15. Kevät

15:sta osa jo Vanamoihin on ulkona! Aika nopsaan on aika menny tämän projektin kanssa. Kiitän kaikkia taas viime osaan kommentoinnista.. Tähän osaan voitte kommentoida, mitä tykkäätte perijästä :) Tarinassa kertoilee vielä kahden osan verran Alina, mutta osasta 18 alkaen kertojana jatkaa suvun perijä näillä näkymin.. Lukuiloa kaikille! :D

Kun olin irtautunut Justinin suudelmista kaupungintalon portailla, huomasin Joonatanin ja Annan juttelevan keskenään.

”Oletko pikkusysteri valmis vähän bailaamaan?” kuulin Joonatanin kyselevän Annalta.

”Tietysti oon valmis bailaamaan. Onhan ne tavallaan mun synttärit samalla.. Ja mä niin tykkään tanssimisesta” sanoi Anna isoveljelleen.

Kaupungintalon ovista tuli koko ajan uutta porukkaa ulos ja Joonatan ja Aada näyttivät minusta vähän turhautuneilta. Päätimme yhteistuumin lähteä kotiin valmistelemaan illan juhlia, sillä olin antanut Joonatanin päättää sekä kutsuvieraslistan että juhlissa olevat tarjoiltavat.

Perheen miehet lähtivät kotiin taksilla, mutta minä tyttöjen kanssa päätin kulkea kotiin raittiissa ilmassa. Aurinko oli alkanut jo laskea ja maisemat näyttivät ihanilta. Oli ihanaa vain lennellä luudalla näin kauniina kevätpäivänä kaupungin läpi.

Päästyäni kotiin aloin tyttöjen kanssa yhteistuumin valmistamaan juhlien herkkuja. Tarjoilisimme Joonatanin toiveita: kreikkalaista salaattia, kuorrutettua kalkkunaa ja suklaahippukeksejä. Oli hauskaa katsoa vierestä tyttöjä pilkkomassa erilaisia kasviksia paloiksi ja tajusin, että pienet kaksostyttöseni olisivat enää vain hetken pieniä lapsia. Näin Joonatanin katseesta tyytyväisyyttä, kun hän katseli juhlapöydän kattausta.

Vieraiden saapuessa oli täysikuu taas noussut taivaalle. Olin myös varmasti vähintäänkin yhtä onnellinen kuin Joonatan nähdessäni Marjukan saapuneen valmistujaisjuhliin. Joonatan hakeutuikin heti tytön seuraan ja minun tehtäväksi jäi pitää muille vieraille seuraa.

”Ihanaa, kun pääsit tulemaan mun juhliin” riemuitsi Joonatan aurinkoinen hymy huulillaan.

”Enhän mä olis voinu jättää sun juhlia väliin” kuulin Marjukan kikattelevan Joonatanille.

Onnekseni Aada piti myös muille vieraille seuraa ja näytti esimerkkiä aloittaen tanssimaan musiikin tahtiin. Osa vieraista oli aluksi pahalla tuulella, mutta pian jokaisen suupielissä oli ainakin pieni hymy.

Nautin musiikista ja annoin sen rytmien viedä minut mukanaan. Justinkin oli päättänyt alkaa tanssia ja hän välillä pyöräytteli minua musiikin tahtiin.

Huomasin Annan myös nauttivan eksoottisista rytmeistä ja hän tanssi musiikin tahtiin. Tuntui, että hän oli niin syventynyt musiikkiin, ettei hän keskittynyt, mitä hänen ympärillään tapahtui.

Näin Joonatanin ja Marjukan luovan katseita kohti tanssivia vieraita.

”Pitäisköhän meidänkin vähän tanssia?” kysyi Joonatan Marjukalta hymyillen.

”Tanssitaan vaan” vastasi Marjukka Joonatanille ja huomasin, kuinka nuori pari alkoi tanssimaan musiikin tahtiin.

Sitten stereoista alkoi kuulua muotitanssi Gangnam Stylen sävelet. Katselin melkein naurua pidätellen Joonatanin tanssikuvioita ja Marjukka alkoi yllyttämään poikaa huippusuoritukseen

Hittibiisin viimeisten sävelien soidessa tuli Justinin aika astua vanhuuden poluille. Yritin kannustaa häntä reippaasti, mutta Justin näytti olevan peloissaan tapahtumasta, sillä häntä oli viimeaikoina huolettanut vanhuus ja elämän tuleva päättyminen.

