lauantai 31. elokuuta 2013

27. Saanhan koskettaa

Uusi osa on vihdoinkin ulkona :) Tekstin kanssa kesti, kun välillä ei ollut inspistä ollenkaan ja työtkin alkoivat taas loman jälkeen. Simssiä en ole töiden alkamisen jälkeen avannutkaan, mutta matskua on ihan kivasti jemmassa ainakin kolmeen seuraavaan osaan. Kiitoksia edelliseen osaan tulleista kommenteista! Sain niistä taas puhtia kirjoittaa tämän osan :) Jouduin itse asiassa venyttämään juonikaaviota, sillä peli keksi omia kuvioita.. Mutta niistä tulevaisuudessa enemmän.. Tässä osassa nähdään kaksosten kasvu ja osan lopussa on muutama extrakuva kulissien takaa :) Lukuiloa kaikille ja hyvää alkanutta syksyä :)


Arki kaksosten kanssa kulki omalla painollaan ja löysimme mieheni kanssa aikaa myös itsellemme. Nautin, kun pääsin hetkeksi selaamaan nettiä ja sähköpostia omassa rauhassa siihen keskittyen. Kaksosten kanssa aika oli kulunut kuin siivillä ja haikeana jo ajattelin tulevaa, kun parin päivän päästä tytöt tulisivat taaperoikään.


Mieheni oli löytänyt uuden tavan ilmaista itseään. Hän kieltämättä kehittyi taulu taululta aina paremmaksi. Ehkä jonain päivänä voisin jopa harkita yhden tauluista päätyvän talomme seinälle.


Urani koki lasten myötä pienen notkahduksen, sillä välillä tuntui, ettei tekstiä meinannut syntyä millään. En kuitenkaan ottanut siitä mitään paineita, sillä edellinen kirjani oli ollut myyntimenestys, joten uskoin, että tästäkin kirjasta tulisi hyvä, kunhan se vain valmistuisi ajallaan.


Pystyin kirjoittamaan parhaiten silloin, kun Kanervolla oli vapaapäiviä töistä, sillä työpöydälläni sijaitsevan itkuhälyttimen huutoihin oli joku silloin vastaamassa eikä minun tarvitse keskeyttää inspiraatiotani. Siskoni myös laittoivat usein s-postia ja Annika oli juuri tehnyt profiilin Simstagramiin, josta pystyin seuraamaan hänen uranousuaan ja biletystä kuuluisien elokuvatähtien kanssa.


Kanervo oli kiintynyt kaksosiin ja nautti tyttöjen hoidosta. Muutaman kerran olen yllättänyt hänet lepertelemästä heille ja se on ollut todella suloista.


Kaksoset tuntuivat olevan Kanervolle koko maailman tärkeimmät simit minun lisäkseni ja hän olikin aivan loistava isä. Salaa välillä katselin lastenhuoneen avonaisen oven raosta, kun hän hoiti tyttöjä. Arvostan siksi miestäni päivä päivältä vain enemmän.


Kanervon hoitaessa kaksosia laitoin meille ruuaksi sushia. Pidän kokkaamisesta ja varsinkin tehdessäni sitä omassa rauhassa saan usein aikaiseksi jotain hyvää. Kiireessä olen onnistunut muutaman kerran polttamaan kastikkeet syömäkelvottomiksi ja mieheni siitä välillä vieläkin muistuttelee. Teemme aika tasaväkisesti kotitöitä kaksosten hoidon ohessa. Lempikotityökseni on ehdottomasti tullut astiakoneen täyttö, sillä se on niin järjestelmällistä puuhaa.


Tyttöjen mennessä iltaunille hipsimme Kanervon kanssa yläkertaan pelaamaan erän pingistä. Siitä oli tullut yksi arki-iltojen iltarutiineistamme, koska siinä samalla viimeistään pystyimme keskustelemaan päivän kuulumisista ja lähipäivien suunnitelmista.


Pidimme pingistä pelaten hauskaa ja rentouduimme siinä ohessa. Oli ihanaa välillä vain nauraa ja riemuita omista onnistumisista oman kumppanin kanssa.


Minulla oli tällä kertaa kuitenkin mielessäni suunnitelmia, sillä kaksoset täyttäisivät pian taaperoiän rajan. Sitähän tulisi juhlia ja mieltäni myös kaihersi ajatus tyttöjen kasvua seuraavista asioista, sillä saisin pian selville, omaisiko jompikumpi tytöistä noitageenit.


