8. Onnenpäivä

Kiitokset taas kommenteistanne! Ne saivat minulle niin kovan inspiraation, että tein tämän osan jo valmiiksi ennen kuin julkaisin osan seitsemän. Pelin kanssa oli pieniä ongelmia Supernaturalin asennuksen jälkeen ja pelaaminen oli lähes mahdotonta, joten siksi tämän julkaisemisessa kesti. Haluan kuitenkin olla varma tarinan jatkumisesta, joten tapoihini kuuluu, että kun osan julkaisen, on seuraavan osan kuvat lähes kuvattu. Nyt tämän osan jälkeen julkaisen todennäköisesti kaksi osaa ennen kuin Vuodenajat lisäri ilmestyy, sitten saadaan vuodenaikojen vaihtelua värittämään tarinaa ja ennen joulua saan toivottavasti teille kyhättyä myös jonkinlaisen joulujakson. Tätä osaa oli tosi kiva kirjoittaa, jotenka hyviä lukuelämyksiä kaikille! 

Menimme seuraavana iltana, kun olin saanut tietää raskaudestani, ravintolaan Justinin kanssa. Joonatanin maltoimme jättää kotiin lapsenvahdin kanssa, sillä halusin meille hetken laatuaikaa.

”Kulta. Olen miettinyt tässä, että pitäisikö meidän taas laajentaa vähän taloa? Haluaisin hankkia pyykkikoneen ja kuivausrummun, mutta ne vievät niin paljon tilaa, että kylppäriä tarvitsisi laajentaa” aloitin keskustelun Justinin kanssa.

”Voishan sitä laajentaakin. Pyykkiäkin on tullut nyt enemmän, kun Joonatan harjoittelee syömistä itse ja myös potalle” kertoi Justin.

”Meidän pihakin on vähän alkeellinen. Siellä ei ole mitään leikkijuttuja Joonatanille. Ei liukumäkeä tai muutakaan” jatkoin.

”Tuokin on totta. Kun Joonatan kasvaa niin sillä täytyy koko ajan olla enemmän tekemistä. Mä haaveilen pienestä grillitilasta pihalla ja uima-allas vois olla ihan kiva. Siinä sais hyvin nostettua kuntoa samalla” Justin kertoili näkemyksistään.

”Uima-altaan myötä tarvitsisi Joonatan opettaa myös uimaan, ettei mitään vaaratilanteita pääsisi syntymään. Poreallas voisi olla siihen nähden turvallisempi ja voi niitä hetkiä, joita voisimme jakaa kahden kesken siinä” jatkoin Justinille vihjaillen.

”Jos me hankittaisiin molemmat. Mulla on töissä mennyt nyt todella hyvin ja jos vielä jaksan vähän ahkeroida niin todennäköisesti saan ylennyksen” kertoi Justin.

”Senkö vuoksi oot ollu viimeaikoina niin hiljainen ja omissa ajatuksissasi?” kysyin Justinilta.

”Joo. Meillä on töissä ollut sen verran salamyhkäistä touhua, koska pari isompaa juttua on lähellä läpimurtoa ja ne on vaivannut vielä kotonakin mieltä töistä tultua, mutta kun niistä ei tän enempää voi puhua” Justin kertoi arvoituksellisesti.

”Mä kyllä ymmärrän, että sua sitoo vaitiolovelvollisuus. Mitäs sanoisit saunasta? Se vois rentouttaa mukavasti töiden jälkeen” kyselin Justinilta.

”Sauna?!? Eikös sellaisella hätyytellä pahoja henkiä pois tai jotain?” kyseli Justin pelästyneenä.

”Ei suinkaan. Se on vanha skandinaavinen perinne. Se on tila, jossa rentoudutaan ja nautitaan lämpimistä löylyistä. Lihakset rentoutuvat ja hetkeksi voi unohtaa kaikki mieltä painavat huolet ja murheet. Mun sijaisvanhempien kotona oli sauna ja tykkäsin siitä tosi paljon. Se on itseasias ainut asia, mitä oon sieltä kaivannut” jatkoin perustelua Justinille saunan hyödyistä.

