10. Varjo

Se on jo täysi kymppi! Aika mahtavaa, että Vanamot saavat jo kymmenennen osan! Sen kunniaksi sivu saa uuden bannerin, toivottavasti pidätte siitä :) Ja tässä osassa on sitä lupaamaani draamaa :) Osa on jälleen pitkä, mutta tiivistempoinen.. Lukuiloa kaikille!

Oli sunnuntai-aamu ja Justin oli noussut ennen minua sängystä. Kuten minäkin myös Justin oli tykännyt pyykkikoneista, jotka hankimme remontin yhteydessä. Hänet löysikin usein nykyään pyykkäämästä.

Joonatan oli tykästynyt keinuhevoseensa, jonka annoimme hänelle synttärilahjaksi. Joonatan ei viihtynyt pitkässä tukassa vaan olin saanut kunnian parturoida ne lyhyeksi. Hänen lempileikikseen oli noussut ”Rosvojen jahtaus”-leikki, jota seurailin välillä vähän huvittuneesti kuten Justin nyt aamupalallaan. 

Aavistin Aadan heränneen huoneessaan, joten puin äkkiä päivävaatteet ylleni. Aada ei ollut aamuihminen ja hänelle tyypillistä oli saada raivari, mikäli hän joutui odottamaan sängyssään pitkään. Siksi yritinkin ennakoida ja välttää raivarin olemalla ripeä toimissani Aadan hieroessa silmistään vielä uihiekkoja pois.

Nostin Aadan sängystä ja otin hänet syliini.

”Huomenta äidin oma rakas” lepertelin Aadalle.

”Nyt tulee kutitushyökkäys!!!” sanoin Aadalle ja kutitin häntä kourallani.

Aadan nauraessa heleästi tiesin, että hänen päivänsä tulisi sujumaan hyvin ja pahimmilta kiukutteluilta vältyttäisiin. Välillä salaa mietin, että keneltä Aada oli temperamenttinsa perinyt, sillä Justin oli todella rento enkä itsekään hermoillut turhista. Siksi mietinkin välillä onnettomuudessa menehtyneitä vanhempiani ja mietin millaisia he mahtoivat olla luonteiltaan ja oliko äitini ollut yhtä temperamenttinen miltä Aada vaikutti. 

Jatkoin taulun maalaamista. Maalaaminen sai minut hetkeksi unohtamaan arjen kiireet ja pystyin hetkeksi unohtamaan kaiken jopa ympäriltäni. Nautin, kun pystyin näkemään kehitykseni kädenjäljessäni.

Maalaillessani Joonatan oli mennyt ulos nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä ja kaikista uusista pihakalusteista, joita olimme hankkineet. Keinussa Joonatan nautti olla ja hän tykkää ottaa sillä niin kovat vauhdit, että minua alkaa hirvittämään ja pelkään, että hän tippuu keinusta ja lyö päänsä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt vielä kertaakaan.

Lopetin maalaamisen ja aloin valmistumaan henkisesti siihen, että joutuisin vapaapäivänä menemään töihin tekemään poliittisen haastattelun, joka vaikutti näin ennakkoon erittäin tylsältä aihealueelta. Muru tuli kehräämään jalkoihini, joten nostin sen syliini.

”Mitäpä mun Muru? ” kyselin kissalta. Sain vastaukseksi siltä tyytyväistä kehräystä puhumisen sijaan.

”Sä voisit varmaan vahtia vähän ton Aadan perään” sanoin Murulle ja annoin hänelle tehtävän. Sitten minun olikin jo aika lähteä tekemään haastattelua.

Lensin luudalla kaupungintalon porteille, mutta loppumatkan minun piti juosta, sillä olin jo vähän myöhässä sovitusta ajasta. Toivoin, ettei poliitikko, jota olin menossa haastattelemaan, olisi minulle vihainen tai suostuisi antamaan haastattelun vielä, vaikka olinkin jo myöhässä.

Näin kaupungintalon pihalla paljon väkeä. En tiennyt olivatko he tulleet tänne jonkinlaiseen mielenilmaukseen, mutta paikalla oli porukkaa yllättävän paljon ottaen huomioon, että oli jo myöhä. Vanha pariskuntakin uskalsi flirttailla julkisella paikalla avoimesti ja heillä näytti olevan myös koira mukanaan. Tykkään koirista todella paljon, mutta en tiedä, miten Muru reagoisi, jos perheeseen tulisi koira. Ehkä sitten joskus, kun Murusta aika jättäisi. Ja olihan mahdollista lasten kasvaessa isommiksi ottaa koira, mikäli he huolehtisivat siitä itse. 

