Vanamoiden tuulia 01

Tässä lukijoiden toiveesta on ensimmäinen extra Vanamoihin! :) Tätä oli tosi kiva tehdä. Kertokaa loppuun paljon mielipiteitänne, millaisia extrojen tulisi olla. Nyt tein extran, joka kertoo Annikan, Annan ja Marjukan (selviää varmaan teille lukiessa,miksi ei Joonatanin näkökulmasta) näkökulmista tarinaa eteenpäin siitä, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun he lähtivät kotoaan Twinbrookista. Lukuiloa kaikille! :)

Annika kertoo:

Bridgeport, tuo näyttelijöiden luvattu kaupunki. Sinne päädyin myös minä tavoitteenani saavuttaa unelmani tähtinäyttelijänä. Asuintaloni kohoaa kohti pilviä meren rannalla.

Olin ihan väsynyt, kun saavuin uuden asuntoni pihalle. Twinbrookissa olin asunut koko ikäni omakotitalossa, joten asuminen kerrostalossa olisi piristävää vaihtelua elämääni.

Tässä näette asuntoni ylhäältäpäin. Se on aika pieni, mutta toimiva. Tulisin pärjäämään asunnossani hyvin näin sinkkuna ja kumppaninkin kanssa. Lasten astuttua joskus toivottavasti kuvioihin olisi pakko hankkia isompi asunto.

Istahdin mukavaan nojatuoliin lukemaan kirjaa, kun olin hissillä päässyt ihan omaan asuntooni. Olin todellakin ottamassa ensimmäisiä itsenäistymisen askelia. Asunto miellytti minua suuresti ja minusta tuntui, että tulisin viihtymään tässä kaupungissa paremmin kuin hyvin.

Sain yllättyä olan takaa, kun asuntooni tupsahti tuntematon mies. Hän esittäytyi naapurikseni ja toivotti minut tervetulleeksi. 

Päätin heti tutustua naapurin kanssa ja kysyin kaupungista lisätietoja paikoista, jotka kannattaa käydä katsastamassa. Välillämme synkkasi niin hyvin, että halasimme hyvästiksi ja samalla toivoin, että tapaisimme vielä uudestaan.

Olin ennen muuttoa harjoitellut jo vähän kokkaamista, mutta nyt jouduin omassa keittiössäni vastaamaan yksin kokkauksista. Siksi teinkin ensimmäiseksi salaattia, sillä tiesin sen onnistuvan täydellisesti. Ruoan epäonnistuessa voisin aina mennä johonkin ravintolaan syömään.

Salaatti maistui todella hyvältä. Mielessäni kuitenkin pyöri yksi tärkeä asia, joka minun tulisi tehdä ennen nukkumaan menoa.

Menin rohkeasti ruutukammostani huolimatta tietokoneen ääreen ja aloin etsimään työpaikkoja. Mielessäni pyöri tietty ala ja toivoin, että siellä olisi yksi paikka vapaana. Olin hypähtää tuolilta onnesta, sillä sain kuin sainkin paikan näyttelijäalalta.

Onnellisena menin nukkumaan raskaan päivän päätteeksi. Huomenna menisinkin vähän tutustumaan kaupunkiin ja käyn katsastamassa tämän kaupungin kuntosalin.

Syötyäni aamupalan päätin lähteä tutkimaan uutta kotikaupunkiani. Odotin taksia, jonka piti olla jo matkalla luokseni.

Taksi vei minut kuntosalille. Tämä sali oli todella hieno. Saatuani työpaikan elokuva-alalta minulle iski hirveät ulkonäköpaineet. Halusin saada vartaloni timmimmäksi. Käsi- ja selkälihaslaitteella ajattelin, että kauneuden takia joutuu todellakin kärsimään.

Kamppailin itseni kanssa, kun treenasin jalkoja ja erityisesti reisiä. Samalla annoin katseeni vaeltaa ympäri salia, jos tutkaani sattuisi osumaan joku komea bridgeportilainen.

