38. Pakkasasteita

Vanamot ovat täällä taas tällä kertaa talvitunnelmissa :) Talvesta oli pitkästä aikaa kiva räpsiä kuvia, kun vuodenajat taas pyörivät moitteettomasti koneella, joten kuvia on tässä osassa hurjat 101 (joku viimeksi valitteli osan lyhyyttä, kun oli 10 kuvaa vähemmän, mitä normaalisti)! Tapahtumiakin on osassa luvassa ja tekstiä piisaa (pääsette tutustumaan paremmin perheen lapsiin), joten pidemmittä puheitta päästän teidät osan kimppuun :D Lukuiloa kaikille! :)

Talvi oli saapunut jäädäkseen Roaring Heightsiin. Lunta satoi monta päivää putkeen peittäen kaiken alleen.

Lumen sataessa maahan oli Katariina pyytänyt Kristiinaa lukemaan hänelle iltasadun. Kristiina teki työtä käskettyä.

”Hannu ja Kerttu kävelivät valtavan piparkakkutalon luo. Heidän vatsaansa kurni ja he kävivät heti talon katolta roikkuvien karamellien kimppuun. Se oli virheliike, sillä ilkeä ja karmiva noita saapui pihalle, loihti lapset ja sitoi ne kananluista tehdyn häkin sisään”, luki Kristiina kirjaa.

”Tämä noita oli aikaisemmin ollut julma ja jäänyt sen vuoksi yksin. Hänellä oli ollut lapsia ja ihana mies, mutta hän teoillaan murhautti miehensä ja lapset joutuivat elämään ilman isää. Siinä vaiheessa, kun noidan olisi pitänyt saada suvulleen jatkaja, lapset käänsivät hänelle selkänsä ja muuttivat kukin omille teilleen enää koskaan yhteyttä ottaneina äitiinsä. Äiti oli aina heidän mielestään murhaaja”, satuili Kristiina.

”Hölmö! Ei se satu noin mene.. Ei siinä koskaan kerrottu, miksi se noita oli jäänyt yksin. Hannu ja Kerttu pääsivät häkistä ulos, kun noita nukahti ja ne sitoi noidan ja se noita päätyi lopulta omaan keittopataansa ja Hannu ja Kerttu löysivät takaisin kotiin”, oikaisi Katariina.

”Hyvää yötä pikkusisko!”, toivotti Kristiina hymyillen.

”Hyvää yötä isosisko!”, Katariina toivotteli myös.

Kristiina nousi ylös sängyltä hymyillen, sillä hän oli jälleen kerran onnistunut juonessaan yrittäen paljastaa, millainen heidän äitinsä oikeasti on. Katariina vain oli sen verran pieni, ettei hän vielä osannut yhdistää todellisuutta sadusta.

Aikaisin aamulla muiden vielä nukkuessa nousin sängystä ylös. Riensin alas keittiöön laittamaan aamupalaa perheen isommille lapsille.

Lettuja paistaessani myös Repe oli tullut keittiöön hyvän tuoksun perässä. Se vinkui ja norkkasi pientä palasta letusta itselleen.

Katsoessani sen suuriin ruskeisiin silmiin meinasin jo heltyä, kunnes järjen ääni voitti taas. Saisin olla muuten aina antamassa sille herkkupaloja, jos kerran antaisin. Niinpä kävelin Repen ruokakipolle ja täytin sen koirannappuloilla.

Yläkerrasta alkoi kuulua heräämisen ääniä. Aleksi itki sängyssään haluten huomiota.

Kristiina meni pikkuveljensä luokse ja vaihtoi veljensä vaipan.

”Tämän päivän jälkeen sulle ei tarvii enää vaihtaa vaippoja.. Eikö olekin kivaa, kun susta kasvaa iso poika tänään?”, leperteli Kristiina veljelleen.

Aleksi puolestaan vaan nauroi siskolleen, kun ei osannut kunnolla vielä puhua.

Kristiinan ollessa hoitamassa Aleksia saavuin samaan huoneeseen Katjan itkun vuoksi. Emme puhuneet toisillemme mitään, josta oli tullut välillämme jo käytäntö. Välimme olivat lähes yhtä jäätävät kuin ulkona oli pakkasta. Minusta tuntui, kun katsoin Repeä, että koira pystyi aavistamaan, ettei kaikki minun ja Kristiinan välillä ollut kunnossa.

Onnekseni pian saapui koulubussi hakemaan lapsiani kouluun ja Kristiina lähti myös muiden mukana. Jotenkin olimme kuitenkin muille onnistuneet esittämään, että kaikki oli hyvin.

