Kiitokset taas
kommenteistanne! Ne saivat minulle niin kovan inspiraation, että tein tämän
osan jo valmiiksi ennen kuin julkaisin osan seitsemän. Pelin kanssa oli pieniä
ongelmia Supernaturalin asennuksen jälkeen ja pelaaminen oli lähes mahdotonta,
joten siksi tämän julkaisemisessa kesti. Haluan kuitenkin olla varma tarinan
jatkumisesta, joten tapoihini kuuluu, että kun osan julkaisen, on seuraavan
osan kuvat lähes kuvattu. Nyt tämän osan jälkeen julkaisen todennäköisesti
kaksi osaa ennen kuin Vuodenajat lisäri ilmestyy, sitten saadaan vuodenaikojen
vaihtelua värittämään tarinaa ja ennen joulua saan toivottavasti teille
kyhättyä myös jonkinlaisen joulujakson. Tätä osaa oli tosi kiva kirjoittaa,
jotenka hyviä lukuelämyksiä kaikille!
Menimme seuraavana
iltana, kun olin saanut tietää raskaudestani, ravintolaan Justinin kanssa.
Joonatanin maltoimme jättää kotiin lapsenvahdin kanssa, sillä halusin meille
hetken laatuaikaa.
”Kulta. Olen
miettinyt tässä, että pitäisikö meidän taas laajentaa vähän taloa? Haluaisin
hankkia pyykkikoneen ja kuivausrummun, mutta ne vievät niin paljon tilaa, että
kylppäriä tarvitsisi laajentaa” aloitin keskustelun Justinin kanssa.
”Voishan sitä laajentaakin.
Pyykkiäkin on tullut nyt enemmän, kun Joonatan harjoittelee syömistä itse ja
myös potalle” kertoi Justin.
”Meidän pihakin on
vähän alkeellinen. Siellä ei ole mitään leikkijuttuja Joonatanille. Ei
liukumäkeä tai muutakaan” jatkoin.
”Tuokin on totta. Kun
Joonatan kasvaa niin sillä täytyy koko ajan olla enemmän tekemistä. Mä
haaveilen pienestä grillitilasta pihalla ja uima-allas vois olla ihan kiva.
Siinä sais hyvin nostettua kuntoa samalla” Justin kertoili näkemyksistään.
”Uima-altaan myötä
tarvitsisi Joonatan opettaa myös uimaan, ettei mitään vaaratilanteita pääsisi
syntymään. Poreallas voisi olla siihen nähden turvallisempi ja voi niitä
hetkiä, joita voisimme jakaa kahden kesken siinä” jatkoin Justinille
vihjaillen.
”Jos me hankittaisiin
molemmat. Mulla on töissä mennyt nyt todella hyvin ja jos vielä jaksan vähän
ahkeroida niin todennäköisesti saan ylennyksen” kertoi Justin.
”Senkö vuoksi oot
ollu viimeaikoina niin hiljainen ja omissa ajatuksissasi?” kysyin Justinilta.
”Joo. Meillä on
töissä ollut sen verran salamyhkäistä touhua, koska pari isompaa juttua on
lähellä läpimurtoa ja ne on vaivannut vielä kotonakin mieltä töistä tultua,
mutta kun niistä ei tän enempää voi puhua” Justin kertoi arvoituksellisesti.
”Mä kyllä ymmärrän,
että sua sitoo vaitiolovelvollisuus. Mitäs sanoisit saunasta? Se vois
rentouttaa mukavasti töiden jälkeen” kyselin Justinilta.
”Sauna?!? Eikös
sellaisella hätyytellä pahoja henkiä pois tai jotain?” kyseli Justin
pelästyneenä.
”Ei suinkaan. Se on
vanha skandinaavinen perinne. Se on tila, jossa rentoudutaan ja nautitaan
lämpimistä löylyistä. Lihakset rentoutuvat ja hetkeksi voi unohtaa kaikki
mieltä painavat huolet ja murheet. Mun sijaisvanhempien kotona oli sauna ja
tykkäsin siitä tosi paljon. Se on itseasias ainut asia, mitä oon sieltä
kaivannut” jatkoin perustelua Justinille saunan hyödyistä.
