tiistai 24. heinäkuuta 2012

2. Hyppää kyytiin

Tadaa! Toinen osa uunista ulos :) Ja ulkoasuakin olen muokannut.. Kuvia on taas mukavasti ja tällä kertaa ilman puhekuplia :) Teksti on muuttunut enemmän tarinamaiseksi, toivottavasti pidätte.. Ja eikun lukemaan :)





Seuraavana aamuna söin aamupalaa. Olin saanut rakennusfirmalta pienenä anteeksipyyntönä lahjakortin huonekaluliikkeeseen ja olin sen avulla saanut asuntooni vähän huonekaluja. Asunnostani oli tullut aika kiva. Keittotaitoni tosin eivät riittäneet vielä murojen valmistusta pidemmälle, mutta jostain oli aloitettava.


 


Kävin suihkussa ja siistiydyin peilin edessä. Minun oli pakko tarkistaa, ettei hampaiden väliin ollut jäänyt mitään, eikä lipsahtanut huulipunaa. Olin myös vaihtanut päälleni fiksut vaatteet, jotka sopisivat työhaastatteluun, johon olen tänään menossa.




Harjoittelin peilin edessä vähän työhaastattelua varten eleitä ja ilmeitä ja miten tulisin vakuuttamaan haastattelijat, että olisin juuri oikea tyyppi työhön. Se, että osaa olla uskottava, on tärkeää. Niin kuin rahakin, jota kipeästi jo tarvitsin postilaatikossa odottavia laskuja varten.




Menin Huipputuote-liikerakennukseen kello 10:ksi. Olin vähän ajoissa myöhästyminen kun ei anna hyvää kuvaa. Minua jännitti hirveästi, mitä minulta tultaisiin kysymään ja toivoin parasta, ettei puheeni takeltelisi pahasti.




Tuntia myöhemmin astuin rakennuksen ovista ulos helpottuneena ja onnellisena. Sain ensimmäisen työpaikkani journalismi-uralta lehtinaisena. Työt alkaisivat jo heti huomenna.

 


Istuin hetkeksi kauniin suihkulähteen reunalle lukemaan jännittävää salapoliisidekkaria. Jännittävät kirjat tempaavat minut mukaansa ja ajan ja paikan taju katoavat. Onneksi nyt sain rentoutua, kun päivän pahin koitos oli jo takana.




Istuin vielä hetken unelmiini syventyen. Elämä oikeastaan hymyili jo ja alun hankaluudet oli voitettu. Minulla on oma asunto ja nyt myös työpaikka alalta, josta haaveilen. Tätä olisi jotenkin pakko juhlia.




Olin kulkemassa keskuspuiston halki, kun silmiini osui kaksi nuorta miestä. Päätin vaihtaa heidän kanssaan muutaman sanan.




Aloin juttelemaan tuon silmälasipäisen miehen kanssa, joka osoittautui Leevi Muonalaksi ja toinen kaveri oli hänen veljensä Mikanor. Juttelimme kaupungin kuumista juoruista ja kerroin saaneeni työpaikan, josta Leevi ilahtui.




Juttelun tiimellyksessä tiedustelin Leeviltä, olisiko hänen elämässään ketään erityistä ja osoittautui, että hänellä on Ilona-niminen tyttöystävä. Näin jälkeenpäin, kun ajattelee, ei Leevi olisi ollut se jota etsin.




Päätin syödä ulkona ravintolassa. Tällä kertaa sain herkullisia kevätkääryleitä, jotka veivät kielen mennessään.

 


Pukeuduin parhaimpaan bilemekkooni ja suuntasin Twinbrookin ainoaan yökerhoon; Ryminään. Join ensimmäiseksi drinkin, joka maistui hyvin makealle ja trooppisille hedelmille.




Drinkillä oli kuitenkin minuun mystinen vaikutus. Mieleni teki tanssia musiikin tahtiin ja annoin rytmin viedä. Harmi vain, että paikalla ei ollut muita, sillä olisin halunnut tanssia muutaman hitaan komeiden uroksien kanssa.




Niinpä jatkoin tanssimista ja harjoittelin erilaisia liikkeitä. Tänä iltana minua ei pidätellyt mikään, paitsi mielessäni pyöri jo kaukainen muistutus aamulla koittavasta ensimmäisestä työpäivästä.

 


Bailasin vielä viimeisen nopean biisin ja nautin paikan discovaloista. Tänne tulisin uudestaankin pitämään hauskaa, tanssimaan ja rentoutumaan.