Pallon ponnahdellessa puolelta toiselle päätin tiedustella Kanervolta huomisesta.

”Minkälainen vuoro sinulla on huomenna töissä?” kysyin samalla lyöden pallon Kanervon puolelle.

”Mä menen kahdeksi töihin ja pääsen kymmeneltä” vastasi Kanervo keskittyen peliin.


”Ajattelin vain, että voisitko katsoa kaksosten perään aamupäivällä niin kävisin hakemassa kakut valmiiksi tyttöjen syntymäpäiviä varten?” kysyin mieheltäni ja samalla Kanervo sai taas pisteen.

”Sopiihan se, mutta voisit herätä aamulla vähän aikaisemmin, niin ehdin valmistautua töihin lähtöön hyvissä ajoin” totesi Kanervo riemuiten suuresta johdostaan.

Seuraavan päivän suunnitelmani oli tällä keskustelulla valmiit ja näytti siltä jälleen kerran, että mieheni oli voittamassa minut tänäkin iltana.


Heräsin taas keskellä yötä tuttuun itkuun. Odotan jo tyttöjen synttäreitä, sillä oletan, että taaperoina tytöt eivät enää valvottaisi yöllä. Yöherätykset olivat loppujen lopuksi melko raskaita.


Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut nousta hoitamaan tyttöjä yksin. Kanervo nousi perästäni sängystä ja tuli tuekseni hoitamaan toista kaksosista. Selvisimme yöherätyksestä nopeammin ja pääsimme taas jatkamaan uniamme aamuun asti.


Aamu valkeni Aurora Skiessissa sateisissa merkeissä. Runsaat sateet kesän lopulla ennustivat yleensä syksyn alkua, mutta en ollut varma, pitivätkö nämä merkit paikkaansa myös täällä.


Mieleni teki päästää muutama valittu sana aamulla, kun heräsin kuullessani sateen hakkaavan kattoon, mutta päätin kuitenkin lähteä kaupungille. En ollut sokerista, joten päätin käyttää matkan tekoon luutaani.


Saavuttuani kaupan pihaan kaivoin esiin sateenvarjoni, joka oli nähnyt jo parhaimmat päivänsä. En kuitenkaan kastunut läpimäräksi, vaikka varjoni vuosi.


Juoksin reippaasti sisälle kauppaan. Katselin kaupan tavaroista notkuvia hyllyjä rauhassa ja löysin herkkuosastolta myös kaksosille sopivat kakut.


Kaupalta päätin suunnata kohti kaupungintaloa, sillä olin nähnyt sen pihalla tutun näköisen patsaan. Minun oli pakko käydä tarkistamassa, oliko se sama, jonka olin nähnyt myös kotikaupungissani Twinbrookissa.


Menin katsomaan lähempää patsasta ja aavistukseni kävi toteen. Patsas oli kuuluisa sääkivi, jonka avulla erilaiset paranormaalit pystyivät muuttamaan säätä. Minulle tuli sellainen olo, etten ollut kaupungin ainoa paranormaali, joka tarkoitti, että KillSuperssit olisivat pian taas kintereillämme, kun huomaisivat Aurora Skiessin taikamittarin arvojen nousun. 


Yhtäkkiä minun teki hirveästi mieli yrittää tehdä taikoja sääkiven kanssa. Kaupungintalon vierestä ajoi kuitenkin auto, joka sai minut toisiin ajatuksiin, sillä olihan minua varoitettu taikomisesta KillSuperssin taholta, enkä halunnut tahallani vaarantaa perheeni turvallisuutta. Niinpä päätin mennä suorinta tietä kotiin, jotta houkutus ei kävisi liian suureksi.


Päästyäni kotiin huomasin kellon olevan jo vähän liiankin paljon. 

”Anteeksi, taisi mennä vähän viime tippaan” sanoin Kanervolle.

Kanervo ojensi minulle Kristiinan syliin ja meni nopeasti valmistumaan töihin.


