37. Syyllinen

Vanamot on täällä taas! :) Kuten myös kesäloma :) Tarkoitukseni on lomani aikana pelata tarinaa eteenpäin paljon.. Viime osaan tuli kommentteja (kiitos niistä), mutta tulin siihen tulokseen, että valitsen perijän itse. On jotenkin helpompi suunnitella hahmon tulevaisuuden isommat linjat jo hyvässä vaiheessa.. Seuraavan osan suunnitelmat on jo tehty, voi olla, että huomenna ryhdyn pelailemaan.. Kesän aikana ilmestyy myös extroja Aadan sisaruksista, joten osia tulee normaalia tiuhemmin. Koitan myös saada päivitettyä sivuja (hahmot, sukupuu) kesän aikana. Tämä osa tuo tarinaan taas pientä jännitystä, joten mukavia lukuhetkiä kaikille! :D

Koulubussi odotti perheeni lapsikatrasta kyytiin. Syksy oli edennyt jo pitkälle ja lehtikasat pihassamme odottivat haravointia.

Lapsistani vanhin Kristiina juoksi ensimmäisenä bussille. Hänellä taisi olla kiire päästä näkemään luokkakavereitaan.

Krista nyrpisteli naamaansa pudonneille lehdille kävellessään kohti bussia. Kesä oli hänen lempivuodenaikansa ja siihen kestäisi taas jonkun tovin, kun lämpimät kelit palaisivat kaupunkiin. Krista taisi odottaa myös jo viikonloppua, sillä hän vihaa aikaisia aamuherätyksiä.

Katariina otti syksyn rauhallisemmin kuin isosiskonsa Krista. Hänellä ei ole mitään suosikkivuodenaikaa vaan pitää kaikista tasapuolisesti. Koulussakin Katariina viihtyy hyvin ja on luokkakavereidensa suosiossa.

Katrilla tulee lapsistani kaikista eniten kiire aamuisin bussiin, sillä hän haluaa näyttää aina hyvältä ja tarkistaa reppunsa vielä viimetingassa, että kaikki tarvittava on varmasti mukana. Hänellä on myös siskonsa tapaan kavereita koulussa, joten koulu on hänen mielestään viihtyisä paikka.

Krista ja Kristiina varasivat bussista paikat etupenkiltä. Krista yritti katsoa siskostaan poispäin, sillä sisko aiheutti ympärilleen hikipilven ja lemahduksia tasaiseen tahtiin. 

Katariina puolestaan oli aamulla herännyt vartin myöhemmin kellon soitosta, joten hän ei ehtinyt kylpyyn, johon hänellä oli aamuisin tapana mennä. Niinpä hänkin aiheutti lemahduksia ympärilleen tasaisin väliajoin.

Bussin ikkunoista lapseni katselivat kaupungin maisemia. Roaring Heights oli sekoitus isoa kaupunkia ja pienempiä asuinalueita.

Keskustan pilvenpiirtäjät salpaavat aina hengityksen, kun niiden ohi kulkee. Pilvenpiirtäjät tuovat mieleeni aina pikkusiskoni Annikan, joka asuu miehensä kanssa kerrostalossa Bridgeportin keskustassa.

Urheilustadion muistuttaa ulkoisesti Simlandian aikaisempaa arkkitehtuuria. Silloin härkä- ja gladiaattoritaistelut kukoistivat ja taisteluja käytiin juurikin pyöreällä stadionilla.

Rantakäytävä on kaupungin kuuluisa huvi- ja ostoskeskittymä, joka huipentuu huvipuistoon. Rantakäytävä sijaitsee uimarantojen välittömässä läheisyydessä, joten kyseinen paikka on kesäisin vilkkaampi kuin muina vuodenaikoina.

Viimein koulubussi pysähtyi koulun eteen. Rakennus on suuri ja jakautunut sekä alakouluksi että yläkouluksi.

Koulupäivä oli vanhemmilla lapsillani jo varmaan puolessa, kun nousin sängystä ylös. Nuorimmat kaksoset olivat nukkuneet yllättävän pitkään tänään.

