25. Pitäiskö mun tietää?

Kiitoksia taas paljon kommenteistanne! :) Mulla vähän kesti tämän osan kirjoituksen kanssa ja päädyin lopulta kirjoittamaan tätä pätkissä aina silloin, kun siltä tuntui..Peli on tehnyt kiusaa Paratiisisaari-lisärin ilmestyttyä ja on harmittanut, kun en pysty pelaamaan kyseisellä saarella kunnolla ja kaikki uudet toiminnot(esim. sukeltelupaikat) on jäänyt kokeilematta pelin toimimattomuuden takia.. Tässä osassa vaihtelee vähän kertoja, mutta toivottavasti se ei teitä häiritse ainakaan paljoa :) Päästän teidät lukemaan, sillä osassa tapahtuu asioita, joita monet ovat jo odottaneet ;)

Aurora Skiessin maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Rakastuin kaupungin maisemiin heti ensi näkemältä, kun saavuimme mieheni kanssa kaupunkiin.

Meille paljastui nopeasti, kun olimme asettuneet kaupunkiin, että sen tunnus on kuumailmapallo. Siitä lähtien olenkin päättänyt, että jossain vaiheessa menisin yhden sellaisen kyytiin.

Aurora Skiessissa oli kesä jo pitkällä ja päätimme eräänä päivänä lähteä paikalliseen uimalaan vähän vilvoittelemaan. Olin hankkinut auton heti, kun KillSupers oli tehnyt uhkauksensa. Kanervolle kerroin lähtömme syyksi, että olin alkanut saamaan sähköpostiin ahdistelevia ja uhkailevia viestejä salaiselta ihailijalta, joiden vuoksi meidän oli lähdettävä pois Twinbrookista. Kanervo nieli tarinani, mutta oli ollut hirveän ärtynyt muuttomme jälkeen. 

Paikalla ei ollut muita meidän lisäksemme, mikä oli sinänsä harmi, sillä olisimme halunneet tutustua kaupunkilaisiin, koska olimme joutuneet jättämään vanhat ystävämme Twinbrookkiin. Kanervolle muutto olikin ollut sen takia kova paikka.

Uskon kuitenkin, että jossain vaiheessa tulisimme saamaan uusia ystäviä, jos ei muuten niin lasten varjolla. Nyt kuitenkin nautin raskauden viimeisistä päivistä ja Aurora Skiessin lämpimästä kesästä murehtimatta turhia ainakaan etukäteen.

Meistä nopeammin altaaseen ehti Kanervo. Katselin, kuinka hän laskeutui altaaseen tikkaita pitkin. Kanervon reaktio ei ollenkaan paljastanut minulle, oliko vesi kylmää vai ei.

Pian laskeuduin minäkin altaaseen. Vesi tuntui mukavan viileältä ihoani vasten ja se helpotti oloani vähän.

Kanervo ui pitkiä vetoja kohti altaan toista päätä, jossa minä olin. Kanervo näytti silmissäni vieläkin hyvin komealta, vaikka suurimmat ihastuksen tunteet olivatkin ajan kanssa muuttuneet arkiseksi rakkaudeksi. Viehätys toiseen oli kuitenkin säilynyt samanlaisena.

Mieltäni kuitenkin kaihersi yksi asia. Se, että en ollut puhunut totta muutostamme enkä ollut paljastanut itsestäni muutenkaan vielä ihan kaikkea. Mitä se kertoisi simistä, joka ei pystynyt kertomaan rakkaimmalleen kaikkea itsestään? En tiedä, mutta ajattelin kuitenkin ottaa selvää vielä tänään, kuinka paljon Kanervo minua todella rakastaisi kertomalla itsestäni pieniä totuuksia.

Kanervo saavutti minut lopulta. Katsoimme hetken toisiamme.

”Ollaan täällä näköjään ihan kahdestaan” totesi Kanervo.

”Joo, mikä on kyl harmi, mutta toisaalta näin kuumalla tää uiminen vähän virkistää” sanoin Kanervolle vähän piristävällä äänellä.

Hetken mielenjohteesta päätin yllättää Kanervon suihkimalla vettä hänen päällensä. Ajattelin, että se olisi hauskaa ja vitsikästä. Toisin kuitenkin kävi.

”Älä viitsi ruiskia sitä vettä mun päälle! Me ei olla lapsia enää” karjui Kanervo vihaisena.