Saattelin Justinin hurraten vanhuuteen, mutta samalla mietin omaa vanhentumista. Justinillahan ei periaatteessa ollut mitään hätää, mutta itse mietin, vaikuttaako vanhentuminen jotenkin noitavoimiini.

Hetken päästä kaikkien juhlissa olleiden vieraiden huomio siirtyi Annaan, sillä Annan oli tullut aika siirtyä seuraavaan kasvuvaiheeseen. Anna oli tilanteesta aivan riemuissaan, mutta katsoin hänen varttumistaan silti vähän kaiholla mielellä.

Annika oli uppoutunut tanssiin eikä seurannut siskonsa kasvua. Minusta tuntui, että hän odotti malttamattomana omaa kasvuaan.

Anna alkoi villisti heiluttamaan viiriään ja riemuitsi hetkestään.

” Jes, mä pääsen vihdoinkin jo yläasteelle, jossa on hyvännäkösiä poikia” riemuitsi Anna kovaan ääneen.

Kasvun hetken ollessa lähellä Anna loi katseen isoveljeensä rohkeutta hakien. Näin Joonatanin hymyilevän tytölle ja silloin samassa Anna pyörähti teiniksi.

Annan olemuksesta pystyin hyvin päättelemään, että tyttö oli saanut luonteenpiirteekseen kapinallisen. Tämä tietäisi mielenkiintoisia aikoja perheeseen, sillä en ollut joutunut kummallekaan vanhemmalle lapselleni antamaan kotiarestia ja olin tästä piirteestä vähän huolissani. Aika kuitenkin näyttäisi, mitä tulisi tapahtumaan.

Annan kasvun jälkeen tuli Annikan vuoro kasvaa. Riemuitsin tytön varttumista ja vähän jännitin, minkä näköinen neiti hänestä varttuisi.

”Sä et Anna saa niitä kaikkia komeita poikia, sillä olen varmasti kilpailijasi” uhosi Annika riemuissaan kasvustaan ja pääsystä yläasteelle.

Vieraat päättivät lähteä koteihinsa ja Joonatan kiittikin kaikkia hienosti saamistaan valmistujaislahjoista. Annika pyörähti teiniksi päättäväinen katse kasvoillaan.

Annikasta varttui mielestäni oikein kaunis nuori nainen. Minusta tuntui tytön dramaattisesta katseesta päätellen, että tyttö tulisi liioittelemaan ja oikuttelemaan dramaattisen luonteenpiirteensä vuoksi. 

Vaivuin Annikan kasvun jälkeen omiin ajatuksiini, sillä huomenna minulla olisi vapaapäivän lisäksi myös syntymäpäivä. Minusta tulisi vanhus ja se jännitti minua, sillä en ollut tottunut ryppyihin kasvoissani. Niitä oli tullut muutama lisää viime päivien aikana, enkä pitänyt tästä kehityssuunnasta yhtään. Lisäksi minua vähän huolettaa suvun jatko, sillä haluaisin ehtiä vielä näkemään ehkä jo tulevan kolmannen sukupolven perijän. Muuta en toivo kuin sukumme jatkuvan mahdollisimman pitkään.

Tytöt söivät vielä ennen nukkumaan menoa juhlissa tarjolla olleita herkkuja ja juttelivat samalla. Näin Justinin menevän sillä hetkellä kohti ovea, koska hän oli saanut taas käskyn mennä tutkimaan yövuoroon uusia todisteita.

”Yök, mua ei sais ikinä tutkimaan mitään kuolleita ruumiita ja niiden kynnen alusia! Miten isä voi tykätä sellasesta? Nytki se ajatteli jotain rikosta, jossa oli kuollu sivullisena pieni lapsi toivoen, että se löytäis lisää todisteita konnien jäljille” puisteli Aada ja melkein kakosi salaattia syödessään.

”Iskä onkin ollu kauan jo poliisina. Onhan siinä työssä paljon jännitystä. Mä ainakin toivon, että tulevassa työssäni olisi vähän jotain vaihtelua” totesi Anna lautasen jo tyhjäksi saaneena.

Anna istahti Aadaa vastapäätä minun katsellessa iltauutisia.

”No miltäs nyt tuntuu, ku pääset yläasteelle? Sehän on täynnä komeita poikia. Tai no anna mä arvaan.. Sulla on jo joku tietty kiikarissa ja mä voin kertoo kuka se on” sanoi Aada yllättäen Annikalle.

”Mistä sä sen muka voit tietää?” kysyi Annika pelästyen ja oli melkein tukehtua keksiinsä.

