12. Tämä on syksy

Ehtisinpäs julkaisemaan vielä tämän osan tarinaan ennen joulua. Tämä osa on vähän kiireellä kirjoitettu, mutta toivottavasti se ei haittaa.. Olisin halunnut julkaista nyt jouluosan teille lukijoille, mutta en ehtinyt, sillä pelissä ei olla edetty vielä niin pitkälle..Toivottavasti saan julkaistua sen vielä ennen kuin vuosi vaihtuu..Tämän osan myötä toivotan teille kaikille hyvää ja rauhallista joulua! :)

Syksy oli saapunut Twinbrookkiin. Se värjäsi nopeasti puiden lehdet punertaviksi ja kellertävän eri sävyiksi. Eniten minua harmittaa syksyssä jatkuva sade, jota tulee lähes joka päivä.

Minulla oli vapaapäivä ja lähdin Annan kanssa kaupungille ostoksille, sillä Aada kasvaisi tänään lapseksi ja halusin muistaa häntä kakulla. Anna jokelteli tyytyväisenä sylissäni, kun kävelin pitkin keskustan katuja.

Käytyäni kirjakaupassa ja kakun hankittuani menin käymään vielä pienessä sinisessä talossa. Toivoin ettei kukaan näkisi minua täällä, sillä tämä paikka oli mystinen eliksiiripuoti, josta löytäisin varmasti kaikkea tarpeellista suunnitelmaani varten.

Päästyäni kotiin oli Aadalle iskenyt suunnaton nälkä, jota Justin yritti helpottaa antamalla lapselle välipalana vispipuuroa. Aada hamusi lautasta kovin samalla, kun laitoin kakkua esille.

Oli jälleen täysikuu ja olin levoton katsoessani ikkunasta taivaalla loistavaa kuuta. Aina täydenkuun aikaan oloni tuntui jotenkin voimakkaammalta.

Olin viemässä Annaa sänkyynsä nukkumaan, kun huomasin Justinin ja Joonatanin leikkivän vanhaa tuttua kivi-paperi-sakset-leikkiä. Minusta näytti siltä, kuinka Joonatan olisi ollut häviöllä, sillä sen verran kireä ilme pojalla oli.

Joonatanin ratsastaessa keinuhevosellaan tuli Aadan aika hypätä seuraavaan kasvuvaiheeseen eli lapseksi. Olin koko ajan Aadan lähettyvillä ja seurasin hänen kasvuaan. Aadasta kasvoi oikein kaunis tyttö, joka varmasti tulisi vanhempana kääntämään poikien päät ja olettaisin, että Justinilla riittäisi puuhaa poikien taustojen tarkastamisessa kelpaisiko kandidaatti hänen tyttärelleen.

Täysikuu oli ainoa aika Twinbrookissa, joka sai zombit kaivautumaan maankamaralle. Näin kauhukseni olohuoneen ikkunasta, kuinka naispuolinen zombi örisi takapihallamme.

Istuin olohuoneen sohvalle ja otin palan Aadan synttärikakkua. Kakku maistui taivaalliselta vaniljakreemitäytteineen. Ulkonakin alkoi olla iltaisin jo niin kylmä, että ikkunat menivät huuruun. Itse en kuitenkaan tykkää näin sateisesta ajanjaksosta, joten talven tuloa jo odottelen innolla ja ikkunoiden huurustuminen on yksi merkki siitä, että talvi tulisi pian.

Aada istui vielä sängyllään, kun menin makuuhuoneeseen. Hän näytti mietteliäältä, mutta iloiselta ja olin varma, että Joonatan tykkäisi aamulla leikkiä tytön kanssa.

Justin joutui lähtemään keskellä yötä taas tutkimaan poliisilaitokselle uusia todisteita minun nukkuessani. Siksi hämmästyinkin, kun hän ei aamulla ollut vieressäni, kun heräsin. Laskin Annikan lattialle, sillä hänen oli tullut aika kasvaa taaperoksi.

Annikan jälkeen tuli Annan aika kasvaa. Katselin molempien tyttöjen kasvua iloisena, mutta samalla myös jännittyneenä, sillä jännitin olisiko tytöt perineet Aadan tapaan noitageenin.

Justin nappasi juuri kasvaneen Annikan syliinsä. Annika oli lähes kuin ilmetty isänsä, sillä huomasin, kuinka Annika oli perinyt silmien ja hiusten värin isältään. Justin katsoi kuitenkin hämmentyneen näköisenä minuun päin.

Anna oli nimittäin perinyt noitageenin hiustenväriin viitaten ja myös silmieni värin. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut niin järkyttynyt kuin Aadan varttuessa, sillä meillä oli sujunut kaikki tähän asti aika hyvin, vaikka perheessä olikin noitageenin omaavia lapsia.