”Älä nyt leikistä suutu.. Meidän täytyy pysyä lapsenmielisinä, sillä meille on tulossa lapsi minä päivänä tahansa” sanoin miehelleni sovittelevasti.

Kanervo kuitenkin puhisi edelleen kiukusta, nousi altaasta ja meni aurinkotuoleille istumaan ja hankkimaan itselleen kunnon rusketusta.

Annoin Kanervolle omaa aikaa rauhoittua ja jäin altaalle rentoutumaan kelluvalle uimapatjalle. Vauva potkaisi minua ja laitoin kädet vatsani päälle. Ei enää kauan menisi, kun olisin äiti.

Viimein myös minä nousin altaasta. Kävely valtavan vatsan kanssa näytti varmaan siltä, kuin olisin ankka, joka vaappuu puolelta toiselle. Siksi odotinkin jo malttamattomasti vauvan syntymää, että pääsisin eroon tästä vatsasta ja selkäkivuista.

”Joko sä rauhotuit?” kysyin varovasti Kanervolta, kun olin istahtanut aurinkotuolille.

”Joo, sori, kun mä silleen suutuin. Se oli ihan tyhmää suuttua niin pienestä” vastasi Kanervo.

”Mikä sulla on muuten olo? Onko mitään supistuksia ollut?” kysyi Kanervo minulta heti perään.

”Olo on tukala, mutta se johtuu varmaan osittain tästä kuumuudesta. Mitään supistuksia ei ole ollut, mutta kyl mä jo toivon, että vauva pian maailmaan tulisi, kun kaikki kotonakin on jo lasta varten valmiina” juttelin Kanervolle.

”En mäkään malta odottaa, että vauvamme syntyy.. Mahdankohan mä osata auttaa sua siellä sairaalassa, kun se hetki koittaa?” pohti Kanervo.

”Kyl mä luulen, että osaat silloin olla avuksi. Kunhan tottelet kaikkea, mitä sanon niin varmaan sillä jo pärjää jo siinä tilanteessa. Mulla ei oo aavistustakaan siitä, kuinka tulen käyttäytymään, kun se hetki koittaa” vastasin ja jäin miettimään kyseistä asiaa. Ei kai sitä voinut oikeasti tietää etukäteen, miten synnytyksen keskellä tulee käyttäytymään, kun kipu iskee kovaksi.

Katselimme hetken hiljaisuuden vallitessa kauas kaukaisuuteen molemmat omissa ajatuksissaan.

”Kumpaa sä toivot? Mä melkein toivon, että se olisi poika. Pääsisi tekemään kaikkia poikien juttuja taas” kertoi Kanervo pienen tovin jälkeen.

”Ei mulla taida olla väliä, kumpi lapsi on. Kunhan se vaan on terve” sanoin sitten ja samalla toivoin mielessäni, että lapsi perisi geenit, jonka jälkeen ei tarvitsisi enää paljoa miettiä, montako lasta perheeseemme tämän raskauden jälkeen tulisi.

Lopulta päätimme lähteä kotiin. Kävellessäni autolle sydämeni takoi kovaa, sillä minua alkoi jännittää, mitä kotona tänään vielä tapahtuisikaan.

Kotiin päästyämme Kanervo meni heti jääkaapille ja alkoi laittaa ruokaa. Itse menin talomme lastenhuoneeseen.

Istuin keinutuoliin ja katsoin kohti kehtoa haikeana. Tekisin kaikkeni, että lapsellamme tulisi olemaan molemmat vanhemmat elämässään kävi miten tahansa, kun Kanervo kuulisi totuuden minusta.

Kanervo laittoi ruuaksi tulisia kanankoipia. Ruoka maistui minusta tosi herkulliselta. Kanervo katsoi tiukasti vieressä, kun söin, mutta ruoka ei ollut liian tulista minun makuuni.

Astioita laittaessa tiskikoneeseen alkoi haamuchilin vaikutus. Savu nousi korvistani, mutta siihen se sitten jäi. Olin kuitenkin toiveikas tulisen ruuan syömisestä, sillä olin lukenut oppaista, että se saattaisi saada synnytyksen käynnistymään.

Vaikka Kanervo olikin jo tottunut tuliseen ruokaan, koska joutui valmistamaan sitä työkseen maksaville asiakkaille, reagoi hän silti haamuchilille niin kovin, että se sai höyryn nousemisen korviin lisäksi myös lieskat syöksemään suusta.