”No kun sen noin
kuvailee, niin kuulostaa todella hyvältä. Jos odotetaan kuitenkin siihen asti,
että saan ylennyksen, ni tiedetään mihin kaikkeen meillä on varaa” jatkoi
Justin asiallisesti.
”Tää ruoka oli muuten
tosi hyvää” sanoin juuri saatuani lautasen tyhjäksi.
”Eikö ollutkin kiva
tulla pitkästä aikaa ulos syömään?” kysyin Justinilta.
”Juu. Tarttis käydä
useamminkin” totesi Justin.
”Mulla olis sulle
jotain muutakin kerrottavaa” aloitin jäätelöauton musiikin soidessa taustalla.
”No kerrohan
kultaseni!” Justin sanoi riemuissaan.
”Meille on tulossa
vauva!” kerroin riemuissani.
”Voi kun ihanaa.
Joonatan saa leikkikaverin” sanoi Justin ja kosketti kädellään minua olkapäähän
rohkaisevasti ja nosti peukkunsa pystyyn.
Halasimme toisiamme.
”Kuinka kauan sä oot
tienny?” kysyi Justin yllättäin.
”Tunsin eilen illalla
ensimmäiset potkut ja halusin kertoa niistä sinulle nyt täällä” kerroin
Justinille.
Suutelimme pitkään ja
intohimoisesti. Oli ilo huomata, että kokemamme alkuhuuma ja kipinöinti oli
tallella edelleen siellä jossain arjen keskelläkin.
”Sä voit kokeilla
vatsaani. Tällä hetkellä siellä tuntuu olevan meneillään jonkin sortin
jumppatuokio” kerroin innostuneena Justinille.
”Tää tuntuu joka
kerta niin ihmeelliseltä” sanoi Justin haltioissaan.
”On niin ihmeellistä
tuntea uuden elämän liikkeet sun vatsalta. Pysy siellä pikkuinen vielä. Täällä
on kaikki sua varten valmiina” sanoi Justin.
”Ne kyllä kieltämättä
tuntuvat aika ihmeelliselle, kun ne liikkeet tuntee ensimmäisen kerran” sanoin
Justinille.
”Tää on ollu tosi
ihana ilta. Kiitos vielä rakas” sanoi Justin.
”Eipä mitään. Oli
kyllä ihanaa viettää iltaa täällä kanssasi ja kiva, että samalla selvisi, mikä
sua on painanut viimeaikoina” jatkoin.
Suutelimme vielä
kerran toisiamme pitkään ja annoimme tunnelman viedä mukanaan.
”Kello alkaa olemaan
jo paljon. Täytyy mennä vapauttamaan Joonatanin lapsenvahti” totesin Justinille
ja niin me lähdimme kohti kotia. Ilta oli onnistunut yli kaikkien minun
odotusteni. Tunsin taas syvää kiintymystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta
Justinia kohtaan.
Vapautimme
lapsenvahdin ja Justin meni aika nopeasti nukkumaan. Raskauden selvittyä olin
aloittanut uuden harrastuksen nimittäin maalaamisen. Sillä on jotenkin
rauhoittava vaikutus minuun.
Noin kello
kahdentoista aikaan, kun olin saanut maalauksen valmiiksi, menin itsekin
nukkumaan. Olin onnellinen, sillä päivä oli ollut loistava. Niinpä kömmin
rakkaani kainaloon nukkumaan ja uneksimaan ihanista asioista.
Nukuin kuin tukki
enkä kuullut, kuinka Joonatan oli alkanut itkemään huoneessaan. Justin oli
yrittänyt minua tuuppia kyynärpäällään, mutta koska en ollut reagoinut
mitenkään hänen herättely yrityksiin, oli Justinin pakko nousta ylös ja mennä
katsomaan, mikä poikaa itketti.
Kun Justin avasi
lastenhuoneen oven, häntä vastaan tuli epämiellyttävä tuoksu nenään. Onneksi en
itse herännyt, sillä näin raskaana ollessa erinäiset tuoksut tekevät pahaa.
Nukkuessani Justin
nosti Joonatanin sängystä ja vaihtoi vaipan ammattimaisesti vielä puoliunissaankin.
Joonatan oli taas rauhallinen isänsä turvallisessa sylissä.