Lopulta treenasin vielä käsi- ja rintalihaksia. Toivoin todellakin, että säännöllinen kuntoilu tuottaisi pian jo näkyviä tuloksia. Lopetettuani kuntoilun kävin suihkussa ja suuntasin takaisin kohti asuntoani.

Hankin asuntooni maalaustelineen, sillä en välitä telkkareista viihdyttämässä itseäni. Pystyin maalatessa kehittämään luovuuttani, jota tarvitsisin myös työssäni. Mennessäni nukkumaan minua jännitti jo huominen, sillä silloin olisi ensimmäinen työpäiväni.

Olin todella jännittynyt, kun kimppakyyti saapui hakemaan minua töihin. Ensimmäinen työpäiväni meni kuin unessa, sillä minulla oli tehtävissäni hirveästi sisäistettävää. Tiesin kuitenkin, että tällä alalla haluan tehdä töitä aina eläkeikään asti.

Päätin juhlia ensimmäistä työpäivääni menemällä drinkkibaariin töiden jälkeen. Baarimikko teki minulle pyynnöstäni trendikkään drinkin, joka oli juuri tullut myyntiin.

Drinkki maistui todella hyvältä, mutta olin kuitenkin aika pettynyt. Syynä ei ollut drinkki vaan paikan tyhjyys. Kaikkialla, missä olin käynyt, en ollut vielä tavannut paikkakuntalaisia miehiä. Niinpä drinkin saatuani loppuun päätin mennä kotiin nukkumaan ja seuraavana päivänä suuntaisin kaupungin kesäriehaan, sillä siellä luulisi jo miehiäkin olevan paikalla.

Seuraavana päivänä riehaan päästyäni törmäsin heti paikkakuntalaiseen mieheen. Hän oli minusta aika söpön näköinen. Hetken juteltuamme sain selville hänen nimensä olevan Barry Tenderlove. Kemiamme synkkasivat tosi hyvin yhteen.

Menimme yhdessä tutkimaan rieha-aluetta ja Barry kertoi minulle Bridgeportin kaikista hyvistä puolista. Tykkäsin koko ajan vain enemmän tästä kaupungista mitä enemmän sain siitä uutta tietoa.

Päädyimme ottamaan toisistamme mittaa hodarinsyöntikilpailussa. Lyhyessä ajassa olin huomannut meidän molempien olevan kilpailuhenkisiä ja näyttämisen tahto oli kummallakin hyvin voimakas. Onneksi en ollut syönyt kotona paljoa, sillä hodarit täyttivät vatsani yllättävän nopeasti. Kilpailun voitti Barry ja minua se jäi vähän kalvamaan.

Haastoin Barryn vuorostani triviakilpailuun. Barryn tiedot eivät olleet läheskään samalla tasolla mitä minun, joten sen hän hävisi minulle. Barryä ilmiselvästi häviö harmitti, mutta sovimme, että näkisimme taas lähipäivinä.

Istuin vielä hetkeksi keinuun. Minulla oli sellainen tunne, että tulisin viihtymään tässä kaupungissa ja innolla odotin, mitä kaikkea sillä olisi minulle tarjota. Unelmani toivon saavuttavani täällä Bridgeportissa.

Anna kertoo:

Appaloosa Plainsin maisemat salpasivat hengitykseni, kun saavuin kaupunkiin. Taksin ajaessa läpi keskustan saatoin kuvitella tämän kaupungin olevan mitä sopivin hevosten hoitoon ja kilpailemiseen.

Lähestyimme taksilla omaa tonttiani. Rakentajat olivat luvanneet minulle valkoisen unelmatalon, jossa kelpaisi elää (koittakaa etsiä Annan talo tästä kuvasta :D ).

Noustessani taksista en voinut olla uskomatta silmiäni. Talo oli todellakin unelmatalo. En ollut uskonut, että säästörahoillani olisi voinut saada tällaisen talon.

Tässä taloni ylhäältä päin. Taloni sisällä on käytetty paljon ruskeaa sisustuksessa, joka luo maalaiselämän tuntua. Olin todellakin tyytyväinen talooni kaikin puolin.