Kävellessäni keittiöön kuulin Aadan ja Joonatanin keskustelevan sohvalla.

”Otit sitten aamupalaksi mun synttärikakkua” totesi Aada Joonatanille tuimasti.

”Kyllähän tätä kaikki saa ottaa ja mulla on sitä paitsi syntymäpäivä tänään” sanoi Joonatan takaisin.

”Ai, no onneks olkoon! Mentäiskö leikkimään mun huoneeseen?” kysyi Aada  Joonatanilta.

”Mennään vaan, kun oon syöny tän kakunpalan ensin” sanoi Joonatan samalla kakkua mutustaen.

Vaikka Aada laittoi huoneensa oven kiinni, en voinut olla kuulematta olohuoneeseen lasten leikkien ääntä. Tiesin heidän leikkivän tyynysotaa, joka oli ylimääräisen pöllyttämisen takia ehdottomasti kiellettyä.

”Tästä saat!” kiljui Aada.

”Varo vaan niin saat takas!” sanoi Joonatan riemuiten tyynysotaa johtaessa.

Kun menin makuuhuoneeseen Aadan huoneen kautta, oli lasten leikki muuttunut rauhallisemmaksi kivi-paperi-sakset-leikiksi. Aada näytti voittavan Joonatanin tässä leikissä.

”Kivi-paperi- BÖÖÖÖÖÖ!!!” säikäytti Aada Joonatanin leikin lopussa.

”Ei noin saa tehdä!” kuulin Joonatanin kiljuvan makuuhuoneeseen asti.

Myöhemmin iltapäivällä, kun sade oli lakannut, ehdotin lapsille, että menisivät ulos leikkimään. Aada halusi keinua keinulaudalla Joonatanin kanssa.

Näin Joonatanin iloisen ilmeen ikkunasta ja tajusin, että eihän poika ollut aikaisemmin päässyt keinumaan keinulaudalla. Joonatan näytti nauttivan viimeisistä hetkistään ennen uutta ikävaihetta.

Päätin valmistaa Joonatanin synttäreiden kunniaksi kerrankin ranskalaisia ja lohta. Tiesin pojan tykkäävän tästä ruuasta, mutta tein sitä erittäin harvoin.

Perunoiden pilkkomista en ollut vielä montaa kertaa harrastanut, sillä bravuureihini kuuluivat lämpimät voileivät ja niissä ei paljoa tarvinnut viipaloida mitään. Suikaleiden saaminen lähes samankokoisiksi oli todella haasteellista.

Laittaessani herkkuateriaa oli Justin mennyt haravoimaan lehtiä pihalle. Pihallamme kasvava suuri puu oli alkanut tiputtamaan lehtiä ja mitä enemmän Justin sai haravoitua lehtiä kasaan sitä mukaa niitä putoili maahan lisää.

Joonatan oli tullut jo pihalta sisälle, mutta Aada oli jäänyt vielä ulos leikkimään. Näin Aadan nauttivan hiekassa leikkimisestä ja tyttö innostuikin pöllyttämään hiekkaa ympäriinsä.

Aadan tullessa sisään koitti Joonatanin aika kasvaa teini-ikäiseksi. Puhalsin onnitteluja torveen ja Aada taputti ja hurrasi vieressä. Vaikka Anna olikin vielä pieni taapero, hän oli myös silminnähden innoissaan isoveljensä synttäreistä.

Joonatan näytti rauhalliselta, kun hän valmistui pyörähtämään edessämme seuraavaan kasvuvaiheeseen. Olin kauhuissani, kun aika oli mennyt niin nopeasti ja nyt esikoiseni kasvaisi teiniksi.

Justin oli saapunut kylppäristä juuri parahiksi paikalle, kun Joonatan varttui teiniksi. Katsoin varttunutta poikaani ja totesin mielessäni, että poika varmasti tulisi murskaamaan paljon tyttöjen sydämiä, niin komea hän on. 

Ryhdyimme syömään herkkuateriaa koko perheen voimin.

”Tää on äiti tosi hyvää” sanoi Aada minulle.

”Hyvä, että maistuu” vastasin Aadalle.

Joonatanista tuli todella paljon isänsä näköinen ilmeitä myöten. Kuuntelin miesten keskustelua samalla, kun söin Aadan kanssa keittiössä.

”Tää on kyllä tosi hyvää” totesi Joonatan isälleen.

”Niin on. Mitäs sä toivoisit synttärilahjaksi? Lahja varmaan odottaa sinua täällä huomenna, kun olet tullut koulusta” kyseli Justin pojaltaan.