”No kun sen noin kuvailee, niin kuulostaa todella hyvältä. Jos odotetaan kuitenkin siihen asti, että saan ylennyksen, ni tiedetään mihin kaikkeen meillä on varaa” jatkoi Justin asiallisesti.

”Tää ruoka oli muuten tosi hyvää” sanoin juuri saatuani lautasen tyhjäksi.

”Eikö ollutkin kiva tulla pitkästä aikaa ulos syömään?” kysyin Justinilta.

”Juu. Tarttis käydä useamminkin” totesi Justin.

”Mulla olis sulle jotain muutakin kerrottavaa” aloitin jäätelöauton musiikin soidessa taustalla.

”No kerrohan kultaseni!” Justin sanoi riemuissaan.

”Meille on tulossa vauva!” kerroin riemuissani.

”Voi kun ihanaa. Joonatan saa leikkikaverin” sanoi Justin ja kosketti kädellään minua olkapäähän rohkaisevasti ja nosti peukkunsa pystyyn.

Halasimme toisiamme.

”Kuinka kauan sä oot tienny?” kysyi Justin yllättäin.

”Tunsin eilen illalla ensimmäiset potkut ja halusin kertoa niistä sinulle nyt täällä” kerroin Justinille.

Suutelimme pitkään ja intohimoisesti. Oli ilo huomata, että kokemamme alkuhuuma ja kipinöinti oli tallella edelleen siellä jossain arjen keskelläkin.

”Sä voit kokeilla vatsaani. Tällä hetkellä siellä tuntuu olevan meneillään jonkin sortin jumppatuokio” kerroin innostuneena Justinille.

”Tää tuntuu joka kerta niin ihmeelliseltä” sanoi Justin haltioissaan.

”On niin ihmeellistä tuntea uuden elämän liikkeet sun vatsalta. Pysy siellä pikkuinen vielä. Täällä on kaikki sua varten valmiina” sanoi Justin.

”Ne kyllä kieltämättä tuntuvat aika ihmeelliselle, kun ne liikkeet tuntee ensimmäisen kerran” sanoin Justinille.

”Tää on ollu tosi ihana ilta. Kiitos vielä rakas” sanoi Justin.

”Eipä mitään. Oli kyllä ihanaa viettää iltaa täällä kanssasi ja kiva, että samalla selvisi, mikä sua on painanut viimeaikoina” jatkoin.

Suutelimme vielä kerran toisiamme pitkään ja annoimme tunnelman viedä mukanaan.

”Kello alkaa olemaan jo paljon. Täytyy mennä vapauttamaan Joonatanin lapsenvahti” totesin Justinille ja niin me lähdimme kohti kotia. Ilta oli onnistunut yli kaikkien minun odotusteni. Tunsin taas syvää kiintymystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta Justinia kohtaan.

Vapautimme lapsenvahdin ja Justin meni aika nopeasti nukkumaan. Raskauden selvittyä olin aloittanut uuden harrastuksen nimittäin maalaamisen. Sillä on jotenkin rauhoittava vaikutus minuun.

Noin kello kahdentoista aikaan, kun olin saanut maalauksen valmiiksi, menin itsekin nukkumaan. Olin onnellinen, sillä päivä oli ollut loistava. Niinpä kömmin rakkaani kainaloon nukkumaan ja uneksimaan ihanista asioista.

Nukuin kuin tukki enkä kuullut, kuinka Joonatan oli alkanut itkemään huoneessaan. Justin oli yrittänyt minua tuuppia kyynärpäällään, mutta koska en ollut reagoinut mitenkään hänen herättely yrityksiin, oli Justinin pakko nousta ylös ja mennä katsomaan, mikä poikaa itketti.

Kun Justin avasi lastenhuoneen oven, häntä vastaan tuli epämiellyttävä tuoksu nenään. Onneksi en itse herännyt, sillä näin raskaana ollessa erinäiset tuoksut tekevät pahaa.

Nukkuessani Justin nosti Joonatanin sängystä ja vaihtoi vaipan ammattimaisesti vielä puoliunissaankin. Joonatan oli taas rauhallinen isänsä turvallisessa sylissä.

