4. Totuus

Ensiksi haluan kiittää kaikkia kommenteista, sillä niitä tuli viime osaan jo tosi kivasti! :) Jatkakaa vain samaan malliin :) Tätä osaa oli kiva kirjoittaa ja näin paljon vaivaa tuon yhden kuvan onnistumiseen, joka on lopussa. Tässä osassa oikeuksiinsa pääsee myös Diesel-kamasetti ja tykkään sen mukana tulleista vaatteista paljon (niitä tulette näkemään myös seuraavissa osissa)..Lukuiloa kaikille! :)

Häiden kunniaksi saimme muutaman päivän asettumiseen ja kuherruskuukauteen. Justin muutti luokseni samalla, kun naimisiin menimme. Justinin kainalossa on niin ihana nukkua. Se on maailman turvallisin paikka. 

Päivä oli vaihtunut jo iltapäiväksi, kun nousimme sängystä. Söin muroja aamupalaksi Justinin miettiväisten silmien alla.

”Tehdäänkö tänään jotain järkevää?” kyseli Justin.

”Ei mulle näin äkkiä tule mitään erikoista mieleen. Olis kyl noita työjuttuja, joita tarvitsisi tehdä” Alina pohti ääneen.

”Mitä, jos sä vaikka vähän treenaisit sillä välin, kun mä teen noita työjuttuja? Lainvalvonnan urallahan olisi hyvä olla treenattu ja hyvä kuntoinen, silloinhan nappaa rosvojakin paremmin kiinni” Alina ehdotti reippaasti.

”Kyllähän sitä voisi, koska en konttorirottanakaan halua loputtomiin olla. Mä kaipaan jo vähän toimintaa töihin ja haluisin jo päästä kenttähommiin” Justin totesi.

Olin tällä hetkellä journalismin uralla ja toimin Simspäivää-lehdessä ammattibloggaajana. Niinpä tutkin nopeasti netin ja blogini viimeisimmät kommentit upouudella multitäppärilläni. Tällä laitteella pystyy lisäksi lukemaan kaikenlaisia kirjoja, mutta kaipaan välillä paperisten sivujen havinaa korvissani nykyteknologian lisäksi.

Vaikka olimme juuri menneet naimisiin, alkoi arki kotona harvinaisen nopeasti. Mielestäni korjauspuuhat saisi hoitaa Justin, mutta pakkohan sitä oli ryhtyä hommiin, jotta vessa pysyisi siistinä. En siis ole kädetön nainen, eikä haittaa, vaikka kädet olisi joskus liattavakin. Mutta tulipa säästettyä korjaajan palkka.

Sillä välin, kuin poistin tukosta pytystämme, Justin harjoitteli leukojen vetämistä. Samalla hän haaveili tehokkaammasta kuntoilulaitteesta ja roistojen kiinni nappaamisesta. Ja Alinakin varmasti tykkäisi suurista lihaksista.

Justinin ottaessa päivätorkut päätin toimia. Justinhan käski minun tehdä testi, siltä varalta, jos satuin kuuman yömme tuloksena tulemaan raskaaksi. Minua jännitti niin paljon, että sormi oli mennä suuhun. Kuinka kolme minuuttia odotusta voi tuntua ikuisuudelta?

Lopulta ne kauan odotetut kolme minuuttia olivat kuluneet ja hitaasti uskalsin katsoa, mitä testi näyttäisi. Tällä kertaa testissä ei ollut sitä kuuluisaa kahta viivaa, eikä tekstiä siitä, kuinka monella viikolla raskaus olisi. Aloinkin miettimään mielessäni, miltä minun ja Justinin lapset näyttäisivät. Tiesin nyt oikeasti haluavani lapsia Justinin kanssa.

Hiippailin naapurin pihaan viemään raskaustestini roskat pois. Eihän minun tarvinnut pelästyttää Justinia kyseisillä tavaroilla nyt, koska pullaa ei ollut uunissa.

