9. Kasvukipuja

Kiitokset taas kovasti kommenteistanne, joita tuli paljon viime osaan. Ja muutaman uuden lukijankin olen taas saanut :) Jatkakaa taas samaan malliin kommentointia, niin tiedän mihin suuntaan tarina on menossa ja vähän, että kuinka moni tätä tarinaa seuraa.. Tämä osa on hurjat 61 kuvaa pitkä ja otsikon mukaisesti sisältää paljon kasvamisia(en voinut säästellä niitä seuraavaan osaan)..Varatkaa siis aikaa lukemiseen :D

Pari päivää oli kulunut siitä, kun olimme kotiutuneet Aadan kanssa kotiin. Aada on osoittautunut vaativaksi vauvaksi ja valvottaa öisin itkien milloin mitäkin. Olin vielä lähes unessa, kun Justin otti taas puheeksi tulevan remontin.

”Mitä kaikkea meidän piti tälle talolle tehdä?” kysyi Justin minulta.

”Aadalle ainakin oma huone, jotta se ei valvota niin paljoa meidän sängyn vieressä. Sitten vessan laajennus on ihan ehdoton, sillä tarvitsemme pyykkikoneen ja kuivausrummun, sillä pyykkimäärä on kasvanut jo nyt valtavaksi. Pihaakin voisi laittaa lapsiystävällisemmäksi, jotain kivaa lapsille siis. Ja se sauna olisi plussaa, mutta ei pakollinen” kerroin toiveistani remontin suhteen.

”Mä sitä uima-allasta tai poreallasta ajattelin, mutta ehkä voisimme niihin säästää rahaa myöhemmäksi ajankohdaksi” totesi Justin. 

”Ai niin, mä tuon kakun mukanani, kun tulen töistä kotiin” tokaisi Justin.

”Kyllä mä tuon vihjeen ymmärrän. Paljon onnea kultaseni synttäreiden johdosta! Saat lahjan sitten myöhemmin” sanoin vihjailevasti Justinille ja iskin hänelle silmää.

Pukeuduin tuttuun työtakkiini ja kävelin kohti kimppakyytiä helpottuneena siitä, että minun ei vähään aikaan tarvitsisi kuunnella itkua. Jatkuva itku tuntuu kiristävän hermojani, joten en pitänyt äitiyslomaa vaan palasin töihin heti pikimmiten. Juttuni toimittajan ”päiväkahvittelusta” esimiehensä kanssa oli saanut aikaan lumipallo-ilmiön, joka vaan jatkoi kasvamistaan. Olin ylpeä siitä, että juttuni oli ensimmäistä kertaa päätynyt lehden etusivulle.

Lähdettyäni Justin teki hetken kotitöitä, joihin hän oli alkanut käyttää enemmän aikaa Aadan synnyttyä. En kyllä laittanut asiaa pahakseni, mutta ehkä arkea vähän helpottaisi, jos meillä olisi astianpesukone.

Jos Aada olikin mielestäni vaativa vauva niin Joonatan oli aina hyvällä tuulella. Paitsi silloin, kun hänellä on nälkä. Juuri ennen Justinin työvuoron alkua, tuli Joonatanille nälkä eikä Justinin auttanut muu kuin laskea vaativasti itkevä lapsi syöttötuoliin ja antaa maitopullo.

Sitten tulikin Justinin aika lähteä töihin. Justin harmistui, sillä hän huomasi juuri silloin postinkantajan laittavan laskuja postilaatikkoon. Minua tuo harmitti myös, sillä laskut tiesivät aina rahan menoa ja remontti tulisi haukkaamaan säästöistämme suuren osan.

Taika Kukkasniemi osoittautui meidän vakituiseksi lastenhoitajaksi. Tykkään kovasti hänen tavastaan hoitaa lapsiamme ja Joonatan on ehtinyt häneen jo vähän kiintyäkin. Tuskinpa Taikaa harmitti, kun hän saapui taas hoitamaan lapsiani, vaikka niitä olikin nyt kaksi. Tiesin kuitenkin, että tulisi pian aika, jolloin Taika ei tulisi enää hoitamaan lapsiamme, kun hän varttuu ja jatkaa suurempiin haasteisiin ja uriin. Harmi meidän kannaltamme.

