3. Rakkautta ja piikkilankaa

Heips kaikki lukijat! Ja kiitokset kommenteistanne :) Tässä olisi kolmas osa tarinaan..Sitä oli tosi kiva kirjoittaa.. Nyt olen kuvia muokannut vähän enemmän, mutta toivottavasti pidätte lopputuloksesta :) 

 

Tuijotin pitkän tovin lipaston pöydällä olevia tavaroita. Avaamaton kumipaketti sai oloni muuttumaan huonommaksi, sillä kuinka en voinut muistaa tästä kohdasta iltaa enää mitään. Tämä ei ollut yhtään tapaistani. Jokin tässä asiassa oli nyt pahasti vialla, palat eivät loksahtaneet paikoilleen niin kuin yleensä. Tähän varmasti olisi olemassa hyvä selitys.

 

Vaeltelin talossa ja huomasin keittiön pöydän päällä olevat pullot. Jotenkin oli luonani jatkoilla tuntunut hyvältä idealta ottaa muutama Baileys-drinkki ja oli ollut hauskaa. Justin oli tyytynyt juomaan yhden oluen. Olotilastani voi todeta, että eilinen ilta oli ollut yksi illoista, jonka muistaisin pääpiirteittäin vielä pitkään.

 

Muistan yhä kirkkaasti Justinin kasvot. Hänen kanssa oli ihana tanssia lähekkäin ja sulautua musiikin rytmiin.

Justinin tanssiliikkeet veivät minut mukaansa ja minulla oli ollut tosi hauskaa. Olin ollut kuin huumattu tuosta nuoresta komistuksesta ja siksi varmaan päädyin pyytämään Justinin luokseni jatkoille.

Justinin kasvot pyörivät mielessäni. Hänen poikamainen hymynsä ja violetin mystinen katse silmissä, joissa on pilkettä. En halua, että tämä jää vain yhden illan jutuksi.

 

Yö luonani oli ollut unohtumaton kaikin puolin. Aamu vaan oli valjennut eikä Justin ollut herättyäni vieressäni. Eikä ollut jälkeensä jättänyt mitään viestiäkään. Haalennut puhelinnumero ranteeni sisäpuolella oli muistona illasta ja Justinista.

Vellova tunne vatsassani ja jyskyttävä päänsärky ajoivat minut vessan puolelle viettämään aikaa. Kippurassa oleminen helpotti oloa vähän, eikä vatsaani tällöin sattunut niin paljoa.

 

Illan viimeiset juomani drinkit olivat liikaa. En voinut kuin odottaa, että oloni helpottuisi ja piristyisin.

Kun oloni helpottui, siistiydyin, kävin suihkussa ja yritin saada jotain pientä suolaista alas kurkustani. Tuijotin myös pöydällä lojuvaa puhelintani. Soittaako vai ei? Haluan kuitenkin saada vastauksia kohtiin illasta, joita en muistanut.

Jahkailun jälkeen päätin soittaa Justinille ja pyysin häntä tulemaan käymään luokseni kahville.

 

Eikä mennyt kauaa, kun Justin jo seisoi oveni takana. Hän vaikutti sanojensa mittaiselta tyypiltä.

Justin ei saanut mitään suuria fanfaareja tervetulotoivotukseksi vaan syyttävän sormeni ja asenteeni.

”Sinulla on vähän selitettävää viime yöstä”,sanoin kireällä äänensävyllä.

”Mitä mä muka oon tehny?” kysyi Justin hölmistyneenä ja nosti kädet ylös näin osoittaen, että hänellä ei ollut aavistustakaan mikä oli mennyt vikaan. 

”Kerropa mulle, mitä viime yönä oikein tapahtui? En usko sun olevan niin vastuuton, miltä tällä hetkellä vaikuttaa”, jatkoin tiukkana.

”Meillähän oli oikein hauskaa viime yönä”, Justin tokaisi.

”Niin myös sullakin vaikutti olevan kivaa”, hän jatkoi.

”Viime yö oli mielestäni yksi parhaista, mutta mulla vähän pätkii muisti ja pelkään, ettei ole päässyt tapahtumaan mitään peruuttamatonta”, vihjailin Justinille.

”Sun täytyy vähän selventää mulle, mitä sä Alina tarkotat. Miten niin on voinut tapahtua jotain peruuttamatonta ja mitä sä sillä vastuuttomuudella tarkotat?” Justin kyseli aivan ihmeissään.

Justin katseli minua miettiväisen näköisenä. Hän ilmeisesti yritti muistella viime yötä. Laitoin käteni puuskaan ja nielaisin. Oli näköjään pakko ryhtyä selventämään asioita. 

 

”No siis, kerropa käytettiinkö me eilen… no tiedät kyllä mitä?” kysyin jo vähän kiusaantuneena ja nolostuneena.

”Kun siis lipaston päällä on aivan avaamaton paketti, ni tuli mieleen onko mahdollisesti voinut tapahtua jotain peruuttamatonta”, jatkoin nopeasti perään.

 

”Vai tota sä tarkotit”, Justin myhäili jo vähän huvittuneestikin.

”Ei sun tarvi olla huolissas. Mä oon herrasmies ja kuljetan omat mukanani. Eli ihan turvallisesti kaikki tapahtui viime yönä. Tosin on hyvä tietää, että säkin oot varautunu, jos alan viettää aikaa enemmän täällä” Justin hymyili ja katsoi minua.

”Mutta mitään sata prosenttisen varmojahan nuo eivät ole, joten jos haluut olla varma, niin sun kannattaa tehdä testi jossain vaiheessa ja lupaan kantaa vastuuni, jos jotain on tapahtunut” Justin jatkoi ja tuli luokseni.