Ojensin Katjalle tuttipullon ja hymyilin. Tänään kaksi taaperoani kasvaisivat koululaisiksi eikä perheessämme vähään aikaan nähtäisi vaippa-arkea vaan teiniangstia senkin edestä.

Menin hetkeksi kirjoittamaan kirjaa ja kaksoset jäivät yläkertaan leikkimään. Katja oli ihastunut heppaan ja Aleksi tutkaili rakettia.

Yhtäkkiä Aleksin raketti katosi savuna ilmaan. Poika oli todella säikähtäneen näköinen tapahtumasta Katjan leikkiessä edelleen tyytyväisenä hevosellaan.

Hetkeä myöhemmin katosi myös Katjan hevonen. Aleksi melkein pillahti itkuun, kun rakettia ei kuulunut tulevan takaisin.

Pienen odottelun jälkeen Aleksin raketti ilmaantui takaisin vihreä kimallus mukanaan. Katja katsoi kateellisena veljensä suuntaan, sillä hänen leluaan ei kuulunut eikä näkynyt.

Lopulta Katjakin sai hevosensa takaisin ja molemmat jatkoivat leikkiään tyytyväisinä. Otteet leluista tiukkenivat, sillä he eivät enää halunneet kadottaa lelujaan toistamiseen.

Taaperoiden taioista täysin tietämättömänä Repe pureskeli omaa leluaan talomme alakerrassa. Koiralla oli tapana pitkin päivää vetäytyä johonkin rauhalliseen nurkkaan ja olla hetki itsekseen. Muuten se oleskeli siellä, missä oli simejä ja tapahtumia.

Koulun jälkeen Kristiina oli päättänyt, että opettaisi vielä pikkuveljensä puhumaan ennen kuin Aleksi kasvaisi samana iltana koululaiseksi. Katariina puolestaan opetti Katjalle sosiaalisia leikkejä, kuten kurkisteluleikki. Se taisi sujua paremmin kuin Aleksin sanojen opettelu.

”Sano tutti”, kehotti Kristiina Aleksia.

”Ti”, sanoi Aleksi.

”Ei kun TUTTI”, painotti Kristiina.

Aleksia kuitenkin kiinnosti enemmän Katjan ja Katariinan kurkisteluleikki. Kristiina ei kuitenkaan näyttänyt antavan periksi vaan halusi veljensä oppivan edes yhden uuden sanan.

Krista käveli suoraan kotiin tultuaan huoneeseensa ja tietokoneen ääreen. Hän kirjautui chattiin ja bongasi etsimänsä nimimerkin ja pyysi sitä privaattiin keskusteluun.

KrVa: Moikka! Onko sulla jo tanssiparia tanssiaisiin?

CrShe: Moi! Ei ole paria, enkä muuten seurustelekaan kenenkään kanssa mitä muut väittää koulussa.

KrVa: Haluisitko lähteä mun kanssa?

CrShe: Mitä jos mentäis sinne kavereina ja hengailtais? Eihän sitä tiedä mihin ilta lopulta johtaa ;)

KrVa: Sovitaan sitten niin.. Nähdään tanssiaisissa ;)

CrShe: Odotan hengailua kanssasi jo malttamattomana ;) <3

KrVa: :D <3

Chattailtyään Krista istui siskonsa viereen ja alkoi opettamaan Katjalle uusia sanoja. Katariina pääsi tekemään läksyjään. 

”Tää on niin hankalaa.. Aleksi ei vieläkään osaa sanoa tutti, vaikka oon opettanut sitä jo ainakin tunnin”, turhautui Kristiina.

”Yritä opettaa joku helpompi sana, esimerkiksi äiti”, kannusti Krista.

”Äittä”, sanoivat molemmat taaperot kuorossa.

”Siinä näet, ei se niin vaikeaa ole”, totesi Krista ja taputti taaperoille.

”Äiti on vihoviimeinen sana, jonka haluan opettaa tällä hetkellä”, murjaisi Kristiina.

”Ihan turhaan sä siinä kiukuttelet, ottaisit vähän rennommin”, tokaisi Krista siskolleen.

”Kun vaan tietäisit, mistä olen suuttunut, niin et käskis rentoutumaan”, mutisi Kristiina.

”Jos vaikka kertoisit, niin nähdään, onko se kiukuttelu turhaa”, rohkaisi Krista.

”Mä en voi”, vastasi Kristiina ja vakavoitui.