Kävelin jännittyneenä ja toivoen, että saisin aikaiseksi kunnon jutun, sillä olin lehdessämme nyt yksi tutkivista reporttereista. En halunnut tuottaa pomolleni pettymystä, kun hän oli luottanut minulle näin tärkeän työtehtävän.

Samaan aikaan kotona isä ja poika viettivät yhdessä laatuaikaa tyynysodan merkeissä. Olen itse kieltänyt tyynyjen pöllyttämisen, joten Justin ja Joonatan nauttivat täysin rinnoin tyynysodasta, kun en ollut sitä näkemässä enkä kieltämässä.

Joonatan pääsi niskan päälle taistelussa ja Justinin piti tehdä töitä, ettei häviäisi tyynysotaa pojalleen. Jos olisin ollut näkemässä taistelun, olisin lopettanut sen lyhyeen.

Lähdettyäni kaupungintalolta olin riemuissani, sillä sain tehtyä upean haastattelun poliitikosta, eikä jutustani tulisi mitenkään tylsä, sillä poliitikko paljasti minulle erittäin salaisia ja skandaalin aiheuttavia tietoja. Todennäköisesti juttuni tulisi pääsemään taas lehden etusivulle. Riemuni ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä näin olkani ylitse, kuinka joku nainen tuntui seuraavan minua ja kuulin lähestyvien askelien kopinan takaani. Minun oli lisättävä vauhtia, sillä voimistunut sydämen sykkeen ääni tuntui varoittelevan minua vaarasta. 

Nousin luutani kyytiin ja otin vauhtia. Katsoin taakseni ja näin kuinka nainen oli noussut pyöränsä selkään. Luutani oli kuitenkin nopeampi ja pääsin naiselta karkuun tällä kertaa.

Kun saavuin kotiin, kuulin kuinka Justin ja Joonatan repesivät hervottomaan nauruun pojan huoneessa. Menin katsomaan, oliko Aada jo nukkumassa ja luin hänelle pienen iltasadun.

”Olipa hauskaa” sanoi Joonatan isälleen.

”Olihan tuo hauskaa niin kauan kuin tuota kesti. Nyt sun on poika aika mennä nukkumaan, sillä aamulla sulla on aikainen herätys, kun sulla on ensimmäinen koulupäivä” kuulin Justinin sanovan pojalleen.

Kun olimme saaneet lapset laitettua nukkumaan, Justin nappasi minut halaukseen ja suutelimme pitkään ja intohimoisesti.

”Mentäisiinkö kulta testaamaan vähän tuota saunaa?” Justin kysyi minulta ja iski samalla silmää.

”Mennään vain ja otetaan kunnon löylyt” sanoin ja nauruni lomasta iskin hänelle silmää.

Istuimme saunassa hetken ihan hiljaa. Mieleeni palautuivat lapsuuden saunaillat ja oli ihanaa kuunnella, kuinka puut rätisivät kiukaan tulessa.

”Kulta, tulisitko sä mun kainaloon?” kysyi Justin hetken päästä ja säpsähdin ajatuksistani.

Siirryin Justinin kainaloon ja totesin: ”Onpa täällä ihanaa!”

Olimme painautuneina toisiimme kiinni ja kuuntelimme toistemme hengitystä. Rentouduin täysin Justinin kainalossa ja melkein unohdin sen kaupungintalon pihalla tapahtuneen tilanteenkin.
”Sä voisit vähän varmaan heittää löylyä lisää” sanoin Justinille ja mies teki töitä käskettyään.

”Montako kauhallista laitan? Ai niin, kuulin töissä tänään yhden jutun. Sä olit ihan oikeessa sen Iivanan suhteen. Pinja kertoi töissä tänään, että ne eros” kertoi Justin samalla, kun laittoi vettä kiukaalle.

”Laita vielä toinen kauhallinen. Kertosko Pinja mitään syytä miksi ne erosivat? Meidän palstoilla nimittäin juorutaan, että Iivana olisi viettänyt villin illan baarissa ja päätynyt kiihkeille jatkoille Priskan kanssa, joka on tullut tutuksi Sims Sistersistä, ohjelmasta, jossa ryhmä simejä laitetaan samaan taloon asumaan ja IsoSisko valvoo kameroineen talon elämää ja häätämällä joka viikko yhden pois. Ohjelman voittaa se, joka jää viimeiseksi taloon ja siitä saa kivan määrän simeleoneja. Tää Priska tuli viime kaudella siinä toiseksi ja jäi otsikoihin, jotenka tää ei olis yhtään yllätys. Villeimmät huhut kertoo, että Priska jopa odottais Iivanalle lasta” kerroin Justinille.