Istuin keinutuolissa Kristiina sylissäni ja yritin nukuttaa häntä uneen. Mietin yhä enemmän tyttöjen kasvua ja pohdin, mitä Kanervo meinaisi, jos tytöt perisivät noitageenit. Vauva-ajan päättyminen oli myös haikeaa sinänsä, sillä vauvat olivat minusta söpöjä. Sulattelin mielessäni ajatusta uudesta sisaruksesta kaksosille, eikä se ajatus ollut oikeastaan ollenkaan huono, sillä olin itsekin kolmilapsisesta perheestä. 


Tein itselleni jäätelötötterön ja nautin sen rauhassa. Mietin, mitä tekisin ennen kuin mieheni tulisi kotiin.


Päätin pelata ps3:sta ja olin niin uppoutunut peliin, etten kuullut Kanervon tulevan kotiin. 

”Kulta, mulla olis sulle ehdotus” sanoi Kanervo samalla syöden iltapalaa.

”Mitä?” kysyin näppäillen ohjaimen nappuloita nopeasti.

”Mä ajattelin huomenna pitää palkattoman vapaapäivän kaksosten synttäreiden kunniaksi ja ajattelin, että voitais käydä kesäriehassa ja lapsenvahti vois katsoa tyttöjä sen aikaa.. Mitä oot mieltä?” kysyi Kanervo pienen tauon jälkeen.

”Kuulostaa kivalta, sillä ei vähään aikaan olla käyty missään yhdessä. Mä haluun kyllä olla paikalla silloin, kaksoset kasvavat” huomautin.

”Me ehditään siihen mennessä takaisin, lupaan sen” myhäili Kanervo hymyillen.


Sinä yönä nukuimme toistemme kainalossa vuorotellen tiiviisti yhdessä. Näin unta tyttöjen kasvusta ja syöntikilpailusta, jonka hävisin miehelleni.


Keskipäivällä lähdimme innoissamme kesäriehaan. Päätimme ottaa leikkimielisen kisan rangaistuspotkuissa. En ollut koskaan aikaisemmin pelannut jalkapalloa, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen potkuni meni ihmeekseni kohti maalia.


Kanervo torjui leikiten ensimmäisen potkuni, joka sai kilpailuviettini kasvamaan. Halusin saada ainakin yhden maalin, mutta Kanervo häikäisi minut torjuntataidoillaan.


Yrityksistä huolimatta kaikki potkimani pallot olivat päätyneet Kanervon näppeihin. En halunnut lannistua, mutta minulla oli tunne, että tulisin häviämään tämän kisan reilusti. Viimeinen yritykseni päätyi myös Kanervon käsiin.

”Olisit sä voinut edes yhden maalin päästää vahingossa” tuhahdin miehelleni ja virnistin.


Menin vuorostani maalivahdiksi. Minua innostuksesta huolimatta jännitti, sillä Kanervolla oli varmasti paljon voimaa potkuissaan ja ne tulisivat sattumaan, jos osuisivat minuun.


Keskityin seuraamaan Kanervon pallon pyörittelyä jaloissa ja hän intoutui myös pompottelemaan palloa reisillään. Olin valmis ja halusin torjua maaleja samalla tavalla kuin mieheni.


Kanervo katseli suuntaani miettiväisen näköisenä. Halusin vaikuttaa yhtä taitavalta tai antaa ainakin sellaisen kuvan.

”Ootko sä nyt varmasti valmis?” kiusasi Kanervo minua.

”Anna tulla vain!” vastasin rohkeasti.


Tein mitä ihmeellisimmän mahalaskun palloa torjuessani. Kanervo onnistui harhauttamaan minua kaikilla neljällä potkullaan. Vartaloani kolotti kaikesta tömähtelystä.


Viimeisen potkun kohdalla minulla oli jo pieni haju siitä, kuinka tämä juttu sujui, mutta en saanut torjuttua mieheni viimeistäkään potkua. Harmitti vähän, etten omistanut kykyä, jolla olisin voinut ajatuksen voimalla hallita pallojen ja muiden esineiden kulkureittejä. Kanervo voitti tämän kisan leikiten.


”Wuhuu!! Tämän kesän rangaistuspotkukisan voitto on minun!” riemuitsi Kanervo ja teki kunnon tuuletuksen voittonsa kunniaksi.

Mielestäni sillä ei ollut niin merkitystä, kumpi voittaa vaan sillä, että teimme jotain pitkästä aikaa yhdessä ja pidimme hauskaa tietäen lasten olevan hyvässä hoidossa.