”Mä voisin haluta uudet tapetit huoneeseen, kun noi oranssit kirahvit ei oo enää oikeen mun tyyliset. Sit sellanen tutkijanpöytä, millä saa tehtyä erilaisia juomia, vois olla kiva” esitteli Joonatan toiveitaan.

”No katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan” myhäili Justin hymyillen.

Kun olin menossa nukkumaan, Annika itki sängyssään. Vaihdoin hänelle vaipan ja annoin pullollisen maitoa yötä vasten.

Annakin oli sängyssään huomiota vailla, joten kutittelin tyttöä kainaloista ja kuulin hänen heleän naurunsa. Annika ei ollut vieläkään tyytyväinen, joten laskin Annan takaisin sänkyynsä ja kävin kutittelemassa myös Annikaa. Sitten vihdoinkin pääsin itsekin myös sänkyyn ja kaksosten kehdoista kuului tasaista ja tyytyväistä tuhinaa.

Kurkkasin Aadan huoneeseen, sillä sieltä kuului vielä hiljaisten touhujen ääniä. Aada istui sängyllään, sillä häntä jännitti hirveästi jo huominen, jolloin olisi hänen ensimmäinen koulupäivänsä.

Aamulla, kun menin kohti kylppäriä, oli Aada jo television ääressä katsomassa lastenohjelmia. Unet olivat todennäköisesti jääneet tytöltä vähiin viime yönä.

”Sä voit Aada käydä leikittämässä vähän Murua. Se taitaa olla Joonatanin huoneessa” sanoin tytölle ennen kuin lähdin töihin.

Niinpä Aada meni Joonatanin huoneeseen ja löysi sieltä sanojeni mukaan Murun. He leikkivät pitkään laserpilkun jahtausta ja voin uskoa, että Muru nautti saamastaan huomiosta.

Sitten koitti Aadaa jännittänyt hetki, kun koulubussi saapui pihaamme. Olin antanut Aadalle kannustavan halauksen ennen kuin lähdin töihin. Sää oli taas samanlainen, kun töihin lähdin eli vettä satoi kovaa, mikä varmasti harmitti Aadaa.

Molemmat Vanamon perheen koululaiset istuivat jännittyneinä koulubussissa. Toista jännitti ihan ensimmäinen koulupäivä, kun toista taas jännitti lukion aloittaminen. Olin iloinen, kun Aada jälkeenpäin kertoi, että he olivat istuneet bussissa vierekkäin.

Päästyäni töistä kotiin huomasin, että meillä oli taas lapsenvahti vaihtunut. Edellinen ei ollut näköjään kestänyt Aadan raivonpuuskia. Lastenhoitaja esittäytyi Ilppo Lantoksi ja hän kantoi Annaa varmoin ottein kohti syöttötuolia. Annika näytti olevan iloinen, kun saavuin kotiin.

Koska kaksosilla oli kaikki hyvin, menin makuuhuoneestamme työhuoneeseen, jonne  olin hankkinut myös loitsupöydän, jolla pystyi opettelemaan erilaisia taikajuomia. Olin Justinille sanonut, että pöydällä pystyi tekemään rohtoja, jolla pystyi parantamaan flunssan. Ajattelin, ettei hänen tarvinnut olla huolissaan, vaikka olinkin päättänyt uhmata KillSuperssin varoituksia ja päätin alkaa harjoittelemaan puolustuksekseni erilaisia juomia ja taikoja, joita en myöskään epäilisi käyttää tosipaikan tullen.

Harjoittelin myös taikomista, mutta en ollut huolissani siitä, että jäisin kiinni, sillä huone oltiin rakennettu hyvin eristäväksi.

” Hokkus pokkus KillSupers, katoa elämästäni” harjoittelin näillä sanoilla kiroamista ja toivoin että kirous toimisi oikeasti.

Aada oli saapunut koulusta sinä aikana, kun harjoittelin salaisia juttuja työhuoneessa. En ollut Aadalle kertonut vielä hänen omaavan noitageenejä, eikä niistä näyttänyt olevan paljoa apua läksyjen teossa. Aada sai oikein kunnolla miettiä laskujen ratkaisuja.

Joonatan oli saanut ystäviä lukiosta jo heti ensimmäisenä päivänään ja toi kaverin heti meille kylää. Joonatanin kaveri esittäytyi minulle Kuisma Kiriläksi ja hän vaikutti hyvin kohteliaalta pojalta. Minun ei näköjään vielä tarvinnut olla huolissani siitä, minkälaisessa seurassa poikani liikkui.

