Kiitokset kovasti taas osaan tulleista kommenteista. Sain osittain niistä johtuen yhtenä iltana pienen inspiraation ja nyt on seuraaviin noin viiteen osaan juonikuviot selvillä. Tämä osa on nyt myös viimeinen, joka on kerrottu Alinan näkökulmasta, sillä seuraavasta osasta eteenpäin osat on kerrottu Aadan näkökulmasta. Tämä osa on totuttua lyhyempi, mutta yltiöromanttinen :D Osan lopussa on pieni kysely, johon toivon, että vastaatte.. Lukuiloa kaikille! :D
.jpg)
Olotilani vaihteli laidasta laitaan. Olin KillSuperssin viestistä sekä kauhistunut että kiukkuinen yhtä aikaa. Mielessäni pyöri vain, että mitä minun tulisi tehdä. Päätin lopulta, että sopivan tilaisuuden tullen yrittäisin kertoa viestistä Aadalle jotenkin.
Menin Justinin viereen nukkumaan, kun olin tehnyt päätöksen, miten toimisin asian kanssa. Nukuin kuitenkin levottomasti ja heräsin aamuyöstä painajaiseen, jossa KillSuperssin tyypit hyökkäsivät kotiovesta sisään ja veivät Aadan mukanaan pois.
Viikot kuluivat ja painajaiseni jatkuivat. Minulle ei ollut tullut tilaisuutta vielä kertoa Aadalle saamastani viestistä, sillä meillä oli riittänyt kiirettä Joonatanin ja Marjukan häiden järjestelyissä, jotka olisi määrä juhlia tänä iltana. Anna ja Annika menivät kouluun aamupäivästä, mutta näin kuinka jännittyneet ilmeet heillä olivat, sillä he jännittivät illan juhlien vieraslistaa ja erityisemmin sitä, tulisivatko heidän ihastuksensa paikalle, joille myös oltiin lähetetty kutsut tavallaan tyttöjen kavaljeereiksi.
Menin käymään kylppärissä ja kuljin Murun pedin ohi. Muru loikoili nykyään pitkään aamuisin omassa pedissään ja seuraili mielellään meidän aamurutiineja. Olin huomannut, kuinka vanhentuminen oli vaikuttanut kissaan ja muistelin kylppärissä Murun pentuaikoja, jolloin aina aamuisin sai varota, minkä kulman takaa Muru hyökkäisi metsästämään housunlahjetta.
Ryhdyin laittamaan aamupalaa koko muulle perheelle, jotta saisin muuta ajateltavaa taas yöllä nähdyistä painajaisista. Letuilla oli usein mieltä parantava vaikutus, joten laitoin lettuja ja kermavaahtoa. Rakastin lettujen paistamista, sillä niitä paistaessa oli oltava tarkkana ja niiden tuoksu saa aina veden herahtamaan kielelle.
Paistaessani lettuja näin Aadan olevan olohuoneessa lukemassa kokkikirjaa. Olin tyytyväinen, koska kokkikirjan lukeminen tässä perheessä tarkoitti näköjään itsenäistymisen halua. Marjukka oli myös lukenut viime aikoina Aadan tavoin kokkikirjaa ja he Joonatanin kanssa olivat myös viettäneet aikaa enemmän tietokoneella sopivaa asuntoa silmällä pitäen. Justin oli aamusta innostunut vielä jumppaamaan, joka huvitti Aadaa.
”Luuletko sä veli hyvä, että voisit laihtua vielä pikaisesti juhlapukuusi?” kysyi Aada veljeltään hymyillen.
”Kuhan huvikseni jumppaan, sillä saan helpommin ylennyksiä aluksi alalla, jonne yritän pyrkiä häiden jälkeen, jos kunto on tarpeeksi korkea tai vaadittua korkeampi. Mä haluun tästä kämpästä jo pikkuhiljaa pois ja elää omaa elämää yhdessä Marjukan kanssa” totesi Joonatan jumppaliikkeiden välissä pikkusiskolleen.
Tuon Joonatanin tyhjentävän vastauksen jälkeen en kuullut Aadan enää yrittävän vinoilla veljelleen toista kertaa.
Luin vuorostani multitäppärilläni päivän sääennustuksia ja illaksi onneksi luvattiin aurinkoista säätä, joka olisi alkukesän häille oikein unelmakeli. Aadalle ja Marjukalle maistuivat tekemäni letut ja tiesin, ettei nyt ollut sopiva hetki keskustella viestistä, sillä en halunnut mitenkään pilata poikani hääpäivää.
”Jännittääkö sua jo kauheesti?” kuulin Aadan kyselevän Marjukalta.