Kun saavuin kotiin töistä, kuulin ihanaa ääntä lastenhuoneesta. Tiesin Joonatanin puuhailevan ksylofonin parissa, sillä siitä oli tullut hänen yksi suosikeistaan ja iloinen kilkatus täytti koko talon erittäin usein.

Huomasin Murun olevan turhautunut, kun metsästys oikeastaan ei ollut osoittautunut kissan parhaimmaksi lajiksi tai jostain kumman syystä välillä tuntui, kuinka pikkulinnut olisivatkin kiusanneet Murua eikä toisinpäin. Tuo lelulintu ei kyllä toisi pettymystä Murulle ajattelin ja hymyilin itsekseni.

”Onpa äidin pojasta tullut jo iso! Meidän on harjoiteltava pottailua, jotta ei tarvitsisi käyttää vaippoja” kerroin Joonatanille.

”Pitta,pitta” sanoi Joonatan.

”Hienosti istut paikallasi. Arvaapa mitä? Iskällä on tänään syntymäpäivät. Äitiä kyllä väsyttää hirveästi. Jos nukuttaisiin pienet päiväunet kaikki kolme ennen kuin isi tulee” ehdotin Joonatanille ja riemuitsin Joonatanin onnistuneesta suorituksesta.

Nukkuessamme päikkäreitä Justin oli saapunut kotiin ja teki pienen treenin. Treeni kuitenkin keskeytyi lopuksi, kun Joonatan heräsi unilta ja ilmoitti nälästään. Justinin tömistelystä päättelin hänen menneen antamaan pojalle tuttipullon, sillä Joonatanin itku loppui kuin seinään. 

Tämän jälkeen kuulin Joonatanin huoneesta iloisia leikin ääniä. Poika nautti silmittömästi hevosen kanssa leikkimisestä, mutta uskon, että Aadasta Joonatan saisi vielä hyvän leikkikaverin.

”Kulta! Tule tänne keittiöön! ” Justin huusi ja pinkaisin ylös sängystä. Tiesin, että oli tullut se hetki, jolloin Justin ikääntyisi.

”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan” onnittelin Justinia ja puhalsin muutaman onnen puhalluksen torveen. Justin katsoi minua iloisena ja innostuneena.

”Toivo jotain ennen kuin puhallat kynttilät” kannustin Justinia.

”Mitähän sitä toivoisin? Hmm..Aah, nyt tiedän” mietti Justin ääneen.

Katselin innoissani, kun Justin rauhallisesti alkoi puhaltamaan kynttilöitä. Justin oli mielestäni todella keskittyneen oloinen ja näytti nauttivan hetkestä täysin rinnoin.

Justin heilutteli kanssani onnen viirejä ja tuuletti aikuistumistaan iloisesti.

” Enää 30 vuotta ja mä pääsen eläkkeelle. Tästä se elämä vasta alkaa” kuulin Justinin riemuitsevan.

Näin, kuinka Justin pyörähti aikuisuuteen. Mietin samalla, miltä minusta mahtaisi tuntua, kun ikääntyisin. Se, kun tapahtuisi huomenna.

”Todella hyvää tämä kakku. Juuri sopivan kosteaa minun makuuni” sanoin Justinille.

”Niin on. Eikä sitä tiedä, vaikka kohta päästäisiin maistamaan hääkakkuakin.. Mun työkaveri Pinja Myllykoski on ihan mielettömän rakastunut.. Se ei muusta puhukkaan, kun siitä ihanasta kultapuppelistaan” totesi Justin ja mussutteli tyytyväisenä kakkuaan.

”No onkos sillä kultapuppelilla nimeä? Niin, että mahdanko tietää sitä lehden palstoilta?” kysyin uteliaana Justinilta.

”Se on joku Iivana” Justin sanoi syöden jo toista palaa kakusta.

Katsoin hetken kakkuani haikeasti, sillä mieleeni palautuivat Iivanan kanssa vietetyt hetket ja ne tunteet, joita häntä kohtaan minulla oli ollut.

” Toivottavasti se Iivana ei tuota pettymystä Pinjalle. Iivanasta liikkuu juoruja, että se olis aikamoinen naistenmies. Sillä voi olla samaan aikaan useampi nainen kierroksessa” totesin Justinille.

”Vai, että sellainen kaveri se Iivana on miehiään. Täytyy varmaan vähän vihjaista Pinjalle, että katsoo sen häntäheikin perään” sanoi Justin naureskellen.