”Pinja oli löytänyt Iivanan puhelimesta tuntemattomasta numerosta tulleita viestejä, joista ei jäänyt mitään arvailujen varaan. Se Iivana jäi kiinni pettämisestä” sanoi Justin ja tunsin samalla kylmän värinän kropassani.

”Onko meidän pakko puhua noista lööppityypeistä? Voitaisko vaan keskittyä toisiimme?” kysyin Justinilta ja nojauduin hänen rintaansa vasten.

Saunassa lämpö kuumeni ja tunnelma myös. Huomasin, kuinka Justinin kädet alkoivat vaellella levottomasti pitkin vartaloani. Tiesin, että nyt oli oikea hetki kysyä minua vähän mietityttänyttä asiaa.

”Kulta, mä oon tässä vähän miettinyt, että mitä jos me vielä yritettäisiin saada Aadalle leikkikaveri? Kolme olisi hyvä luku, mitä lapsiin tulee” sanoin Justinille vihjaillen.

”Mä olen kans miettinyt tota samaa, mutta kolmanteen ne lapset saavat sitten jäädä. Meidän, kun pitäis pyrkiä suojelemaan niitä varsinkin nyt, kun Aadakin on noita” sanoi Justin vakavasti.

Tämän jälkeen hukuttauduimme tunteiden vietäväksi.

Tunteiden vietäväksi antautuminen johti tietysti meidät tuumasta toimeen. Saunassa pelehtiminen tuntui entistäkin intohimoisemmalta ja toivoin suuresti, että onnen siemen lähtisi tästä hetkestä itämään.

Olimme toistemme kimpussa vielä suihkutiloissakin.

”Mä rakastan sua ihan mielettömästi” sanoi Justin suudelmien lomasta.

”Niin mäkin rakastan sua ihan tajuttoman paljon” sanoin Justinille.

Hellien hetkien jälkeen peseydyimme ja menimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna Joonatan etsi jääkaapista jotain aamupalaksi kelpaavaa. Hän oli ensimmäisenä hereillä meidän muiden vielä nukkuessa.

Joonatan söi aamupalaansa miettiväisen oloisena ja vähän unenpöpperöisenäkin. Hän oli nukkunut yön levottomasti, sillä kouluun meneminen jännitti kovasti. Muistan itsekin, kuinka jännitin ensimmäistä koulupäivää, joten Joonatanin tuntemukset olivat hyvin tuttuja.

Justin heräsi myös aikaisin ja hän ehti viettää aikaa myös Aadan kanssa. Justin yritti opettaa Aadaa puhumaan ja toivoi jonakin päivänä samanlaista läpimurtoa asiassa niin kuin Joonatanin kanssa kävi. Olin tyytyväinen, kun Justin jaksoi opettaa Aadaa, sillä oma kärsivällisyyteni ei ollut kovin pitkä tuon asian suhteen.

Minua harmitti, sillä kimppakyytini saapui ennen kuin Joonatanin koulubussi saapui. Toivotin Joonatanille hyvää koulupäivää ja annoin hänelle rohkeutta antavan suukon poskelle.

Tuntia myöhemmin tuli sitten koulubussi noutamaan Joonatania. Justin saattoi Joonatanin bussin ovelle, josta poika astui auton kyytiin. Olisin halunnut tietää, mitä Joonatan ajatteli, kun hän istui bussin etupenkillä kuljettajaa jännittyneesti katsoen.

Muru oli tainnut ottaa antamani tehtävän vähän turhan vakavasti, sillä nykyään kun olimme töissä, se seuraili tarkemmin, mitä Aada puuhaili. Muru myös vaistosi Aadan lahjanuken olevan erityinen, sillä se valtasi Aadan huomion totaalisesti.

Olin kotona, kun Joonatan saapui koulusta. Päivä oli ollut raskas ja uudet luokkakaverit vaikuttivat mukavilta, mutta Joonatanin mielestä läksyjä ei olisi tarvinnut antaa jo ekana päivänä päivä, kun oli jo muutenkin ollut jännittävä.