Ensimmäiseen työasuuni kuului keltainen lippis ja paita, jossa on keltaiset hihat. Lippalakki suojasi silmiäni kirkkaalta auringolta, sillä edellisen illan tanssiminen ja valvominen tuntui vielä kehossani näin aikaisin aamulla.


Kimppakyyti tuli hakemaan minut tasan kello kuusi ja työt alkoivat seitsemältä. Yritin matkan aikana keskustella kuskin kanssa työstä niitä näitä ja vähän utelin millainen ilmapiiri töissä on.

 


Kotona minua odotti työpäivän päätteeksi ikävä yllätys. Raskaan päivän päätteeksi, jonka olin hikoillut töissä, oli suihku päättänyt mennä omia aikojaan rikki. Ei auttanut muu, kuin korjata se ja näin tartuin jakoavaimeen ensimmäistä kertaa. Kai jotain osasin tehdä oikein, sillä suihku lopetti hetken päästä vuotamisen.

 


Katselin telkkarista rikossarjaa, jossa etsittiin joka kerta aina uutta rikollista murhasta epäiltynä. Kuitenkin mielessäni pyöri, että olisi kiva tehdä jotain muuta näin perjantai-iltana.




Lähdin Timoteus Sussin järjestämiin bileisiin, joihin olin saanut kutsun. Paikalla ei ollut kuin muutama naishenkilö. Timoteus innostui, kun päätinkin epäröintini jälkeen saapua paikalle ja esitteli minut muille vieraille.




Kerroin innostuneesti muille, kuinka kiva paikka tämä Twinbrook on ja varsinkin olin ihastunut yökerho Ryminään. Muut eivät näyttäneet asiasta niin kiinnostuneilta ja ryhtyivät keskustelemaan puutarhojen lannoitteiden erilaisuuksista ja eroavaisuuksista. Näistä vieraista en seuraa saisi Ryminään, joten päätin jättää nämä bileet tähän ja suunnata muualle.

 


Suuntasin Ryminään tsekkaamaan meiningin. Tanssin hetken aikaa Erno Rapinaksi osoittautuneen nuoren miehen kanssa, mutta hän vaikutti jotenkin keskustelua välttelevältä kaverilta, joten en hänen kanssa sen lähempää tuttavuutta tehnyt.




Kotiin saavuttuani söin vielä hilloa ja paahtoleipää iltapalaksi, tiskasin kaikki likaiset astiat pois ja menin nukkumaan.





Lauantai oli jo muuttunut iltapäiväksi, kun heräsin. Olin saanut töissä jo ensimmäisen ylennykseni oikaisulukuvastaavaksi ja ostin heti oman läppärin, jolla pystyin harjoittelemaan kirjoittajan taitojani, sillä haaveilin yhä enemmän vaativimmista työnimikkeistä.

 


Chattailin myös muiden simien kanssa ja kyselin, mikä mahtoi olla tämän illan kuumin mesta. Bailujalkani oli päässyt taas vauhtiin. En normaalisti koe olevani kovin suuri bilettäjä, mutta nyt minut oli vallannut maaginen tunne, että tänä iltana kannattaisi käydä vähän tanssimassa.


Ensimmäiseksi Ryminään päästyäni tilasin Aivomuusi-drinkin. Sivusilmällä huomasin, kuinka baaria kohti käveli rennosti punahiuksinen komistus.

 


Tuo komistus oli lihaksikas ja hänen katseessaan oli jotain, joka sai sydämeni pamppailemaan ja hengitykseni tihentymään. Kuin jalat pettäisivät altani.




Kundi tuli pyytämään minua tanssimaan ja lähdin mukaan sekuntia enempää miettimättä. ”Mikäs on kaunokaisen nimi?” komistus kysyi. ”Mä olen Alina. Entä sä?” kysyin ujosti. ” Mun nimi on Justin Lilius. Sä voit kutsua mua Justiniks tai Justukseksi” hän sanoi. ”No käytkö sä täällä usein?”, kysyin tökerösti. ”Mä käyn silloin, kun siltä tuntuu. Tänään taitaa olla onnenilta”, Justin myhäili hymyillen.




Jatkoimme tanssimista ja tuijotimme tiiviisti toisiamme silmiin. Oli vain tämä hetki tässä ja nyt. Minä ja Justin.

 
Uppouduin Justinin silmiin ja huomasin hänen sulattavan suloisen hymynsä. Tanssimme rytmikkäästi samaan tahtiin.