”Et sitten kerro, että kuulit nuo jutut multa” sanoin vähän hätääntyneesti Justinille.

Kakun syömisen jälkeen olomme tuntui niin täydeltä ja väsyneeltä, että menimme nukkumaan. Justin kuorsasi vieressäni erittäin äänekkäästi.

Aamuyöstä Aada alkoi itkemään jo tuttuun tapaansa. Nukuin niin sikeästi, etten kuullut vauvan itkua. Justin nousi ja yritti saada Aadaa hiljaiseksi, mutta Aada ei hiljentynyt. Lopulta heräsin ja kävelin Justinin vierelle.

” Ota sä tää huutava pikkuneiti syliin” Justin sanoi äreästi.

Otin Aadan syliin ja hän hiljentyi saman tien.

”Se tais haluta vaan äidin huomiota” totesin Justinille.

”Hyvä, että hiljeni. Ärsyttävää herätä joka yö itkuun, johon ei näköjään kenen tahansa syli auta. Onneksi ne rakennusmiehet tulevat tänään päivällä ja tuokin saa oman huoneen” Justin sanoi kiukkuisesti.

”Älä nyt siinä viitsi äristä. Mulla on muuten tänään synttärit” vaihdoin puheenaihetta.

”Saapi nähdä, mitä tykkäät remontin jäljestä. Se on tavallaan sulle synttärilahja” sanoi Justin jo hellällä äänensävyllä.

”Saako meidän pikkuneiti tänään omaan huoneen?” juttelin Aadalle Justinin mennessä vielä vähäksi aikaa nukkumaan.

”Äidin pikku höpönassu” jatkoin lepertelyä vauvalle.

”On se aika vaan kulunut äkkiä. Ei mene enää kauan, kun äidin kulta kasvaa taaperoksi” juttelin Aadalle ja halasin pientä vauvaani. Olin onnekas, kun minulla on sekä tyttö että poika. Tunsin kuitenkin jotenkin syvempää kiintymystä Aadaa kohtaan kuin Joonatania kohtaan, kun hän oli ollut vauva. En vain osannut selittää, mistä se johtui. 

En saanut enää unta, vaan päätin mennä suihkuun. Suihkuun mennessä ajattelin jo mielessäni, miltä mahtaisi meidän uusi kylppäri näyttää.

Aamun tunnit kuluivat nopeasti aamurutiinien parissa. Pian kuulin pihalta kimppakyydin jo tutuksi tulleen torven tööttäys äänen. Astuin reippaasti kyytiin, sillä tiesin, että kun työt olisivat ohi, sitä nopeammin pääsisin näkemään, miltä kotimme näyttäisi.

Kun tulin kotiin, jäin ihailemaan taloamme ulkoapäin. Talomme oli nyt u-kirjaimen mallinen.

Juoksin nopeasti sisään, sillä halusin nähdä kuinka paljon talomme oli muuttunut. Ja olihan se. Remontti ylitti odotukseni mennen tullen.

Talomme näyttää ylhäältä päin upealta. Kylppärimme laajentui ja sain haaveilemani pyykkikoneet helpottamaan arkea. Ja saunasta tuli ihana. Saunatilojen nurkkauksesta löysin myös hierontapöydän. Sitä täytyy kokeilla joku kerta. 

Aadakin sai oman huoneen prinsessaseinillä. Makuuhuoneemme myös vähän suureni ja sieltä löytyy nyt minulle oma työskentelynurkkaus, jossa voin kirjoittaa lehtijuttuni rauhassa.

Lapsiakin oltiin hienosti otettu huomioon remontissa. Pihalle oli ilmestynyt yllätyksekseni oma alue lapsille, josta löytyy keinuja, liukumäki, puumaja ja hiekkalaatikko. Voin jo hyvin kuvitella, kuinka Joonatan telmii leikkikentällämme.

Näin Justinin iloiset kasvot ovelta, kun hän saapui töistä kotiin.

”Mitä tykkäät tuloksesta?” kysyi Justin.

”Tämä on ihana! Kiitos kulta kovasti! Nyt taas pärjäämme jonkin aikaa” sanoin ihastuksissani.

”Mä taidankin mennä tästä kylpyyn” sanoi Justin iloinen virne naamallaan.