Tulin makuuhuoneeseen hoitamaan Annikaa, kun huomasin Justinin sänkymme toisella puolella opettamassa Annaa puhumaan. Hyvään vauhtiin Justin ilmeisesti pääsi, sillä hän näytti mielestäni todella iloiselta aina välillä.

Aamulla kotoamme kohti koulua lähti hyvin erinäköinen poika. Näin Joonatanin aamulla pitkään laittautumassa peilin edessä ja poika oli muuttanut samalla myös pukeutumistyyliään. Aadakin Joonatanin takana näytti mietteliäältä ja varmasti ihmetteli, mikä veljen oli saanut yhtäkkiä laittautumaan niin komeaksi.

Olisihan minun pitänyt arvata, miksi poika niin laittautui aamulla. Koulun jälkeen Joonatan toi koulusta mukanaan vaalean tytön, jonka kanssa he pysyivät visusti pihalla. Hauskaa heillä näytti olevan kuitenkin ja siitä olin iloinen, vaikka Joonatan ei tyttöä sisälle asti uskaltanut tuodakaan näytille.

Anna oli ihastunut postin mukana tulleeseen nukkeen ja leikki sillä, kun menin makuuhuoneeseen. Anna on osoittautunut rauhallisemmaksi lapseksi, mitä Aada oli pienenä eikä saa samanlaisia raivonpuuskiakaan.

Annikakin sai postista nuken, jolla hän myös leikki paljon. Katselin tyttöjen leikkiä hetken aikaa. Annikalla taas vaikutti olevan luonnetta vähän enemmän ja kiukuttelikin useammin mitä Anna.

Huomasin keittiön ikkunasta, kuinka Joonatan lähti juoksemaan jonnekin sateenvarjo kourassaan. Se tyttö ilmeisesti oli lähtenyt kotiinsa.

Onneksi en ollut näkemässä, mitä Joonatan puuhaili, sillä olisin joutunut määräämään pojan arestiin. Joonatan meni yhden naapurimme oven taakse ja kaiveli taskujaan.

En tiennyt, mistä poika oli kananmunia saanut, mutta hän heitti sellaisen naapurimme oveen. Onneksi kukaan naapureista ei nähnyt, sillä en tiedä, mitä siitä olisi seurannut ja naapurien kanssa riitelyä kaipasin tällä hetkellä vähiten.

Nopeasti näin Joonatanin juoksevan taloamme kohti sateenvarjollaan. Joonatan varmastikin nautti jännityksestä ja kiinnijäämisen pelosta.

Aada oli väsynyt koulupäivästä, sillä he olivat käyneet tänään luokan kanssa retkellä. Läksyjen teon jälkeen tyttö tuli huikkaamaan minulle hyvät yöt ja kömpi sänkyynsä.

Söimme Justinin kanssa olkkarin sohvalla ja sivusilmällä seurasimme säätiedotusta telkkarista.

”Huomenna onkin vapaapäivä, kun on se pelottelupäivä” totesin Justinille.

”Tehdäänkö huomenna jotain lasten kanssa?” kysyi Justin.

”Jos mentäisiin käymään Joonatanin ja Aadan kanssa siellä riehassa” ehdotin Justinille.

”Mennään vaan. Ja Aada voi käydä karkki vai kepponen-kierroksella aamulla, jos vaan haluaa, sillä Joonatan tuskin haluaa enää sellaisissa käydä” totesi Justin.

”Sovitaan sitten niin ja hankitaan tänne lapsenvahti siksi aikaa” sanoin ja lopetin ruokailun.

Pian menimmekin sitten nukkumaan.

Muru ei ollut enää pitkään aikaan nukkunut omassa pedissään olohuoneen puolella vaan nykyään hän on ottanut pedikseen säkkituolin, joka on Joonatanin huoneessa. Kävin yöllä juomassa vettä ja kurkkasin Joonatanin huoneeseen, jossa sekä poika että kissa nukkuivat rauhallisesti.

Aamupäivällä satoi vettä, mutta kysyessäni Aadalta halusiko tämä mennä karkki vai kepponen-kierrokselle tyttö sanoi menevänsä mielellään sateesta huolimatta. Aada puki päälleen hauskan hodariasun ja lähti juoksemaan naapuriin.

Aada painoi rohkeasti ovikelloa ja hetken aikaa tyttö joutui odottamaan, että joku tuli hänelle avaamaan oven. Olin opettanut Aadalle, miten kierroksella piti toimia ja mallikkaasti tyttö suoriutuikin. Naapuri tykkäsi niin paljon Aadan puvusta, että antoi Aadalle karkkia.

