22. Syypää sun hymyyn

Osa 22 on nyt täällä! :) Haluan kiittää extraan tulleista kommenteista.. Jatkan extrojen tekemistä, mutta teen niitä rennommalla kädellä.. Tässä osassa Vanamot viettävät talvisia häitä.. Seuraavan osan kuvat on jo kuvattu kuten myös osan 24, mutta tekstit vielä uupuvat. Koitan saada taas pian aikaiseksi niiden osalta! Toivottavasti pidätte osasta, joten ei muuta kuin lukuiloa kaikille! :D

Twinbrookin talvi osoittautui yllätyksekseni hyvin lumiseksi. Häitä edeltävänä yönä satoi valkeita hiutaleita taivaan täydeltä jälleen kerran, sillä kierin sängyssä kyljeltä toiselle levottomasti ja kävelin välillä keittiöön katsomasta ikkunasta ulos. Kanervo puolestaan nukkui tämän yön levollisen näköisesti eikä herännyt minun liikkumiseen ollenkaan.

Aamulla lumisade oli loppunut ja taivas oli kirkas. Säätilaltaan tämä päivä olisi täydellinen talvihäille, mutta silti olin hermostunut.

Heräsin herätyskellon pirinään, joka soi Kanervon yöpöydällä. Oloni oli kyllä kaukana hyvin nukkuneesta, sillä tuntui, etten ollut nukkunut silmällistäkään yöllä.

Söimme aamupalan yhdessä hiljaisuuden vallitessa. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Olin tosi jännittynyt ja hermostunut. Lisäksi samalla oloni oli vieläkin vähän epäröivä lähes kaiken suhteen.

Aamupalan jälkeen Kanervo meni ensimmäiseksi suihkuun, sillä itse menisin vasta ennen kuin pukeutuisin häämekkooni. Kaivelin esille koruja ja meikkejä valmiiksi iltapäivää varten.

Ilmeisesti Kanervokin oli hermostunut, sillä hän innostui siivoamaan keittiötä, jossa tunnetusti löytyy aina siivottavaa. Itse en pystyisi keskittymään siivoamiseen, kun mietin kovasti, mitä sanoisin hänelle alttarilla.

Katselin hetken aikaa Kanervon touhuja ja menin sitten lopulta hänen luo.

”Huomenta rakas! Oletko jo keksinyt, mitä aiot sanoa minulle alttarilla?” kysyin Kanervolta.

”Huomenta kulta! Mä varmaan noudatan sitä perinteistä linjaa ja lisään hääkaavaan joitain pieniä omia juttuja” sanoi Kanervo minulle vähän arvoituksellisesti.

”Mä oon miettinyt koko aamun, mitä mä sanoisin. Mua jännittää ihan hirveesti” sanoin vähän ajan päästä samalla Kanervoa silmiin katsoen.

”Älä ota siitä mitään paineita. Mä luotan, että sä tiedät siinä hetkessä mitä sä sanot ja mulle riittää, että se tulee suoraan sun sydämestä” vastasi Kanervo hellästi.

Hetken huumassa suutelimme toisiamme ja aloin samalla Kanervoa tunnustellessa hahmottamaan, mitä halusin hänelle sanoa häävaloja vannotessa. Välillämme oli syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta edelleen, jota oli ollut alusta asti.

Lopulta irtaannuimme suudelmasta ja halailimme vielä hetken toisiamme.

”Mä alan tästä pikkuhiljaa lähteä kappelille ja otan pitopalvelun väen vastaan” sanoi Kanervo sitten.

”Niin ja ethän sä saa nähdä mua häämekossa ennen häitä. Se tuo tunnetusti huonoa onnea” sanoin hymyillen.

”Mä en noihin taikauskoisiin puheisiin usko, mutta odotan malttamattomasti jo sitä hetkeä, kun näen sun kävelevän luokseni kauniina ja sädehtivänä valkoisessa mekossasi” Kanervo intoili ja suuteli minua sitten vielä kerran ennen kuin lähti.

Seuraavan kerran, kun suutelisimme ja näkisimme, olisimme aviopari. Ajatus mielessäni aloin valmistumaan vähitellen häihin.