Sen jälkeen tytöt keskittyivät taas opettamaan kaksosia.

Alakerrassa Katri ja Katariina olivat haukkaamassa välipalaa ennen illallista. Katri söi hampparia ja Katariina puolestaan aamulta jääneitä lettuja.

”Tulisitko mun kanssa ulos? Tehtäis vaikka iglu, jossa voitais leikkiä kotia”, ehdotti Katri siskolleen.

”Tulisin mielelläni, mut ku mul on läksyt vielä pahasti kesken”, vastasi Katariina hieman apeasti.

Niinpä Katri meni yksin pihalle lumisateeseen ja alkoi rakentamaan iglua. Sopivia paloja muokatessaan hän ihmetteli, miksi siskolla meni aina niin kauan läksyissä, sillä ne olivat kuitenkin tosi helppoja eikä niitä ollut edes paljoa.

Tunnissa Katri oli saanut jo alimman kerroksen valmiiksi ja muodostelma alkoi muistuttamaan sitä, mitä siitä oli tarkoitus tullakin. Päättäväisesti lumipyrystä huolimatta tyttö rakensi iglua pala palalta kokoon.

Parin tunnin kuluttua iglu oli valmis. Katri ihaili iglua hetken ja oli ylpeä lopputuloksesta. Sen jälkeen hän juoksi sisälle lämpimään ja syömään iltapalaa.

Katariina oli lopulta saanut tehtyä läksyt valmiiksi ja leikki nukellaan. Sille hän uskoutui lukivaikeudestaan, josta johtui, miksi läksyissä meni niin kauan. Hän ei vaan halunnut kertoa siitä muille.

Ilta eteni lopulta siihen hetkeen, kun kaksosten tuli aika varttua isommiksi. Ensimmäisenä oli Katjan vuoro kasvaa.

Hurrasimme ja haikeasti katsoin, kun varttumisen tähdet ympäröivät pikkutyttöni. Katja riemastuneena kannustuksestamme pyörähti lapsuuteen.

Katjan jälkeen koitti Aleksin vuoro. Hän taputti käsiään malttamattomasti yhteen, kun tulimme seuraamaan hänen varttumistaan.

Aleksin ympäröi myös varttumisen tähdet ja seurasin tarkkaan, kuinka pikkupoikani kasvoi isoksi pojaksi. Tiesin, ettei elämä kuuden lapsen kanssa tästä ainakaan helpottuisi vaan toisi uusia haasteita nyt, kun lapset olivat isompia. Mielessäni välillä kävikin, että olisi ihanaa, jos olisi joku, kehen tukeutua lasten kasvatuksessa ja joku, jolta saisi tarvittaessa myös neuvoja, jos niitä tarvitsisin.

Hiippailin lasten mennessä nukkumaan vielä alakertaan tietokoneelleni. Olin päättänyt tehdä jotain, mitä olin kauan jo pohtinut. Nopeasti sormeni näppäilivät tietokoneen näppäimistöä ja suurempia miettimättä painoin enter-painiketta, jolloin viestini lähti eteenpäin. Hetkeksi jäin tuijottamaan ruutua ja sydämeni pamppaili tiuhemmin. Olin uskaltanut toimia. Nyt en voinut muuta kuin odottaa.

Menin olohuoneeseen katsomaan telkkaria, mutta minun oli vaikea keskittyä ohjelmaan. Otin vielä esiin tablettini ja menin selailemaan nettiä. Viimeiseksi kävin katsomassa sähköpostini ja hymy nousi huulilleni. En malttaisi odottaa huomista.

Koitti lauantai-aamu ja Katariina oli herännyt ensimmäisenä. Hän juoksi pihalle leikkimään lumeen ja teki lumienkelin. 

Katariina katseli hetken enkeliä pitkään ja päätti, että tekisi tänään mahdollisimman paljon erilaisia lapsellisia juttuja, sillä teininä sellaiset saisi unohtaa. Tänään oli siis viimeinen hetki toimia ennen illalla koittavaa kasvua teini-ikäiseksi.

Kiivetessään liukumäen päälle Katariina huomasi Katrin ja Kristiinan tulleen myös ulos. Molemmat pyörittelivät lumessa palloja, joten he olivat ilmeisesti aloittamassa lumiukon tekoa. Katariinalle tuli kiire laskea mäki alas.

”Pääsenkö mä mukaan rakentamaan lumiukkoa?” kysyi Katariina siskoiltaan.