”Mul on tällanen hieno kyky.. Jyrkihän se on?” sanoi Aada katsoen Annikaa kysyvästi.

”No on se! Mut lupaathan ettet sano sil mitään” sanoi Annika yllättyneenä.

”Joo mä lupaan, etten sano sille mitään” lupasi Aada.

Annika ja Aada söivät tämän jälkeen iltapalansa loppuun hiljaisuuden vallitessa kumpikin miettien omia juttujaan. Uutisetkin loppuivat ja menimme kaikki kolme yhtä aikaa nukkumaan.

Nukuimme kaikki perheen naiset sikeästi, enkä edes kuullut, kun Justin yöllä hiipi viereeni nukkumaan. Vasta aamuyöstä käännettyäni kylkeä huomasin Justinin olevan sängyssämme hänen omalla paikallaan.

Aamulla Justin lähti taas töihin. Hän oli ehtinyt nukkua yö- ja aamuvuoron välillä vain kolmisen tuntia. Tiesin, että pitkään Justin ei jaksaisi paiskia töitä noin hektisellä tahdilla. Näin Annan kävelevän myös jännittyneenä kohti linja-autoa, sillä nyt hän pääsisi jo yläasteen puolelle ja pian myös lukioon.

Aada istui Annan viereen, sillä hän varmaankin muisti, miltä tuntui ensimmäisenä yläastepäivänä mennä kouluun. Joonatan oli silloin Aadan puheiden mukaan istunut hänen vieressään, joten hän halusi olla Annan tukena nyt vuorostaan. Oloni tuntui jotenkin ylpeältä, sillä lapset toimivat toisiaan kohtaan niin huolehtivaisesti.

Uskon, että Annaakin jännitti paljon koulun vaihto. Tyttö olikin uppoutunut omiin ajatuksiinsa ja katseli tiukasti bussikuskiin päin nähdäkseen keitä muita kyytiin nousisi.

Kun Justin ja tytöt olivat lähteneet kouluun, ryntäsin tietokoneen ääreen. Päätin kirjoittaa aloittamani kirjan, jonka antaisin sen saavuttua postista tulevalle perijälle, valmiiksi. Työstin kirjaa koko aamupäivän ja muistelin tarkkaan, mitä kaikkea haluaisin kertoa ja mitä uskoisin jopa tapahtuvan tulevaisuudessa, jotta perijät osaisivat varautua kaikkeen. Viimein noin kello 13 sain kirjan valmiiksi ja lähetin sen painoon kirjapalveluun. Enää tarvitsisi vain odottaa kirjan saapumista, sillä mielessäni oli jo, kumman perijäksi valitsisin.

Olin ollut niin keskittynyt kirjan tekoon, että en ollut huomannut, kuinka kova nälkä minulle oli tullut. Menin keittiöön ja valmistin ison annoksen juustoa ja pastaa. Isojen annosten tekeminen tuli huomattavasti halvemmaksi ja siitä riittäisi koko perheelle muutamaksi päiväksi.

Olin juuri saanut syödyksi, kun tytöt saapuivat koulusta. Joonatan oli nukkunut iltapäivään asti, mutta en kokenut vielä tarvetta alkaa häntä hoputtamaan työnhakuun, sillä uskoin hänen töitä hakevan, kun hän on muut omat asiansa saanut järjestettyä sille mallille.

”Äiti, saataisko me muuttaa vähän tyyliä? Annalla ja Annikalla oli synttärit eilen, ni tiedän niiden saavan käyttää stailausta, mutta mä oon jo kyllästynyt tähän nutturaan ja haluisin muuttaa tyyliäni vähän rajummaksi, jotta kiinnittäisin paremmin poikien huomion. Tanssiaisetkin on piakkoin tulossa, eikä mua oo pyytänyt niihin ketään vielä” sanoi Aada pyytävällä äänensävyllään.

”Kyllä se sopii. Saat käyttää stailausta. Voidaan vaikka vähän yhdessä katsoa, mikä olisi hyvä ja sinun tyyliäsi” sanoin iloisesti ja toivoin samalla, että tämä ”raju tyyli”- vaihe olisi vain nopeasti ohimenevä vaihe.

Aadan tyyli muuttui kieltämättä aika paljon, mutta toivon, että tytölle tulisi tyylin muutoksesta vähän itsevarmempi olo. Olin tyytyväinen, ettei Aada kuitenkaan halunnut laittaa liian paljastavia vaatteita. Tämä taisi osaltani olla viimeinen kerta, kun pystyin vaikuttamaan tytön tyyliin.

