähdin hieman viime päivinä tapahtuneiden juttujen vuoksi.

”Hei! Olen Ilmari ja olen lemmikkien turvakodissa töissä. Justin Vanamo halusi yllättää sinut ja toimitin hänen tilaamansa lähetyksen teille Alina Vanamo olettaisin”, sanoi Ilmari.

”Paljon kiitoksia! Pidän varmasti huolta lähetyksestä. Minkälaisesta lähetyksestä on kyse?” kysyin.

”Lähetyksenne odottaa teitä pihalla. Jätin pöydälle papereita, jotka kannattaa lukea huolellisesti läpi. Hyvää päivän jatkoa!” sanoi Ilmari ja poistui kodistani.

Kävelin jännittyneenä pihalle. Mitäköhän Justin oli nyt keksinyt?

Pihalla minua odotti varmastikin maailman suloisin kissanpentu. Aloin heti lepertelemään pennulle ja halusin silittää sitä.

Vaikka vatsani olikin jo halkeamispisteessä ja valtava, kyyristyin siitäkin huolimatta nostamaan kissanpennun syliini. Voi, kuinka pehmeältä sen turkki tuntui käsissäni.

Kissanpentu kehräsi tyytyväisenä sylissäni ja lähdin kävelemään kohti taloa. Samalla mietin kuumeisesti, mikä olisi sopiva nimi pennulle.

Taloa kohti kävellessä sain kirkkaana välähdyksenä mieleeni kissanpennun nimen. Kissan nimeksi tulisi Muru. Muru kuvastaa minulle ilon tunteita, pieniä murusia. Ilmarin pöydälle jättämissä ohjeissa oli lukenut, että pentu olisi sikaileva, mutta myöskin hyväluontoinen, joten tiesin, että minulle riittäisi töitä pennun kasvatuksessa ja varmasti saisin kokea ilon hetkiä yhdessä Murun kanssa.

Kuten, jo mainitsin huonekalujen vaihtaneen työpäivän jälkeen paikkaa, katsoin taloa Murun kanssa nyt yhdessä tarkemmin. Talo oli laajentunut.

Astuin Murun kanssa ovesta sisään ja katsoin taloamme aivan uusin silmin. Talomme oli laajentunut kahdella huoneella, joista toinen oli kovasti odotettu lastenhuone ja toinen oli minun ja Justinin makuuhuone. Kaipaamaani kylppäriremonttia ei oltu vielä tehty, mutta toivottavasti sekin tapahtuisi, sillä lapsen tullessa kasvaa varmasti myös pyykkivuori. Haaveilin pyykkikoneesta ja kuivausrummusta. Murukin tarvitsisi rauhallisen nurkan tarpeiden teolleen ja varmasti Murulle löytyisi myös rauhallinen nurkka nukkumiseen. Kissaa varten tarvitseekin hankkia muitakin tarvikkeita, mutta ne ehteisimme kyllä hankkia pian. 

Kun avasin lastenhuoneen oven, odotti siellä minua tosi herttainen näky. Justin leikki innoissaan vauvamme tulevilla leluilla. Tiesin Justinin olevan luonteeltaan lapsenmielinen, mutta en tiennyt, että se voisi ilmetä näin. Vauvamme saisi ihanan isän, jonka varmasti saisi myös leikkimään lapsen kanssa. Jätin Justinin leikkimään lelujen parissa ja menin lukemaan raskautta käsittelevää kirjaa. Ehteisin kiittämään Justinia myöhemmin näistä kaikista kivoista yllätyksistä.

Illalla menimme yhdessä Justinin kanssa tutkimaan lastenhuonetta.

”Tämä huone on just täydellinen meidän lapselle”, kehuin Justinille.

”Niin taitaa olla. Mä yritin kuvailla rakennusfirmalle mahdollisimman tarkkaan, mitä me haluttiin tältä laajennukselta”, kertoi Justin. 

”Kiitos ihan hirveesti näistä kaikista yllätyksistä, jotka järjestit. Ne on piristänyt mua tosi paljon”, jatkoin ja otin Justinia käsistä kiinni.

”Mä halusin jotenkin osoittaa, miten tärkeä oot mulle. Kiva, että onnistuin”, totesi Justin.

”Onnistuit todellakin. Säkin oot mulle tosi tärkeä”,sanoin Justinille.