Justin vietti hetken
aikaa vielä Joonatanin kanssa tätä kutittelemalla. Olen huomannut, että poika
pitää siitä todella paljon ja sen ansiosta voi kuulla pojan heleän naurun.
Isä ja poika ovat
mielestäni kuin kaksi marjaa. Heidän ilmeensäkin ovat kasvoista samanlaiset,
kun he nauravat. On ihanaa, kuinka hyvin
he tulevatkaan toimeen.
Herätyskelloni oli jo
soinut ja huomasin, että Justin ei ollut vieressäni. Kurkkasin lastenhuoneen
ovesta sisään ja näin, kuinka Justin halasi Joonatania. Tuo näky sai minut heti
hyvälle tuulelle.
Murukin oli jo
herännyt. Katsellessani Murun raapimispuun raapimista muistin, että tänään
olisi sen syntymäpäivä. Nopeasti se aika menee, sillä vastahan Muru tuli meille
ja oli pieni pentu.
Justin söi
keskittyneesti aamupalalettujansa, kun tulin keittiöön.
”Mitäs sulla on
tänään luvassa töissä? Onko pitkä päivä?” Justin kysyi minulta.
”Mulla on tänään
tiedossa yksi haastattelu toimistotöiden lisäksi” kerroin.
”Entä sulla? Saatko
pian ylennyksen, jotta voimme alkaa suunnittelemaan pientä pintaremonttia?”
kysyin.
”Katsotaan,
katsotaan” Justin myhäili hymyillen.
Justinin noustessa
pöydästä havahduin hänen ihanan suihkusaippuan tuoksuun. Söin nopeasti lettuni
ja päätin käydä vielä kiireesti suihkussa, sillä toista haastatellessa olisi
hyvä antaa asiallinen kuva.
Pian kuulinkin
kimppakyydin tutun tööttäyksen pihalta. Kävelin reippaasti ulos. Tai oikeastaan
tapaani kävellä voisi kutsua vaappumiseksi, sillä työtakkini oli käynyt liian
kireäksi raskauden myötä ja nyt minulla laskettuun aikaan oli jäljellä enää
vain muutama hassu päivä.
Noin tuntia myöhemmin
lähdettyäni saapui Justinin kyyti. Hän näytti vähän harmistuneelta, sillä
lapsenvahti oli soittanut ja kertonut myöhästyvänsä vähän, sillä hoitajan
pyörän kumi oli puhjennut. Hän ei olisi halunnut jättää Joonatania
minuutiksikaan yksin, kuten en minäkään, mutta Justin tiesi, että tänään
hänellä olisi tärkeä päivä töissä, joten myöhästyä ei saanut minuuttiakaan.
Justin käski lapsenvahdin soittaa, kun tämä olisi päässyt perille.
Justin soitti myös
minulle lapsenvahti ongelmasta. Huolestuin ja olin ajatuksissani, kun taksilla
matkustin kohti päämäärää eli haastattelun kohdetta. Minua jännitti, sillä
kyseessä oli yksi kuuluisimmista ja suosituimmista uutistoimittajista.
Simspäivään toimitus oli saanut vihjeen, että tällä toimittajalla saattaisi
olla joitain skandaalin käryisiä taustoja ja sitä lähdin nyt selvittämään.
Tapasin Karin
Upokkaan hänen kotipihallaan postilaatikon luona.
”Alina Simspäivää
lehdestä, hyvää päivää!” aloitin.
”Päivää! Mikäs
toimittajan johdatti tänne?” Karin kysyi.
”Olemme saaneet
nimettömältä lähteeltä vinkin, että olisitte edenneet uutistoimittajaksi
epäammatillisin keinoin. Aiheesta meillä on myös valokuvia, kuinka vietätte
”päiväkahvihetkeä” uutisten tuottajan kanssa. Miten haluat kommentoida asiaa?”
kysyin ja selvensin faktoja.
”Mä en kommentoi
mitään. Olemme tuottajan kanssa vain ystäviä” sanoi Karin jyrkästi.
”Tuo kertookin
minulle jo kaiken olennaisen” totesin pieni hymy kasvoillani.
”Mutta mitäpäs se
täällä on? Ettei vain toimittaja olisi itse ”päiväkahvitellut” päätoimittajan
kanssa? Taidatte pian saada perheenlisäystä” Karin piikitti minua takaisin.