Menin hoitamaan pikkuisia. Ensimmäisenä huomiota sai Katja. Vaihdoin hänelle kuivan vaipan ja pidimme vähän hauskaa kutitteluleikkiä leikkien. Lopuksi laskin hänet lattialle ja annoin tuttipullon. Vähän haikeudella hoidin pikkuisia, sillä he kasvaisivat tulevan talven aikana isoiksi.

Aleksin otin mukaani keittiöön alakertaan ja ojensin hänelle tuttipullon. Pystyin katsomaan hänen peräänsä samalla, kun valmistin pientä suolaista välipalaa. Aleksi jokelteli iloisesti tänään synttäreitä viettävälle Repelle. Molemmat näyttivät tutkivan toisiaan uteliaasti.

Sain hampparit valmiiksi ja otin niistä itselleni yhden. Söin ateriani keittiön pöydän ääressä ja seurailin Aleksin touhuja.

Katja viihtyi yläkerrassa palikkalaatikon parissa. Hänen laulelunsa kuului alakertaan saakka, joten en ollut huolestunut hänen tekemisistään.

Koulun jälkeen Krista tuli suoraan keittiöön ja kaappasi pikkuveljensä syliinsä. Hän jutteli ja leikki suloisesti veljensä kanssa.

Katri ja Katariina olivat ottaneet tavaksi aloittaa läksyjen teon koulun portailla koulupäivän päätteeksi. Silloin asiat olivat vielä tuoreessa muistissa ja oli rauhallisempaa kuin kotona.

Sadepisaroita alkoi tipahdella taivaalta ja kaksoset päättivät lähteä kotiin sateelta suojaan. He fillaroivat ripeästi. 

Krista oli tuonut kaverin koulusta ja he pelasivat tutuksi tullutta videopeliä. Katrikin osallistui peliin ja katseli välillä kummastuneesti Kristan kaverin persoonallista vaatetyyliä.

Täydenkuun valossa Kristan touhutessa pikkuisten kanssa olin hiipinyt työhuoneeseeni. Jatkoin salaista kirjaprojektiani ja kävin myös eräillä hyvin mielenkiintoisilla nettisivuilla. Tein sinne hetken mielijohteesta profiilin ja päätin odottaa, mitä siitä seuraisi.

Illan edetessä tuli Repen aika varttua aikuiseksi. Se vinkui ja haukahteli eteisessä, jotta saisi perheen täyden huomion itseensä.

Kristiina saapui paikalle katsomaan, mitä Repe metelöi. Hän juhlisti Repen kasvua ja huomasi yllätyksekseen, ettei Repestä tullutkaan pikkukoiraa.

Kirjoittaessani vielä koneella Kristiina meni Repen kanssa yläkertaan leikkimään.

”Mitä meidän iso poika tietää?” leperteli Kristiina koiralle ja antoi keksin.

”Yhtä sun toista tästä perheestä”, vastasi Repe.

Kristiina ei ollut uskoa korviaan ja alkoi halailemaan koiraa ja kuiskutteli koiran korvaan.

”Miten sä osaat puhua?” kysyi Kristiina ihmeissään koiralta.

”Ei vaan sä pystyt kuulemaan mut. Se on erityiskyky maagista taustaa omaavilla simeillä”, vastasi koira ja nuoli Kristiinan korvaan.

Kristiina silitti Repeä vuorostaan vatsasta ja jatkoi kuiskuttelua koiralle.

”Miten mä voin kuulla sut? Enhän mä ole mitenkään maaginen”, ihmetteli Kristiina.

”Ehkä siksi, että sä olet koirakuiskaaja. Koirakuiskaajia voivat olla simit, jotka tuntevat syvää yhteyttä eläimiin. Myös noidilla voi olla erikoiskykynä eläimen ymmärtämisen lahja. Tässä Vanamoiden suvussa se ilmenee vahvasti eri sukupolvissa”, kertoi koira.

”Tarkoitatko, että mä olen noita? Äiti on antanut ymmärtää, että me ollaan ihan tavallisia simejä”, varmisti Kristiina vielä.