”Vähän on perhosia vatsassa, sillä haluan kaiken olevan täydellistä mun ja Joonatanin yhtenä onnellisimmista päivistä elämässämme, kun lupaudumme toisillemme koko loppuelämäksemme” sanoi Marjukka siirappisesti.
”Ajatteletko sä oikeesti avioliitosta noin? Mitä jos Joonatanille sattuisi jotain liittonne aikana tai se vaikka löytäis työpaikkaromanssin?” kyseli Aada kiinnostuneena Marjukalta.
”Kyllä mä ajattelen niin, että kun olen vannonut valan, olen elämäni loppuun asti Joonatanin kumppani ja myös uskollinen hänelle. Jos Joonatan joutuisi vaikka onnettomuuteen ja menehtyisi, en välttämättä menisi enää toista kertaa naimisiin. Ja tiedän, etten voisi antaa pettämistä Joonatanille anteeksi. Joonatan ehdotti itse seurustelumme alussa heti, ettei muita tapailtaisi, joten oletan hänenkin pysyvän loppuun asti uskollisena minulle. Minun on vain luotettava Joonataniin ja toivottava, että hän on luottamukseni arvoinen” sanoi Marjukka vakavana.
Syötyään aamupalansa loppuun näin Marjukan menevän vessaan. Marjukka taisi saada pienen sätkyn nähdessään vessanpytyn kunnon, sillä olimme viimeiseen asti välttäneet vessan siivousta, jotta se olisi häissä tiptop kunnossa. Marjukka ei kuitenkaan kestänyt likaista pönttöä enää kauempaa, vaan ryhtyi siivoamaan pyttyä, sillä kaiken piti loistaa puhtautta hänen hääpäivänään.
”Kaiken täytyy olla tänään täydellistä” mutisi Marjukka hampaidensa välistä samalla harjaten hampaitaan. Hän ei viitsinyt katsoa edes taakseen, sillä häntä raivostutti talossa pitkin lattioita muodostuneet vaatekasat. Olimme sopineet, että vaatehuolto kuului Justinille tämän viikon, mutta se oli päässyt vähän karkaamaan käsistä, kun kaksoset olivat pohtineet aamuisin, mitä laittaisivat päälle ja jotkut vaatteet olivat päätyneet kasoihin yhden kokeilun jäljiltä.
Kuntoiltuaan mielestään tarpeeksi näin Joonatanin haukkaavan nopeasti muutaman letun suuhunsa ja menevän kylppäriin suihkuun. Joonatan pesi itsensä saippualla, jota hän oli säästellyt erityistilaisuuksia varten ja kävi mielessään illan hääohjelmaa.
Justin yritti tehdä parhaansa ja keräsi vaatekasoja pyykkikoriin. Pyykkikoneenkin Justin laittoi vielä pyörimään, vaikka kello lähestyi koko ajan illan juhlia tunti tunnilta.
Koko iltapäivänä en nähnyt Marjukasta vilaustakaan, mutta tiesin silti, mitä hän puuhailisi. Hän valmistautuisi rauhallisesti iltaa varten ja laittaisi hiuksensa ja kasvonsa kuntoon. Pukeuduttuaan häämekkoonsa Marjukka tarkistaisi monta kertaa vielä meikkinsä ja jännittäisi koko ajan enemmän iltaa. Muistan itse vieläkin, kun Justin polvistui eteeni ja kosi minua rannalla. Menimme siellä saman tien naimisiin, joten sitä ei ehtinyt jännittämään ja meidän vihkiytyminen oli intiimi, sillä paikalla ei ollut kuin me kaksi. Eri asia tulisi olemaan tämän iltaiset häät, sillä jännitin itsekin jo nyt poikani puolesta.
Lopulta kello tuli viisi ja vieraita alkoi saapumaan paikalle. Kuuden aikoihin alkaisi Joonatanin ja Marjukan vihkitilaisuus. Annika otti vieraita vastaan ja toivotti heidät tervetulleeksi. Erityisesti Annika taisi yllättyä siitä, että hänen kavaljeerinsa Jyrki saapui paikalle. Huomasin myös samalla, kun astelin vieraiden joukkoon, että Aadan kavaljeeri Kanervo oli saapunut valkoisessa takissaan myös paikalle. Tytöt kuitenkin käyttäytyivät niin sanotusti siististi, sillä tämä oli kuitenkin Joonatanin ja Marjukan päivä.
Kellon lähestyessä kuutta juhlavieraat etsivät istumapaikkoja pihalta. Jokaiselle näytti löytyvän sopiva paikka. Aada oli tullut istumaan minun ja Justinin viereen.
”Isä, täällä on aika hieno tunnelma nyt, kun täysikuukin loistaa taivaalla” sanoi Aada yllättäin isälleen.
”Niin on. Jopa luonto on päättänyt näyttää parhaat puolensa tänään juhlan kunniaksi tai siltä ainakin vaikuttaa” vastasi Justin tyttärelleen.