Aadan asusta valui vettä olohuoneen lattialle samalla, kun näin tytön mutustelevan saamiaan karkkejaan. Murukin oli tullut katsomaan hauskan näköistä hodaria, joka osasi puhua.

”Joko mennään syysriehaan?” kuulin Aadan kysyvän.

”Mennään pian. Soitetaan ensin lastenhoitajalle” sanoin Aadalle vastaukseksi.

Riehaan päästyämme minulle tuli leikkisä olo.

”Otetaanko kisa Joonatan uppo-omenoissa?” kysyin Joonatanilta ja hän suostui.

Aada jaksoi hetken aikaa katsoa kisaamme, kunnes lähti tutkimaan aluetta tarkemmin.

Joonatan oli minua parempi omenoiden kalastuksessa ja voitti riehalipukkeita palkinnoksi. Lähdin pian katsomaan minne Aada oikein oli mennyt.

Näin kaukaa, kuinka Aada oli astumassa Kauhujentalosta sisään. Toivoin, ettei tyttö tulisi näkemään painajaisia käytyään talossa.

Päätin itsekin käydä Kauhujentalossa, jotta osaisin lohduttaa Aadaa, mikäli talo olisi hänelle vielä liian pelottava. Huomasin kauempana Annan istumassa maassa, jonka Justin olikin ottanut riehaan mukaan. Justin oli varmaan käymässä jollain kojulla ostamassa syksyn herkkuja.

Aada juoksi ennen minua ulos talosta ja pelästyi kokemusta vain vähän. Aada oli yllättävän rohkea tyttö ikäisekseen ja huokaisin helpotuksesta, ettei minun tarvitsisi selitellä hänelle talojen kauhuja sen enempää.

Päästyäni ulos talosta, minut valtasi yhtäkkinen voimakas pahanolon tunne ja annoin ylen rieha-alueelle. Ilmeisesti kauhujen talo nosti mieleeni kaikki menetykseni ja kamalat kokemukseni, joista johtuen aloin voimaan pahoin.

Näin Justinin ja Aadan piirakansyöntikilpailupöydän takana. He olisivat vielä halunneet osallistua kilpailuun, mutta kello olikin jo niin paljon, että rieha-alue meni kiinni, eikä kisaa voinut enää järjestää.

Päätimme lähteä riehasta koko perhe kotiin. Ilma oli viilennyt sen verran, että Joonatanin henki huurusi. Minusta oli ihana katsoa, kuinka Joonatan oli alkanut hoitamaan kaksosia ja kantoi nytkin Annaa sylissään kohti kotia. Annallakin huomasin olevan ihaileva katse, kun hän katsoi isoveljeensä.

Aada pyysi minua vielä lukemaan hänelle iltasadun. Justin ja Anna nukkuivat jo. Niinpä päätin lukea Aadalle vähän alkemian saloja, joita tyttö kuuntelikin kiinnostuneena.

Pian Aada nukahti ja annoin hänelle suukon poskelle. Samassa huomasin Justinin nousevan torkuiltaan.

”Jaksaisitko tulla mun kanssa vielä saunaan?” kysyin Justinilta.

”Voisin mä tullakin” sanoi Justin ja virnisti minulle.

Istuimme hetken saunan höyryissä ja katselimme toisiamme.

”Mitäs tykkäsit riehasta?” kysyin Justinilta.

”Se oli jotenkin tyhjempi nyt. Mä odotan jo talviriehaa” sanoi Justin.

”Silloin onkin kiva nähdä kuinka monta lasta meillä silloin on riehassa mukana” sanoin Justinille.

”Ei mietitä sitä vielä nyt, nautitaan nyt hetki pienestä laatuajasta kahden kesken” sanoi Justin minulle.

Justin otti minut kainaloonsa saunan lämpimissä höyryissä ja nautimme toistemme seurasta. 

Lämpötila saunassa kuumeni ja villiinnyimme suutelemaan toisiamme intohimoisesti. Eikä varmaan tarvitse arvata, mitä muuta saunassa teimme. Oli ihanaa vain nauttia toisesta pienen hetken verran.

Samaan aikaan, kun vietimme villejä hetkiä saunassa, oli sää viilentynyt ulkona huimasti. Talvi oli saapunut Twinbrookkiin.

Tällaista tällä kertaa..Risut ja ruusut ovat tervetulleita ja on ihana lukea kommenttejanne, niistä saan intoa jatkaa ja keksiä kaikkea kivaa tarinaan :) Seuraavassa osassa Vanamot ovat talvi- ja joulutunnelmissa, joten jääköön nähtäväksi, mitä osassa tapahtuu :) Hyvää Joulua Kaikille! :D