Justin vietti hetken aikaa vielä Joonatanin kanssa tätä kutittelemalla. Olen huomannut, että poika pitää siitä todella paljon ja sen ansiosta voi kuulla pojan heleän naurun. 

Isä ja poika ovat mielestäni kuin kaksi marjaa. Heidän ilmeensäkin ovat kasvoista samanlaiset, kun he nauravat. On  ihanaa, kuinka hyvin he tulevatkaan toimeen.

Herätyskelloni oli jo soinut ja huomasin, että Justin ei ollut vieressäni. Kurkkasin lastenhuoneen ovesta sisään ja näin, kuinka Justin halasi Joonatania. Tuo näky sai minut heti hyvälle tuulelle.

Murukin oli jo herännyt. Katsellessani Murun raapimispuun raapimista muistin, että tänään olisi sen syntymäpäivä. Nopeasti se aika menee, sillä vastahan Muru tuli meille ja oli pieni pentu.

Justin söi keskittyneesti aamupalalettujansa, kun tulin keittiöön.

”Mitäs sulla on tänään luvassa töissä? Onko pitkä päivä?” Justin kysyi minulta.

”Mulla on tänään tiedossa yksi haastattelu toimistotöiden lisäksi” kerroin.

”Entä sulla? Saatko pian ylennyksen, jotta voimme alkaa suunnittelemaan pientä pintaremonttia?” kysyin.

”Katsotaan, katsotaan” Justin myhäili hymyillen.

Justinin noustessa pöydästä havahduin hänen ihanan suihkusaippuan tuoksuun. Söin nopeasti lettuni ja päätin käydä vielä kiireesti suihkussa, sillä toista haastatellessa olisi hyvä antaa asiallinen kuva.

Pian kuulinkin kimppakyydin tutun tööttäyksen pihalta. Kävelin reippaasti ulos. Tai oikeastaan tapaani kävellä voisi kutsua vaappumiseksi, sillä työtakkini oli käynyt liian kireäksi raskauden myötä ja nyt minulla laskettuun aikaan oli jäljellä enää vain muutama hassu päivä. 

Noin tuntia myöhemmin lähdettyäni saapui Justinin kyyti. Hän näytti vähän harmistuneelta, sillä lapsenvahti oli soittanut ja kertonut myöhästyvänsä vähän, sillä hoitajan pyörän kumi oli puhjennut. Hän ei olisi halunnut jättää Joonatania minuutiksikaan yksin, kuten en minäkään, mutta Justin tiesi, että tänään hänellä olisi tärkeä päivä töissä, joten myöhästyä ei saanut minuuttiakaan. Justin käski lapsenvahdin soittaa, kun tämä olisi päässyt perille.

Justin soitti myös minulle lapsenvahti ongelmasta. Huolestuin ja olin ajatuksissani, kun taksilla matkustin kohti päämäärää eli haastattelun kohdetta. Minua jännitti, sillä kyseessä oli yksi kuuluisimmista ja suosituimmista uutistoimittajista. Simspäivään toimitus oli saanut vihjeen, että tällä toimittajalla saattaisi olla joitain skandaalin käryisiä taustoja ja sitä lähdin nyt selvittämään.

Tapasin Karin Upokkaan hänen kotipihallaan postilaatikon luona.

”Alina Simspäivää lehdestä, hyvää päivää!” aloitin.

”Päivää! Mikäs toimittajan johdatti tänne?” Karin kysyi.

”Olemme saaneet nimettömältä lähteeltä vinkin, että olisitte edenneet uutistoimittajaksi epäammatillisin keinoin. Aiheesta meillä on myös valokuvia, kuinka vietätte ”päiväkahvihetkeä” uutisten tuottajan kanssa. Miten haluat kommentoida asiaa?” kysyin ja selvensin faktoja.

”Mä en kommentoi mitään. Olemme tuottajan kanssa vain ystäviä” sanoi Karin jyrkästi.

”Tuo kertookin minulle jo kaiken olennaisen” totesin pieni hymy kasvoillani.

”Mutta mitäpäs se täällä on? Ettei vain toimittaja olisi itse ”päiväkahvitellut” päätoimittajan kanssa? Taidatte pian saada perheenlisäystä” Karin piikitti minua takaisin.