Huomasin taloni sivulla mielenkiintoisen rakennelman. Luulin sitä koirankopiksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, sillä kävellessäni lähemmäs kyhäelmää kuulin tyytyväistä kotkotusta.

Olin riemuissani. Minulla oli ihan oma kanakoppi. Menin ruokkimaan kanat, sillä en tiennyt, kuinka kauan ne olivat olleet ilman ruokaa. Jos huolehtisin kanoista hyvin, ne todennäköisesti myös munisivat paljon munia, eikä minun tarvitsisi hankkia niitä kaupasta.

Vaikka olinkin tullut taksilla pitkän matkan tähän kaupunkiin, päätin lähteä tutkimaan paikkoja. Minulla oli mielessäni monta asiaa, jotka tämän päivän aikana aioin hoitaa ensitilassa. Luudalla lentäessä mietin mahtaisiko tässä kaupungissa olla paljon kummajaisia ja miten ihmiset täällä niihin suhtautuisivat. Perhettämme piinannut KillSupers-järjestö oli saanut minut siihen tulokseen, etten tulisi lentelyä kummemmin osoittamaan, että olen jotenkin erilainen ja pyrkisin elämään mahdollisimman tavallisesti.

Menin ensimmäiseksi kaupungilla kirjakauppaan, sillä tarvitsin pikaisesti muutaman ratsastusoppaan ja eläintenhoitokirjan. Niitä tulisin ahkerasti opiskelemaan lähipäivinä.

Kirjakaupasta suuntasin kuntosalille. Haaveissani oleva jockeyn ura vaati, että kunto pitäisi olla hyvä ratsastustaidon lisäksi. Niinpä urheilin juoksumatolla samalla vilkuillen ympärilleni. Salille tuli muuan komea nuorimies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, mutta hän osoittautui minulle vielä liian nuoreksi. Toivoisin, että tuleva mieheni rakastaisi puuhastelua hevosten parissa niin kuin minäkin, vaikka en vielä ollut päässyt lähelle hevosia. Ne vain jotenkin tuntuvat kutsuvan minua puoleensa.

Salilta lähdettyä päätin käydä sen läheisyydessä sijaitsevassa saluunassa. Petyin, kun paikalla ei ollut silmänruokaa, sillä haluaisin jossain vaiheessa elämääni perustaa tässä kaupungissa perheen. Tarjoilija antoi minulle vinkiksi juomaa tehdessään, että kannattaisi luoda nettideittiprofiili, sillä tämän kylän miehet olivat hyvin ujoja. Juotuani juoman päätin käydä katsomassa vielä paikalliset hevostallit. 

Juoksin suoraan talleille ja olin haltioissani. Tuntui kuin olisin kotona. Päätin, että yrittäisin tutustua täällä paikallisiin hevosammattilaisiin ja kysyisin vinkkejä tulevaa uraani ajatellen.

Aitauksessa näin satuloidun hevosen hyppivän esteitä. Haaveilin jo, miltä tuntuisi istua noin ihanan eläimen selässä ja sulautua vauhtiin mukaan.

Sisällä tallissa törmäsin pariskuntaan, jonka intohimona olivat myös hevoset. Kättelimme ja he neuvoivat minua olemaan yhteydessä paikalliseen eläinten adoptiopalveluyhdistykseen, sillä sitä kautta saisin itselleni helpommin hankittua hevosen edullisesti.

Talleilta tulin kotiin ja aloin laittamaan ruoaksi juustopastaa. Tein sitä saman tien reilusti, sillä minulla oli sellainen tunne, että olisin seuraavina päivinä erittäin kiireinen. Tämä kaupunki oli täyttänyt kaikki odotukseni ja ylittänytkin reippaasti. Toivoin vielä löytäväni täältä elämääni rakkauden, jolloin kaikki olisi lähestulkoon täydellistä.