Ensimmäiset läksyt näyttivät olevan heti haastavia, kun Joonatan yritti taivutella siminkielen tehtävissä verbejä ja matematiikassakin sanalliset tehtävät olivat kiperiä ratkaista. Katselin huvittuneena pojan pähkäilyjä, mutta en ryntänyt häntä auttamaan, sillä parempi oli, jos lapsi pystyi ratkaisemaan tehtävät ihan itse.

Harmikseni Justin sai hälytyksen töidensä päälle vielä yövuoroonkin. Minun oli pärjättävä lasten kanssa ja laitettava heidät yksin nukkumaan. Olisin voinut viettää loppuillan Justinin kainalossa telkkaria katsellen, mutta yllättäville hälytyksille ei vaan voinut mitään ja ne oli hoidettava.

Joonatanille oli tullut jostain ”mörkö-kausi” ja hänen oli pakko käydä tarkistamassa jokaisen sängyn alta, löytyisikö sieltä mörköjä. Jos mörköjä ei löytynyt, poika meni tyytyväisenä ja turvallisin mielin nukkumaan. Itse toivoin pojan touhuja katsoen, että kyseinen kausi menisi mahdollisimman nopeasti ohi.

Käydessäni vielä vessassa ennen kuin menin nukkumaan näin jotain todella hellyyttävää. Muru nimittäin nukkui todella sikeästi ja näki ilmeisesti unta, jossa hän jahtasi makoisaa herkkupalaa saaliiksi. Menin nukkumaan ja jossain vaiheessa aamuyöstä myös Justin kömpi viereeni nukkumaan. 

Kaksi kuukautta myöhemmin, kun olin menossa Aadan huoneeseen, tunsin vellovan pahan olon tunteen vatsassani ja jotain nousevan kurkkuuni. Minun oli rynnättävä vessaan saman tien.

Minun ei auttanut muu kuin antaan pahan olon purkautua ulos kropastani. En muistanut heti, koska viimeksi olisin voinut näin huonosti. Kylmä hiki värisytti ihoani ja sai ihokarvani nousemaan pystyyn. Sain viettää pitkän tovin vessanpyttyä halaillen.

Kun oloni helpotti, aloin tehdä aamupalaa Joonatanille. Tein hillovoileipiä, joista Joonatan tykkäsi. Samalla mietin hiljaa pahoinvointiani ajatellen, olisiko saunassa vietetty kuuma hetki tuottanut sittenkin tulosta.

Aada oli jo sen verran iso tyttö, että hän oli alkanut harjoittelemaan syömään itse. Sotkulta ei siinä hommassa voitu välttyä, mutta minusta oli ilo katsella lapsen touhuja syöttötuolissa. Mieleeni palautuivat myös ne ajat, jolloin Joonatan opetteli syömään. Nyt Joonatan oli jo koululainen. En voinut kuin todeta, että äkkiä se aika menee. Siksi halusinkin seurata tarkkaan Aadan varttumista isoksi.

Vaikka aamulla minulla olikin ollut tosi huono olo, päätin kuitenkin lähteä töihin. Oloni oli kuitenkin heikko ja minun oli vaikeaa keskittyä yhtään mihinkään.

Kun saavuin töistä, minun oli juostava niin nopeasti kuin pystyin suoraa päätä vessaan. Olin pidätellyt koko päivän pahaa oloani, mutta nyt en pystynyt siihen enää, vaan annoin kaiken tulla ulos. Poukkoileva lentomatka luudallani kotiin oli vain vahvistanut pahaa oloani.

Oloni helpotettua menin Aadan huoneeseen ja annoin tytölle tuttipullon. Tyttö riemastui suuresti tuttipullosta, sillä olimme yrittäneet vähentää sen käyttöä, mutta nyt oli helpompi vaihtoehto antaa Aadalle pullo kuin seurata hänen sotkemistaan syöttötuolissa.

Menin Joonatanin huoneeseen läppärille tutkimaan nettisivuja. Simgoogletin raskauden oireet ja hetken niitä tuumailtuani pystyin jo olemaan lähes sataprosenttisen varma, että olisin taas raskaana, sillä niin selkeät oireet minulle oli ilmaantunut. Pähkäilin hetken vielä eri perhelehtien sivuilla ja foorumeilla ja luin simien kokemuksia elämästä isomman perheen kanssa.