”Ei tätä voi tehdä kuin kaksi yhdessä”, vastasi Katri siskolleen ja jatkoi rakentelua Kristiinan kanssa.

”Voitais kyl tehdä tänään yhdessä jotain kivaa Aleksin ja Katjan kanssa”, ehdotti Katri Katariinalle.

”Okei! Mä meen leikkimään tonne igluun hetkeksi.. Mut löytää sitten sieltä”, myöntyi Katariina ja juoksi iglulle.

”Miltä susta tuntuu olla noin iso? Ja onko ne yläkoulun pojat niin pelottavia mitä väitetään?” kyseli Katri siskoltaan.

”Ei tää niin kummallista ole. Mä odotan jo, että valmistun, niin muutan sitten heti pois kotoa. En tiedä vielä haluanko mennä yliopistoon, mutta kyllä se kiinnostais.. Ei ne pojat pelottavia ole, ihan tavallisia ja mukavia ne on”, vastasi Kristiina Katrille.

”Ootko miettinyt haluaisitko sä joskus lapsia?” kysyi puolestaan Kristiina Katrilta.

”Varmaan sitten joskus aikuisena.. Oli Aleksi ja Katja aika söpöjä taaperoina.. Mut mä kyl haluisin kans opiskella ensin ja hankkia jonkun mielenkiintoisen ammatin”, kertoi Katri tulevaisuuden haaveistaan.

”Se on aika iso juttu jo, jos tietää haluavansa isona lapsia.. Silloin äiti voi hyvinkin tehdä susta perijän.. Meistä jonkun täytyy jatkaa tätä sukua tekemällä lapsia.. Mä en tiedä tällä hetkellä haluanko lapsia ollenkaan, mutta sen mä tiedän, että haluun muuttaa pois kotoa.. Perijän täytyy jäädä tänne”, paljasti Kristiina.

”No sen näkee sit, mitä äiti joskus päättää.. Mutta aika tylsää, jos tähän taloon joutuu jäämään.. Mä voisin kyl jäädä tähän kaupunkiin, mutta taloa vois vaihtaa ehkä isompaan tai jotain”, Katri pohti.

Tytöt saivat yhdessä lumiukon valmiiksi. Siitä tuli perinteinen, mutta hieno.

Myöhemmin iltapäivällä söin yhdessä Katrin kanssa päivällistä. Katri söi tyytyväisenä salaattia ja minä juustopastaa.

”Äiti, pitääkö suvun perijän jäädä asumaan tähän taloon?” kysyi Katri minulta.

”Mistä sä noita perijäpuheita olet kuullut? Ja olisihan se suotavaa, että perijä jäisi tähän taloon asumaan, mutta mäkin olen muuttanut niin monta kertaa, ettei se varmaan pakollista ole.. Ehkä siihen asti, kunnes minusta aika joskus jättää”, vastasin Katrille.

”Kristiina kertoi.. No ei toi pahalta kuulosta.. Saadaanko muuten tänään mennä talviriehaan? Meil on synttärit ja kaikki ja ehdittäis vähän viettää aikaa Aleksin ja Katjan kanssa ennen kuin kasvetaan”, pyysi Katri minulta.

”Menkää vain.. Minullakin on menoa illalla”, totesin Katrille.

”Mihin sä oot menossa? Ethän sä koskaan käy missään”, uteli Katri minulta.

”Menen tapaamaan yhtä kustannustoimittajaa.. Palaveeraamme tulevasta kirjastani”, valehtelin.

”Niinhän sä meille väität.. Ei me olla niin tyhmiä, mitä sä luulet.. Sä oot viime aikoina muuttanut hiustyyliä ja vaatetusta.. Se on ihan varmasti joku muu kuin kustannustoimittaja”, väitti Katariina tarkkasilmäisesti ja istui syömään jogurttia.

”Saahan sitä tyyliään vaihtaa välillä muutenkin.. Se piristää aina välillä.. Menen tapaamaan kustannustoimittajaa ja sillä hyvä”, päätin keskustelun tiukasti.

”Sehän nähdään”, mutisi Katariina vielä ja jatkoi jogurtin lusikoimista.

Olin suorastaan hämmentynyt lapseni epäilyistä. Näkyikö se päälle, etten puhunut totta?

Illalla lapset menivät yhdessä talviriehaan. He menivät ensin kokeilemaan luistelua. Katri horjahteli muutaman kerran ennen kuin luistelu alkoi sujua. Katariina luisteli siskonsa perässä varovaisemmin, mutta horjahtelematta. 