”Saanko mäkin joskus järjestää näin suuret häät?” kysyi Aada sitten.
”Tottakai ja vähän isommatkin, jos vaan rahaa riittää. Tai sit jos susta tuntuu, ettei suuret häät ole sun juttu, niin voit aina viettää vain intiimit ja pienet häät jossain sinulle rakkaassa paikassa” totesi Justin.
”Se jää nähtäväksi. Jotenkin tää kaikki tunnelma saa miettimään noita juttuja enemmän. Oon nyt varma, että haluan oman perheen vielä jonain päivänä ja haluaisin häitteni jälkeen lähteä jonnekin häämatkalle” totesi Aada päättäväisesti
Kaikki istuivat jännittyneinä ja odottavaisina. Pientä supinaa kantautui korviini vieläkin, vaikka puheensorina olikin vaimentunut. Kaksoset Annika ja Anna olivat istuneet sulhasen puolelle niin kuin meidänkin olisi pitänyt, mutta olimme niin läheisiä molempien kanssa, ettemme olleet niin tarkkoja etiketistä. Huomasin, kuinka Annan vaaleahiuksinen kavaljeeri Kaarle etsi edelleen istumapaikkaa itselleen. Lopulta paikka hänellekin löytyi. Enää puuttui paikalta vain hääpari.
Hääpari käveli taustamusiikin tahdissa juhlakaarelle käsikynkässä. He asettuivat toisiaan vastakkain ja katsoivat toisiaan syvälle silmiin.
Marjukka aloitti valojen vannomisen ja alkoi pujottamaan vihkisormusta Joonatanin vasempaan nimettömään.
” Olkoon tämä sormus merkkinä rakkaudestani ja lupauksesta olla tukenasi niin myötä kuin vastamäessäkin. Tämä sormus olkoon merkkinä myös uskollisuudesta sinua kohtaan aina kuolemaani asti, joka meidät lopulta erottaa” sanoi Marjukka virallisesti hymyillen Joonatanille.
Näin samalla onnenkyyneleen vierähtävän Marjukan poskelle, kun Joonatan alkoi pujottamaan sormusta Marjukan nimettömään.
” Olkoon tämä sormus merkkinä siitä, että huolit minun rakkauteni ja lupaan rakastaa ja olla uskollinen sinulle aina myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa” sanoi Joonatan samalla vaimoaan silmiin katsoen.
”Näin kädet yhteen liitettyinä kysyn sinulta Joonatan Vanamo, tahdotko ottaa vaimoksesi minut Marjukka Korkiakosken?” kysyi Marjukka Joonatanilta.
”Tahdon. Kädet yhteen liitettyinä kysyn sinulta Marjukka Korkiakoski, tahdotko ottaa aviomieheksesi minut Joonatan Vanamon?” kysyi Joonatan.
”Tahdon” vastasi Marjukka lyhyesti, mutta pontevasti.
”Olemme nyt aviopari, herra ja rouva Vanamo. Suudelkaamme nyt liittomme sinetiksi” sanoi Joonatan juhlavasti.
Tuore aviopari suuteli toisiaan hellästi juhlavieraiden hurratessa ja taputtaessa parille onnea toivottaen. Silmäkulmastani vierähti onnenkyynel, sillä koko tilaisuus sai minut herkistymään ja olin vilpittömästi onnellinen poikani löytäessä onnen ja rakkauden. Kauan ei enää menisi, kun ensimmäinen lapseni lentäisi pois pesästään.
Seuraavaksi ohjelmassa oli hääkakun leikkaus. Vieraat kokoontuivat hitaasti katsomaan perinteistä tapahtumaa, jossa selviäisi tulisiko avioparin liittoon akka- vai ukkovalta. Annan kavaljeeri yritti kovasti kiinnittää tytön huomion, mutta Anna oli näköjään päättänyt olla vaikeasti tavoiteltava ja mittaili näin, oliko Kaarle hänestä oikeasti kiinnostunut. Kanervo seuraili taas tarkkaan Aadan liikkeitä ja pysyi tämän lähettyvillä.
”Aada, etkö sä voisi laittaa sun puhelimen äänettömälle? Tämä on sentään arvokas tilaisuus” nuhtelin Aadaa fiksusta kännykän käytöstä.
”Joo joo äiti” vastasi Aada turhautuneena.
Katselin taakseni ja näin kauhukseni, että vieraiden joukkoon oli eksynyt kutsumaton vieras. Tämä se tästä enää puuttui, sillä uskoin zombien houkuttelevan KillSuperssia tarkkailemaan meitä vielä nykyistäkin tarkemmin. Kovasti minun teki mieli kertoa Aadalle viestistä, mutta en halunnut pilata hänenkään juhlamieltä.