(Justin kertoo)

Saavuin kotiin ja näin Murun raapivan raapimispuutaan. En nähnytkään sitten muita missään.

”Alinaaaaaa!! Missä sä olet?” huutelin eteisestä.

”Mä oon kulta täällä kylvyssä” kuulin vaimoni vastaavan kylppäristä.

”Mä sain tänään ylennyksen taas! Sopiiko, jos menen juhlistamaan ylennystä siihen uuteen karaokebaariin, joka avattiin viime viikolla?” kysyin innostuneena.

”Mene vaan! Kyl mä lasten kanssa pärjään. Sulle tekee ihan hyvää päästä vähän tuulettumaan” kuulin Alinan huutavan kylppäristä.

Niinpä vaihdoin työvaatteeni vähän rennompiin vaatteisiin ja lähdin kohti Miken karaokekuppilaa.

En edes muista, koska viimeksi olin laulanut karaokea. Joskus varmaan jossain teinibileissä kauan ennen kuin tapasin elämäni rakkauden, Alinan. Niinpä minua jännitti aluksi astua lavalle laulamaan Dirlandaata, mutta kertosäkeeseen päästyäni olin jo rennompi ja ilahduin, kuinka yleisö osallistui lauluun mukaan.

Join muutaman drinkin ja mietin kovasti laulua, jonka laulaisin vielä ennen kuin lähtisin taksilla kotiin. Lopulta keksin yhden hitaan ja tunnelmallisen biisin, jonka halusin laulaa yleisölle. 

”Tahdon omistaa tämän biisin rakkaalle vaimolleni ja kaikille niille, jotka olette rakastuneita” höpötin mikkiin ja sain mukavat aplodit.

Niin sitten tulkitsin tunteikkaan Joutsenlaulu-biisin. Eläytyminen biisiin onnistui hyvin ja hurjien huutojen ja taputusten jälkeen lähdin kävelemään kohti parkkipaikkaa, johon olin taksikuskin kanssa sopinut taksi tulevan.

Kun kävelin kohti parkkipaikkaa, tunsin kuinka joku seurasi minua. Ennen kuin ehdin katsoa taakseni joku tarttui minua takaapäin kiinni ja peitti suuni kädellään.

”Sun on turha yrittää huutaa tai pyristellä karkuun” sanoi möreä miesääni takanani.

”Mä tiedän kuka sä olet, Justin Vanamo. Mä oon tarkkaillu sun liikkeitäs ja oot päässy meidän toimintaa jo vähän turhankin lähelle” sanoi mies korvaani.

Mies käänsi minut, jotta olisimme kasvokkain, mutta piti kätensä edelleen suuni kohdalla.

”Mä haluun antaa varotuksen sulle ja erityisesti sun hemaisevalle vaimolle ja oi niin suloiselle pienelle tyttärellenne” sanoi mies ja minulla oli aavistus, missä tässä jutussa oli kyse.

”On varmaan reilumpaa suorittaa esittely.. Mä oon Nipa Almqvist, KillSupersin paranormaalijäljittäjä” tyyppi jatkoi ja sydämeni syke kiihtyi.

”Mä tiedän, että Alina ja Aada ovat molemmat noitia. Te ootte kuitenkin yrittäny elää huomaamatonta elämää. Tosin Alina on tehny muutaman virheen. Tai miten sen nyt sanois, että se luudalla lentely ei oo kovin salamyhkäistä toimintaa.. Jos vaimosi alkaa harjoittamaan voimakkaampaa taikuutta ja opettaa tytärtänne taikomaan niin voin luvata, että silloin teidän perhe ei selviä enää pelkällä varoituksella. Tällä hetkellä zombit, vampyyrit, keijut ja ihmissudet pitää meidät kiireisinä, mutta voin luvata, että se kiire loppuu jossain vaiheessa. Pidä siis huoli, että perheesi ei muutu liian voimakkaaksi ja näkyväksi” sanoi Nipa Almqvist.

Kiemurtelin itseni irti paranormaalijäljittäjän otteesta ja yritin lyödä miestä nyrkillä. Nipa kuitenkin väisti lyöntini taitavasti, sillä työssäni en ollut joutunut vielä tämänkaltaisiin tilanteisiin.

”Sun on turha uhkailla perhettäni. Mä oon johtavassa asemassa rikospuolella ja voin kertoa, että meidän jaoksessa on niin taitavaa porukkaa, että ne löytävät teidän järjestönne jäsenet yksitellen ja vangitsee teidät lukemattomista murhista, vapauden riistoista ja päällekarkauksista” uhmasin paranormaalijäljittäjää.

