23. Huominen saa odottaa

Ja täällä on uusi osa taas! :D Tämän julkaisussa ei mennyt niin hirveän pitkään :) Nyt on innostus päällä ja tarkoitus pelata peliä taas eteenpäin :) Juonikuviot seuraavaan kolmeen osaan on kehitetty, mutta laitan osan loppuun taas kyselyn, jolla voi olla vaikutusta tarinaan.. Tässä osassa Vanamot ovat häämatkatunnelmissa.. Sain pelästyä pelatessani tätä osaa, kun oli tullut hetki palata takaisin kotiin niin Vanamot eivät meinanneetkaan palata takaisin vaan jäivät yhdeksi simitunniksi enemmän kuin piti.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :D Lomatunnelmallisia lukuhetkiä kaikille! :)

Päästyämme lentokentälle koneen laskeuduttua taksi tuli hakemaan meitä ja toi meidät turisteille tarkoitetun tukikohdan eteen. Jäin ihastelemaan maisemia, jotka tukikohdan pihalta avartuivat. Minulla oli tunne, että tästä lomasta tulisi ihana ja olisi toimintaa täynnä, sillä näistä maisemista oli otettava kaikki irti.

Kanervokin jäi ihailemaan maisemia kanssani. Vähän ihmettelimme yhdessä, miksi Twinbrookissa ei voinut näyttää tältä, näin eksoottiselta ja rauhalliselta.

Ihailtuamme maisemia kävimme viemässä matkatavarat yhteiseen huoneeseen tukikohdassa, jossa oli parisänky. Päätimme yhteisymmärryksessä lähteä tutkimaan erilaisia kohteita, joita Shang Simlalla oli meille tarjota.

Häämatkapakettiimme kuului limusiinikyyditys aina silloin, kun autoa tarvitsimme. Niinpä saimme nopeasti kyydin Valistuksen puutarhaan, jonka valitsimme ensimmäiseksi vierailukohteeksi.

Ensimmäiseksi puutarhaan päästyäni kiipesin pienelle kukkulalle, jonka päällä oli kaukoputki. Ihailin sillä jälleen kylän maisemia ja olin ihan sanaton. Niin kaunista kaikki oli.

Kanervo puolestaan päätti tutustua heti kaupunkilaisiin toisin kuin minä. Näin kukkulan päältä heidän pelaavan shakkia, joka sujui hyvin, vaikka toistensa kieltä he eivät ymmärtäneet. Shakki on kuitenkin kansainvälinen peli ja joka puolella on siihen samat säännöt. Pelaillessa taisi Kanervo oppia muutaman paikallisen sanankin, sillä jotain äänteitä vastustaja säännöllisesti puhisi.

Pysähdyin ihastelemaan kaunista vesiputouspatsasta. Heitin veden joukkoon kolikon ja esitin mielessäni toivomuksen.

Kirsikkapuun alla huomioni kiinnittyi vihkisormukseeni. Olin kerrassaan onnellinen ja pikkuhiljaa aloin uskoa, että liittomme tulisi kestämään.

Hetkeä myöhemmin Kanervo oli saanut pelin päätökseen ja menimme makoilemaan aurinkotuoleille.

”Miksi päädyimmekään tulemaan tänne Kiinaan häämatkalle?” kysyin aviomieheltäni.

”Mä halusin saada täältä itse asiassa mukaan muutaman reseptin, jotka voin opetella töitäni varten. Se olisi valttikortti tulevaisuutta ajatellen. Lisäksi Kiinan nähtävyyksissä piilee pientä mystiikkaa, joka voi auttaa suakin saamaan inspiraatioita kirjojasi varten” kertoi Kanervo minulle.

”Täällä on kyllä kieltämättä mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja ihanat maisemat. Tuntuu, etten saa niistä tarpeekseni. Kaiken lisäksi ilmakin on mukava, sillä ei ole liian kuuma, vaikka aurinko paistaakin koko ajan lämpimästi. Mitä meillä on seuraavaksi ohjelmassa?” kysyin uteliaana.

”Ajattelin, että voitaisiin käydä Taistelukeskuksessa, jossa voimme harjoitella itsepuolustusta. Se, jos mikä on hyödyllinen taito, eikä mulla ole sellaisesta mitään kokemusta” ehdotti Kanervo.

”Entäs minä? Voinko mäkin harjoitella itsepuolustusta? Voiko se olla vaarallista, kun olen raskaana?” heitin kysymyksiä Kanervolle.