Ennen nukkumaan menoa menin vielä läppärilläni nettiin kahden asian vuoksi. Ensimmäiseksi tein nettideittiprofiilin ja toivoin, että se auttaisi minua löytämään rakkauden. Toiseksi kävin katsomassa paikallisen eläinadoptiopalvelun sivuja ja sormet vapisten katselin kodittomia hevosia. Eteeni välähti mitä ihanin hevonen ja muutaman hiiren klikkauksen jälkeen olin sen tuleva omistaja. Sähköpostiini sain vielä varmistuksen, että hevonen saapuisi paikalle käytyään ensin eläinlääkärin vastaanotolla rutiinitarkistuksessa.

Nukkumaan mentäessä ajatukseni olivat vahvasti jo huomisessa, sillä huomenna saisin ensimmäisen oman hevosen. Olin todella onnellinen ja unessani ratsastin kilpalaukkakilpailussa ja sijoituin toiseksi.

Herättyäni olin malttamaton ja yritin kuluttaa aikaa muun muassa pelailemalla videopelejä. Aika tuntui matelevan.

Kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet. Menin sängylleni lukemaan ratsastuskirjaa ja yritin siitä napata mieleeni toimivia niksejä.

Odottavan aika on pitkä, joka lopulta palkitaan. Niin kävi myös minulle. Vihdoinkin adoptiopalvelun väki saapui tuomaan luokseni ensimmäistä omaa hevostani.

Adoptiopalvelun edustaja kertoi hevosen nimen olevan Kukka ja käski minun pitää siitä hyvää huolta tai se jouduttaisiin hakemaan pois. Katselimme rauhassa Kukan kanssa toisiamme.

Katsoessani Kukkaa silmiin tunsin hevosta kohtaan vahvaa yhteisymmärrystä ja polttelevaa tunnetta. En valehtelisi, jos sanoisin, että se oli samankaltaista kuin rakastuminen ensisilmäyksellä.

Annoin Kukalle herkkuja ja silitin sen valkeaa harjaa. Tuttavuutta tehtyämme uskalsin lopulta taluttaa sitä vähän matkaa.

En malttanut odottaa huomiseen, että nousisin Kukan selkään. Satuloin hevosen ja laitoin jalkani jalustalle. Nouseminen satulaan Kukan selkään oli suuren työn takana.

Olo oli kuitenkin mahtava, kun pääsin istumaan satulaan. Kukan selässä olo tuntui niin luonnolliselta ja oikealta. Tämä oli sitä, mitä halusin tehdä koko elämäni ajan aina viimeisiin eläkepäiviin asti.

Marjukka kertoo:

Päätimme pysyä Twinbrookissa. Seisoimme kotimme pihalla samalla taloamme tuijottaen. Olimme hämmentyneitä, sillä talo vaikutti pieneltä. Innoissamme olimme kuitenkin siitä, että pääsisimme aloittamaan oman elämän yhdessä.

Tässä asuntomme on ylhäältä päin. Asunto on hyvin varusteltu, mutta minun makuuni todella vaatimaton. 

Ryhdyin tekemään illallista meille kahdelle pienessä keittiössämme. Olin harmissani, sillä edes ruokapöytä ei mahtunut keittiöön vaan meidän piti syödä olohuoneen puolella.

Söimme Joonatanin kanssa hyvällä ruokahalulla ja keskustelimme samalla.

”En halua vaikuttaa vaativalta, mutta jotenkin tuntuu, että tämä asunto käy meille hyvin nopeasti pieneksi. Tämän talon pohjaratkaisu ei tunnu toimivalta” sanoin Joonatanille.

”Huomasin saman asian. Makuuhuoneemme on myös sen verran pieni, ettei sinne saa sijoitettua lasten sänkyä, jos sellainen tarve tulee jossain vaiheessa. Selkeä fakta on se, että jos meille on jossain vaiheessa lapsi tulossa, niin meidän täytyy muuttaa isompaan asuntoon” totesi Joonatan.

”Olen samaa mieltä. Ajatellaan, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu” sanoin ja samalla sain syötyä ruokani loppuun.