Menimme rangaistuspotkukisan jälkeen rullaluistelemaan. Rullaluistelu tuntui pyörien päällä helpommalta kuin terillä jään päällä.


Hodarikojun houkutteleva tuoksu kantautui nenääni samalla, kun luistelin kehää ympäri kerta toisensa jälkeen. Kanervo luisteli edelläni hymyillen kuin vanha tekijä.


Luistelimme yhtenä letkana muiden kaupunkilaisten kanssa. Mielessäni pyöri kuitenkin välillä kotona olevat kaksoset, sillä en ollut koskaan aikaisemmin ollut erossa koko iltapäivää.


Mieheni ilme näytti myös miettiväiseltä. En tiedä, mahtoiko häntä jännittää tyttöjen tuleva kasvu yhtä paljon kuin minua. Huomasin kentän reunalla kuumailmapallon ja päätin, että nyt oli juuri oikea hetki kokeilla sitä, sillä olin tänne muuttaessa kiinnittänyt niihin huomioni ja halunnut kokeilla kyseistä esinettä ainakin kerran elämässäni.


Niinpä ryhdyimme ajatuksista tekoihin ja menin yhdessä rakkaani kanssa kuumailmapallon kyytiin. Kokemus tulisi olemaan meille molemmille ainutlaatuinen ja ikimuistoinen.

”Ethän pelkää korkeita paikkoja?” varmistin mieheltäni nyt, kun olimme vielä turvallisesti maan kamaralla.

”Sun kanssa mun ei tarvitse pelätä mitään” vastasi Kanervo hellästi.


Pian kuumailmapallo nousi tasaisesti kohti korkeuksia. Olin aivan ällistynyt maisemista, jotka avautuivat meidän edessämme.


Huomasin korissa olevan kahdet kiikarit, joista otin toiset käteeni. Minun oli pakko tunnustaa, että Aurora Skiessin maisemat ovat hämmästyttävät yläilmoista käsin.


Kanervo otti myös kiikarit käteen ja alkoi tiirailla maisemia. 

”Eikö ollutkin hyvä uskaltaa edes kerran kuumailmapalloilua?” kysyin kiikaroivalta mieheltäni.

”Tää on ihan uskomatonta! Olo on melkein kuin linnulla, joka lentää taivaalla” sanoi Kanervo ihastuksissaan.


Kanervo löysi kuohujuomapullon ja avasimme sen. Pullosta purskahti juomaa päällemme, kun yritin kaataa juomaa mieheni lasiin.


”Mille me kilistellään?” kysyi Kanervo, kun kaadoin juomaa lasiini.

Mietin hetken ja sain mieleeni idean, joka oli pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Nyt olisi hyvä ottaa puheeksi eräs asia.


Katsoin miestäni silmiin ja mietin edelleen, mitä vastaisin hänen kysymykseensä.

”Juodaan meille ja tulevaisuudelle” sanoin hymyillen.

”Meille ja tulevaisuudelle” toisti Kanervo ja kilistimme maljoja.


Siemailimme suussa poreilevaa juomaa hitaasti ja katselimme maisemia. Kanervo otti minua hellästi kädestä kiinni. Hetki oli täydellinen.


”Tämä on ollut aivan mahtava iltapäivä” sanoin iloisena juomaa hörppien.

”Veit sanat suustani” totesi Kanervo samalla naurahtaen.


”Me ollaan oltu jo tosi kauan yhdessä” sanoin ja laitoin käteni mieheni harteille.

”Niin ollaan, mutta tuntuu, ettei siitä ole kauaa, kun tavattiin. Aika on mennyt tosi nopeasti” jatkoi Kanervo ja katsoi minua suoraan silmiin.

”Meillä on myös kaksi ihanaa lasta, jotka varttuvat tänään taaperoiksi” totesin vähän ajan päästä.


”Voisi niitä lapsia olla enemmänkin” sanoi Kanervo yhtäkkiä ja otti lasin kädestäni samalla.

Istuuduimme koriin ja suutelimme pitkään ja intohimoisesti. Mietin, kuinka ihanaa oli, kun ajattelimme samalla tavoin perheenlisäyksestä.


Löysimme kuumailmapallon korista viltin ja vedimme sen yllemme. Yläilmoissa pidimme hauskaa viltin alla muiden katseilta ulottumattomissa.