”Tämä on yksityisasia
ja minä en harrasta ”päiväkahvitteluja” esimiesteni kanssa toisin kuin eräät.
Voit olla varma, että seuraavassa lehtemme etukannessa komeilee tulenarat kuvat
rouva uutisankkurista ja ohjelman tuottajasta” tokaisin tiukasti ja lähdin
matkoihini.
Olin kerrankin saanut
jymyjutun ja tiesin saavani tämän jutun myötä lisää kunnioitusta ja vaativampia
töitä toimituksessa.
Rojahdin sohvalle
istumaan, kun pääsin kotiin. En jaksanut heti alkaa kirjoittamaan raporttia
toimitukseen. Oloni on viime päivinä ollut väsyneempi ja alavatsassani on
tuntunut pientä polttelevaa nipistystä.
Kävin suihkussa ja
vaihdoin kotivaatteet päälleni. Luin täppäriltäni blogini kommentteja ja raskautta
käsittelevää kirjaa, sillä halusin olla valmiimpi ja varmempi nyt toisen lapsen
kohdalla, kun synnytys koittaisi. Halusin kaiken olla valmiina tulevaa lasta
varten.
”Kulta!!” huusi
Justin kotiovelta.
”Mä sain sen
ylennyksen. Olen nyt komisario ja sain myös työauton!” iloitsi Justin.
”Voi ku ihanaa! Nyt
voidaan alkaa suunnittelemaan sitä remonttia.” sanoin innostuneena.
”Mä teen nyt yhdet
treenit. Mun kunto vois olla parempikin” totesi Justin ja alkoi jumppaamaan
olkkarin stereoiden tahtiin. Itse jatkoin kirjan lukemista.
Myöhemmin illalla
menin lastenhuoneeseen katsomaan, mitä Joonatan puuhaili. Hän leikki
ksylofonilla, kun menin huoneeseen.
”Harjoitellaanpas
vähän kävelyä. Sä olet jo niin iso poika, että sitä on hyvä alkaa
harjoittelemaan” juttelin Joonatanille.
”Tää tää” vastaili
Joonatan, jolloin mieleeni tuli, että olisi joskus kiva ymmärtää, mitä poika
jutteli. Pian olisi syytä alkaa opettamaan poikaa myös puhumaan.
”Tule tule tänne
äidin luo” houkuttelin Joonatania.
Ilokseni Joonatan
otti pieniä haparoivia ja horjuvia askelia kohti minua.
”Tule tule, vielä
vähän” jatkoin kannustaen Joonatania.
Oli ihanaa katsoa,
kun pieni rakas poikani otti ensimmäisiä askeliaan. Siitä se maailma lähtisi
pikkuhiljaa avartumaan.
”Voi, miten hienoa!
Äidin kulta osaa!” hihkuin Joonatanille ja nostin hänet korkealle ilmaan.
Joonatan naureskeli minulle kuin pieni Naantalin aurinko.
”Arvaapas mitä
Joonatan? Sinusta tulee pian isoveli” kerroin Joonatanille.
Joonatan oli
sylissäni hiljaisena, kunnes hän ilmoitti vaativalla huudollaan, että hänellä
oli nälkä. Aika nopeasti opin tunnistamaan Joonatanin itkuista, mikä häntä
milloinkin vaivasi.
Laitoin Joonatanin istumaan syöttötuoliinsa ja annoin hänelle ruokalautasen, jossa oli taaperoille tarkoitettua liharuokasosetta. Joonatanista näin, kuinka hän nautti harjoitella itse syömään.
Joonatanin syödessä
tuli Murun aika kasvaa aikuiseksi. Olimme ostaneet Murulle kissanminttua
synttäreiden kunniaksi.
Justinkin lopetti
treenaamisen ja aloimme kannustamaan Murua kasvamaan torviin puhallellen
juhlallisesti. Silmieni edessä näin, kuinka Muru kasvoi aikuiseksi.
Murusta kasvoi aika
suloinen kissa mielestäni. Kasvettuaan se jatkoi raapimispuun raatelua kuin
mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Joonatan nukahti
sänkyynsä heti, kun hänet sinne laitoin. Hänelläkin oli ollut raskas päivä, kun
oli pitänyt opetella paljon uusia asioita.