Vaikka Anna olikin luonteeltaan kapinallinen, hän ei ollut halunnut tyylikseen vielä mitään liikaa muista erottuvaa. Stailaustuokion jälkeen jätin tytöt makuuhuoneeseen juttelemaan keskenään.

”Äiti ei tainnu tykätä tästä mun rajummasta muutoksesta, mutta toivon, että yks tyyppi koulussa tykkäis” kertoi Aada Annalle.

”Mä en viel haluu erottuu liikaa joukosta, mut on mul yks tyyppi kans kiikarissa” naureskeli Anna.

”Heh, no viikonlopun jälkeen selviää, mitä ne tyypit tykkää.. Jos kerrot mulle sen tyypin nimen ni voin yrittää saada sen ajatuksista kiinni, mitä se susta tykkää” Aada totesi.

”Kiitti, mut en taida haluta vielä tietää, mitä se musta ajattelee. Aattelin uskaltautuu jossain vaiheessa mennä juttelemaan sen kanssa” totesi Anna.

”No kyl mä uskon, että se susta tykkää.. Haluutko tietää salaisuuden?” kysyi Aada Annalta.

”No kerro pois” sanoi Anna reippaasti.

”Musta tuntuu, että Joonatanilla taitaa olla pian luvassa enemmänkin sutinaa. Se on suunnitellu koko päivän, miten se sais kerrottuu Marjukal, että se haluis alkaa seurustelee sen kans” hihitti Aada.

Tyttöjen hihitellessä makuuhuoneessa huomasin Annikan saapuneen myös koulusta.

”Annika! Sä voit käydä stailaamassa itsesi uudelleen. Meillä on ollu sellainen perinne aina synttäreiden jälkeen. Aada ja Anna voivat auttaa sua” huutelin Annikalle samalla tehden keskivartalojumppaliikkeitä.

Ei mennyt kauaa, kun näin tyttöjen tulevan makkarista ja Annika oli saanut uuden tyylin. Justin oli saapunut myös töistä kotiin ja asettunut mukavasti telkkarin ääreen.

Joonatanin lopettaessa kuntoilun jatkoin vielä hetken aikaa jumppaamista. Aada ja Annika söivät tyytyväisenä hodareita.

”Sun stailaus onnistui tosi hyvin” Aada totesi hodaria mutustaen.

”No kiitos. Sullekin sopii tuo vähän rajumpi tyyli” Annika vastasi takaisin.

”Mä uskon, että se Jyrkikin huomaa sut koulussa nyt eri tavalla” sanoi Aada vihjaillen Annikalle.

”Shh, ei sun tartte siitä koko ajan muistutella” sihahti Annika Aadalle äreään sävyyn.

Hetken päästä lopetin jumppaamisen, sillä koitti hetki, kun minun tulisi astua eläkeikään. Koko perhe kerääntyi ympärilleni. Oloni oli haikea, sillä tiesin jossain vaiheessa, että eteen tulisi se hetki, kun joutuisin jättämään maan päällisen elämän. Enkä halunnut ajatella sitä asiaa, kun Justinin tulisi aika kuolla, sillä en tiedä yhtään, miten se tulisi minuun vaikuttamaan.

Tytöt riemuitsivat ja kannustivat minua, kun aloin vanhentumaan.

”Hyvä äiti! Sä oot aina ikinuori!” he hurrasivat ja niin minä kierähdin eläkeikään.

Joonatan siskoineen hurrasivat minulle vielä pitkään. Olin kieltämättä urheilullisissa vaatteissa nuorekkaan näköinen, mutta tulisin stailaamaan vaatetustani ikääni sopivammaksi.

Kun menimme Justinin kanssa nukkumaan, mielessäni pyörivät monet ajatukset, eikä uni tullut heti. Päätin, että kertoisin tytöille huomenna illalla, kumman valitsisin perijäksi ja Annaa valoittaisin hänen taustastaan, jotta hän tulevaisuudessa osaisi olla varovainen. Haluan tehdä elämäni loppuun asti kaikkeni lasteni turvallisuuden eteen.

Aamulla laittautuessani töitä varten, vaikka olikin lauantai, näin Aadan ja Annikan nauttivan aamupalasta.