Se sai Kanervon vihaiseksi, sillä hän oli ravintolapiireissä kuullut, että haamuchilille voi tulla immuuniksi, kun sitä on tarpeeksi paljon maistellut. Kanervo ei siis näyttävästi ollut saavuttanut immuuniutta vielä.

Vähän ajan päästä Kanervo tuli luokseni ja huomasin hänen näyttävän mietteliäältä.

”Kulta ei millään pahalla, mutta mä oon miettiny tarkkaan sitä sun kertomaa syytä, miksi jouduimme muuttamaan Twinbrookista.. Siksi, että sait uhkailevia viestejä ja tunsit olevasi vaarassa.. Onko sulle vielä tullut niitä viestejä?” kysyi Kanervo.

Tiesin heti, että nyt olisi oikea aika. Nyt tai ei koskaan.

”En mä ole niitä viestejä enää saanut, mutta mun täytyy tunnustaa, etten oo kertonut sulle ihan kaikkea” sanoin varovasti miettien, miten kertoisin loput niin, ettei Kanervo hermostuisi.

”Pitäiskö mun tietää vielä jotain muutakin?” kysyi Kanervo ärtymystä äänessään.

”Mä en oikeen tiedä, miten mä tän kertoisin” sanoin ja laitoin käteni otsalle pohtien, miten kertoisin geeneistäni ja niihin liittyvistä vaaroista.

”Etkai sä vaan oo pettänyt mua ja se tyyppi on alkanu ahdisteleen sua?” epäili Kanervo syyttävään sävyyn.

”Ei mitään sellaista. En mä pystyis pettämään sua.. Tää kaikki, miks me jouduttiin muuttamaan liittyy muhun ja mun sukuun.. Ootko sä koskaan ihmetelly mun hiusten väriä? Se, kun ei oo ihan normaalista päästä” kysyin Kanervolta.

”Mä luulin, että sä oot värjännyt sen, tosin mitä mä muistan, niin sulla on ollut aina ton värinen tukka.. Sun pikkusiskollaki on ton värinen tukka.. Oliko sun  äidillä kans?” mietti Kanervo.

”Oli mun äidilläkin. Tää tukan väri vaan kertoo tällä hetkellä paljon muustakin” sanoin johdatellen.

”Tää tukan väri osoittaa, että minulla ja minun suvullani on voimia. Pystymme tekemään asioita, joita tavalliset simit eivät pysty. Se on synnynnäistä, jolle me emme voi mitään. Me olemme, mitä olemme” kerroin ja annoin Kanervon hetken miettiä.

”Minkälaisia asioita te pystytte tekemään?” mieheni kysyi ja tuntui, ettei hän vielä kertomastani käsittänyt, mitä tarkoitin.

”Meillä jokaisella minun kaltaisellani on tavallaan lahja.. Minä pystyn kuuntelemaan tavallisten simien ajatuksia.. Äitini osasi jutella kissojen kanssa ja pikkusiskoni taitaa olla tavallaan hevoskuiskaaja” vastasin mieheni kysymykseen.

”Siis mitä sä oikein tarkoitat tolla termillä sinun kaltaisella? Pystytkö sä lukeen mun ajatukset? Ja miten kukaan voi jutella eläinten kanssa? Nehän ymmärtää ihan tavallista puhetta, kun niitä käskyttää.. Miten musta tuntuu, että sä vedätät mua nyt aika härskisti?” sanoi Kanervo epäuskoisesti.

”Mun geeneissä virtaa maaginen noitaveri. Mä olen siis noita ja pystyn tekemään erilaisia taikoja.. Mutta se, että mä oon noita tarkoittaa, että mä en voi elää tavallista elämää ilman pelkoa siitä, että jotain tapahtuu rakkaimmilleni, sillä sukuni perässä on eräs järjestö, joka haluaa poistaa kaikki paranormaalit lajit kaikkialta Simlandiasta.. Siksi jouduimme muuttamaan, koska järjestö uhkasi minua, että jotain pahaa tulisi tapahtumaan, jos en lopettaisi taikomista” kerroin loput helpottuneena.

”Siis sä olet noita ja osaat taikoa.. Miks sä kerrot tän kaiken vasta nyt mulle? Mä oon luullu, ettei meidän välillä ole mitään salaisuuksia..” sanoi Kanervo vihaisena ja pettyneenä heristäen sormeaan.