”Niinhän sä luulet” sanoi Nipa ja muistan vain, kuinka hänen nyrkkinsä tuli odottamattomasti kasvojani kohti, jota en ehtinyt väistää.

Nipan nyrkki osui kasvoihini niin kovalla voimalla, että menetin tasapainoni ja kaaduin maahan.

Menetin tajuntani. Maatessani parkkipaikalla en onneksi nähnyt Nipan omahyväisen tyytyväistä ilmettä, kun hän oli pakenemassa pois paikalta.

Makasin varmaan minuutteja tajuttomana asfaltilla. Tajuntani alkoi kuitenkin pikkuhiljaa palailla ja kasvojani kuumotti kivusta.

Näin paranormaalijäljittäjän jalkojen poispäin kulkevat askeleet. Sitten näkökenttäni taas sumentui.

Kello oli varmaan jo tosi paljon, kun astuin kotiovestamme sisään. Yritin tulla sisään hiljaa, mutta yritykseni oli turha.

”Voi kamala!! Mitä sulle on tapahtunut? ” kiljui Alina eteisessämme.

Hänen kasvoillaan oli hyvin järkyttynyt ilme. En tiedä, miten pystyisin selittämään hänelle tapahtuneen ja mitä kaikkea voisin kertoa ja mitä jättää kertomatta.

”Älä nyt herätä muksuja tolla huudollas” sanoin rauhallisesti Alinalle.

”Mutta mitä sulle on tapahtunut? Jouduit ilmeisesti tappeluun. Sellanen ei oo yhtään sun tapaista.” sanoi Alina selitystä odottaen.

”Joku KillSupersin paranormaalijäljittäjä antoi varoituksen. Meillä ei oo vaaraa niin kauan kuin et ala harjoittamaan voimakkaampaa taikuutta tai opeta Aadaa taikomaan” sanoin Alinalle ja jatkoin samaan hengenvetoon.
”Mä yritin puolustaa teitä ja yritin lyödä sitä tyyppiä, mut se väisti ja löi mua kasvoihin niin lujaa, että menetin tajuntani” jatkoin tapahtumien kertausta siitä, mitä muistin.

”Saanko mä katsoa tota jälkeä sun kasvoissa?” kysyi Alina minulta.

”Älä vaan yritäkään tehdä mitään parannustaikoja” tuhahdin ja väistin Alinan kättä.

”Enhän mä mitään sellasta suhun yrittäis enkä kyllä osaakaan. Jos se tarvii puhdistaa, ni siks oisin halunnu vilkaista sitä” Alina sanoi sitten.

Otin Alinan halaukseen.

”Anna anteeksi rakas..En mä tarkottanu.. Mä tiedän, että sä tarkoitat aina vaan hyvää” sanoin Alinalle jo hellemmin.

”Mitä me nyt tehdään? Mä sain kaikenlisäks tänään tietää, että oon taas raskaana. Meille on tulossa kolmas lapsi tämän hullunmyllyn keskelle” kertoi Alina tiukassa halauksessani.

”Ai sä oot raskaana! Se on ihanaa.. Sitähän me toivottiinkin” sanoin Alinalle ja katsoin häntä silmiin.
”Kyllä me tästä tilanteesta jotenkin selvitään. Mä lupaan sen. Mä vannon, että mä en päästä niitä KillSuperseja teidän lähelle, vaikka se olisi viimeinen tekoni” yritin vakuuttaa Alinaa.

Oikeasti minulla ei ollut aavistustakaan, miten pystyisin pitämään perheeni enää turvassa, sillä ne olivat jo jäljittäneet meidät. Mutta tulisin tekemään kuitenkin kaiken mahdollisen perheen turvallisuuden eteen vaikka jopa vähän laittomin keinoinkin, mikäli se sitä vaatisi.


Tässä vielä extrakuva. Se on sama kuin bannerissa, mutta tätä kuvaa ei ole muokattu mitenkään :D

Risuja ja ruusuja otetaan taas vastaan! Kuinka käy Alinan ja Aadan? Uhmaako Alina KillSuperssia varoituksesta huolimatta? Onko kolmas lapsi tyttö vai poika? Saiko Justin pysyviä traumoja? Ja aiheuttaako Joonatan ongelmia? Näihin kysymyksiin saatte vastauksia tulevissa osissa :)