Kuulin, kuinka Justin päästi vettä upouuteen kylpyammeeseen. Täytyisi testata sitä joskus itsekin. Olin kuitenkin niin jännittynyt, että päätin alkaa maalailemaan, sillä Justin hoitaisi lapsia, kunhan oli ensin saanut kylvettyä.

Maalasin pitkälle iltaan hyvin keskittyneesti, sillä en halunnut ajatella ikääntymistäni koko ajan. Oli hauska nähdä, kuinka taitoni pikkuhiljaa kehittyivät ja maalaukset alkoivat vähitellen muistuttamaan oikeasti jotakin.

Myöhään illalla koitti sitten minun suuri hetkeni. Tunsin valtavan energian kulkevan lävitseni, kun pyörähdin aikuisuuteen. 

Minun oli vaihdettava tyylini heti aikuisemmaksi ja vähän ehkä enemmän äitimäisemmäksikin. Tyylinmuutos ei kuitenkaan ollut ainut muutos, mitä minulle oli tapahtunut ikääntymisen myötä. Minussa virtaava noitaveri vahvistui niin, että tunsin yhtäkkiä tarvetta ottaa taikasauvan esiin. Olin tästä tilanteesta hyvin häkeltynyt.

Harjoittelin hetken aikaa taikomista lasten ja Justinin jo mennessä nukkumaan. Minun olisi syytä pitää taitoni aisoissa ja varottava julkista taikomista, sillä en halunnut ajatella, mitä siitä seuraisi, jos KillSupers saisi vinkkiä voimistuneista kyvyistäni. Päätin kuitenkin, että harjoittelisin muutaman taian ihan vain puolustukseksi, jos joskus tulisi tiukka paikka.

Justin nukkui sikeästi, kun menin sänkyyn. Ajatuksissani pyöri vielä päivän tapahtumat. Olin onnellinen talon uudesta tyylistä ja remontista, mutta myös hyvin häkeltynyt voimistuneista kyvyistäni. Täytyisi varmaan Justinille mainita asiasta. Jonkin ajan päästä nukahdin syvään uneen.

Aamulla menin katsomaan Aadaa. Aada löytyi Joonatanin huoneesta.

”Äidin oma prinsessa..Onko kova nälkä?” juttelin vauvalle.

”Mulla tuli kiire vähän noiden lasten huutojen kanssa, niin laskin Joonatanin lattialle leikkimään ja Joonatanin sänkyyn laskin hetkeksi Aadan” selitteli Justin hässäkkää lasten kanssa.

”Kyllä mullakin välillä tulee kiire näiden kanssa” sanoin Justinille.

”Lentokone lentää, hui!!” leikin Aadan kanssa.

Otin viimeisistä Aadan vauva-ajoista kaiken irti, sillä Aada ja Joonatan viettäisivät illalla yhteisiä synttäreitä. Aika tuntuu välillä kulkevan kuin siivillä.

Minun ja Justinin mentyä töihin saimme viestin lastenhoitopalvelusta, että vakihoitajamme oli lähtenyt harjoittamaan toista ammattia, joten meille tulisi uusi lastenhoitaja Jussi Hamelin nimeltään. Ainakin Jussi osasi pitää Aadan hiljaisena ja iloisena, joten olimme tähän järjestelyyn ainakin vielä ihan tyytyväisiä.

Voimieni vahvistuessa en enää palannutkaan töistä kimppakyydillä vaan olin saanut aivan uuden kulkupelin nimittäin luudan. Olin samalla sekä innoissani että kauhuissani, miten lentely luudalla onnistuisi. Enkä missään nimessä halunnut ajatella sitä, mitä muut ajattelisivat minusta, jos näkisivät minut luudan varrella.

Löysin Murun vessasta hiekkalaatikostaan. Siitä tulikin mieleeni, että jonkun olisi syytä taas pian puhdistaa Murun laatikko. Ja se joku en aikonut olla minä.

”Tulepa Muru tänne niin harjataan sinulta takut pois” sanoin Murulle.

Muru tuli käskystä luokseni ja mietin kissaa harjatessa, että tätäkö niissä lukemissani kirjoissa tarkoitettiin, kun niissä noitakirjoissa kerrottiin, että olisi hyödyllistä osata ymmärtää kissaa.