Katjalta tuntui luistelu sujuvan ensi liu’uista lähtien. Hän katseli kuitenkin tarkasti jalkojaan ja eteensä ennen kuin uskalsi ottaa seuraavat liu’ut eteenpäin.

Aleksi puolestaan melkein kaatui, kun pääsi luistelukehään. Hän ei kuitenkaan luovuttanut heti vaan jatkoi sitkeästi eteenpäin siskoiltaan mallia katsoen.

Katariina sai nopeasti tarpeekseen luistelusta ja meni ihailemaan lumilautailijoita kourulle. Hetken muita katseltuaan hän hyppäsi myös itse laudalle ja nautti vauhdin hurmasta kourulla.

Ensimmäiseksi kerraksi lumilautailu sujui hyvin Katariinalta, eikä hän kaatunut ollenkaan. Katariina taisi tykätä lautailusta enemmän kuin luistelusta.

Illan pimetessä koitti kaksosten aika kasvaa. Katrin vuoro oli ensimmäisenä ja hän riemuitsi kovaan ääneen riehassa.

Aleksi oli vähän matkan päässä Katrista ja näki, kuinka varttumisen tähdet ympäröivät Katrin kokonaan. Katri hieman peloissaan pyörähti seuraavaan kasvuvaiheeseen.

Lumilautakourun luona Katariina puolestaan nosti metelin ja riemuitsi hetkestään kasvaa isoksi. Hän kiljui ja olisi toivonut, etteivät muut sisarukset olisivat olleet sillä hetkellä toisella puolella rieha-aluetta.

Katariinan ympäröi myös varttumisen tähdet ja hän ajatteli, että oli aika jättää taakseen kaikki lapsellisuudet. Nuo ajatukset mielessään hän varttui teini-ikäiseksi.

Perheeni lasten tultua takaisin Aleksi hiippaili pihassa olevaan puumajaan. Hän oli päättänyt yöpyä tämän yön siellä.

Ennen kuin lapset olivat ehtineet saapua riehasta kotiin, minä ehdin pujahtamaan kodista sovittuun tapaamiseen, jota olin odottanut koko päivän kuumeisesti. Hymyilin samalla, kuinka oikeassa Katariina oli ollut. Enhän minä mitään kustannustoimittajaa ollut menossa tapaamaan vaan aivan jotain ihan muuta.

Jännitykseni laukesi, kun huomasin odottamani miehen ilmaantuneen sovittuun paikkaan sovittuun aikaan. Hän ei siis tehnyt minulle ohareita, josta olin jo valmiiksi yllättynyt.

”Hei! Sä pääsit sittenkin tulemaan! Hienoa nähdä sut näin livenä”, aloitti mies.

”On se kiva nähdä näin livenä, mitä ruudun takaa löytyy.. Ja juttu siellä ainakin luisti hyvin.. Se sai mut järjestelemään vähän asioita, jotta pääsin tulemaan paikalle”, vastasin miehelle.

”Sun nimihän oli Gill vai? Mä olen Aada”, hoidin pakotetun esittelyn vielä.

”Juu Gill McFinn.. Mitä sä teet työkses? Mä olen kokkina paikallisessa ravintolassa”, kertoi Gill.

”Mä olen kirjailija. Muutaman myyntimenestyksen olen onnistunut kirjoittamaan, joten kirjailijana tienaa ihan hyvin. Ja nyt, kun kaikki lapseni ovat kouluikäisiä, pystyn kirjoittamaan silloin, kun he ovat koulussa”, kerroin totuudenmukaisesti.

”Sulla on lapsia vai? Mutta ei miestä?” kysyi Gill hämillään.

”On noita lapsia tullut vuosien varrella. Jäin leskeksi noin 7 vuotta sitten.. Eikai haittaa, että minulla on lapsia?” kysyin epävarmuutta äänessäni.

Minusta tuntui, että keskustelu oli edennyt vähän vaarallisille vesille. Toivoin mielessäni, ettei Gill kysyisi mitään entisen mieheni kuolemasta, sillä en ensimmäisellä tapaamisella halunnut paljastaa kaikkea taustoistani.

”Ei haittaa ollenkaan.. Se vaan saattaa aluksi asettaa pieniä rajoituksia tapailuillemme, mikäli aiomme sen tehdä ensin salassa”, sanoi Gill hymyillen ja samalla flirttaillen.

Samassa kännykkäni pirahti päälle. En halunnut heti vastata.

”Sopeisko, jos nähtäisiin seuraavan kerran jossain oikeilla treffeillä ja ehkä lämpimämmissä tiloissa?”, ehdotti Gill hetken päästä.