”Ajatellaan vaan. Nyt meidän on hyvä panostaa työuriimme. Miltä tuntuu, kun aloitat huomenna työt?” kysyi Joonatan minulta.

”Vähän jännittää, mutta hyvillä mielin aloitan työt” kerroin Joonatanille.

Ruokailtuamme olin jo niin väsynyt, että menin edeltä nukkumaan.

Joonatan meni vessaan tiskaamaan astioitamme, kun hana päätti mennä rikki. 

”Tästä talosta on päästävä äkkiä muuttamaan parempaan. Täällä kaikki hajoo käsiin” puhisi Joonatan ja hän tuli viereeni nukkumaan.

Ensimmäinen yö uudessa kodissamme sujui rauhallisesti. Nukuimme sikeästi ja olimme vuorotellen toistemme kainaloissa.

Ehdin juuri ja juuri syömään aamupalan, kun kimppakyyti tuli pihaamme. Portaillemme oli varhain aamulla ilmestynyt yliopiston mainosämpäri, joka sisälsi kaikenlaista tavaraa. Uskoin kuitenkin, että kumpikaan meistä ei lähtisi yliopistoon, kun urat meillä molemmilla oli alkutekijöissä. Aloitan työt journalismin uralla ja minulle asiasta tulee mieleen Joonatanin äiti Alina, joka aikoinaan oli myös samalla uralla.

Matkalla kohti lehtitaloa minua jännitti, millaisia työkavereita ja tehtäviä tulisin saamaan. Tykkään kuitenkin paljon kirjoittamisesta ja viihdyn simien parissa, joten minusta tuntui, että tulisin viihtymään valitsemassani ammatissa.

Pääsin lehtitalon pihaan, kun sain tietää olevani raskaana. Villi hääyömme oli sittenkin tuottanut tulosta. Onnellisena riensin kotiin taksilla ja mietin, miten asiasta kertoisin miehelleni, joka olisi tulevan lapsemme isä.

Joonatan oli syventynyt oppaaseen, jossa neuvottiin korjaamaan kodin erilaisia ongelmia, kun tulin yllättäin aikaisin töistä kotiin. Lopulta kröhäisin kuuluvasti, joka kiinnitti Joonatanin huomion.

”Kulta, miksi sä tulit jo nyt kotiin? Ethän sä ollut melkein tuntiakaan poissa” kysyi Joonatan yllättyneenä.

”Minulle sattui jotain yllättävää työpaikan pihaan päästyäni” sanoin arvoituksellisesti.

”Eihän se ollut mitään vakavaa?” kysyi Joonatan hieman pelästyneen näköisenä.

”En mä ole sairas tai mitään. Sain varmistuksen siitä, että hääyönämme saimme aikaiseksi elämän ihmeen. Olen raskaana” kerroin onnellisena.

”Tuo on ihan loistava uutinen. Meille on tulossa vauva” sanoi Joonatan ja nappasi minut halaukseen.

Tiesin, että Joonatanista tulisi mitä parhain isä lapselle, mikäli kaikki menee niin kuin pitääkin.

”Saanko mä kokeilla potkiiko se jo?” kysyi Joonatan innoissaan.

”Tietysti. Raskaus on kyllä vasta sen verran alussa, että vesselin potkut eivät vielä tunnu niin voimakkailta” selitin sen, mitä olin raskauskirjoista lukenut.

”Meidän täytyy juhlia tätä jotenkin. Mentäisiinkö rannalla uimaan ja piknikille?” ehdotti Joonatan.

”Mennään vaan” vastasin ja menin etsimään bikineitäni makuuhuoneen lipaston laatikosta.

Rannalle päästyämme olin niin haltioissani raskaudesta, etten malttanut olla koskettelematta vatsaani. Joonatankin näki tilanteen ja hymyili.

”Mä oon niin onnellinen. Vauva kyllä on tosi iso muutos” sanoi Joonatan minulle silmät hymyillen.

”Onhan se iso muutos. Ja meidän täytyy alkaa pikaisesti etsimään meille isompaa asuntoa nyt, kun lapsikin on jo tulossa” totesin onnellisena ja halailimme toisiamme.