Tiesin olevani arveluttavissa puuhissa ja kauhukseni pelästyin jokaista rasahdusta, jonka kuulin, sillä en saisi jäädä kiinni. Toimittajan uteliaisuuteni heräsi ja aloin tutkimaan naapurin roskista paremmin, josko roskien seasta löytyisi jotain mehukasta juttuani varten.

Lopulta löysinkin epämääräisiä kuitteja perheen isän jäljiltä. Vaikutti siltä, että hän salasi jotain ja varsinkin vaimoltaan. Kuiteista, kun näkyi, että isä viettää aikamoista kaksoiselämää Lucky Palmsissa uhkapelejä pelaten. Tästä saisin mahtavan jutun blogiini.

Saatuani hyvän jutun aiheen blogiini päätin vielä käydä syömässä Herkkukulmassa siinä mielessä, että tekisin siitä arvostelun.

Ulos ravintolasta astui hymyilevän ja tyytyväisen näköinen toimittaja. Tulisin kirjoittamaan tästä huippuarvostelun ja täytyisi Justinin kanssa tulla käymään täällä yhdessä joku kerta.

Justin oli ehtinyt jo menemään nukkumaan, kun tulin ravintolasta kotiin. Hiippailin sänkyyn hiiren hiljaa ja kaivauduin Justinin kainaloon nukkumaan.

Justin on meistä se aamuvirkku ja hän nousi ylös minua paljon aikaisemmin. Justin ilmeili peilin edessä ja ihaili itseään, sillä hän oli yhdeltä luonteenpiirteeltään synnynnäinen esiintyjä. Hän tulisi supliikkina tyyppinä puhumaan roistot pyörryksiin.

Justin kävi aamulla suihkussa ja oli tyytyväinen siihen, mitä näki peilistä. Leukojen vetäminen ei ollut ollenkaan ollut huono idea. Täytyisi hankkia muutaman ylennyksen jälkeen jokin kuntoilulaite oli Alina mitä mieltä tahansa.

Justin asettui mukavasti olohuoneen sohvalle ja alkoi lukea kokkikirjaa. Hänenkin olisi hyvä osata laittaa ruokaa, koska Alinan töistä ei aina voinut tietää, venyisikö hänen päivänsä ja pitääkö juttujen vuoksi lähteä jonnekin kauemmaksi.

Herättyäni kävin suihkussa ja laitoin hiukseni kivalle ponnarille. Vaatteitakin vaihdoin vähän muodikkaampiin. Valmistin juustovoileipiä, koska niitä oli helppo tehdä ja niihin tarvittavat ainekset löytyivät usein kaapista.

Huomasin ruokaa laittaessani, että rakennekynteni olivat päässeet jo liian pitkiksi. Niitä täytyisi viilata jossain vaiheessa lyhyemmiksi.

Syötyäni jäin istumaan pöydän ääreen.

”Sä näytät hyvältä” totesin Justinille.

”Niin säkin. Sulle sopii hiukset tollai kivasti kiinni” Justin kehui.

”Nuo sun vaatteet on hyvän näköset ja istuu sulle hyvin” kehuin Justinia takaisin.

Pidän kotitöiden tekemisestä. Astioita tiskatessa ehtii miettiä juttujen aiheita ja mielessäni siintää jo ylennys, sillä bloggaajaksi en aikonut jäädä. Ja tiskikone hankittaisiin varmasti, kun perheeseen tulisi lisää jäseniä.

”Nää poliisisarjat on niin ennalta arvattavia. Alussa on murha ja nuo tutkijat selvittää aina tapauksen. Eikö joskus vois olla vaihtelua ja murhan selvittäisi joku muu kuin nuo tutkijat?” selitin Justinille.

”Mmm”, murahteli Justin. Hän oli niin keskittynyt sarjaan, ettei hän oikeastaan kuullut Alinan jutustelua.

”Eikö me voitais katsoa Rakkauden anatomiaa? Se on niin kiva sarja. Siinä syntyy lapsiakin lähes joka kerta”, ehdotin Justinille.