 


Tuntui ihan uskomattomalta. Tanssin todella komean kundin kanssa ja hän näki vain minut. Me näimme toisemme. Kaikki muu ympäriltä tuntui katoavan. Päätin elää tässä ja nyt.




Illan hitaan aikana kiedoin käteni Justinin kaulan ympärille ja hivutin vartaloni häneen kiinni. ”Miksi sanoitkaan tänään olevan onneniltasi?” kysyin. ”Siksi, koska tapasin sinut. Sun silmiin voisin hukkua, kauniisiin tähtisilmiin.” Tämän jälkeen olin ihan myyty.

 


Justin kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. Hänen otteensa olivat niin itsevarmat.

 


Erään hiphop-biisin aikana Justin alkoi esittämään minulle osaamiaan tanssiliikkeitään ja kietoi minut itseään vasten. ”Oon katsellut sua koko illan,myönnän mut myytiin. Tahtoisin tutustua paremmin, jos sul ois vähän aikaa..” kuiskuttelin Justinin korvaan.

 


Justin puristi minut tiukemmin itseään vasten vastaukseksi. ”Liity seuraan, jatkot tänään meillä, hyppää vaan kyytiin” jatkoin kuiskuttelua Justinin korvaan. Justin katsoi minua syvälle silmiin ja otti minua kädestä kiinni.



Tunnelma kuumeni jo taksissa, jolla saavuimme kämpilleni. Päädyimme toistemme kimppuun ja vaatteet saivat väistyä tieltämme lähes kaikki.




Hyväilimme toisiamme monen erilaisin tavoin. Oloni oli kuin olisin ollut taivaassa.

 
Eikä arvailujen varaan jää, mitä tästä kaikesta lopulta seurasi. Hyppäsin todellakin kyytiin virran vietäväksi.





Aamulla venyttelin noustuani sängystä. Oloni oli raukea, mutta onnellinen.


Minun oli pakko vähän nipistää itseäni, jotta tiesin varmasti, ettei viime yön tapahtumat olleet olletkaan vaan pelkkää unta. Päässäni kuitenkin vähän jyskytti muistutuksena illalla juoduista drinkeistä.



 
Sitten todellisuus löi vasten kasvojani. Peitin kädellä suuni järkytyksestä.

 
Lipaston päällä nökötti avaamaton kumipaketti. En kai ollut voinut mokata näin pahasti??










 
Nyt kaipaisin taas kommenttejanne..Mihin suuntaan tarina meni? Mitä tykkäsitte kuvista? Entäpä ulkoasusta? Lempikohtauksenne? Ruusuja ja risuja otetaan vastaan :) Ja seuraavassa osassa teille paljastuu, mitä Alina oli mokaillut…Vai oliko sittenkään??


maanantai 9. heinäkuuta 2012

1. Uusi alku, uusi elämä





Nyt on ensimmäinen osa ulkona! Olen todella innoissani, kun sain tämän aloitettua. Katsotaan, kuinka pitkälle päästään. Lukemisen iloa!







Twinbrook. Tänne minä sitten päädyin. Minä, Alina Vanamo. Saavuin tänne Lätäkkötie 33:en Starlight Shoresista sijaisvanhempieni luota. Sijaisvanhempani päättivät, kun vartuin nuoreksi aikuiseksi, että minun oli aika lähteä itsenäistymään ja elämään omaa elämääni. Omista biologisista vanhemmistani minulla ei ollut mitään tietoa. Hiusteni sinertävä sävy kertoo, että jotain eksoottisia piirteitä minulla kuitenkin on, tällainen hiusväri, kun ei ole ihan normaalia. Minulle kerrottiin, kun olin varttunut teiniksi, että vanhempani olivat menehtyneet epämääräisissä olosuhteissa auto-onnettomuudessa. Villeimmät huhut kertoivat, että kyseessä olisi ollut palkkamurha. Onnettomuuden aikoihin olin ollut vanhempieni ystävän luona hoidossa ja päädyin sitten sijoitukseen sijaisperheeseen. Nyt oli kuitenkin aika aloittaa alusta, mutta en kuvitellut, että ihan näin alusta. 
 