Joonatan lähti innoissaan veteen ja minä etenin asteittain eteenpäin, sillä vesi tuntui ihoani vasten iljettävän kylmältä. Nautin kuitenkin uimisesta, joten pakkohan minunkin oli veteen uskallettava mennä.

Uidessamme aurinko alkoi mennä pilveen. Innostuimme leikkimään myös vesisotaa toistemme päälle vettä roiskien.

Ilma harmaantui koko ajan ja menimme välillä piknik-korin ääreen istuskelemaan. Joonatan teki minulle yllättävän kysymyksen.

”Mitä mieltä olisit koiranpennusta? Se voisi tuoda vähän varmuutta siihen, millaista on pitää huolta jostain avuttomasta” kysyi Joonatan minulta.

”Olisihan koiranpentu kiva, mutta miten se meidän asuntoon mahtuu?” esitin vastakysymyksen.

”Eihän koirat paljoa tilaa vie ja sen peti mahtuisi olohuoneeseen. Olisihan pennusta sinulle nyt päivisin seuraa, kun olet äitiyslomalla ja mä olen aina halunnut koiran. Meillä kotona oli kissa, joten se olisi vähän vaihtelua” perusteli Joonatan ja mutusteli samalla hodariaan.

”No otetaan vaan koira, mutta mieluusti sitten rotukoira, sillä niiden sukutaustat ja luonne on helpommin pääteltävissä ja selvitettävissä. Tai ainakin sen pitäisi olla koiranpentu, sillä eläinten adoptiopalvelussa voi olla vapaana aikuisiakin koiria” sanoin päättäväisesti.

”Jos mä huomenna ennen töihin lähtöä katsoisin mitä on vapaana ja tekisin varauksen” ehdotti Joonatan.

”Sovittu. Tuntuuko musta vaan vai sainko käteeni juuri vesipisaran?” ihmettelin ääneen.

”Ei me olla sokerista. Heitellään vähän frisbeetä ja lähdetään sitten kotiin” päätti Joonatan.

Vesisade koveni, mutta emme antaneet sen häiritä. Frisbeen heittely oli aika kivaa myös minusta.

Yritin keskittyä ottamaan kiinni Joonatanin heiton. Pisarat vain suurenivat ja heittelystä tuli joka kerta aina vain haastavampaa.

Lopulta epäonnistuin ottamaan heiton kiinni. Heittely sai jäädä ja lähdimme kotiin.

Seuraavana aamuna Joonatan heräsi herätyskellon pirinään. Minulle kellosta huolimatta vielä uni maistui.

Joonatan kävi suihkussa ja laittoi valmiiksi työvaatteet päälle. Eläinten adoptiopalvelussa oli yksi pentu vapaana, joka oli sekarotuinen. Joonatan kiljui minulle makuuhuoneeseen asti, että pentu tuotaisiin iltapäivällä. Tuon asian saatuaan kuntoon Joonatan lähti töihin.

Iltapäivällä pentu saapui kotiimme. Ulkona satoi kovaa, mutta minun oli tehtävä tuttavuutta pennun kanssa, jotta uskaltaisin ottaa sen syliin ja kantaa sisälle kuivaan ja lämpimään.

Nostin Lilin syliin, joka oli pennun nimi. Samalla mietin, kuinka pärjäisin pennun kanssa ja kuinka iso siitä lopulta kasvaisi.

Elämämme oli muuttunut pienessä ajassa paljon. Minua jännitti, kuinka elämä kahden tulokkaan kanssa tulisi onnistumaan.

Näin tällä erää.. Haittaako, jos tulevaisuudessa extroissa on aikahyppyjä? Oliko extra sopiva vai liian pitkä? Seuraavissa extroissa tullaan näkeemään mm. löytävätkö siskokset elämäänsä rakkauden, kuinka Anna pärjää hevosten kanssa ja miten Joonatanin ja Marjukan elämä mullistuu vauvan tulon myötä :) Kommentteja otan ilolla vastaan :)