”Mä pelkäsin jo, ettet kysy tuota ollenkaan. Nähdään vaan seuraavan kerran oikeilla treffeillä. Jään odottamaan soittoasi.. Saat päättää paikan.. Mä pidän yllätyksistä”, vastasin sydän pamppaillen.

”Se on sitten sovittu. Nyt alkaa kuitenkin olla sen verran myöhä, että sun tarvii päästä takaisin lastesi luokse”, totesi Gill.

”Täytyy juu pikkuhiljaa rientää kotiin. Nähdään pian”, sanoin ja halasimme hyvästiksi.

Koko matkan kotiin asti mielessäni pyöri vain Gill.. En halunnut vielä ihastua ainakaan näin nopeasti.

Seuraavana aamuna oli sunnuntai. Katri oli ensimmäisenä aamupalalla muiden vielä nukkuessa.

Katrin mutustellessa viimeisiä paloja leivästään nousi Katariina myös ylös sängystään ja tuli keittiöön. 

”Onko sulla suunnitelmia tälle päivälle?”, kysyi Katariina siskoltaan.

”Eipä mitään erikoista.. Meinasin harjoitella uusia taitoja ja illalla vois käydä pihalla”, mietti Katri päivän aikomuksiaan.

Syötyään aamupalan Katariina meni takaisin yläkertaan. Hän teki tuttavuutta Repen kanssa vetoleikin varjolla ja nautti koiran kanssa peuhaamisesta.

Katri puolestaan oli valloittanut yhden yläkerran kylppäreistä. Hän harjoitteli peilin edessä jutellen, jotta uskaltaisi olla rennompi muiden koulukaveriensa kanssa, sillä hänen lapsuudessaan saatu piirre yksinäinen susi oli alkanut näkymään arjessa vahvemmin ja sosiaaliset tilanteet olivat välillä Katrille jopa kiusallisia.

Myöhemmin lähempänä puolta päivää Krista istui keittiössä aamupalalla, kun Aleksi saapui sisälle. Aleksi kaivoi jääkaapista jäätelöpaketin ja alkoi lusikoida sitä suuhunsa.

”Mitäs pikkuveli?”, kysyi Krista.

”Eipä mitään. Nukuin viime yön puumajassa”, vastasi Aleksi.

”Ei siellä saa talvisin nukkua. Jäädyt pian hengiltä siellä”, torui Krista veljeään.

”Siellä on hei makuupussi, ei sinne jäädy”, tiuskaisi Aleksi siskolleen.

”Sun pitäis aamupalaks syödä jotain terveellisempää kuin jätskiä”, huomautti Krista vielä nyt, kun oli päässyt vauhtiin.

”Nyt ei maistu murot eikä leipä.. Teki mieli jätskiä”, vastasi Aleksi päättäväisesti.

Krista nousi puhisten tuolistaan ja lähti niskojaan nakellen pois huoneesta. Aleksi oli ihmeissään siskonsa käytöksestä ja laski sen teinikiukun piikkiin.

Aleksi oli jo syönyt ja poistunut keittiöstä, kun puolestaan Katja tuli aamupalalle. Hän oli valinnut aamupalakseen terveellisempää syötävää kuin veljensä.

Katrin asuessa edelleen vessassa oli Katariina päättänyt alkaa toteuttaa itseään. Hän ryhtyi tekemään ensimmäistä maalaustaan ja antoi pensselin kulkea pitkin kangasta sen ihmeellisempiä suunnittelematta.

Kristiina oli tullut keittiöön Katjan seuraksi. Katjan saatua syötyä oli Kristiina ottanut kirjan esille ja ryhtynyt lukemaan.

Hetkeä myöhemmin saavuin keittiöön Krista ja Repe perässäni.

”Mitä olisitte mieltä, jos opettaisin teitä isoimpia tänään ajamaan autoa? Sain viimeisimmästä kirjasta hyvät rahat ja hankin niillä meille auton. Teidän molempien olisi varmaan hyvä osata ajaa autoa ennen kuin muutatte pois kotoa”, ehdotin tytöille.

”Se olis siistiä! Saanko mä tulla ensin?”, kysyi Krista siskonsa olleen uppoutunut edelleen kirjaansa.

”Sopii mulle. Mulla on jännittävä kohta tässä menossa, enkä halua jättää sitä kesken”, vastasi Kristiina.