Joonatan tarttui kakkulapioon ja Marjukka laittoi kätensä Joonatanin käden päälle. Pari alkoi leikkaamaan palaa ja molemmat polkaisivat. Joonatan oli kuitenkin nopeampi, joka kertoi, että määräysvalta olisi miehellä.
Joonatan otti yhteisesti leikatun palan ja lähti syömään palaansa. Marjukka halusi itselleen vähän pienemmän kokoisen palan.
”Kaiken maailman kotkotuksia nuo määräysvallat, sillä parisuhde on täynnä kompromissien tekoa” puhisi Justin tytöille.
Marjukka otti oman palan ja meni pöytään istumaan.
Pian Marjukka sai seurakseen minut ja Annan.
”Tää kakku on todella hyvän makuista, jotenkin tosi raikas” avasi Marjukka keskustelun.
”On juu tosi hyvää.. Sun häämekko on tosi kaunis” kehui Anna kakkuaan syöden.
”Nämä juhlat on ollu tosi mukavat ja rennot, tavallaan ihan teidän näköiset. Ja olen todella onnellinen, kun olen saanut noin ihanan miniän” sanoin Marjukalle.
”Ihanaa kuulla, että pidät minusta. Säkin oot tosi kiva anoppi” sanoi Marjukka minulle.
Sitten ohjelmassa oli luvassa häävalssi. Joonatan ja Marjukka tanssivat todella hyvin ja tanssia oli ilo katsella. Etsin katseellani samalla Justinia, sillä olisin itsekin halunnut päästä tanssimaan.
Joonatan pyöräytti Marjukan ympäri ja pari naureskeli ja lauleskeli onnellisena.
”Tahdon oikeesti olla sinun enkä vain leikisti rakastaa” lauloivat molemmat musiikin tahtiin.
Joonatan tarttui Marjukkaa takaapäin käsistä kiinni ja alkoi kuiskuttelemaan Marjukan korvaan.
”Mä oon nyt maailman onnellisin mies, ku sain sut ikiomakseni rouva Vanamo” kuiskasi Joonatan Marjukalle.
”Toi rouva Vanamo kuulostaa juuri oikealta. Säkin teit musta maailman onnellisimman naisen. Huomasitko sä sen mun onnenkyyneleen, kun vannoimme vihkivaloja?” kysyi Marjukka.
”Huomasin, mutta arvasin, ettei se ollut mikään surun kyynel” kuiskasi Joonatan.
Musiikin loputtua katsoin, kuinka pari lähti kävelemään kohti pihakeinua. Olin itse sen verran jo väsynyt, että päätin mennä nukkumaan. Hääpari saisi nyt viettää rauhassa hetken laatuaikaa ihan kahdestaan.
Joonatan ja Marjukka istuivat keinuun ja Joonatan otti uunituoreen vaimonsa kainaloon. He olivat hetken ihan hiljaa ja nauttivat hetkestä olla vaan ihan kahdestaan.
He alkoivat suudella toisiaan intohimoisesti ja molempien kädet alkoivat vaellella toistensa vartaloilla.
”Nyt kun lähes kaikki vieraat ovat lähteneet, me voisimme mennä pitämään hauskaa ihan kahdestaan tuonne huvimajaan, jossa lapsena tuli paljon leikittyä” ehdotti Joonatan.
Marjukkaa ei tarvinnut enempää houkutella, vaan hän meni nauraen huvimajan tikkaille ja kiipesi niitä pitkin ylös. Joonatan kiipesi Marjukan perässä hymynkare huulillaan.
Hääpari piti hauskaa huvimajassa hyvin perinteisesti, kuten hääyötä vietetään. Pari tuskin nukkui silmällistäkään sinä yönä.
Aamu oli ehtinyt jo valjeta, kun Marjukka ja Joonatan hiippailivat takaisin sisälle Joonatanin huoneeseen.
”Mulla vielä riittäis virtaa” sanoi Joonatan ja iski silmää Marjukalle.
”Grrrr” murahti Marjukka leikkisästi vastaukseksi Joonatanille.
”Ihan vakavasti ottaen, mä ajattelin, että pitäiskö meidän jo yrittää saada oma pienokainen? Ollaanhan me nyt jo naimisissa ja pian meille varmaan löytyy oma asuntokin” sanoi Joonatan vakavana.
”Toi kuulostaa hyvältä. Mulla on itse asiassa ollut jo jonkin aikaa lievä vauvakuume, kun oon opetellu kokkaustaitoja ja katsellu sillä silmällä eri sosereseptejä” vastasi Marjukka.
Enempää sanoja ei sitten tarvittukaan. Lakanat saivat kyytiä Joonatanin ja Marjukan tehtaillessa uutta jäsentä heidän omaan perheeseensä.