Justin otti minua kädestä kiinni ja johdatti minut pitkään ja tunnustelevaan suudelmaan. Sydämeni pamppaili lujaa, niin lujaa, että Justin pystyi tuntemaan sen.

”Haluaisitko sä alkaa seurustelemaan mun kanssa Alina?” hän kysyi.

”Haluan sitä enemmän kuin mitään muuta”, vastasin suudelman lomasta.

 

Suutelimme vielä kerran. Se tuntui jotenkin niin oikealta. Niin kuin tämä olisi aina ollut tarkoitettu tapahtuvaksi.

 

Menimme katsomaan pihalle tähtiä ja Justin piti minua kädestä. Justin yritti minulle kertoa ja osoittaa erilaisia tähtikuvioita, mutta en oikein osannut niitä hahmottaa. Mielessäni pyöri vain Justinin silmät.

 

Kun katsoin Justinia, tiesin silmissäni vilkahtavan loisteen. Loisteen, joka rakastuneella naisella on silmissään, kun hän katsoo itselleen tärkeää ja rakasta ihmistä. Jossain vaiheessa tuli Justinin aika lähteä kotiin. Ikävä iski minulle sillä hetkellä, kun toivotin hyvät yöt Justinille. Olin kuitenkin onnellinen, sillä olin löytänyt Sen Oikean minulle. Tai siltä minusta ainakin tuntui.

 

Kaksi viikkoa myöhemmin Justin pyysi minut treffeille rannalle ja oli pyytänyt minua laittamaan juhlavaatteet päälle. Justin oli jo oppinut seurustelumme aikana, että ranta oli yksi lempipaikoistani.

 

Pidimme toisiamme kädestä ja katsoimme toisiamme.

”Alina, mä rakastan sua todella paljon”, Justin sanoi hellästi.

”Niin mäkin rakastan sua, Justin, todella paljon” vastasin Justinille.

 

Sitten yhtäkkiä se tapahtui. Justin polvistui eteeni ja olin samalla sekä hämmästynyt että yllättynyt.

 

”Mä tiedän, että ollaan seurusteltu vasta vähän aikaa, mutta kaikki tuntuu jotenkin oikealta. Jo ekana iltana, kun näin sut Ryminässä, tiesin olevani mennyttä miestä”, Justin aloitti.

 

”Tuletko vaimokseni Alina Vanamo?” Justin kosi ja esitti sen suuren kysymyksen.

”Oi, tulen mielelläni vaimoksesi Justin Lilius” vastasin onnesta hehkuen.

 

Justin pujotti kimaltelevan timanttisormuksen sormeeni. Katsoin sormuksen kimaltelua ja Justinia.

 

”Se on ihana!” kiljaisin.

”Sä teit musta maailman onnellisimman naisen”, jatkoin.

 

Justin kaappasi minut tiukkaan halaukseen ja kuiskasi korvaani:

”Rakas, sä teit musta juuri maailman onnellisimman miehen.”

 

Päätimme vaihtaa vielä sormuksia keskenään ja vietimme pienet häät rannalla.

”Justin Lilius. Tahdotko ottaa minut, Alina Vanamon, aviovaimoksesi ja rakastaa minua niin myötä- kuin vastamäessäkin kunnes kuolema meidät erottaa?” kysyin virallisesti.

”Tahdon”, Justin vastasi ja hymyili.

 

”Siitä merkkinä olkoon tämä sormus, merkkinä ikuisesta rakkaudestani”, jatkoin ja pujotin sormuksen Justinin sormeen.

 

”Alina Vanamo. Tahdotko ottaa minut, Justin Liliuksen, aviomieheksesi ja rakastaa minua niin myötä- kuin vastamäessä aina kuolemaan saakka?” kysyi Justin.

”Tahdon”, vastasin reippaasti.

”Siitä merkkinä olkoon tämä sormus, merkkinä ikuisesta rakkaudestani”, Justin jatkoi.

 

Kiedoimme kätemme yhteen liittomme merkiksi. 

 

Suutelimme vielä vihkimisen sinetiksi. Olin vihdoinkin unelmieni miehen vaimo.

 

Katselimme toisiamme rakastuneen parin tavoin ja koskettelimme Twinbrookin tähtitaivaan alla. 

”Rakastan sua aina ja ikuisesti”, kuiskasin Justinille hiljaa.

”Niin mäkin sua”, Justin sanoi.

”Lähdettäisiinkö vaimo yhdessä kotiin? Olisi hääyö jäljellä”, Justin kuiskasi ja hymyili.

 

Lähdimme juoksemaan rannalta kohti ajotietä. Käteni oli Justinin kainalossa.

 

Juoksimme rannalta kohti taksia, joka odotti meitä mäen takana ja kiirehdimme sillä nyt yhteiseen kotiimme.

Justin katsoi minua syvälle silmiin.

”Rakastan sun tähtisilmiä. Sä olet mulle se ainoa ja oikea”, hän kuiskasi korvaani.

Suutelin häntä intohimoisesti ja kietoiduimme toisiimme.

 

Vietimme hääyön toisiamme rakastaen. Niin kuin hääyö kuuluukin viettää. Enkä tällä kertaa ollut huolissani enää mistään. 

 

Kommentit ovat taas tervetulleita :) Mikä oli lempi kuvanne tai kohtauksenne? Mitä piditte kuvien muokkauksista? Eteneekö tarina liian nopeasti? Seuraavaan osaan lupaan mullistavia paljastuksia Alinasta ja hänen menneisyydestään :)