”Mä oon tullu siihen tulokseen, että sulla ja Annalla on joitain sellaisia ominaisuuksia, mitä mulla ei oo, sillä ethän sä pysty pääsemään Annan ajatuksiin vai pääsetkö?” kysyi Annika Aadalta syöden samalla aamupalaansa.

”En mä itseasias voi kuulla Annan enkä myöskään äidin ajatuksia. Eli oot oikeessa, että meillä on Annan kanssa jotain yhteistä, mutta äiti varmaan kertoo sulle, kun on oikee aika” totesi Aada lyhyesti.

Kun olin lähtemässä töihin, näin ovelta Joonatanin katsovan vakavana puhelintaan. Hän näytti minusta siltä kuin hän miettisi jotain. Lopulta näin hänen painelevan numeron.

Minun ei tarvinnut Joonatanin aloitusrepliikistä päätellä kenelle hän soitti. Annoin hänen puhua rauhassa ja lähdin töihin.

”Kiva kuulla Marjukka sun ääntä. Mitä sulle kuuluu?” puhui Joonatan puhelimeensa.

”Mä itseasias ajattelin kysyä, että onko sulla illalla mitään suunnitelmia? Jos vaikka voisit tulla käymään, olis kiva nähdä” jatkoi Joonatan puheluaan.

Illalla ovikellon soidessa näin Joonatanin syöksyvän avaamaan ovea ja jäävän pihan puolelle. Katsoin ikkunasta ja näin Marjukan saapuneen tapaamaan Joonatania. Molemmat näyttivät tuijottavan toisiaan hyvin intensiivisesti, joten päätin, että nyt olisi hyvä aika kertoa Annalle ja Aadalle kummasta tulisi suvun perijä.

Marjukka ja Joonatan katselivat toisiaan ja hymyilivät.

”Kiva nähdä sua. Sä oot muuttunut” sanoi Joonatan hieman kömpelösti.

”Kiva nähdä sua kans. Mä vartuin eilen nuoreksi aikuiseksi ja kävin stylistilla, siitä muutos” sanoi Marjukka itsevarmasti.

”Mun on pakko tunnustaa sulle nyt jotain. Mä silloin jo ennen tanssiaisia olin pistänyt sut merkille. Siitä asti oon haaveillu, että sä voisit olla joskus mun tyttöystävä” sanoi Joonatan arasti samalla katsoen Marjukkaa suoraan silmiin.

Marjukka tarttui Joonatania olkapäihin ja painoi vartalonsa lähemmäksi Joonatania.

”Niin mäkin oon haaveillu, että sä voisit olla joskus mun poikaystävä ehkä joskus tulevaisuudessa myös mun aviomies” vastasi Marjukka Joonatanille.

”Sopeisko sulle, jos alettais seurustelemaan? Sä olisit mun tyttöystävä ja mä sun poikaystävä eikä tapailtais muita” ehdotti Joonatan Marjukalle.

Marjukka katsoi Joonatania silmiin ja he suutelivat toisiaan hellästi tunnustellen. Tämä ele taisi olla selkeä vastaus Joonatanin kysymykseen. 

Joonatanin hempeillessä pihalla olin pyytänyt tytöt sohvalle.

”Minulla olisi teille vähän kerrottavaa ja toivon, että kuuntelette tarkkaan, mitä minulla on teille sanottavana” aloitin ja tytöt katsoivat minua kiinnostuneen näköisinä.

”Kuten huomaatte, olen alkanut käymään jo vanhaksi. Minulle on tärkeää, että tämä suku tulisi kasvamaan mahdollisimman moneen sukupolveen asti, sillä olin tämän suvun ainoa elossa ollut jäsen ennen teidän syntymäänne. Ainut vaan, että emme ole ihan tavallinen suku vaan meissä on jotain erikoista ja te, Aada ja Anna, olette perineet sen geeneihinne ja siksi toinen teistä tulee olemaan valitsemani perijä, jota odotan jatkavan sukua eteenpäin ja kertovan samalla sukumme historiasta eteenpäin” jatkoin virallisesti.

”Aada, muistat varmaan vielä sen kerran, kun rakensimme yhdessä lumiukon tuonne takapihalle? Kerroin silloin sinulle sukumme salaisuuden, sen että olemme vanhan noitasuvun ainoat jäljellä olevat jäsenet. Myös Anna sinä olet noita” sanoin ja katsoin välillä Annaan, miten tyttö reagoisi uutiseen.

”Kyllä mä muistan sen, mutta toivottavasti et suutu, ku kerroin siitä Joonatanille” sanoi Aada ja katsoi minua arasti.