Kanervon lähdettyä hääpaikalle edeltä kävin suihkussa. Suihkun jälkeen sain hassun idean ja päätin käyttää taikataitojani. Yritin loitsun avulla päivittää suihkua vähän tehokkaammaksi.

Mutta huonoin seurauksin, sillä suihku menikin yrityksestäni rikki. Päätin, että yrittäisin joku kerta uudestaan loitsua, mutta nyt minun täytyisi keksiä selitys taas suihkun rikkoutumiselle. 

Menin koneelle ja katsoin sähköpostini. Olin saanut Annikalta ja Annalta onnitteluviestit, jossa he toivottivat onnea tulevalle aviovaimolle eli minulle. Lähetin heille kiitosviestit ja toivotin heille hyvää jatkoa ja pikaista yhteydenottoa. Tämän jälkeen lähdin laittautumaan juhlia varten.

Katselin itseäni peilistä ja tärisin jännityksestä ja pelosta. Epäröin olisinko loppuelämäni Kanervon kanssa aina kuolemaamme asti. Isä ja äiti olivat onnellisia loppuun asti kaikista koettelemuksista huolimatta, mutta meillä oli jo suhteen alussa erilainen alkuasetelma. Olisin oikeasti halunnut edetä Kanervon kanssa rauhallisesti, mutta kohtalo päätti toisin. Asettelin viimeisiä koristeita hiuksiini tarkalleen paikoilleen samalla, kun mietin tiukasti, olisiko minusta loppupeleissä Kanervon vaimoksi.

Polttareistani muistan vieläkin baarimikon sanomat sanat minulle siitä, kuinka rakkaudelle pitää antaa aikaa. Siitä sain voimaa ja epäröintini kaikkosi. Tuijotin hetken vielä peilikuvaani, sillä halusin muistaa tämän hetken ikuisesti, kun olin vielä nuori ja häikäisevän kaunis morsian.

Häidenviettopaikkamme oli pieni kappeli, jossa oli tilat myös juhlimiselle. Kappeli on nimeltään Cupidon kappeli, joka on mielestäni paikalle sopiva nimi. Saimme paikasta koristeltua hyvin romanttisen tilaisuuttamme varten.

Soitin Kanervolle ennen kuin saavuin kappelille, sillä en halunnut hänen näkevän minua ennen seremonian alkamista. Siinä suhteessa olin hyvin taikauskoinen ja pelkään, että suhteeseemme olisi tuhon oma, mikäli Kanervo näkisi minut häämekossani ennen aikojaan. Kanervo siirtyi odottelemaan minua hääkaaren alle. 

Sydämeni löi tuhatta ja sataa, kun katselin itseäni peilistä. Meikkini oli edelleen paikoillaan ja kaikki oli vieraita vailla valmista. Hermoilu ja jännityskin oli kuulemma ihan normaalia, sillä niin myös siskoni olivat kirjoittaneet onnitellessaan minua jo etukäteen.

Lopulta vieraita alkoi saapua paikalle. Ensimmäisten vieraiden joukossa saapuivat vanha koulukaverini Ritva ja Kanervon työkaveri ravintolasta. Hymyilin vieraille ja odotin kärsimättömänä loppujenkin saapumista paikalle.

Pikkuhiljaa vieraat löysivät itselleen sopivat paikat. Kanervon puolella taisi tehdä ihan tiukkaa, sillä hän taitaa meistä olla se sosiaalisempi. Minunkin puolellani olisi muuten ollut myös ruuhkaa, jos sukulaiseni olisivat päässeet paikalle.

Ritva kumppaneineen oli asettunut minun puolelleni istumaan. Kaikki odottivat jo, että vihkiminen alkaisi. Minä odotin, että saisin merkin tilaisuuden aloittamisesta. Lopulta se tuli ja Prinsessa Ruususen häämarssi alkoi soida kaiuttimista ja aloitin kävelyn kohti alttaria ja Kanervoa.

Prinsessa Ruususen häämarssi päättyi ja katselin Kanervoa silmiin sydän lujaa tykyttäen.