Nukuimme Justinin
kanssa kylkikyljessä. Hän otti minut kainaloonsa, jossa oli tosi hyvä ja lämmin
nukkua.
Yöllä noin kolmen
aikoihin heräsin voimakkaaseen vihlonnan tunteeseen vatsassani.
”Justin herätys!
Meidän täytyy lähteä synnyttämään!” kiljuin ärtyneellä äänelläni.
”Sä näet kulta vaan
unta. Jatketaan vaan nukkumista” sanoi Justin puolinukuksissa.
”Ei tää mitään unta
oo. Nyt ylös siitä niin kuin olis jo!” huusin ja näin kuinka Justin nousi
istumaan sängylle ja katsoi minua.
”Nää poltot vaan
jatkuu. Mä tilasin jo taksin. Tule perässä sairaalalle, koska mä lähden nyt
edeltä” sanoin tomerasti.
Justin nousi sängystä
ja katsoi perääni.
”Siis nytkö se
synnytys alkoi? Mitä mä teen? Mihin me laitetaan Joonatan?” panikoi Justin, kun
olin astumassa ovesta ulos.
”Soita vaikka lapsenvahti
tai herätä Joonatan ja ota se mukaan. Siellä sairaalassa on päiväkoti sairaalan
työntekijöiden lapsille, varmaan sinne yksi mahtuu joukkoon mukaan” sanoin
ovelta ja kävelin jo kohti odottavaa taksia.
Istuin taksin
kyytiin.
”Synnytyspolille
kiitos” sanoin taksikuskille.
Oloni oli
jännittynyt, sillä mietin jo, että kumpi lapsi mahtaisi olla.
Taksi saapui ripeästi
sairaalan pihalle. Liikennettä ei ollut paljoa, jonka vuoksi matka sujui hyvin
nopeasti ilman turhia pysähtymisiä. Kävelin sisään sairaalaan ja kirjauduin
osastolle.
Noin puoli tuntia
myöhemmin Justin ja Joonatan astuivat taksin ovesta ulos ja tulivat
sairaalalle. Justin soitti minulle ja kertoi asiasta, etten yllättyisi, sillä
tähän aikaan yöstä oli vaikea saada lastenvahtia.
Justin pysähtyi
Joonatan sylissään sairaalan ovien eteen.
Kohta perheessämme olisi kolmen jäsenen sijasta neljä jäsentä.
Justin jätti
Joonatanin sairaalan päiväkotiin hoitoon ja tuli minun luokseni. Synnytys oli
edennyt nopeasti ponnistusvaiheeseen ja ei mennyt kauaa, kun sain
pideltäväkseni maailman suloisimman tytön. Olimme todella onnellisia. Minun
piti kuitenkin jäädä sairaalaan kolmeksi päiväksi. Justin tuli hakemaan meitä
sairaalasta kotiin Joonatan mukanaan. Ensin ehdin minä vaaleanpunaisen käärön
kanssa ulos sairaalan ovista.
Pian perästä tulivat
Justin ja Joonatan. He katsoivat, kuinka kävelin vauva sylissäni kohti
odottavaa taksia.
Istuin taksiin pieni
prinsessa sylissäni. Nimesimme pienen prinsessamme Aadaksi, joka on mielestäni
kaunis nimi. Huomasin sairaalassa jo Aadan olevan sikeäuninen,sillä hän ei
herännyt muiden samassa huoneessa nukkuneiden vauvojen itkuihin ja hän
käyttäytyi muutenkin kuin pieni nero konsanaan.
Istuimme pian taksin
takapenkillä koko perhe. Meillä oli nyt kaksi lasta, joista pitäisimme huolta.
Vauvan myötä alitajuntaani palasi pelko, sillä en voinut tietää, olisiko Aada
mahdollisesti perinyt noitageenit. Sen tulisi aika taas näyttämään, tulisiko
meidän perheemme taas pelkäämään KillSuperssin metkuja.
Tällainen osa tällä
kertaa :) Kiitollinen olisin taas kommenteistanne! Kuinka lähtee Vanamoiden
perhe-elämä käyntiin? Periikö Aada noitageenit? Minkälainen lapsi Joonatanista
kasvaa? Näihin kysymyksiin saatte vastaukset seuraavassa osassa :D