”Olet sinä, mutta sun pitäis jutella tästä äitisi kanssa eikä minun”, tokaisi Repe ja lähti alakertaan.

Kristiina teki yläkerrassa voitontanssin siitä hyvästä, että oli ollut taas kerran oikeassa. Hän ei vain osannut aavistaa, kuinka suurta asiaa äiti oli perheeltään salannut.

Seuraavana päivänä satoi rajusti, kun lapset tulivat koulusta. Krista oli tuonut taas kaverin mukanaan, mutta he jäivät sateesta huolimatta juttelemaan pihalle.

”Uskaltaisinkohan mä laittaa sille tekstaria tai jotain? Tiedän, ettei sillä ole vielä seuralaista tanssiaisiin”, kysyi Krista kaveriltaan.

”Kyl sä uskallat.. Tai voithan sä koittaa chattailla sen kanssa ja kysyy sitä siinä samalla.. Se pyörii SimBookissa ahkerasti”, vastasi Linda.

 ”Onko sulla muuten jo seuralaista tanssiaisiin?” kysyi Krista Lindalta.

”Ei mulla oo. Mä ajattelin tulla ilman seuralaista ja katsoa tarjontaa sitten paikanpäällä.. Ajatella, miten elämä on muuttunut. Mä olin alakoulus sun yks kiusaajista ja nyt pojat melkein jonottaa sun perään”, totesi Linda.

”Älä muuta sano. Tosin ei ne jonota mun luo.. Tai sit ne ei uskalla tulla mun luo..Mä en olis alakoulussa kuvitellut, että meistä tulis joskus vielä kaverit.. On se elämä vaan kummallista”, hämmästeli Krista.

”Olis muuten kiva käydä joskus jossain bileissä yhdessä”, ehdotti Linda.

”Niinhän se olis, mut mä en ainakaan voi järkätä mitään, kun mutsi on aina kotona”, harmitteli Krista.

”Mut olis kyl aika mahtavaa, jos voitais järkätä ysin päätteeks jotkut omat ysien bileet.. Pyydettäis tietty poikiakin messiin”, suunnitteli Krista.

”Ihan mahtava idea! Aletaan suunnittelemaan heti huomenna koulussa lisää tätä juttua. Joku ihan varmasti tietää jonkun hyvän paikan, missä voitais olla.. Mut nyt mun täytyy lähtee kotiin.. Nähdään huomenna koulussa!”, sanoi Linda innoissaan ja lähti juoksemaan sateeseen kohti kotiaan.

Sade jatkui koko illan ja touhusin pikkuisten kanssa sisällä. Lehdet saivat edelleen odottaa haravoimista pihalla.

Menin kirjoittamaan taas kirjaa ja Kristiina oli luvannut katsoa pikkuisten perään. Se olikin helppoa, kun molemmat keskittyivät seuraamaan Kristiinan pelaamista.

Katariina puolestaan teki yläkerrassa myöhään läksyjään. Ne kävivät koko ajan vain vaikeammiksi ja veivät lähes kaiken vapaa-ajan tytöltä.

Perjantai-iltana alkoi tippumaan lumihiutaleita taivaalta. Kristiina tuli avukseni pihalle haravoimaan lehtiä kasoihin.

Talvi olisi pian täällä ja syksyn työt olivat jääneet tekemättä. Halusin saada lehtiä vähän pois, jotta eivät olisi mädäntyneitä keväällä lumen sulaessa. Uppouduin ajatuksiini ja erityisesti siihen erääseen nettisivustoon.

Kristiina näytti haravoivan lehtiä vähän naama nyrpistyneenä. Häntä kalvoi paljastukset, joita oli tullut ilmi viime päivinä. Niin moni kysymys tarvitsisi saada vastauksen. 

Ilmeisesti haravointi alkoi pidemmän päälle tylsistyttämään Kristiinaa ja hän kaivoi esiin taikasauvan, jonka hän oli Repen puheista tajunnut omistavansa. Sauvasta alkoi suihkimaan ilmaan eri värisiä valojuovia ja Kristiina innostui vain entisestään.