Justinkin oli muuttanut vähän tyyliään, kun oli huomannut minun tyylimuutoksen. Ihailin sitä, kuinka Justin jaksoi viettää aikaa Joonatanin kanssa jutellen lapsen kanssa. Kova työ kuitenkin kannatti, sillä Justin sai opetettua Joonatanin puhumaan ja voin sanoa, että olin todella helpottunut. Meinasin jo alkaa opettamaan pojalle tukiviittomia, mutta ihanaa, kun hän viimein oppi puhumaan.

”Ajellaanpa vähän mopolla” sanoi Justin Joonatanille, kun laittoi pojan vimpaimen kyytiin. Katsoin isää ja poikaa olohuoneen ikkunasta ja yritin kuunnella heidän jutteluaan.

”Miten mopo sanoo?” jatkoi Justin ja katsoi innokkaana lapsen keinumista.

”Pruum pruum” päristeli Joonatan esimerkiksi.

Näin ikkunasta, kuinka Joonatan nautti vimpaimen kyydissä keinumisesta. Joonatan ilmeisesti otti kaiken irti viimeisistä hetkistään taaperona.

Elämänsä ensimmäisen täydenkuun aikaan Joonatan otti harppauksen lapseksi. Näin energiapurkauksen hänen ympärillään, kun Joonatan kasvoi.

Joonatanin hitaasta kehityksestä johtuen poika sai luonteenpiirteekseen kleptomaanin. Tiesin, että siitä piirteestä ei seuraisi mitään hyvää ja saisimme Justinin kanssa olla vahtimassa pojan liikkeitä ja käyttäytymistä.

Sitten koitti se haikea ja samalla myös hirveän jännittävä hetki, kun pieni prinsessamme Aada kasvaisi taaperoksi. Jännitin, sillä minulle selviäisi nyt, olisiko tyttöni perinyt ne kuuluisan pelottavat noitageenit.

Järkytykseni oli suuri,kun huomasin, että  Aada oli perinyt noitageenit. Hänen tukkansa siniset raidat varmistivat sen. Huomasin kuitenkin, että Aada oli perinyt isänsä silmien värin. Elämämme ei tulisi olemaan tästä eteenpäin helppoa, kun poikamme oli luonteenpiirteeltään kleptomaani ja nyt tyttäremme oli noita. Saisimme olla tästä lähin varpaillamme niin KillSupersin kuin muun maailmankin kanssa.

Nostin Aadan syliini. Pitäessäni lasta sylissä tunsin Aadaa kohtaan syvää kiintymystä, sillä meillä oli erityinen side, joka yhdisti meitä. En olisi ainoa kummajainen tässä perheessä.

Kutittelin Aadaa ja sain kuulla hänen kirkkaan ja heleän naurunsa. Olin järkytyksen kadotessa onnellinen, vaikka tiesin, että meidän täytyisi nyt olla entistäkin varovaisempia. En tiedä, mitä tekisin, jos Aadalle sattuisi jotakin.

Nautin Aadan kanssa leikkimisestä.

”Äidin oma pikku noita” juttelin Aadalle samalla häntä kutitellen.

”Äiti aikoo pitää sinusta hyvää huolta. Eihän sitä tiedä, vaikka olisit joskus sukumme perijä. Toisaalta äiti vois vielä haluta sinulle yhden leikkikaverin vielä” kerroin Aadalle hänen nauraessaan viattomasti.

Täydellä kuulla oli näköjään muitakin vaikutuksia perheeseemme. Muru oli nimittäin salaa hypännyt keittiötasolle ja mennyt syömään ruokaa, joka oli jäähtymässä. Minun tuli kiire käydä nuhtelemassa Muru pois ruuan kimpusta. Perhessämme vaikuttaa olevan lähes koko sakki jonkinlaisia kuuhulluja.

Minulla oli selkäpiissäni omituinen tunne siitä, että täydenkuun aikaan en ollut tässä kaupungissa ainut omituinen otus. Onneksi en kuitenkaan vielä tiennyt, kuinka oikeassa tuntemukseni tässä asiassa olivatkaan.

Tuntemukseni olivat selvästi herkistyneet täydenkuun aikaan. Aavistin, että jotain pahaa tulisi vielä tapahtumaan, mutta aion pysyä valppaana ja suojella perhettäni loppuun asti.

Paljon tapahtui siis tässä osassa.. Arvostan taas kommenttejanne :) Osuvatko Alinan aavistukset oikeaan? Onko Aada vaarassa? Tietääkö Joonatan hankaluuksia? Näihin kysymyksiin saatte vastauksia seuraavissa osissa :D