Vanamoilla nukuttiin normaalia pitempään häiden jälkeisenä aamuna. Kello oli jo pitkälle päälle kaksitoista, kun Vanamoiden kodissa alkoi taas näkyä elonmerkkejä. Justin ja minä päätimme tehdä reippaan jumpan, sillä eilen illalla tuli syötyä paljon herkkuja. Aada söi puolestaan mikroaterian ja Anna oli syventynyt lukemaan kirjaa.
Myöhään iltapäivällä myös Marjukka ja Joonatan nousivat ylös. Näin molempien suuntaavan suorinta tietä työhuoneeseemme. Marjukka katseli vapaina olevia työpaikkailmoituksia ja löysi itselleen kuin onnenkaupalla työpaikan haaveilemalta journalismin uralta.
Joonatan löysi nopeasti itselleen vapaan työpaikan, josta olisi aikanaan mahdollisuus ylentyä astronautiksi asti, joka sattui olemaan Joonatanin elämänhaave. Sitten Joonatan meni katsomaan vapaina olevia asuntoja.
Marjukka ihaili Joonatanin selaillessa asuntoilmoituksia vihkisormustaan ja huokaili onnellisena. Sitten yhtäkkiä kuulin Joonatanin onnen kiljaisun.
”Jes, mä löysin meille juuri sopivan asunnon ja se on kaiken huipuksi vapaa. Kun olemme maksaneet kolmasosan talon hinnasta, voimme muuttaa sinne vielä jo vaikka tänään!” hihkui Joonatan koneella.
”Otetaan se. Se kuulostaa aika mahtavalta, mutta onko meillä varaa siihen? Meillähän alkaa työt vasta huomenna” mietti Marjukka.
”On meillä varaa, sillä äiti säästi meidän säästötileille kaikki meidän lapsilisät, enkä oo käyttänyt niitä vielä ollenkaan. Mä käyn heti täällä netissä maksamassa sen” sanoi Joonatan.
”Ihanaa!! Mä meen heti pakkaamaan meidän vaatteet kasseihin ja kaiken tärkeimmän” sanoi Marjukka riemastuneena ja lähti pakkaamaan kasseja Joonatanin huoneeseen.
Joonatan tuli riemuiten luokseni ja kertoi, että he olivat löytäneet asunnon ja muuttaisivat vielä tänään illalla pois. Halasin Joonatania ja toivotin heille kaikkea hyvää ja sanoin, että he ovat aina tervetulleita käymään luonamme. Sitten pariskunta menikin jo ulos odottamaan taksin saapumista pihalle.
”Oi, mä oon niin onnellinen, kun päästään muuttamaan omaan kotiin. Onkohan meillä muuten rahaa remontoida siitä asunnosta meidän näköinen?” puheli Marjukka intoa täynnä Joonatanille.
”Jäi mulla vielä vähän säästöjä, joten ainakin meillä on varaa pieneen pintaremonttiin” vastasi Joonatan iloisesti.
Pari halasi toisiaan pitkään. Voin hyvin kuvitella, mitä kaikkea nuorten mielessä pyöri, kun he malttamattomina odottivat taksia. Onhan omaan kotiin muuttaminen sentään suuri merkki itsenäistymisestä.
Vihdoinkin taksi saapui pihaan ja Marjukka ja Joonatan menivät istumaan taksin takapenkille. He pitivät toisiaan kädestä kiinni ja suuntasivat katseensa kohti eteenpäin omaa kotia kohti.
”Hyvästi lapsuudenkoti Lätäkkötie 33, tervetuloa oma koti” sanoi Joonatan taksissa hivenen haikeasti.
Sen sanottuaan taksi kaasutti liikkeelle kohti tuntematonta.
Näin, kuinka Aada oli katsellut koko ajan pihalla, kun taksi oli lähtenyt Joonatan ja Marjukka mukanaan. Enää hän ei voisi turvautua isoveljeensä, mutta näin tytöstä, että tämä oli päättänyt pitää yhteyttä veljeensä jatkossakin.
Aada tuijotti kauan siihen suuntaan, jonne taksi oli kaartanut. Hän päätti samalla, että hänestä tulisi hyvä perijä suvulle, kunhan hän saisi perusjutut ensiksi kuntoon. Niinpä olisi ryhdyttävä ajatuksista tekoihin ja mahdollisimman pian.
*Haluatteko osien olevan kuvapainotteisia vai pitääkö niissäkin olla jotain juonta?
*Kuinka usein/ nopeasti näitä extraosia haluatte? (esim. kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa)
* Mikä oli osan lempikuva?