”Tämä on yksityisasia ja minä en harrasta ”päiväkahvitteluja” esimiesteni kanssa toisin kuin eräät. Voit olla varma, että seuraavassa lehtemme etukannessa komeilee tulenarat kuvat rouva uutisankkurista ja ohjelman tuottajasta” tokaisin tiukasti ja lähdin matkoihini.

Olin kerrankin saanut jymyjutun ja tiesin saavani tämän jutun myötä lisää kunnioitusta ja vaativampia töitä toimituksessa.

Rojahdin sohvalle istumaan, kun pääsin kotiin. En jaksanut heti alkaa kirjoittamaan raporttia toimitukseen. Oloni on viime päivinä ollut väsyneempi ja alavatsassani on tuntunut pientä polttelevaa nipistystä.

Kävin suihkussa ja vaihdoin kotivaatteet päälleni. Luin täppäriltäni blogini kommentteja ja raskautta käsittelevää kirjaa, sillä halusin olla valmiimpi ja varmempi nyt toisen lapsen kohdalla, kun synnytys koittaisi. Halusin kaiken olla valmiina tulevaa lasta varten.

”Kulta!!” huusi Justin kotiovelta.

”Mä sain sen ylennyksen. Olen nyt komisario ja sain myös työauton!” iloitsi Justin.

”Voi ku ihanaa! Nyt voidaan alkaa suunnittelemaan sitä remonttia.” sanoin innostuneena.

”Mä teen nyt yhdet treenit. Mun kunto vois olla parempikin” totesi Justin ja alkoi jumppaamaan olkkarin stereoiden tahtiin. Itse jatkoin kirjan lukemista.

Myöhemmin illalla menin lastenhuoneeseen katsomaan, mitä Joonatan puuhaili. Hän leikki ksylofonilla, kun menin huoneeseen.

”Harjoitellaanpas vähän kävelyä. Sä olet jo niin iso poika, että sitä on hyvä alkaa harjoittelemaan” juttelin Joonatanille.

”Tää tää” vastaili Joonatan, jolloin mieleeni tuli, että olisi joskus kiva ymmärtää, mitä poika jutteli. Pian olisi syytä alkaa opettamaan poikaa myös puhumaan. 

”Tule tule tänne äidin luo” houkuttelin Joonatania.

Ilokseni Joonatan otti pieniä haparoivia ja horjuvia askelia kohti minua.

”Tule tule, vielä vähän” jatkoin kannustaen Joonatania.

Oli ihanaa katsoa, kun pieni rakas poikani otti ensimmäisiä askeliaan. Siitä se maailma lähtisi pikkuhiljaa avartumaan.

”Voi, miten hienoa! Äidin kulta osaa!” hihkuin Joonatanille ja nostin hänet korkealle ilmaan. Joonatan naureskeli minulle kuin pieni Naantalin aurinko.

”Arvaapas mitä Joonatan? Sinusta tulee pian isoveli” kerroin Joonatanille.

Joonatan oli sylissäni hiljaisena, kunnes hän ilmoitti vaativalla huudollaan, että hänellä oli nälkä. Aika nopeasti opin tunnistamaan Joonatanin itkuista, mikä häntä milloinkin vaivasi.

Laitoin Joonatanin istumaan syöttötuoliinsa ja annoin hänelle ruokalautasen, jossa oli taaperoille tarkoitettua liharuokasosetta. Joonatanista näin, kuinka hän nautti harjoitella itse syömään.

Joonatanin syödessä tuli Murun aika kasvaa aikuiseksi. Olimme ostaneet Murulle kissanminttua synttäreiden kunniaksi.

Justinkin lopetti treenaamisen ja aloimme kannustamaan Murua kasvamaan torviin puhallellen juhlallisesti. Silmieni edessä näin, kuinka Muru kasvoi aikuiseksi.

Murusta kasvoi aika suloinen kissa mielestäni. Kasvettuaan se jatkoi raapimispuun raatelua kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

Joonatan nukahti sänkyynsä heti, kun hänet sinne laitoin. Hänelläkin oli ollut raskas päivä, kun oli pitänyt opetella paljon uusia asioita.