”Ei sen vaarallista pitäisi olla, mutta voihan sen tarkistaa niiltä opettajilta. Oletan kuitenkin, että säkin saat harjoitella oman jaksamisen mukaan” epäili Kanervo.

Niinpä lähdimme mietiskellen ja intoa täynnä Valistuksen puutarhasta kohti Taistelukeskusta.

Taistelukeskukseen päästyämme katselin alkuun Kanervon otteita harjoituspaalun kanssa.

”Kuvittele, että se paalu on joku, jota oikeasti vihaat!” yritin kannustaa miestäni kunnon kiukkuun.

Kanervo jäi antamaan paalulle kyytiä, kun lähdin etsimään lajin opettajaa käsiini. Opettaja antoi minulle suostumuksen harjoitella raskaudesta huolimatta.

Etsin vapaan harjoituspaalun käsiini ja aloin harjoitella potkuja ja lyöntejä. Minun ei tarvinnut kuin kuvitella, että paalu olisi joku KillSupers-järjestöstä, kun sain itseni raivon partaalle ja annoin iskuja paalulle minkä ehdin.

Olimme saaneet Kanervon kanssa elää rauhassa eikä KillSupersista ollut kuulunut pitkään aikaan mitään. Minua motivoi kuitenkin ajatus siitä, että jonain päivänä joutuisin kohtaamaan järjestön silmästä silmään. Halusin olla silloin valmiina puolustamaan perhettäni niin taioilla kuin voimallisestikin.

Eikä mennyt kauaa, kun saavutin valkoisen vyön. Nyt olisin valmis KillSupersia vastaan tai niin ainakin luulisin.

Kanervokin sai hetkeä myöhemmin ansaittua valkoisen vyön. Tämä olisi hyvä tuliainen kotiin mukaan, kun lähtisimme täältä pois. Vyöt ansaittuamme päätimme lähteä vielä shoppailemaan kylän keskustaan ennen kuin palaisimme takaisin tukikohtaan.

Keskustaan päästyämme menin heti pieneen puotiin sisään. Ostin sieltä kotiin viemisiksi muutaman reseptikirjan ja matkamuiston.

”Tää on ollut tosi ihana päivä. Ollaan tehty kaikkea kivaa yhdessä” sanoin hymyillen.

”Hauskointa oli Taistelukeskuksessa itsepuolustusta harjoitellessa. Se melkein otti vähän jopa kunnon päälle. Tiesitkö muuten, että tätä keskustaa kutsutaan Kielletyksi kaupungiksi?” tiedusteli Kanervo minulta.

”Enpäs muuten tiennyt. Mitäs meillä huomenna on luvassa?” kysyin puolestani.

”Huominen saa rakkaani odottaa vielä” sanoi Kanervo hymyillen pilke silmissään.

Kanervo kaappasi minut halaukseen ja suuteli minua pitkään keskellä kylää. Kieltämättä oli ihanaa suudella omaa aviomiestä ja olla syvästi rakastunut.

”Musta tuntuu, että meillä on vielä joitain häämatkan velvoitteita hoitamatta” myhäili Kanervo iloisena.

”Mä taidan tietää, mitä tarkoitat” vastasin Kanervolle ja iskin samalla silmää.

Soitimme pikaisesti limusiinikyydin hakemaan meidät takaisin tukikohtaan.

Huoneeseemme päästyämme vähensimme vaatteitamme.

”Tule kulta tähän mun kainaloon” pyysi Kanervo herttaisesti.

Minä tottelin Kanervon pyyntöä ja menin hänen kainaloonsa. Lopulta saimme häämatkavelvollisuuden pois listaltamme, jossa olimme päättäneet, mitä häämatkalla täytyisi tehdä.

Seuraavana aamuna tutustuimme tukikohdan kirjahyllystä löytyneisiin kirjoihin. Olin eilisiltana ostanut muutaman uuden reseptin ja odotin kovasti, että pääsisin testailemaan niitä kotona.

Lopulta saimme tarpeeksemme lukemisesta ja päätimme taas lähteä tutustumaan kylään vähän paremmin. Huomenna meillä koittaisi jo kotiinpaluu, joten meidän oli pakko käydä tutkimassa ne paikat, joita meitä kiinnostivat. Meille kuitenkin oli lapsi tulossa ja silloin emme ehtisi pitkään aikaan matkustella. Aloin siitä huolimatta haaveilla pääsystä ulkomaille vielä kerran elämäni aikana.