Keskeytin haravoinnin hetkeksi katsoakseni, miten Kristiina etenee omassa urakassaan. En meinannut uskoa silmiäni, sillä se mitä näin, oli kuin pahimmasta painajaisestani. Tyttäreni taikoi julkisella paikalla ilman huolen häivää.

Lähdin kävelemään tyttäreni luokse. Yritin pitää itseni rauhallisena, mutta pelko ja raivo meinasivat ottaa minusta kuitenkin vallan.

Kristiina ei edes kuullut minun lähestymistäni, sillä niin keskittynyt hän oli omiin taikomisiinsa. En olisi tämän päivän kuvitellut koittavan näin pian.

”Mitä sinä nuori neiti luulet oikein tekeväsi?” karjaisin vihaisesti.

”Miten sä mutsi oot voinut salata multa näin ison jutun? Mä luulin, että mä voin luottaa suhun”, kiukkusi Kristiina.

”Taikominen on vaarallista varsinkin julkisesti. Koska sait tietää, että sulla on kykyjä? Kristalla ei ole kykyjä, sillä pystyn lukemaan hänen ajatuksensa”, tivasin.

”Ihan äskettäin. Sinä iltana, kun Repe kasvoi isoksi. Pystyin juttelemaan sen kanssa ja se kertoi, että meidän suvussa on maagisia kykyjä. Me ollaan noitia, eikö? Miksi et oo voinu kertoo meille aikaisemmin, että oot noita?” Kristiina vaati vastauksia kysymyksiinsä.

”Kyllä olemme noitia ja olemme mahtavan noitasuvun harvoja elossa olevia jäseniä. Meillä on erikoiskykyjä, minä pystyn lukemaan tavallisten simien ajatuksia, äitini pystyi juttelemaan kissojen kanssa ja siskoni Anna on hevoskuiskaaja. Sinä taidat olla koirakuiskaaja.. Kyvyt tulevat esiin ensimmäisen kerran yleensä teini-iässä, siksi en totuutta ole voinut kertoa aikaisemmin, koska olen odottanut, milloin kykynne tulevat ilmi”, kerroin jo rauhallisemmin Kristiinalle.

”No mitä pahaa sitten muka taikomisessa on? Mä haluan oppia siinä mahdollisimman hyväksi”, ihmetteli Kristiina.

”Taikomisesta voi joutua maksamaan kovan hinnan. Olen itse saanut oppia sen kantapään kautta enkä pysty vieläkään antamaan sitä itselleni anteeksi. Meidän tehtävänä on tarkoitus kasvattaa sukumme kymmenenteen sukupolveen asti, jotta kykymme palautuisivat sille tasolle, missä ne joskus kauan sitten olivat. Tapanamme on lapsista valita perijä, jonka tehtävänä on kasvattaa sukua ja suojella lapsiaan niiden aikuisikään saakka. Minulla noitageeni näkyy jo hiuksistani, mutta hiusten väri ei välttämättä paljasta, onko lapsella se geeni. Esimerkiksi sinun tapauksessasi en ole voinut olla varma, mutta Katri ja Aleksi ovat selviä tapauksia.. Olisitko sinä valmis perijäksi?” kysyin Kristiinalta.

”Voisin ollakin, mutta mä en vieläkään ymmärrä, mitä pahaa taikomisessa on”, mietti Kristiina.