Kommentit olisivat taas kivoja! :D Tulevissa osissa tullaankin keskittymään Aadaan ja nähdään, kuinka hän pääsee alkuun perijän velvollisuuksissa :)
kuvapainoitteiset olisivat kivoja, mutta kyllä tekstiäkin saa olla aina jonkin verran :)
VastaaPoistaExtraosia vois tulla kerran kuussa, tai miksi ei useamminkin.
Lempikuva oli varmaan se, missä marjukka & joonatan suutelivat häissänsä :D
Kiitokset kommentistasi! :D Ja kiitokset mielipiteestäsi..Jos olet seurannut lc dwynniä, niin niistä kanssa julkaistaan välillä extroja..Vähän siihen tyyliin ajattelin tehdä extroja tähän aluksi ainakin suurempia juonikuvioita suunnittelematta, koska tämä tarina vaatii jo nyt pientä lavastuksia vähän väliä, niin rennompaa olisi ainakin aluksi pelata ilman suuria suunnitelmia ja laittaa enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä..Extratallennuksella en ole vielä pahemmin pelaillut, joten sitä saa hieman odottaa(täytyy saada tämän tarinan seuraavan osan kuvia aikaiseksi).. Osassa oli paljon hyviä kuvia ja nuo hääkuvat saikin kivan tunnelman tuosta täydestäkuusta, siksi en lähtenyt kuvia muokkaamaan tähän osaan ollenkaan.. :D
PoistaKuvapainotteisia :) Tykkäsin enemmän vaan siitä entisestä fontista, tää käy jotenkin silmiin :<
VastaaPoistaHmm... Kerran kuussa vois olla ihan kiva, tai ehkä kahdesti kuussa. Riippuu siitä, miten nopeasti ehdit niitä tehdä.
Lempikuvani on viimeinen kuva, missä Aada katselee haikeasti taksin perään. :3
Kiitokset kommentistasi! :D Tää oli viimeinen julkaistu osa tällä fontilla, seuraavaan osaan laitan jonkun toisen, mikä miellyttää mun silmää enemmän (tän laitoin siks ku joku valitti edellisen fontin olleen liian koukeroinen,sitähän tämä fontti ei ollut), eli jotain kivaa ja hitunen koukeroisempaa :D Täytyy katsoa kuinka nopeesti ehtii osia tekemään, viime aikoina tuo peli on jumitellut urakalla ja pelihetket ovat olleet 5 minuutin pituisia..Sain tosin tarintallennuksen taas toimimaan, kun tallensin sen uudestaan nimellä, niin kolmannella yrittämällä alkoi toimia.. :) Mäkin tykkäsin tosta viimeisestä kuvasta, just siks sen viimeiseksi laitoinkin, kun siinä oli tollanen haikea tunnelma.. :D
PoistaIhana osa! Joonatanin ja Marjukan häät oli ihanat ja hyvin toteutetut. Juoni on kiva olla osissa, tälläiset osat mitä kirjoitat tällä hetkellä on just hyviä! Extraosia vois ilmestyä pari kuukaudessa (tai jos ehdit kirjottaa useammin). Osan lempikuva oli tuo eka sormustenvaihtokuva. Siinä oli jotenkin ihana tunnelma. Toivottavasti Alina ehtii kertoa sähköpostiviestistä Aadalle vielä. Meidän legacyyn uusi osa piakkoin. (Jos tää kone nyt vaan toimis!)
VastaaPoistaKiitokset ihanasta kommentistasi! :D Oli muuten mun ensimmäiset järjestetyt häät, jotka järjestin simeille, sillä yleensä oon järjestänyt ne hyvin intiimit häät, ku en oo jaksanu nähdä vaivaa..Nyt jaksoin ja oli tosi kivaa pelata nuo häät pelissä ja kuvata.. Todennäköisesti kerran kuussa saattaa olla mun aikataululla hyvä ilmestymistahti extraosille, kun nyt tarinan osia tulee 2-3 kuukaudessa..Alkuun ajattelin etten kehittäisi extroihin suuria juonenkäänteitä vaan rennosti pelaisin eteenpäin niiden kanssa..Tulevaisuudessa mulla on suunnitelmia Vanamoiden kaukaisimpien sukulaisten suhteen itse tarinankin varalle ;) Noissa hääkuvissa oli ihana tunnelma osittain täydenkuun vuoksi, se antoi kuville kivan tunnelmallisen hehkun, joten en lähtenyt muokkaamaan kuvia tähän osaan..Nähtäväksi jää ehtiikö Alina kertoa Aadalle sähköpostista ;)
PoistaVoi että, miten ihanaa oli taas päästä lukemaan Vanamoja! :--) Joonatanin ja Marjukan häät olivat hirmu suloiset ja hyvin toteutetut, nää kaks sopivat ihan täydellisesti toisilleen!