”Mä halusin olla sulle rehellinen.. Ja suurena riskinä on myös se, että lapsemme on voinut periä noitageenini, mikä tarkoittaa, että meidän täytyy pystyä suojelemaan lastamme yhdessä, kun se on syntynyt.. Sitten aikanaan valitsemme suvulle perijän, jonka täytyy jatkaa sukua aina kymmenenteen sukupolveen saakka.. Ja perijän täytyy omata noitageenit, jotta sukumme voimat vahvistuisivat takaisin siihen, mitä ne satoja vuosia sitten olivat” jatkoin, jotta mitään salaisuuksia ei enää jäisi kertomatta.

”Sä et vieläkään kertonut ootko kuunnellu mun ajatuksia? Mä en tajua, miten oon voinu rakastua naiseen, joka on noita. Ja nyt mun pitäis huolehtia noidan muksusta. Näin, kun loppupeleissä ajattelee, niin kaikki akat on noitia” sanoi Kanervo tyrmistyneenä.

”Nyt riittää.. Tollasta mun ei oo pakko kuunnella.. Mä kerroin sulle, koska luotan suhun kaikkein eniten tässä maailmassa.. Mutta näyttää siltä, ettet ollut luottamuksen arvoinen.. Mitenköhän lapsi tulee pärjäämään tässä maailmassa, jos sen isä vaikuttaa skeptiseltä pelkurilta!!” huusin jo vihaisena miehelleni, sillä tunsin oloni loukatuksi. 

”Sun on turha puhua pelkuruudesta mulle mitään, koska itse kerroit noin suuren asian mulle vasta nyt.. Mikset sä voinu kertoo sitä jo ennen, kun mentiin naimisiin? Toi sun salaisuutes koskee nyt munki elämää.. Sun takia mä jouduin jättää kaikki mun ystävät Twinbrookkiin.. Täällä mulla ei oo ketään, kenen kanssa jutella paitsi sinä ja nyt säkin melkein petit mut tolla sun salailullas” purki Kanervo kiukkuaan.

”Anna mä koitan edes selittää” anelin.

”Mä en haluu kuulla enää yhtään sun selityksiäsi.. Musta tuntuu, etten voi luottaa ja uskoa suhun enää” raivosi Kanervo.

”Mitä mä oisin voinu tehdä muka toisin? Mulla kesti kauan tottua sun läsnäoloon.. Lopulta mä opin rakastamaan sua koko sydämestäni.. Tää raskaus tuli yllätyksenä.. Mä uskon kuitenkin meihin ja äiti joskus valitsi minut perijäksi, koska se luotti muhun, että mä pärjään jopa sitä järjestöä vastaan ja saisin suojeltua lapsia siltä järjestöltä ja muilta vaaroilta.. Mutta mä tarviin rinnalleni miehen, johon voin turvautua ja jolle voin avautua huolistani, jonka kanssa onnistuisin suojelemaan perhettä yhdessä.. Mä luulin, että susta olis siihen, mutta mä taisin olla sittenkin väärässä” sanoin vihaisena ja levitin käsiäni turhautuneena.

”Mä en jaksa tätä! Mä häivyn.. Mun täytyy saada miettiä tätä kaikkea rauhassa” sanoi Kanervo lopulta ja lähti kohti eteistä.

Seurasin miestäni eteiseen hänen perässään ja yritin saada häntä jäämään kotiin.

”Et nyt lähtis.. Eks me voida selvittää tätä jotenkin?” yritin vielä.

Otin Kanervoa käsivarresta kiinni ja katsoin häntä silmiin. Näin Kanervon katseesta vihan ja pettymyksen tunteita.

”Päästä mut menemään. Näpit irti musta! Mun täytyy saada miettiä tätä kaikkea. Musta tuntuu, etten oo koskaan sua tuntenutkaan kunnolla” sanoi mieheni minulle nyt surua silmissään.

”No hyvä on sitten.. Mutta mä toivon, että sä vielä palaat luokseni selvittämään tän asian.. Mä toivon, että rakkaus voittaa tässäkin kohtaa.. Niinhän me vihkivaloissa vannottiin; niin myötä- kuin vastamäessä” totesin toiveikkaasti.

Katsoin mieheni perään, kun hän käveli ovesta ulos.

Istuin keittiön pöydän ääreen turhautuneena. Mietin mahtaisiko Kanervo palatessaan jäädä luokseni vai oliko salailuni hänelle liikaa ja hän jättäisi minut ja syntymättömän lapsemme. Otin kovemmin pöydän reunasta kiinni, sillä tunsin vatsani kiristyvän tiukaksi palloksi. Kipu oli viiltävä, mutta meni äkkiä ohi. Nyt minä en saisi stressata yhtään masuasukkini vuoksi.