”Mmm, kohta, tää loppuu just”, Justin vastasi vähän vastahakoisesti.

Kun Justinin poliisisarja loppui, vaihdoimme kanavaa ja käperryin Justinin kainaloon. Nyt, jos koskaan uskaltaisin avata suuni.

”Eikö olekin suloinen vauva?” myhäilin Justinin kainalossa.

”Onhan se” totesi Justin.

”Olisko meidän pian aika alkaa harjoittelemaan perheenlisäyksen hankintaa?” vihjailin Justinille.

Justin suuteli minua kiihkeästi ja piti minua sylissään varmoin ottein. Tuon eleen pohjalta Justinin vastaus oli myöntävä kysymykseeni ja olihan Justinin perhekeskeinen luonteeltaan. Aina kuitenkaan ei voi pitää itsestäänselvyytenä, että kaikki haluavat lapsia. Justin kuitenkin halusi.

Justin otti minua käsistä kiinni ja nousimme sohvalta. Suutelimme ja halailimme toisiamme.

Päädyimme lopulta suutelun tiimellyksessä sängylle ja vaatteet saivat kyytiä.

” Mä oon haaveillu perheestä sun kanssa jo jonkun aikaa, mutta en oo uskaltanu ehdottaa, etten vaikuttais mitenkään hyökkäävältä” Justin sanoi.

Tämän jälkeen sanoja ei enempää tarvittukaan.

Kolme viikkoa myöhemmin heräsin keskellä yötä vellovaan pahan olon tunteeseen. Minun piti rynnätä vessaan vauhdilla, sillä vatsani oli päättänyt puhdistaa sisältönsä.

Olon helpotettua minulle kuitenkin maistui heti rasvainen juustoleipä. Tuntui vatsassa, että ruokahalu oli suurentunut viime viikkojen aikana ja jopa öisin minun oli nälkä.

Syödessäni antaumuksella aloin miettimään ja vähän haaveilemaankin, mistä nämä kummat, mutta jotenkin tutulta vaikuttavat oireet voisivat olla.

Justin heräsi aamulla juuri parahiksi, kun kyyti saapui häntä hakemaan. Konttorirotan vaatteet olivat kyllä varsin rennot, mutta Justin haaveili jo komeasta poliisin uniformusta.

Saavuin kotiin töistä. Olin saanut tehtäväkseni hoitaa salaisen tapaamisen armeijan tukikohdassa. Sain kuulla paljastuksia Twinbrookin hallituksesta, mutta nämä paljastukset olivat myös tulen arkaa tavaraa. Joutuessa vääriin käsiin voisin itsekin olla pulassa. Toimittajan työ voikin välillä olla aika vaarallista.

Niinpä otin läppärini esille ja päätin kirjoittaa jutun valmiiksi ennen kuin Justin tulisi töistä. Ehteisin lähettää juttuni pomollenikin vielä ennen Justinin tuloa.

Kirjoitin niin nopeasti, kuin pystyin. Pian sainkin painaa ”lähetä”-nappulaa ja juttuni oli valmiina ja pomollani. Olisikohan tämä jo ensimmäinen suuri juttuni, joka päätyisi jo painoon saakka? Sen näkisi muutaman päivän päästä, kun Simspäivää-lehden seuraava numero tulisi ulos painosta.

Kävin suihkussa vielä ennen Justinin saapumista kotiin. Edessä taitaisi olla jossain vaiheessa kylppäriremontti, sillä suihku oli alkanut reistailemaan. Nytkin lämmin vesi loppui kesken kaiken ja sain huuhdella itseni kylmällä loppuun. Olin ärsyyntynyt suunnattomasti. Mutta ärsytys haihtui hetkessä, sillä sain oireisiini varmistuksen, kun jokin pieni liike tuntui vatsassani. Olin onnesta soikeana.

Menimme Justinin kanssa Showpuistoon piknikille. Paikalla ei ollut tällä kertaa ketään esiintymässä, mutta piknik-korin antimet maistuivat meille hyvin.