”Ei se haittaa, vaikka kerroit Joonatanille, kunhan Joonatan pitää sen salaisuutena. En itse asiassa tiedä, voiko Joonatanin lapset periä joitain geenejä minulta hypäten yhden polven yli, joten on hyvä, että hänkin on vähän varuillaan sukua jatkaessaan” sanoin Aadalle.

”Mä olen seurannut sinua sen jälkeen, kun kerroin sinulle perheemme salaisuuden ja on ollut ihanaa seurata, kuinka innokkaasti olet Aada alkanut harjoittelemaan taikoja ja eliksiirien tekoa. Kuitenkin sinun tulisi koittaa elää mahdollisimman normaalia elämää, mutta välttää julkisilla paikoilla kykyjesi käyttämistä. Uskon, että pystyt olemaan varovainen ja KillSupersin yhteyttä ottaessa uskon sinun selvittävän ongelmatilanteet parhain päin. Siksi olenkin päättänyt, että sukumme perijä olet sinä, Aada” sanoin lopuksi.

”Eli mun tarttis tehdä muutama lapsi ja suojella niitä KillSuperseilta? Kyllä mä äiti siihen pystyn, voit luottaa muhun. Ja on tää tavalla kunnia jatkaa mahtavaa noitasukua” sanoi Aada iloisesti ja hän halasi minua.

”Mitä mieltä olet tästä kaikesta Anna? Oletko huomannut muuten, että sinulla olisi jokin erityinen kyky?” kysyin Annalta.

”Mä uskon, että olet tehnyt viisaan päätökseen valitessasi Aadan jatkamaan sukua. En mä oo mitään erityistä kykyä vielä huomannut, mutta hevoset vetää mua puoleensa jollain kummalla tavalla. Olen haaveillut omasta hevosesta pienestä asti ja kadulla näen välillä villihevosia. Haluaisin aikuisena muuttaa maalle ja hankkia hevosia, ehkä jopa kilpailla niiden kanssa” kertoi Anna omista haaveistaan.

”Tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Voihan olla, että kykysi voisi olla hevoskuiskaaja, jos tunnet niin kovasti vetoa hevosiin. Minä pystyn juttelemaan kissojen kanssa, joten en pidä sitä yhtään mahdottomana ajatuksena. Huomasin oman kykyni, kun Muru kasvoi pennusta aikuiseksi. Se onkin toiveestani valvonut teidän tyttöjen perään” sanoin Annalle.

”Sinun lapsesi saattavat kuitenkin periä noitageenin, joten sinunkin on elettävä elämää varovaisesti julkista taikomista välttäen” jatkoin vielä.

”Kyllä mä äiti ymmärrän, mitä tarkoitat ja lupaan käsi sydämellä, että yritän olla varovainen kaikessa mikä liittyy noituuteen. Ei mua kauheasti oo noi jutut edes kiinnostaneet, vaikka luudalla lentely on ihan hauskaa. Mutta kaipa muutama taika olisi hyvä opetella ihan itsepuolustuksenkin kannalta” Anna sanoi minuun katsoen.

”Mä toivon, että saat jonain päivänä toteutettua oman unelmasi omasta ratsastustilasta. Tai edes muutama hevonen voisi olla kiva. Nyt, kun Aada on perijäksi valittu niin sinun ei ole pakko jäädä tähän taloon asumaan, vaan voit muuttaa johonkin kivaan maalaiskylään. Aadan täytyy jatkaa tässä talossa, mutta mikäli tulee ongelmia, saa hän muuttaa pois suojellakseen perhettään, sillä en halua, että perijäkään saattaa itsensä vaaraan yrittäen pysyä samassa paikassa koko ikänsä” kerroin Annalle.

”Oli tosi helpottavaa jutella. Nyt ymmärrän itseänikin vähän paremmin taas” sanoi Anna helpotusta äänessään ja halasi minua vielä keskustelun päätteeksi.

Kävin keskustelun jälkeen kurkkaamassa pihalle ja näin onnellisen näköisen parin katselevan tähtiä.

”Katso, tuolla meni tähdenlento! Toivo jotain nopeasti”, sanoi Marjukka Joonatanin kainalossa taivaalle osoittaen.

”Tässä on niin hyvä olla” huokaisi Joonatan.

”Mä toivoin, että saisin olla tänään teillä yötä” kuiskasi Marjukka Joonatanin korvaan.