”Kanervo Haapasaari.. Tapasimme toisemme jo koulussa ja ihastuimme toisiimme koulun tanssiaisissa. Vuosien vieriessä emme kuitenkaan olleet alkuun rakastavaisia kunnes kohtalo päätti toisin. Olin juuri saanut itselleni unelmien ammatin ja päädyin sitä juhlimaan puistoon. Siellä näin sinut istuskelemassa penkillä ja ajattelin, että olit jotenkin tutun näköinen, kunnes uskaltauduin tulemaan viereesi. Se oli viimeistäänkin rakkautta, sillä kanssasi oli niin hyvä olla. Päätimme kuitenkin edetä hitaasti, mutta siihenkin tuli muutos, kun vietimme rakkautta pursuneen yön, josta minulla ei ollut jäänyt humalan vuoksi mitään muistikuvia. Olit kuitenkin ymmärtäväinen, etkä pelästynyt, kun kerroin olevani raskaana. Siitä lähtikin yhteiselomme liikkeelle ja se on ollut samalla värikästä, mutta myöskin onnellista. Nyt olemme tässä lähimpien ystävien edessä ja todistaessa uskollisuutta ja rakkautta toisillemme, sillä minulle on ajan myötä varmistunut, että olet minulle juuri Se Oikea” aloitin näin sanoen vihkimistilaisuuden.

”Aada Vanamo.. Voin sanoa sinulle rakastuneeni sinuun jo koulussa. Jostain syystä emme kuitenkaan kouluaikoina alkanut seurustelemaan, liekö se ollut kohtalon johdatusta. Olin onnessani, kun tapasimme silloin puistossa ja vietimme ihanan päivän yhdessä. Ravintola iltamme oli villi, mutta uskon sen myöskin olleen tarkoitettu niin tapahtuvaksi. Olin huolissani ja ikävöin, kun sinusta ei kuulunut melkein kuukauteen mitään villin iltamme jälkeen, mutta saadessani puhelun sinulta, olin taas onnellinen. Kertoessasi uutiset mietin hetken aikaa, mitä tuleman pitäisi, mutta tiesin heti, miten minun tulisi toimia enkä ole katunut sitä päivääkään. Tunteeni vain ovat vahvistuneet sinua kohtaan yhdessä viettämänämme aikana ja lopulta uskalsin kosia sinua. Teit minusta jo silloin maailman onnellisimman miehen. Nyt olemme tänään täällä vahvistamassa rakkauttamme entisestään ja lupautumalla toisillemme loppuelämän ajaksi” jatkoi Kanervo romanttisesti minun jälkeeni. 

Romanttisen johdannon jälkeen tuli aika vaihtaa sormuksia. Kanervo aloitti pujottamalla ensimmäiseksi sormuksen sormeeni.

”Aada Vanamo, tahdotko ottaa minut Kanervo Haapasaaren aviomieheksesi ja rakastaa minua niin myötä- kuin vastamäissäkin aina kuolemaan saakka? Tahdon olla myös syypää sun hymyyn niin iloissa kuin suruissa ja kaikkina muinakin hetkinä” kysyi Kanervo minulta todistajien läsnä ollessa.

Katselin, kuinka Kanervo pujotti sormusta nimettömääni. Minulle tuli jotenkin lopullinen olo tästä hetkestä.

”Tahdon” vastasin lopulta ääni jännityksestä väristen.

Kanervo katsoi minua hymyillen silmiin ja aloitin pujottamaan sormusta vuorostani hänen nimettömäänsä.

”Tahdotko sinä Kanervo Haapasaari ottaa minut aviopuolisoksesi ja rakastaa minua aina kuolemaamme asti? Lisäksi osoittaisit uskollisuutta ja luottamusta liitossamme niin vasta- kuin myötämäissäkin” kysyin vuorostani Kanervolta.

”Ehdottomasti tahdon” sanoi Kanervo ja katsoi minua hymyillen silmiin.

”Nyt olemme virallisesti Herra ja Rouva Vanamo, sillä otan sinun sukunimesi. Avioliittomme on tästä hetkestä lähtien voimassa” jatkoi Kanervo virallisena.

Avioliittomme sinetiksi suutelimme toisiamme hääkaaren alla. Suudellessamme hääväki nousi seisomaan ja hurrasivat onnellemme.

Vihkimisen jälkeen tuli hääkakun leikkuun vuoro. Yhdessä leikkasimme kakkua, mutta lopulta se olin minä, joka ehti polkaisemaan ensin. Minulla olisi siis tuo maaginen valta avioliitossamme.