Minulle oltiin luvattu täältä löytyvän upea tontti erinomaisella paikalla. Pitihän tuo periaatteessa paikkansa, mutta olin kuvitellut tontilta löytyvän edes jonkinlainen talo. Pettymykseni oli suuri, sillä olin tottunut Starlight Shoresin kaltaiseen vilkkaaseen ja upeaan kaupunkiin, joka vilisi kuuluisuuksia. Twinbrook vaikuttaa pieneltä lähiökylältä keskellä ei mitään. Sijaisvanhempani olivat todenneet, että Twinbrook olisi sopivan rauhallinen paikka päästä elämässä alkuun.






Ei auttanut muu, kuin soittaa rakennusfirmalle. Valitsin iPhonen puhelinluettelosta numerotiedustelupalvelun numeron, jonka avulla selvittäisin lähimmän rakennusfirman numeron.




Rakennusfirma lupasi rakentaa minulle pienen talon käypään hintaan ja he lupasivat sen olevan jo illalla valmis. He kehottivat minua tutustumaan sillä välin uuteen kotikaupunkiini.




Otin neuvosta vaarin ja päätin lähteä tutustumaan kaupunkiin. Nappasin vauhdista taksin ja hyppäsin sen kyytiin. Tämä oli ensimmäinen kerta taksin kyydissä, sillä olin aina matkustanut sijaisvanhempieni auton kyydissä, koska se oli muka turvallisempaa. En pienempänä kyseenalaistanut tätä väitettä, mutta nyt myöhemmin olen ihmetellyt, miksi minulle oli näin uskoteltu.





Taksin kyydissä tunsin oloni kuitenkin turvalliseksi ja ihailin eteeni tulevia maisemia. Taksikuskikin oli mukava ja kertoi matkan varrelle osuneista paikoista ja nähtävyyksistä.







”Tässä on yksi Twinbrookin kolmesta sillasta. Tämä sijaitsee lähinnä kotiasi. Ja tältä sillalta avautuu maisemat kaupungin keskustasta”, taksikuski kertoi avuliaasti.




Taksi jätti minut keskuspuistoon, sillä olen yhdeltä luonteenpiirteeltäni ulkoilmasim. Lisäksi olen myös huumorintajuinen, toivoton romantikko, flirttaileva ja nero. Tapasin ensimmäiseksi puistossa vaalean naisen, joka osoittautui Patrisia Näpsäksi ja päätin tutustua häneen.



Keskustelimme muun muassa luonnosta ja vitsailin siinä samalla myös uudesta kodistani. Siis ”uudesta, olemattomasta talostani”, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.




Patrisia on hieman vanhempaa ikäluokkaa kuin minä, joten aloin katsella ympärilleni, jospa näköpiiriini osuisi hieman enemmän samantyyppistä porukkaa kuin minä. Tosin on hyvä tulla toimeen kaikenlaisten simien kanssa, sillä elämänhaaveeni on tulla uutisankkuriksi ja siinä työssä on hyvä tulla juttuun kaikkien kanssa, jotta saisi hyviä artikkeleita aikaiseksi.




Hieman kauempana puiston reunalla istui kaksi nuorta miestä. He kiinnittivät minun huomioni. Erityisesti tuo oikeanpuoleinen kaveri. Päätin, että aion tutustua häneen vielä paremmin.


Puiston kaukaisimmassa nurkassa huomasin nuoren parin keskustelemassa ja kuhertelemassa. Katsoin heitä vähän kateellisena, sillä ollessani toivoton romantikko, haaveilin Siitä Oikeasta Simistä rinnalleni. Voitte vaan kuvitella, kuinka usein olen Hänet kuvitellut mielessäni, siitä millainen Hän olisi ja millaista se olisi. Jospa täältä Twinbrookista unelmien mieheni löytäisin.


Niinpä päätin ottaa niin kutsutusti härkää sarvista ja menin rohkeasti tuon penkin luokse, jossa nuo mielenkiintoiset miehet istuivat. Turhasta ujostelusta ei olisi mitään hyötyä, jos halusin tutustua täällä uusiin tuttavuuksiin.




Päästyäni penkin luokse oikeanpuoleinen mies päätti nousta ylös. ”Tämäpä lupaava alku”, ajattelin.




Tämä kaveri alkoi kuitenkin juttelemaan minulle säästä, johon onkin helppo osallistua mukaan. Säästä puhuminen uuden tuttavuuden kanssa onkin sopiva aihe aluksi. ”Olen muuten Vellu Valpajärvi ja tuo kaveri tuossa penkillä on Lari Kimppu”, Vellu esitteli. ”Hauska tutustua. Minä olen Alina ja juuri muutin tänne” kerroin. Rupattelu alkoikin tämän jälkeen sujua ihan mukavasti.