Herkän hetkemme jälkeen päätimme laskeutua alas ja rientää kotiin. Minulla oli jo hirveä ikävä lapsiamme.


Kotiin päästyämme ja lastenvahdin lähdettyä menimme makuuhuoneeseen, sillä kaksoset olivat sikeässä unessa. Suutelimme ja silittelimme toisiamme. Kanervo katsoi minua silmiin ja näytti siltä kuin hänellä olisi jotain tärkeää sydämellään.

”Sun kanssa on ollut ihanaa vuodesta toiseen. Ja meillä on aivan ihana perhe. Jotenkin minua on jäänyt harmittamaan, etten päässyt kaksosten synnytykseen mukaan. Se olisi kokemus, jonka haluaisin ainakin kerran elämässäni kokea” sanoi Kanervo ja katsoi minua suoraan syvälle silmiin.

”Uskon toiveesi vielä toteutuvan, sillä en usko, että perheemme luku on vielä täynnä. Olet ollut niin ihana isä kaksosille, että olisi kunnia saada noin loistava isä myös tuleville pienokaisille” vastasin miehelleni ja nuo sanat tulivat suoraan sydämestäni.


Nuo sanat sanottuani Kanervo kampeutui enemmän kiinni minuun ja oli ilmiselvää, mihin hyväilymme tulisi johtamaan.


Annoimme lakanoille kyytiä ja nautimme toistemme läheisyydestä. Toivoimme samalla, että saisimme taas pieniä nyyttejä lisää perheeseemme.


Myöhemmin illalla havahduimme mieheni kanssa kaksosten itkuun. Olimme nukahtaneet rakkaudenosoitustemme jälkeen ja nukkuneet aina iltaan asti. Nostin Kristiinan sängystä ja katselin, kuinka hän siirtyi vauvaiästä taaperoikään.


Katsellessani Kristiinaa näin, kuinka hän oli perinyt isänsä hiusten värin. Silmien väriä ihmettelin hetken, kunnes muistin, että äidilläni oli ollut ruskeat silmät.


Seuraavaksi tuli Kristan aika kasvaa taaperoksi. Jännitin, olisiko hän perinyt noitageenit.


Kristan kasvettua tajusin, että tyttö vaikutti ihan normaalilta. Hän oli perinyt vaaleat hiuksensa varmaan isänsä puolelta, sillä minun puolellani ei kellään ollut vaaleita hiuksia. Kristan silmät ovat samanväriset kuin minulla ja isälläni oli ollut.


Keinutuolissa istuessani tunsin voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta Kristiinan kanssa. Muistelin Kristiinaa keinuttaessa, kuinka äitini oli kauan sitten kertonut minulle, että noitageenit saattaisivat kehittyä ajan kanssa voimakkaammiksi ja hiusten väri ei sitä välttämättä enää osoittaisi vaan toimisi eräänlaisena suojamekanismina. Minulla oli tuntemus, että Kristiinan kohdalla oli käynyt näin, sillä mikä muukaan meidän yhteytemme selittäisi. Sen tulisi kuitenkin aika näyttämään, olisinko oikeassa aavistuksessani.




Extrakuvia:



Jännitin hurjasti kaksosten kasvun hetkellä, minkä väriset hiukset heille tulisi. Kristan kohdalla en pystynyt näkemään väriä ollenkaan, joten laitoin hänet heti hiusten muokkaukseen ja sieltähän värin katoamiseksi paljastui bugittavat hiukset (vaaleat tosin) :D


Vanamoiden muutettua Aurora Skiessiin en tehnyt minkäänlaista taloesittelyä. Tässä olisi nyt kuva perheen talon yläkerrasta, jossa sijaitsee saunan lisäksi Aadan työhuone ja kodinhoitohuone. Kuvassa näkyy myös tyhjä huone, josta tulee kaksosten huone, kun ovat kasvaneet lapsiksi.


Lopuksi kuva perheen talon alakerrasta, josta löytyykin kaikki tärkeä. Vessasta huomasin rakennusvaiheessa tulleen vähän turhan pieni, jonka vuoksi yläkerran saunatiloista löytyy myös toinen wc. :)





Tälläista tällä kertaa.. Mitä tykkäsitte extrakuvista? Ja miten mahtavat Aada ja Kanervo onnistua pyörittämään arkea kera taaperoiden? Sitä ja paljon muuta on luvassa seuraavassa osassa :)