”Eiköhän se sovi, sillä sain synttärilahjaksi parvisängyn tilalle parisängyn, joten voit yöpyä mun huoneessa” sanoi Joonatan ja suuteli Marjukkaa pitkään.

Aada oli valittanut selän olevan kipeä, joten menimme saunatiloihin, jossa meillä oli hieromapöytä. Aloin hieroa Aadaa aluksi varovaisemmin, mutta pikkuhiljaa kovemmin painaen.

”Tuntuu tosi hyvälle. Jos vähän alempaa” mutisi Aada samalla yrittäen rentoutua.

”Onko tämä parempi?” kysyin ja siirsin kädet alaselkään.

”Joo, mutta älä noin lujaa. Toi sattuu” sanoi Aada hampaiden välistä.

Siirsin käteni keskelle selkää ja hieroin Aadaa voimakkaasti painellen.

”Äiti, mun täytyy kertoa sulle muuten jotain. Oon selvittäny, mikä mun erityiskyky on” sanoi Aada.

”No mikä se on?” kysyin hämmästyneenä ja jatkoin hieromista samalla.

”Mä pystyn kuulemaan muiden ajatuksia. Tai siis en pysty sitä vielä täysin hallitsemaan, kenen ajatuksia pystyn kuulemaan, mutta isän, Joonatanin ja Annikan ainakin. Annan ajatuksia yritin kerran kuunnella, mutta en onnistunut” sanoi Aada pitäen silmänsä kiinni.

”Toi vaikuttaa siltä, että pystyt kuulemaan tavallisten simien ajatuksia, mutta et erikoissimien kuten minun tai Annan ajatuksia. Onpas mielenkiintoinen kyky.. Ootko ajatellut tulevaisuudessa, että haluisit kuunnella tulevan kumppanisi ajatuksia koko ajan?” kysyin Aadalta.

”Voishan se alkuun olla kivaa, mutta haluaisin oppia kontrolloimaan kykyä paremmin. Koulussa meinaa tulla pää kipeäksi muiden ajatusten kuulemisesta.. Vaikka onhan kiva nähdä, mitä pojat meinaavat uudesta tyylistäni, varsinkin yks tietty poika” sanoi Aada luottavaisena.

”Toivottavasti joskus tulen vielä näkemään mielitiettysi, sillä hänhän voi olla tulevien perijöiden isäehdokas” sanoin vähän liiankin uteliaasti.

”Kaikki sitten aikanaan äiti. En halua hosua asian kanssa” sanoi Aada.

Yhtäkkiä kuulimme Aadan kanssa kovaa maukumista ja menimme katsomaan saunan lähettyville. Muru ilmoitti meille, että hänen oli tullut aika vanheta ja halusi meidän huomion. Katsoimme ja kannustimme Murua, kun hän hyppäsi vanhuuteen.

Murusta tuli mielestäni entistäkin harmaamman värinen. Toivon sen viettävän kissanpäiviä vanhuutensa ajan. Tulikin mieleeni, että voisin joku päivä yrittää valmistaa sille oikein kunnon herkkuruokaa raksujen sijaan.

Katselimme hetken vielä Murua omissa ajatuksissamme.

”Ei mene enää kauan, kun mäkin vartun nuoreksi aikuiseksi. Eikä mulla ole vielä edes poikaystävää” murehti Aada hiljaisesti.

”Kuten juuri sanoit, ei kannata hosua sen asian kanssa. Kyllä sä vielä jonkun kivan pojan löydät. Löysihän Joonatankin mielitiettynsä koulun tanssiaisista ja nyt ne tuolla pihalla katselevat romanttisesti tähtiä. Teillähän on tanssiaiset ensi viikon perjantaina, siellähän voi tapahtua vaikka mitä ” sanoin Aadalle rohkaisevasti.

Menimme Aadan kanssa keittiöön. Talossa oli tosi hiljaista, kun kaikki muut olivat omissa oloissaan.

”Kiitos äiti rohkaisusta, mulle meinaa iskeä paineita nyt, kun tiedän, että mun on pakko joskus löytää poikaystävä ja hankkia lapsia. Tuntuu, ettei kukaan poika tykkää musta. Siks vaihdoin tyyliäkin. Oon vähän kade tolle Joonatanille, kun se pääsee pussailemaan” kertoi Aada minulle yllättäin.