Kuulin sisälle, kuinka autoni murahti käyntiin. Luulin, että Kanervo olisi ottanut taksin, mutta hän ottikin autoni suutuspäissään, vaikka viralliset tahot ovat ohjeistaneet, ettei auton rattiin saisi koskaan mennä vihaisena, koska silloin sim voi olla suurempi riskitekijä liikenteessä, mitä normaalisti olisi.

En tiennyt, minne Kanervo suuntasi autoni kanssa, mutta epäilin hänen menneen päästelemään höyryjä pihalle Aurora Skiessin moderniin kuntosaliin. Siellä Kanervo kuntoilikin ja ihmetteli, miten olikaan päätynyt tällaiseen tilanteeseen.

Itse sain riidastamme pienen inspiraation ja jatkoin kirjani kirjoittamista. Mielessäni kävi, että jossain vaiheessa minun tarvitsisi aloittaa kirja omasta sukupolvestani ja antaa se tulevalle perijälle. Koska perijästä ei ole vielä tietoa, päätin ettei kirjalla ollut vielä kiirettä ja eikä minulla olisi siihen vielä paljoa kirjoitettavaakaan.

Halusin kuitenkin purkaa sydäntäni jollekin, joten teokseni kirjoittamisen jälkeen kirjoitin siskolleni Annalle sähköpostia. Kerroin siinä riidasta Kanervon kanssa ja neuvoin häntä aikanaan kertomaan rakastetulleen totuuden geeneistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sen olin salailusta rakkaimmille oppinut.

Sillä välin, kun kirjoittelin koneella, Kanervo purkasi patoutumiaan kuntoilulaitteisiin. Hän taisi vihoissaan nostaa suurempia painoja kuin koskaan aikaisemmin.

Rehkittyään tarpeeksi Kanervo päätti käydä suihkussa ja mietti samalla, missä aikoisi yöpyä tämän yön, sillä kotiin hän ei aikonut palata ainakaan seuraavina päivinä. Hän tarvitsisi aikaa miettiä, mitä hän tekisi Aadan suhteen, sillä hänkään ei ollut kertonut vaimolleen ihan kaikkea omasta elämästään ja taustastaan.

Ajaessaan pitkin kaupungin keskustaa Kanervo yritti vilkuilla ympärilleen, jotta bongaisi tarpeeksi turvallisen paikan, jossa voisi nukkua. Kaupunki alkoi hiljentyä ja valmistua yöhön, sillä teillä sai ajella ihan rauhassa.

Öiset Aurora Skiessin maisemat näyttävät ihanilta. Mietin kuitenkin koko ajan, minne mieheni oli mennyt. Tulisi olemaan outoa, kun hän ei nukkuisikaan tänä yönä vieressäni. 

Kaiken autolla ajamisen jälkeen Kanervo päätyi kaupungin leikkipuistoon. Se saisi kelvata tänä yönä yösijaksi.

Kanervo löysi puistosta pienen katoksen, jossa oli penkki. Siinä hän alkoi nukkumaan, vaikka hänen oli pakko myöntää, ettei penkki tuntunut läheskään yhtä hyvältä kuin oma sänky ja paikka rakkaan Aadan vieressä.

Viimein päädyin minäkin sänkyyn. En tiedä, miten saisin unta, kun koko ajan ajatukset pyörivät miehessäni ja päivän tapahtumissa. En olisi uskonut, että salailu olisi sentään ajanut Kanervoa pois luotani. Sain kuitenkin kaikelta ajatuksenjuoksulta lopulta unta.

Aamuyöstä heräsin kiristyvään ja polttavaan tunteeseen vatsassani. Nousin sängystä ja laitoin kauhuissani kädet vatsalleni. Hengitin tiheästi ja jännittyneenä, kun seuraava poltto jo teki tuloaan. Tajusin, että synnytykseni oli käynnistynyt ja olin ihan yksin.

Ja näin hih :) Mun oli pakko jättää tämä osa nyt tähän kohtaan..Siispä voinkin kysyä, kumman lapsen Aada saa; tytön vai pojan? Palaako Kanervo Aadan luokse takaisin ja mitä salaisuuksia Kanervo ei ole vielä itsestään paljastanut? Tämä kaikki selviää seuraavassa osassa :D Ja kommentit ovat taas tervetulleita kuten aina ;)