Keli ei ollut mitä parhain ajo-opetukseen, mutta yllätyin, kuinka innokas Krista oli oppimaan uuden taidon. Vaihteiden käyttö oli alkuun pieni haaste, mutta pian auto liikkui eteenpäin sen suurempia nykimättä.

”Miten koulussa menee?”, kysyin Kristalta.

”Hyvin, odotan jo tulevia tanssiaisia kovasti”, vastasi Krista iloisesti.

”Onko sulla jo pari sinne?”, kysyin uteliaana.

”Tavallaan ja tavallaan ei”, hymyili Krista mysteerisesti.

”Jos olisit mun tilanteessa niin sulla olis pari.. Netissä pyörii juoruja ja muutama kuvakin siellä on pyörinyt”, yllätti Krista minut hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Se ei ole vielä vakavaa, tapailuasteella vasta”, vastasin hämilläni.

”Tapailu on ihan kivaa”, virnisti Krista.

Loppumatkan kotiin asti Krista ajoi tasaisesti. Mietin hetken keskusteluamme ja tajusin, että Krista oli antanut hyväksyntänsä minun salatapailuilleni. Ehkä tapailuja ei tarvitsisi niin kauaa tehdäkään salaisesti kuin olin ajatellut.

”Tuutko leikkimään mun kanssa ulos?”, pyysi Katja veljeään.

”En mä nyt, täytyy vähän lämmitellä täällä sisällä.. Miks sulla on uikkarit päällä?”, ihmetteli Aleksi, joka oli saanut piirteekseen perfektionistin eikä voinut sietää kummaa pukeutumista.

”Kunhan laitoin ihan mielijohteesta”, vastasi Katja, jonka yksi piirteistä oli sekopää.

”Mua vähän harmittaa, kun siskot pääsi harjoittelemaan autolla ajoa. Mä haluisin kans jonkun kivan kulkupelin”, myönsi Aleksi hetken päästä.

”Mekin päästään ajamaan sitten, kun ollaan tarpeeksi vanhoja. Sä voit vaikka joulupukilta pyytää lahjaksi polkupyörää, sillä joulu on ihan kohta”, lohdutti Katja.

”Ehkä sitä voiskin.. Kiitti vinkistä”, ilahtui Aleksi ja meni huoneeseensa leikkimään. 

Katja puolestaan meni alakertaan pelamaan videopeliä. Hän yritti saada vihaisten lintujen avulla tuhottua vihreitä possuja ja viihtyi pelin parissa varsin pitkään.

Illemmalla oli Kristiinan vuoro harjoitella ajo-opetusta. Välimme olivat hyvin viileät, mutta Kristiina otti kuitenkin ohjeita hyvin vastaan.

”Ootko puhunut viime keskustelustamme jotain muille?”, kysyin kesken opetuksen.

”En ole, mutta mieli tekis.. Mutta taitaa olla parempi, että muut kuulee totuuden sulta.. En mä kyl sua enää tappajana pidä, mutta takaraivossa mulla pyörii koko ajan, että elämä ei ole enää niin turvallista kuin ennen.. Sen takia olen tehnyt lopullisen päätöksen, enkä suostu perijäksi.. Mulla on jo suunnitelma, miten aion toimia, kun valmistun koulusta”, kertoi Kristiina.

”Minkälaisia suunnitelmia? Toivoisin, että voitaisiin olla jonkinlaisissa puheväleissä tästä eteenpäinkin”, utelin tyttäreltäni.

”Mä olen vähän tutkinut nettiä ja lukenut kirjoja. Mä aion muuttaa täältä Roaring Heightsista pois paikkaan, jossa on huhuttu olevan turvallista noidille ja muille erikoisuuksille. Haaveilen opiskelusta yliopistossa ja aion ottaa Repen mukaan.. Tunnen suurta kiintymystä sitä kohtaan, enkä halua lähteä ilman sitä”, jutteli Kristiina.

”Mä luotan, että sä teet niin kuin parhaaksi näet.. Eiköhän joku noista muista lapsista suostu perijäksi”, sanoin ja näin annoin hyväksyntäni tyttäreni suunnitelmille.

Lopun matkaa ajo sujui Kristiinalta sujuvasti ja juttelimme mukavasti niitä näitä jo paljon lämpimämmässä ilmapiirissä. Haluan kuitenkin pitää välit kaikkiin lapsiini kunnossa heidän muutettuaan pois kotoa.