VastaaPoistaAadakin oli tosi nätti juhlamekossaan, ja samoin tietysti nuoremmatkin tytöt. Toivottavasti Aadankin rakkaudenetsintä edistyisi pian, ehkä saatais sitten nähdä jo jossain vaiheessa uutta sukupolveakin... :p
Saa nähdä, miten Alina saa KillSupersin tilanteen kerrottua Aadalle ja miten tyttö siihen suhtautuu. :s Ja tietysti kiinnostaa myös, aikooko KillSupersin väki nyt sitten ryhtyä johonkin toimenpiteisiin..!
Mä tykkäsin jostain syystä todella paljon tosta viimeisestä kuvasta, olit onnistunut nappaamaan siihen just oikeanlaisen tunnelman.
Extraosat vois olla kivoja kuvapainotteisina ja, no, teet siinä kerran kuukaudessa tai kahdessa, miten nyt ehdit. Ei niille varmaan mitään tarkkaa aikataulutusta tarvi tehdä, silloin kun jaksat ja tykkäät niin on hyvä. :)
-banssu
Kiitokset mahtavasta kommentista! :D Kuten tuossa yllä jo totesin, Joonatanin ja Marjukan häät olivat ensimmäiset häät, jotka järjestämällä järjestin peliin..Niitä oli kyl tosi kiva järjestää ja ihanaa oli pelata se kohtaus läpi(täysikuu osui häihin ihan sattumalta, joka loi kuviin ihanan tunnelman)..Ja kieltämättä pari sopii hyvin toisilleen..Marjukka tossa osan lopussa oli hiukan huolissaan rahoista, sillä hän on lähtöisin köyhemmistä oloista, mihin Joonatan on tottunut..Mä tuskin maltan odottaa siihen asti, että saan pelin siihen vaiheeseen, että Aada alkaa odottaa lasta saatikka, että tulee synnytyksen aika(jotenkin on jännä töllätä ruutua ja odottaa, kumpi sieltä tulee ja miltä lapset näyttää taaperoina) :D Nähtäväksi jää ehtiikö Alina kertomaan Aadalle sähköpostista ja ryhtyykö KillSupers järeämpiin toimiin ;) Tuon viimeisen kuvan halusinkin laittaa viimeiseksi juurikin tuon tunnelman takia, jonka se jättäisi lukijalle osan luettua.. Ihanaa, kun sanoit, ettei mun tarvi aikatauluttaa noita extroja(mulla on paha tapa aikatauluttaa juttuja ja noudattaakin niitä vielä kaiken huipuksi) :D Ajattelin pelata noilla hahmoilla sivussa ja panostaa extraosiin silloin, kun haluan pientä taukoa itse tarinasta tai siinä tapauksessa jos peli itsessään haluaa paussia tarinasta, kun se tykkää harrastaa tuota jumittumista varsinkin taas viimeaikoina, mutta sain tarinatallennuksen kuitenkin toimimaan, nyt tarttis vähän viittiä taas pelata sillä :D
Poista*Haluatteko osien olevan kuvapainotteisia vai pitääkö niissäkin olla jotain juonta?
VastaaPoista- Tasapuolisesti kaikkea :D:D:D Eli kuvapainotteista ja juontakin. Sopivassa määrin.
*Kuinka usein/ nopeasti näitä extraosia haluatte? (esim. kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa)
- Mahd. usein tottakai, mutta mun mielestä tää on semmonen asia, mikä on ihan sun oman päätösvallan alla. Julkaiset niin usein kuin pystyt ja jaksat. :)
* Mikä oli osan lempikuva?
- Oli tosi vaikeeta lähtee valitsemaan lempikuvaa, mutta kuvia aikani selattua päädyin tähän: http://2.bp.blogspot.com/-WIVtdtW0mz4/UTrrpavwSiI/AAAAAAAACYU/3UwitH0bpk8/s640/Screenshot-89.jpg
Ihana kuvakulma ja herkkä tunnelma.
Osa itsessään oli hyvä. :--))
Kiitokset kivasta kommentista! :D Kiva, että tykkäsit osasta.. :) Tykkäsin tuosta kuvasta myös, minkä mainitsit, itselleni ei mitään tiettyä suosikki kuvaa tässä osassa ollut, mutta vaikeaa oli valita ne parhaat päältä ja tarinaan soveltuvimmat..Mun täytyy miettiä mitä noiden extrojen suhteen teen, sillä oon nyt taas saanut innostuksen pelata tarinatallennuksella ja huomaan, kuinka sormet oikein syyhyää päästä pelaamaan..Mutta jossain vaiheessa aloittelen tuolla extratallennuksellakin :D
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSun blogi on ihana älä muuta mitään! Lempi kuva oli viimeinen ja extroja vois tulla kerran kuussa.