Jonkin tovin jälkeen rohkaistuin niin paljon, että päätin ottaa selvää, oliko Vellulla kumppania. Vellu myönsi olevansa sinkku. Olen aina ajatellut, että on turha mennä merta edemmäs kalaan, mutta päätin vielä malttaa mieleni ja katsella vähän muitakin lupaavia ehdokkaita, sillä olihan tämä ensimmäinen päiväni tässä kaupungissa.



Puiston ympärille on sijoitettu shakkipöytiä. Minä päätin myös kokeilla pelata. Tarvitsen hieman taitoa logiikan osa-alueella jo elämänhaaveenikin kannalta, sillä toimittajana olisi syytä osata yhdistellä pieniä palasia isoiksi kokonaisuuksiksi.






”Alku taitaa olla aina vähän hankalaa”, ajattelin ja mietin aluksi pitkään ja hartaasti, mihin minun tulisi nappula kerrallaan sijoittaa. Shakin säännöt, kun eivät ole sieltä helpoimmasta ja yksinkertaisimmasta päästä.





Huomasin nuoren parin toisen osapuolen aloittavan kummitustarinatuokion. Jäin sitä seuraamaan, vaikka jäätelöautokin seisoi takanani houkuttelevasti ja vatsani jo kurni pelottavan lujaa.




Istuin hetkeksi alas kuuntelemaan tarinaa, jota Giselle Riemukas kertoi. Giselle oli itse asiassa aika vaikuttava tarinankertoja. Vatsani murisi jo kuitenkin sen verran äänekkäästi, että päätin suunnata kohti paikallista ravintolaa.



Ravintolan nimi on Herkkukulma. Sen ovella mietin kuumeisesti, mitä söisin ja pikkuhiljaa ajatukseni jo pyörivät uuden kotini ympärillä. Tämän jälkeen ei tarvitsisi usein syödä ravintolassa, koska se on aika kallista. Ja tykkään kokkaamisesta, joten kokkaaminen ihan omassa keittiössäni pyöri jo mielessä.


Tulin ravintolan ovesta jokin liekehtivä lautasellani. Tämä todellakin oli jotain gourmet-ruokaa, jota en itsekkään osannut vielä valmistaa. Tästä ateriasta aion nauttia ja etsin sopivan rauhallista pöytää, johon istua.




Löysinkin pian sopivan pöydän ja kävelin reippaasti sitä kohti. Samalla vatsani odotti jo vaativasti saavansa kunnon herkkua.




Istuin pöytään, josta oli hyvät näkymät tielle. Tykkään katsella ihmisten vilinää kadulla. Ateriani osoittautui herkulliseksi enkelikakuksi, joka ei ollut kuitenkaan lempiruokaani, vaikka hyvää olikin. Lempiruokani on ollut pienestä asti spagetti. En ole vielä maistanut sitä parempaa ruokaa, mutta tämäkin ateria oli oma elämyksensä.




Istuin vielä hetken paikallani ja vatsani oli täysi. Kynttilän loisteessa on niin mukava istua ja olla. Huomasin takana olevan miehen katselevan minua. En tiennyt miksi, mutta siinäkö katseli ihan rauhassa. Minua se ei häirinnyt.







Minulle tuli kuitenkin tarve päästä vessaan. Enhän ollut koko päivänä käynyt. Niin sitten päädyin Twinbrookin kirjaston pimeään vessaan ja mietin jo omaa tonttiani, sillä uni oli alkanut painaa silmiäni raskaan päivän päätteeksi.


Sain pettyä kuitenkin todella karvaasti. Ja olin todella ärsyyntynyt. Syystäkin. Rakennusfirma ei ollut syystä tai toisesta ehtinytkään rakentamaan taloani ja minua odotti tyhjä tontti.


Nukuin ensimmäisen yöni makuupussissa omalla pihallani. Se toi mieleeni lapsuuden kesät, jolloin olin paljon lapsuuden kaverien kanssa erilaisilla leireillä ja tuolloin makuupussissa nukkuminen oli ollut jännittävää.


Twinbrookin taivas oli koko yön selkeä ja tähdet loistivat taivaalla. Yö oli lämmin ja minulla ei olisi voinut olla parempia olosuhteita makuupussissa nukkuessani.




Herättyäni aamulla lähdin kuntosalille. Minun oli päästävä suihkuun. Tuli ihanan raikas ja puhdas olo. Omaa suihkua osaisin kyllä arvostaa tämän kaiken kokemani jälkeen.