”Mä vähän suunnittelin tän retken tarkoituksella, sillä mulla olisi sulle jotain kerrottavaa”, Alina aloitti.

”Täähän on kivaa vaihtelua arkeen. Voitais tehdä tätä useamminkin ja olis kiva nähdä joku esiintyjäki paikalla”, Justin kertoili ja tuntui olevan keskittynyt siihen, mitä ympärillä tapahtui.

Niinpä nousimme piknik-liinalta ylös ja koitin toista taktiikkaa.

”Sulla on kiva tukka tänään”, aloitin.

”No kiitti”, Justin tokaisi.

”Huomaatko sä mussa mitään erikoista?” kysyin vihjaten.

”Onko sulla uus paita?” kysyi Justin.

”Taitaa se olla” ja olin purskahtaa nauruun.

”Mä oon Justin raskaana. Meistä tulee perhe”, jatkoin hymyillen.

”Toi on päivän paras uutinen. Meistä tulee vihdoinkin perhe” Justin touhusi innoissaan.

”Tunsin ensimmäiset potkut tänään. Sä voit kokeilla, jos jotain liikettä tuntuu” kerroin onnellisena.

”Isin pikku vesseli. Susta taitaa tulla jalkapallopelaaja, kun noin kovin touhuat siellä äitis masussa. Meidän täytyykin remontoida sulle ihan oma huone” Justin leperteli.

”Vauvan pää on tässä mun käden kohdilla varmaan, sillä potkuja tulee juuri tuohon kohtaan, missä sun käsi nyt on” selvensin Justinille.

”Tuntuu ihanalta tuntea vauvan liikkeet. Kunhan vielä pysyy jonkin aikaa masussa, niin sitten saa tulla maailmaan. Isi ja äiti odottaa jo täällä kovasti” jatkoin onnellisena.

Justin kaappasi minut kiihkeään suudelmaan. Hetki oli täydellinen ja Justin otti uutiset vastaan paremmin kuin odotin. Meistä tulisi onnellinen pieni perhe.

Tuijottelimme toisiamme silmiin pitkään auringon jo laskiessa Twinbrookin illassa.

”Katseltaisiinko vähän tähtiä?” ehdotti Justin.

”Mä muuten kohta hukun noihin sun tähtisilmien katseeseen”, hän jatkoi.

Aloimme katselemaan tähtiä toistemme käsistä pidellen. Päätin yllättää Justinin kehittyneillä taidoillani.

”Katso! Eikös tuo tuolla ole pieni karhu? Ja tuolla vähän matkan päässä on Otava ja Pohjantähti” kerroin Justinille.

”Hienoa rakkaani! Sä alat oppia. Täytyykin katsella vähän useammin tähtiä sun kanssa, rakas” Justin kehui.

Kun tulimme puistosta kotiin, kello oli jo paljon. Justin meni heti nukkumaan, mutta minä päätin katsoa vielä sähköpostit. Sähköpostissa olikin minulle niin järkyttävä viesti, että kyyneleet nousivat silmiini.

Jouduin lukemaan viestin monta kertaa, että ymmärsin, mitä siinä kerrottiin.

Totuus seisoi vasten mun kasvojani. Vanhempieni kohtalo selvisi vihdoinkin. Sitä, että olisin noita, en voinut käsittää, sillä en ollut huomannut, että minulla olisi mitään erityisiä kykyjä. Minäkö olisin paranormaali? Eniten olin huolissani syntymättömän lapseni puolesta, sillä hän saattoi olla vaarassa. Mitä Justin ajattelisi tästä kaikesta??

Risut ja ruusut ovat taas tervetulleita! :) Miten suhtautuu Justin Alinasta paljastuviin uusiin ominaisuuksiin? Nostaako hän mahdollisesti kytkintä? Onko Alinalla normaalista poikkeavia kykyjä? Ja onko syntymätön lapsi noita? Näihin kysymyksiin saamme vastauksia tulevissa osissa :D