VastaaPoistaPs. käviskö linkin vaihto?
www.LC-Swan-Legacy.blogspot.fi
Kiitokset ihanasta kommentista! :D Kiva, kun tykkäät legacysta :) Ja linkin vaihto käy oikein mielellään :D
PoistaIhanat häät nuorella parilla. Ihailin tuota Marjukan pukua joka oli todella kaunis. Hyvin kerroit miten kukakin valmistautui suureen iltaan. Mukava kun tyttöjenkin deitit saapuivat paikalle, toivottavasti Aadakin löytää hyvän puolison joka ei säikähdä hänen noituuttaan.
VastaaPoistaHieman hirvitti tuo zombie joka oli kuokkavieraana, itse nimittäin oikeasti pelkään kaikkea zombie-elokuvia ym. En pysty millään niitä katsomaan, mutta onneksi tuo ei ollut niin pahan näköinen.
Osa oli kaikin puolin ihana.
Mulle on ihan sama millaisia ekstroja haluat vaan tehdä. Toisaalta tämä tarina on itsessään niin juonikas että ekstrat voisivat olla vähän kevyempää luettavaa, eli kuvia vois olla ehkä enemmän. Mutta ihan miten itse tykkäät tehdä.
Ekstroja vois olla vaikka kerran kuussa niin tätä tarinaa tulisi kuitenkin suhteessa enemmän. Lempparikuva taisi olla tuo jossa Marjukka ja Joonatan suutelevat vihkikaaren alla. Niin suloinen pari.
Kiitokset mahtavasta kommentista! :D Tällaset kommentit on just ihania, missä kommentoidaan tarinan tapahtumia.. Marjukan puku taitaa olla storen tuotteita, mutta on se tosi kaunis.. Mäkään en oikeasti välitä zombeista tai mistään niihin liittyvistä elokuvista, mutta tässä simssissä nuo zombit on toteutettu tosi kesysti..Tosin siinä kohtaa, kun jonkun simin kohtaa pöllähtää toiminto zombihyökkäys pelästyn ja poistan sen joka kerta, koska en halua simieni joutuvan zombihyökkäyksen kohteeksi, koska en halua omien simien muuttuvan zombeiksi.. Ajattelin noiden extrojen suhteen juurikin niin, että niitä ilmestyy tarinaan nähden suhteessa vähemmän, koska tarinan edistyminen on kuitenkin pääsijalla(kohta piakkoin tarttis kuitenkin varmaan niilläkin aloittaa pelaamaan, sillä en halua että Aada on tarinassa vanhus, kun Joonatan olisi extroissa nuori aikuinen, eli roolit ei saa kääntyä päälaelleen)..Itsekin tykkäsin tuosta vihkikaaripussailu kuvasta, se on aika herkkä kuva :D
PoistaIhana osa, juuri sopivasti romantiikkaa. Mielestäni ekstrat voisivat kyllä olla enemmän kuva painotteisia, koska tarina on jo itsessään tosi toiminta täytteinen. Ekstrojen aika välin saat päättää itse ja lempi kuvani oli se kun Marjukka ja Joonatan halasivat ennen kuin menivät taksiin.
VastaaPoistaKiitokset ihanasta kommentista! :D Musta on kiva kuvata noita romantiikka-osuuksia, mutta vaatii tietyn tunnelman kirjoittaa niitä..Mä olen noissa extraan liittyvistä jutuista samoilla linjoilla, että olis kuvapainotteisia eikä niin juonellisia, sillä haluun niiden kuvaamisen olevan rentoa enkä halua joutua lavastelemaan asioita niin paljon kuin mitä tässä tarinassa täytyy tehdä :)
PoistaAlottelin tässä lueskelemaan noita osia ja hyvältä vaikuttaa! : > Yleensä vierastan vähän minä-kertojaa LC-tarinoissa, mutta kyllähän tuohon tottuu kun hetken aikaa lukee, ja se sopii tähän :) Tulen heittämään jotain vähän laadukkaampaa kommenttia kunhan koeviikko on ohi ja ehin syventyä lukemaan tätä pidemmälle :D
VastaaPoistaKiitokset ihanasta kommentista! :) Tuo minä-kertoja on minulle luonnollisempi tapa kirjoittaa..Mietin ensin sitä hän tai kaikkitietävää kertojaa, mutta päädyin minä-kertojaan ja olen sen pitänyt..Ihanaa saada taas uusi lukija :D Ja lue vain rauhassa pidemmälle ja kommentoi myöhemmin lisää :)
PoistaAivan Ihana osa! Tykkään lukea Lc-tarinoita mutta jotenkin olen jäänyt tähän Lc Vanamoon koukkuun :3
VastaaPoistaOon lukenut kaikki edelliset, ja luenpas nyt ne muutkin osat! Lempikuvani oli se viimeinen, ihana tunnelma! :D
Toivottavasti saat uusia osia tänne lisää ;D