Hyppäsin juoksumaton kyytiin ja aloin treenaamaan. Kuntoilu ei ole aikaisemmin ollut lähellä sydäntäni, mutta halusin kuitenkin pitää huolen linjoistani. Eikä minua sen koommin haittaa, vaikka vartaloni miellyttäisi komeampien osapuolien silmiä.




Minulle kuitenkin kävi nolosti. Kompastuin juoksumatolla. Että pitikin sattua näin julkisella paikalla! No, en kuitenkaan suostu luovuttamaan helpolla, olenhan sentään päättäväinen skorpiooni horoskoopiltani. Salilla soi myös hyvä musiikki, poppia, joka on lempimusiikkiani. Ja niin jatkoin reippaasti treenaamista.




Olin niin keskittynyt kuntoiluun, että en ollut huomannut porukkaa tulleen salille ihan ruuhkaksi asti. Kuntosalit ovat myös hyvä paikka tutustua uusiin tyyppeihin. Iskin silmäni komeaan poikaan, joka treenaili lihaksiaan kuntolaitteella.


Tuo poika osoittautui Olli Viherpuuksi. Juttelimme musiikista ja kuntoilusta ja vähän vitsalimmekin toisillemme. Tykästyin häneen heti ensi näkemältä.




Rohkaistuin sitten tietysti taas utelemaan tämän miehen parisuhdestatusta. Olli kertoi, että hänellä on kumppani, jonka nimi on Helinä. Harmi, pitihän se arvata, että hyvät saaliit ovat aina varattuja.




Ahkeran kuntoilun jälkeen päätin taas käydä syömässä. Nyt kävin tutkailemassa Ratapiha-kuppilan antimet.




Olin ajatuksissani saapuessani kuppilan pihaan. Mielessä pyöri paljon asioita, joita pitäisi tehdä.  Odotin jo pikku hiljaa sitä hetkeä, jolloin näkisin oman taloni ja pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan.




Ratapiha-kuppilan puitteet eivät ihan olleet samat mitä Herkkukuppilan, mutta ruoka maistui oikein hyvältä. Seuraavaksi menisin kotiani kohti.


Kuppila sijaitsi lähellä rantaa. Lähdin juoksemaan kohti aaltoilevaa merta. 


Rannan maisemat salpasivat hengitykseni. Näin ihanaa toista paikkaa saisi täältä Twinbrookista hakea. Tämä tulisi varmasti olemaan yksi lempipaikoistani, jonne voisin ulkoilmasiminä tulla rauhoittumaan, miettimään ja viihtymään piknikin muodossa.




Suoristin mekon helmaa paremmin vedenrajassa. Vesi oli ihanan lämmintä. Tämä olisi ihana paikka romanttiselle iltakävelylle. Kunhan vain löytäisin siihen oikean simin.


Jäin vielä hetkeksi katsomaan kalojen iloista uiskentelua ja ihania maisemia. Varmasti tulisin tänne usein, kunhan vain ehdin muun arjen keskeltä.


Illan hämärtyessä kävin vielä yhdellä kolmesta sillasta katselemassa maisemia. Taisivat sijaisvanhempani olla oikeassa siinä, että tulisin viihtymään täällä. Sellainen tunne minulle oli muodostunut pikkuhiljaa.




Meinasin hypätä riemusta, kun saavuin tontilleni. Enää se ei ollut tyhjä, vaan tontille oli rakentunut pieni tiilitalo.




Sisältä taloni näyttää tältä. Talossani on tilava vessa ja löytyy isoimman huoneen reunalta pieni keittiönurkkaus. Olen tyytyväinen siihen, kuinka osa seinistä on lilan värisiä, sillä se on lempivärini. Laitettavaa tässä talossa vielä riittäisi, mutta nyt se saisi käydä.


Kävelin kotini ovesta sisään. Oloni oli helpottunut.




Ja väsynyt. Olin niin väsynyt, että lysähdin lattialle taloni nurkkaan. Voin olla varma, että nukun makeasti, sillä takana oli jälleen raskas ja tapahtumarikas päivä. Pidän  tästä kaupungista. Uskon, että sillä on minulle vielä paljon annettavaa ja paljon tapahtumia ja yllätyksiä elämäni varalle.






Nyt kaipaisin teidän lukijoiden kommentteja. Oliko osa liian pitkä? Etenikö hitaasti? Paljastuiko Alinasta jo liian paljon vai liian vähän asioita? Entä kuvat?