Nukuimme Justinin kanssa kylkikyljessä. Hän otti minut kainaloonsa, jossa oli tosi hyvä ja lämmin nukkua.

Yöllä noin kolmen aikoihin heräsin voimakkaaseen vihlonnan tunteeseen vatsassani.

”Justin herätys! Meidän täytyy lähteä synnyttämään!” kiljuin ärtyneellä äänelläni.

”Sä näet kulta vaan unta. Jatketaan vaan nukkumista” sanoi Justin puolinukuksissa.

”Ei tää mitään unta oo. Nyt ylös siitä niin kuin olis jo!” huusin ja näin kuinka Justin nousi istumaan sängylle ja katsoi minua.

”Nää poltot vaan jatkuu. Mä tilasin jo taksin. Tule perässä sairaalalle, koska mä lähden nyt edeltä” sanoin tomerasti.

Justin nousi sängystä ja katsoi perääni.

”Siis nytkö se synnytys alkoi? Mitä mä teen? Mihin me laitetaan Joonatan?” panikoi Justin, kun olin astumassa ovesta ulos.

”Soita vaikka lapsenvahti tai herätä Joonatan ja ota se mukaan. Siellä sairaalassa on päiväkoti sairaalan työntekijöiden lapsille, varmaan sinne yksi mahtuu joukkoon mukaan” sanoin ovelta ja kävelin jo kohti odottavaa taksia.

Istuin taksin kyytiin.

”Synnytyspolille kiitos” sanoin taksikuskille.

Oloni oli jännittynyt, sillä mietin jo, että kumpi lapsi mahtaisi olla.

Taksi saapui ripeästi sairaalan pihalle. Liikennettä ei ollut paljoa, jonka vuoksi matka sujui hyvin nopeasti ilman turhia pysähtymisiä. Kävelin sisään sairaalaan ja kirjauduin osastolle.

Noin puoli tuntia myöhemmin Justin ja Joonatan astuivat taksin ovesta ulos ja tulivat sairaalalle. Justin soitti minulle ja kertoi asiasta, etten yllättyisi, sillä tähän aikaan yöstä oli vaikea saada lastenvahtia.

Justin pysähtyi Joonatan sylissään sairaalan ovien eteen.  Kohta perheessämme olisi kolmen jäsenen sijasta neljä jäsentä.

Justin jätti Joonatanin sairaalan päiväkotiin hoitoon ja tuli minun luokseni. Synnytys oli edennyt nopeasti ponnistusvaiheeseen ja ei mennyt kauaa, kun sain pideltäväkseni maailman suloisimman tytön. Olimme todella onnellisia. Minun piti kuitenkin jäädä sairaalaan kolmeksi päiväksi. Justin tuli hakemaan meitä sairaalasta kotiin Joonatan mukanaan. Ensin ehdin minä vaaleanpunaisen käärön kanssa ulos sairaalan ovista.

Pian perästä tulivat Justin ja Joonatan. He katsoivat, kuinka kävelin vauva sylissäni kohti odottavaa taksia.

Istuin taksiin pieni prinsessa sylissäni. Nimesimme pienen prinsessamme Aadaksi, joka on mielestäni kaunis nimi. Huomasin sairaalassa jo Aadan olevan sikeäuninen,sillä hän ei herännyt muiden samassa huoneessa nukkuneiden vauvojen itkuihin ja hän käyttäytyi muutenkin kuin pieni nero konsanaan.

Istuimme pian taksin takapenkillä koko perhe. Meillä oli nyt kaksi lasta, joista pitäisimme huolta. Vauvan myötä alitajuntaani palasi pelko, sillä en voinut tietää, olisiko Aada mahdollisesti perinyt noitageenit. Sen tulisi aika taas näyttämään, tulisiko meidän perheemme taas pelkäämään KillSuperssin metkuja.

Tällainen osa tällä kertaa :) Kiitollinen olisin taas kommenteistanne! Kuinka lähtee Vanamoiden perhe-elämä käyntiin? Periikö Aada noitageenit? Minkälainen lapsi Joonatanista kasvaa? Näihin kysymyksiin saatte vastaukset seuraavassa osassa :D