Kanervo juoksi kiireellä limusiinin luo tukikohtaan johtavaa kapeaa mäkeä alas. Minusta tuntui, että hän oli meistä se, jota matkakärpänen oli pahemmin purrut, sillä niin innoissaan hän oli.

Minäkin juoksin kevyttä hölkkää mäkeä alas, mutta samalla katselin ympärilleni. Menisimme tänään katselemaan paikallisia nähtävyyksiä opastetulla kierroksella.

Ensimmäiseksi opas johdatti meidät Lohikäärmeluolalle. Oppaan mukaan siellä olisi kauan sitten asunut lohikäärmeitä ja ne olisivat puolustaneet Shang Simlan kylää mysteerisiltä pedoilta, joita välillä tuli muurin yli kylään. Kävimme kurkkaamassa luolan suulta pimeyteen, mutta pidemmälle emme menneet.

Lohikäärmeluolan suulta näimme hyvin matkaoppaalla mukana olleilla kaukoputkilla Kiinan muurin. Opas kertoi meille, että se oli rakennettu suojaamaan Kiinaa barbaarien hyökkäyksiltä. Nykyään muuri on suosittu matkailukohde ja näkyy avaruuteen asti. Yritin saada mieleeni, miltä se voisi näyttää avaruudesta käsin. Uskoin, että barbaarien päästessä muurin yli, heidät pysäytti viimeistään Lohikäärmeluolan lohikäärmeet.

Opaskierroksen päätteeksi opas johdatti meidät vielä kylän keskustaan ja kertoi kylän valttikorteista. Kävelimme ja katselimme pienien puotien myynti-ikkunoita. Päivä oli ollut aika raskas, mutta todella ihana. Uni kuitenkin alkoi painaa silmiä ja menimme takaisin tukikohtaan.

Nukuimme todella sikeästi sinä yönä. Näin unta lohikäärmeistä ja muurin yli hyppivistä barbaareista. Nähtävyyskierros oli ollut näköjään niin vaikuttava, että se tuli uniin asti. Välillä heräillessäni unesta helpotuin, kun nukuin turvallisesti Kanervon kyljessä.

Aamulla noustessani sängystä päätin tehdä meille tukevan aamupalan, sillä tänään myöhemmin iltapäivällä meidän lento lähtisi kohti Twinbrookkia takaisin. Valmistaessani lettuja en voinut olla hymyilemättä, kun muistelin yöllä näkemääni unta lohikäärmeistä ja barbaareista.

Söimme lettuja hyvällä ruokahalulla pitäen mielessä, että seuraavaksi saisimme pienen aterian lentokoneessa. Olin samalla sekä haikea että iloinen, sillä kotiin olisi taas kiva palata matkalta, joka oli ollut tosi ihana. Sain täältä paljon ideoita myös seuraavaan kirjaani.

Luimme vielä viimeisiä sivuja tukikohdan kirjoista. Samalla päätimme, että ehteisimme käymään vielä yhdessä kohteessa ennen kuin lähtömme kohti lentokenttää koittaisi.

Eilisen luolakäynnin jälkeen minua oli alkanut kiehtomaan lohikäärmeet ja niihin liittyvä mystiikka. Niinpä viimeinen kohteemme oli Lohikäärmelähteet. Lähteiden vesi näytti lämpimältä, mutta emme kuitenkaan uskaltautuneet mennä uimaan. Tämän jälkeen menimme tukikohtaan hakemaan matkatavaramme ja lähdimme limusiinillä lentokentälle. Lentomme oli taas pitkä ja nukuimme suurimman osan matkaa.

Oli ihanaa palata matkalta takaisin kotiin. Pian tulisin näkemään, kuinka arkemme avioparina lähtisi käyntiin.

Näin sujui hääparin häämatka :) Kuinka lähtee parin arki liikkeelle kuherruskuukauden jälkeen? Sen näette ensi osassa ja lupaan, että pientä jännitystä on luvassa ;)

Nyt kesän kunniaksi kyselisin teiltä taas tarinaan liittyviä kysymyksiä..

1) Mitä toivoisitte lisää Vanamoihin? (esim. romantiikkaa, jännitystä, draamaa, huumoria tai jotain ihan muuta:mitä)

2) Mitä haluaisitte Vanamoissa tapahtuvan? Joku hurja juonenkäänne? :)

Vastauksia toivon kysymyksiin niin tiedän mihin suuntaa tarinaa vien taas ja saan varmaan ideoita tarinan juonenkäänteisiin :) Hyvää kesää kaikille! ;)