Tultuani kotiin opettamasta Kristiinaa ajamaan näin Katrin pelaamassa videopeliä olohuoneessa. Näin hänen kasvoissaan etäisesti edesmenneen mieheni säihkyvän siniset silmät, jotka olivat vilpittömät aina hänen elämänsä loppuun asti. Katrin hiuksista paistoi myös muistutus siitä, että edessäni olisi jossain vaiheessa taas hetki, jolloin minun olisi kerrottava totuus sukumme juurista ja salaisuuksista.

Menin Katrin seuraksi pelaamaan, sillä halusin viettää aikaa myös neljän muun lapseni kanssa. Katrista näki, että hän nautti kahdenhetkisestä yhteisestä pelituokiosta erittäin paljon.

Pelatessamme Katariina oli omassa rauhassaan yläkerrassa tekemässä yläkoulua valmistavia tehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa essee itsestään ja omista miinuksista ja plussista. Katariina uskalsi lopulta kirjoittaa ylös hänen opiskeluitaan hankaloittavan miinuksen ja toivoi saavansa siihen apua yläkoulussa.

Illalla kaikki perheeni muksut menivät pihalle nauttimaan lumesta ja talvesta. Katri ja Katariina keskustelivat tiiviisti keskenään.

”Onko niihin ensimmäisiin tanssiaisiin pakko mennä?” kysyi Katariina huolissaan siskoltaan.

”Ei niihin pakko ole mennä, mut mä ainakin menen sinne seurailemaan, mitä vanhemmat siskot siellä puuhaa ja keppostelukin vois olla paikallaan.. Sitten ennen kuin valmistutaan on toiset, mihin on sit pakko osallistua”, kertoi Katri.

”No kyl mä sit tuun, jos säkin olet menossa sinne.. Eihän sitä tiedä, mitä siellä tapahtuu”, totesi Katariina rohkaistuneena.

 ”Kato, tuolla menee villihevonen!”, huijasi Katri ja kaappasi syliinsä lunta, josta teki lumipallon.

”Missä muka?”, kääntyi Katariina katsomaan Katrin osoittamaan suuntaan.

”No ei missään”, vastasi Katri ja heitti lumipallolla suoraan Katariinaa.

”Mä vielä kostan tän sulle”, uhosi Katariina ja nauroi.

”Anna tulla vaan! Leikitään lumisotaa!”, yllytti Katri ja lähti juoksemaan pakoon siskoaan.

Niin Katariina lähti juoksemaan siskonsa perään ja he leikkivät lumisotaa sopuisasti.

Aleksi puolestaan oli mennyt juttelemaan isosiskonsa Kristiinan kanssa.

”Uskotko sä joulupukkiin?” kysyi Aleksi.

”Mä uskon ainakin joulunhenkeen.. Silloin kaikki simit on sovussa ja Simlandiassa rauha”, vastasi Kristiina.

”No mistä sitten ne lahjat tulee, jos joulupukki ei niitä tois?” tiedusteli Aleksi.

”Lahjat voi tuoda tonttukin.. Ei joulupukki millään ehdi kaikkien lasten luokse tuomaan lahjoja yhdessä yössä.. Lapsiakin kun on miljoonia”, vastasi Kristiina ja toivoi mielessään jo puheenaiheen vaihtoa.

Hieman taaempana Krista ja Katja olivat alkaneet tehdä yhdessä lumiukkoa. Krista sai juuri valmiiksi pään, kun Katja taputteli lumiukkoa tasaiseksi.

”Eikö sun tuu kylmä tossa mekossa?” kysyi Krista samalla, kun tasoitti lumiukon päätä.

”Ei, mä oon aika lämminverinen ja tykkään pukeutua niin kuin haluan.. Nyt on mekkofiilis”, vastasi Katja.

”Tästä tulee vielä hieno”, ihasteli Krista ja teki lumiukolle loppusilauksen.

”Niin tulee.. Tätä oli kiva tehdä sun kanssa”, tunnusti Katja siskolleen.

Vielä myöhään illalla muiden jo mennessä nukkumaan kaivoi Katri viulun esiin ja alkoi soittamaan tuttua joululaulua. Perheellämme oli selkeästi joulumieltä jo rinnassa kaiken tapahtuneen jälkeen.

Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa.. Seuraavassa osassa Vanamot viettävät joulua ja teineille on luvassa paljon odotetut tanssiaiset (ei lavastetut vielä) :) Risuja ja ruusuja otetaan taas vastaan! :)

Kysymysiä: Kuka on tällä hetkellä suosikkinne perijäksi?

Mikä olisi hyvä erikoiskyky, jonka pystyy Sims 3:lla toteuttamaan?