”Joko oot päättäny, mikä nimi kissanpennulle tulee? Se on aika herttanen tapaus” kyseli Justin.

”Siitä tuli Muru. Vähän niin kuin sun mukaan, koska sä oot mun oma muru”, lepertelin Justinille.

 Kietouduimme pitkän suudelman vietäväksi. Olin onnellinen, sillä minulla oli kaikki niin loistavasti. Jopa Justin pysyi rinnallani kaikkien paljastusten jälkeenkin.

Justin kietoi kätensä vatsani ympärille.

”Ei kestä varmaan enää kauaa, kun olemme oikea perhe. Oon viime päivinä jo miettiny, kumpi sieltä mahtaa tulla”, pohti Justin.

”Kumpaa toivot?” kysyin.

”Oishan autoilla kiva leikkiä pienen junnun kanssa”, vihjaisi Justin.

”Kyllä pienen prinsessankin kanssa voi leikkiä autoilla”, sanoin.

”Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi olisi terve”, jatkoin.

”Se on viime päivinä ollut jo aika rauhallinen liikkeissään”, totesin vielä.

”Tää huone sopii onneksi kummallekin”, sanoi Justin hymyillen.

”Jos se vesseli valmistuu jo tulemaan tänne maailmaan, kun on niin rauhallinen”, Justin vielä jatkoi.

Sen sanottuaan tunsin voimakkaan poltteen vatsassani ja tunsin, kuinka vatsani kiristyi.

”AAARG!! Supistukset alkoivat nyt!!” kiljuin Justinille, joka vielä ihmetteli vieressä, mitä huusin.

Ei mennyt viittä minuuttia kauempaa, kun minua jo taas supisti voimakkaasti.

”Muista hengitys, muista hengitys, niin kuin valmennuksessa opetettiin”, panikoi Justin vierelläni.

”Tää vauva on päättänyt syntyä tänään.. Soita mulle taksi, mä en haluu synnyttää tätä täällä kotona” käskytin Justinia.

”Ja lopeta panikointi. Sä saat tulla mun mukaan sairaalaan”, jatkoin päättäväisesti.

Justin sai soitettua minulle taksin, mutta hän ei vielä panikoidessaan ehtinyt tulla samaan kyytiin. Pakattu kassini sairaalaa varten jäi myös kotiin, joten Justin saisi tuoda sen perästä.

”Sairaalalle mahdollisimman nopeasti. Synnytys on käynnistynyt”, hoputin taksikuskia. Poltot vatsassani tihentyivät ja voimistuivat koko ajan.

Taksikuski ajoi ripeästi sairaalalle. Kävelin hitaasti vaappuen vatsani kanssa sairaalan oville.

”Saisinko pyörätuolin?”, kyselin vastaanottotiskiltä.

”Synnytys on käynnistynyt ja poltot on niin voimakkaita”, kerroin tilastani.

”Otamme sinut synnytysosastolle heti sisään ja lääkäri tulee tutkimaan teidät mahdollisimman nopeasti”, hoitaja kertoi.

Hoitajan viedessä minua osastolle juoksi Justin kohti sairaalaa luokseni.

Mieheni kasvoilta voi nähdä jännittyneen tunnelman ja olotilan. Olisimme pian perhe.

Tuntui, kuinka synnytys olisi kestänyt päiviä, niin kovat tuskani olivat. Justin yritti helpottaa tuskaista olotilaani hieromalla selkääni. Polttavan kivun vallitessa minut, kuulin hoitajan pelästyneen huudon kipujeni lävitse: ”Hakekaa lääkäri äkkiä paikalle! Vauvan syke heikkenee!! ”

Kuinka lapsen käy? Onko lapsi tyttö vai poika? Se selviää seuraavassa osassa :) Risuja ja ruusuja otetaan taas vastaan :) Oletteko muuten huomanneet, mistä osien otsikot tulevat? Osasta 2 alkaen on ollut tietty juttu,mistä ne tulevat, keksittekö? Ja tässä pieni kysymys teille koskien Alinan noituutta.. Jos mahdollista, niin muutanko Alinan Supernaturalin ilmestyttyä oikeasti noidaksi? Vai käytänkö ns.lievää noituutta eli keksin itse kykyjä ja noituus näkyy hiusten värissä? Teillä on nyt mahdollista vaikuttaa tuleviin osiin :)