”Tätä on vähän vaikea kertoa. Kaikki mitä kerron on luottamuksellista, etkä saa kertoa tästä kenellekään. Et edes siskoillesi. Kauan sitten äitini vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa ja hän jäi sukunsa ainoaksi elossa olevaksi jäseneksi. Hän joutui sijaiskotiin ja muutti omaan taloon Twinbrookkiin heti, kun oli kasvanut nuoreksi aikuiseksi. Alina löysi miehen ja oli töissä toimittajana lehdessä. Eräänä iltana hän sai mystisen sähköpostin, joka oli järjestöltä nimeltä KillSupers. Alina sai kuulla siinä viestissä totuuden vanhempiensa kuolemasta, joka olikin järjestön järjestämä ja siksi, että Alinan äiti oli noita. Samalla Alinalle selvisi hänenkin olevan noita. KillSupers kielsi äitiä taikomasta, mutta äiti harjoitteli salaa ja sai uhkauksia järjestöltä. Hän valitsi minut perijäksi ja tapasin ihanan miehen, joka oli myös teini-ihastukseni, kun olin ikäisesi, mutta varttuessamme löysimme toisemme uudestaan ja tulin nopeasti raskaaksi. Aloin odottamaan teitä ja harrastin taikomista uhkailuista huolimatta. Sain järjestöltä eräänä päivänä puhelun, jossa he uhkasivat miestäni ja tulevia lapsiani. En kokenut muuta mahdollisuutta kuin lähteä pakoon järjestöä Aurora Skiessiin yhdessä mieheni kanssa. Ennen syntymäänne uskalsin isällenne Kanervolle kertoa totuuden geeneistä, mutta hän suuttui ja lähti pariksi päiväksi pois kotoamme. Samana iltana, kun luulin, että olin menettänyt isänne, supistukset alkoivat ja te synnyitte. Sain Kanervon kanssa sovittua ja jatkoimme onnellisina elämäämme ymmärtäen toisiamme paremmin, kun olimme joutuneet kokemaan samantapaisia asioita aikaisemmin. Isänne sukuakin KillSupers on jahdannut, sillä hänen suvussaan on kaukaisesti vampyyrien verta. KillSupers ei hyväksy mitään yliluonnollista. Siksi olemme koko ajan vaarassa. Eräänä iltana tein kuitenkin jotain, mitä kadun vieläkin. Menin baariin pitämään vähän hauskaa ja tapasin naisen, joka toivoi vielä joskus saavansa lapsen. Halusin auttaa ja sen kummempia ajattelematta tein onnellisuustaian, jonka uskoin auttavan naisen ongelmaan. Pelkäsimme hetken Kanervon kanssa, että KillSupers tulee ja satuttaa meitä, mutta niistä ei pitkään aikaan kuulunut mitään. Lopulta olinpaikkamme paljasti avaruusolioiden sieppaus, jonka kohteeksi jouduin. Te olitte koulussa Kristan kanssa ja minä olin viimeisilläni raskaana, kun KillSupers löysi meidät. Olin silloin taaperokeskuksessa Katrin kanssa ja isäsi flunssassa kotona Katariinan kanssa. KillSupersin jäsen murtautui meille sisään ja kosti minulle viemällä minulta sen, mikä on ollut minulle kaikkein rakkainta elämässäni, isänne. Tämän kaiken vuoksi julkinen ja kaikenlainen muukin taikominen on ehdottomasti kiellettyä, jotta nykyinen olinpaikkamme ei selviä järjestölle ja pyrimme elämään niin tavallisesti kuin mahdollista”, päätin tarinani.

”Mä en voi uskoa tota. Toi kuulostaa ihan niiltä sun kirjoittamilta satukirjoilta!”, pudisteli Kristiina epäuskoisesti päätään.

”Usko pois kaikki on totta kuin vesi”, vakuutin tyttärelleni.

”Kaikkien näiden vuosien jälkeen sä oletkin syyllinen isän kuolemaan.. Minkälainen sim voi tapattaa oman miehensä ja viedä lapsiltaan isän?!? Sä oot oikee HIRVIÖ!!”, raivosi Kristiina.

”Mä en todellakaan ryhdy tän suvun perijäksi.. Mä vihaan sua! Musta ei tuu todellakaan tollasta TAPPAJAA kuin SÄ! ”, syytti Kristiina ja hänen sanansa pistelivät sydäntäni.

Olin todellakin tappaja.

Totuus tuli ilmi vihdoinkin :D Miten uskot Kristiinan ja tämän äidin väleille tapahtuvan? Muuttaako totuus Kristiinaa? Ja millä sivustolla Aada oikein pyörii ja tuottaako se hedelmää? Tämän ja paljon muuta tulette näkemään tarinan seuraavissa osissa :) Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! :)