Vieraat taputtivat ja leikkasimme myös Kanervolle palan kakkua. Sitten vieraat muodostivat jonon taaksemme kakun palan saadakseen. Kakkua oli kyllä reippaasti ja sitä tulisi riittämään kaikille, sillä olimme arvioineet hieman yli tarjottavan ruuan määrän vieraisiin nähden.

Kakku maistui todella hyvältä ja raikkaalta. Sen välissä oli vaniljakreemiä ja tuoreita marjoja, joiden yhdistelmää melkeinpä rakastan.

Kakun syönnin jälkeen oli vuorossa häävalssi. Emme olleet harjoitelleet sitä yhtään etukäteen, joten jännittyneenä aloitimme tanssin.

Tanssi sujui yllätykseksemme todella hyvin, vaikka minä olin lopulta se, joka vei. Kanervo päätti pyörähtääkin musiikin tahdissa, vaikka pyörähtelyt yleensä on naisten juttu. Tunnelma häissämme oli rentoa ja vieraatkin näyttivät viihtyvän ja joka puolelta kuului iloinen puheen sorina.

Olimme toistemme lumoissa, kun tanssimme. Olin oikeasti todella onnellinen ja kaikki epäröintini alkoi tuntua ihan turhalta. Tunnelmaa loivat vielä herkäksi saippuakuplat, jotka täyttivät nopeasti koko tilan.

Viihdyimme tanssilattialla alkujännityksen jälkeen paremmin kuin hyvin. Emme kauheasti jutelleet muiden vieraiden kanssa, mutta toisaalta nämä olivat meidän juhlat.

Olimme niin onnellisia ja keskittyneitä toisiimme, ettemme huomanneet sitä, kuinka vieraita alkoi pikkuhiljaa lähteä juhlista pois. Sen sijaan innostuimme jakamaan kymmeniä suudelmia toisillemme hitaan musiikin pauhatessa taustalla.

”Nää on ollut tosi ihanat häät. Täydelliset kerrassaan. Olen niin onnellinen, kun sain sinut aviomiehekseni loppuelämäkseni” sanoin Kanervolle suudelmien lomasta.

”Nää on ollu ihan meidän näköiset juhlat. Mäkin olen tosi onnellinen, kun sain sinut ihan omaksi vaimokseni” vastasi puolestaan Kanervo.

”Mitä, jos mekin lähtisimme täältä kotiin viettämään hääyötä?” kuiskasi Kanervo korvaani hetken päästä.

Minun ei tarvinnut tuohon ehdotukseen sanoa mitään vaan soitin limusiinin hakemaan meitä juhlapaikalta pois.

Pienen odottelun jälkeen automme saapui ja matkasimme sen kyydissä kohti kotia. Olimme kuin villit teinit, kun suutelimme ja olimme toistemme kimpussa limusiinin takapenkillä koko matkan ajan.

Kotiin päästyämme suuntasimme suoraan makuuhuoneeseemme. Vietimme hääyön sille perinteisellä tavalla toisistamme nauttien ja hauskaa pitäen

Havahduin unesta taas herätyskellon soittoon. Kello ei ollut varmaan kuuttakaan vielä, mutta tänään meillä olisi edessä raskas päivä. Herättelin Kanervoakin häntä hellästi ravistaen.

Vihdoin Kanervokin heräsi ja nousi sängystä. Minun suunnatessa suihkuun hän meni tekemään meille pikaisen aamupalan.

Suihkussa pesin meikkien jämät pois kasvoiltani ja nautin veden valuessa ihoani pitkin. Syötyämme ja molempien käytyä suihkussa lähdimme lentokentälle, josta lentäisimme häämatkallemme.

Istuimme lentokoneessa ainakin kaksitoista tuntia kunnes vihdoinkin olimme saapumassa kohteeseemme. Maisemat näyttivät todella kauniilta.

Yläilmoista näin koneen laskeutuessa palan Kiinan muurista. Tulisimme viettämään häämatkamme Shang Simlan kauniissa kylässä. Tuskin maltoin odottaa, millainen matkastamme tulisi. Olin valmis kokemaan tämän elämyksen yhdessä tuoreen aviomieheni kanssa.

Niin saivat Aada ja Kanervo toisensa :) Miten mahtaa heidän häämatkansa sujua? Sen tulette näkemään seuraavassa osassa :)