”Ei sun kulta pieni tarvitse ottaa pojista mitään paineita. Kaikki tapahtuu aikanaan, mutta jos sulla on joku tietty mielessä niin voisit yrittää vihjaista sille vähän tunteistasi tai pyytää sitä hengailemaan kanssasi koulun jälkeen vaikkapa puistoon ja yrittää tutustua siihen tyyppiin paremmin. Tai sitten tanssiaisissa yrität saada sen pojan huomion pyytämällä sitä tanssimaan kanssasi. Kevät saa aikaan ihmeitä muissa simeissä ja sydämen pamppailemaan tiheämmin kivan tyypin nähdessä” sanoin vielä rohkaisevasti. En ollut aikaisemmin joutunut tällaiseen tilanteeseen, mutta osasin odottaa, että joutuisin joskus neuvomaan tyttöjä poikajutuissa.

”Mä haluaisin antaa sulle jotain ja toivon, että otat sen vastaan” sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen Aadalle.

”Tässä olisi pieni lahja merkiksi siitä, että olen valinnut sinut perijäksi” jatkoin ja ojensin pakettia Aadalle.

”Voi kiitos! Mitä tässä on?” Aada kysyi iloisesti.

”Tässä paketissa on kirjoittamani kirja meidän suvustamme. Annan sen nyt sinulle ja toivon, että luet sen jossain vaiheessa läpi. Lisäksi toivon, että annat sen jonain päivänä tulevalle perijälle eteenpäin ja kirjoitat omasta sukupolvestasi kirjan myös perijälle. Näin takaamme, että sukumme jäsenet saavat tärkeää tietoa suvustamme ja jakavat tietoa eteenpäin. Niin ja samalla, kun kirjoittaa oman tarinan, saavat muut tietää aikaisemman suvun elämästä ja salaisuuksista ja siitä, millaisia olimme” sanoin vielä Aadalle.

”Mä tykkään kirjoittamisesta. Oon miettinyt jopa, että ryhtyisin kirjailijaksi niin voin työskennellä kotoa käsin” sanoi Aada ja päätimme yhteistuumin mennä nukkumaan.

Uteliaisuudestani laitoin korvani kiinni Joonatanin huoneen oveen ja kuulin sieltä tasaista muiskuttelua. Arvasin, että he olivat toisissaan kiinni ja suutelivat intohimoisesti, josta sainkin idean.

”Sä oot loistava suutelija” sanoi Marjukka Joonatanille suudelmien välistä.

”Jos mentäis kuhertelemaan tohon mun sängylle” sanoi vuorostaan Joonatan. 

”Mä haluaisin painautua sun kainaloon ja edetä hitaasti” sanoi Marjukka Joonatanille.

”Edetään niin hitaasti kuin sä haluat, mä oon valmis odottamaan” sanoi Joonatan katsoen Marjukkaa syvälle silmiin.

Ja niin nuoret rakastavaiset painautuivat toisiinsa kiinni nukkumaan.

Kysyin Justinilta jaksaisiko hän tulla seurakseni vielä porealtaaseen, jonka olimme hankkineet vanhuuspäiviemme kunniaksi ja hän suostui. Altaan vesi oli lämmintä ja poreet tuntuivat mukavilta iholla.

”Olipas tänään päivä. Kerroin tänään tytöille perijävalinnasta ja valitsin perijäksi Aadan” kerroin Justinille päivästä.

”Aada on hyvä valinta perijäksi. Siinä tytössä on ytyä” totesi Justin hymyillen.

”Mun työpäivä oli aika raskas. Täytyy varmaan pian jäädä jo eläkkeelle” jatkoi Justin.

”Tytöillä on huolia poikien suhteen ja Joonatanilla näyttää olevan ensimmäistä kertaa tyttö yötä luonaan. Se taitaa olla aika vakavaa” jatkoin päivän kulun kertomista.

”No pian se Joonatan etsii töitä ja muuttaa pois kotoa yhteen sen tytön kanssa, mutta se on vaan luonnollista” totesi Justin realistisesti.

”Eikös pian ole se lemmenpäivä? Me voitais viettää vähän laatuaikaa pitkästä aikaa ja juhlia sitä jo vähän etukäteen” sanoin vihjailevasti Justinille ja iskin vielä silmää.

Eikä aikaakaan, kun annoimme yhdessä kyytiä porealtaan poreille ja telmimme poreissa kuin nuoret konsanaan.

Ja näin päättyi osa 15! Risuja ja ruusuja otetaan taas vastaan… Seuraavaan osaan lupaan lisää romantiikkaa lemmenpäivän merkeissä ja vähän myös jännitystä… Mitä tuolla jännityksellä tarkoitan? Se selviää seuraavassa osassa :D