7. Perjantaina

Täällä on taas uusi osa! Kiitokset kaikille lukijoille kommenteista, sillä niistä saan uutta potkua tarinan tekoon. Jatkakaa samaan malliin. Tässä osassa lastenhuoneen ja saattaa myös muutaman muunkin huoneen kuviot olla muuttuneet uudelleen asennuksen myötä, enkä heti löytänyt samoja takaisin. Toivottavasti tämä ei haittaa :) Mutta pidemmittä puheitta päästän teidät lukemaan :D

Oli aamu, jota olin pitkään odottanut jo jännityksellä, sillä tänään minulle selviäisi uhkaisiko suuri vaara myös rakasta poikaani. Oli siis Joonatanin syntymäpäivä. Olin nukkunut yöni levottomasti ja päätin alkaa laittautumaan töitä varten. Yllätyksekseni löysin Murun nukkumasta kylpyhuoneen lattialta.

”Huomenta pikkuinen. Mitä tänään kuuluu ja miksi olet täällä nukkumassa?” kyselin Murulta.

”Miau.Täällä on niin mukava nukkua, kun on lattialämmitys” vastasi Muru. 

”Leikittäisiinkö vähän? Olet niin kiireinen töidesi vuoksi” Muru lisäsi.

Ja niin sitten päädyin leikkimään Murun kanssa puoleksi tunniksi. Palkkioksi leikkituokiosta annoin kissalle pienen palan makkarasiivusta.

Justinkin oli noussut sillä välin, kun leikin Murun kanssa kylppärissä.

”Muistathan käydä tänään kaupassa?” huutelin vessasta.

”Mitä me sieltä tänään tarvitaan?” kyseli Justin miettiväisenä.

”No syntymäpäiväkakku tietenkin” sanoin ja tulin pois vessasta.

”Tänään on Joonatanin syntymäpäivä. Et kai sinä sitä ole voinut unohtaa?” kysyin Justinilta epäillen.

”No en mä tietenkään oman poikani synttäreitä ole unohtanut. Tuon kakun, kun olen tullut töistä” sanoi Justin. Samassa Justinin puhelin pirahti ja olin juuri lähtenyt ovesta ulos kimppakyydin tööttäillessä pihalla.

Tuntia myöhemmin Justinia tultiin hakemaan töihin. Hän istui kimppakyytiin kovin jännittyneen oloisena. Minulle Justin ei ollut pitkään aikaan puhunut mitään töistään, joten en myöskään ollut tietoinen siitä, miksi Justin oli yllättäin muuttunut niin mietteliääksi ja salaperäiseksi.

Töistä tullessani menin heti Joonatanin huoneeseen ja otin pienen vauvani syliin. Halasin  lastani lujasti.

”Äidin pikku kullasta kasvaa tänään jo iso poika. Kunpa et perisi äidin noitageenejä, niin äidin ei tarvitsisi pelätä puolestasi niitä KillSuperseja ja ne olisivat vain äidin murhe.Olet niin rakas” juttelin Joonatanille.

”Olet äidille tärkeintä maailmassa. Suojelen sinua kaikelta mahdolliselta, sen lupaan. Odota vaan aikaa, jolloin tytöt alkavat kiinnostamaan. Silloin äiti tarkistaa varmasti kaikki tiedot, jotta tietäisin tytön olevan sinulle sopiva” kerroin Joonatanille.

”Mutta siihen on vielä aikaa. Tänään puhalletaan yhdessä ensimmäisen kerran kynttilä sammuksiin kakusta” jatkoin.

Kuulin ulko-oven käyvän ja tiesin Justinin saapuneen kotiin. Riemuissani tulin häntä vastaan, kun huomasin hänen olevan selin päin minuun ja jotenkin vaivaantuneen oloinen.

”Kulta. Älä nyt suutu, mutta mulla on nyt sellainen olo, että olen unohtanut jotain” Justin sanoi.

”SE KAKKU!! Sä lupasit tuoda kakun tullessasi töistä. Minkälainen isä unohtaa tuoda lapselleen kakun? Me sovittiin, että sä hankit kakun ja mä lahjan” tylytin Justinia tiukasti.

”Anteeksi. Kaikki konditoriot olivat jo menneet kiinni, kun pääsin vuorostani. Mulla meni vähän ylitöiksi paperihommissa” pahoitteli Justin.

Minä marssin kiukusta puhkuen takaisin lastenhuoneeseen. En voinut antaa Justinin nähdä syvää harmistuneisuuttani ja kyynelten valumista poskelleni.

Niinpä Justin alkoikin siivomaan ja tyhjensi kissanhiekkalaatikon. Kuulin siivoamisen äänet lastenhuoneeseen ja yritin kasata itseäni. Yllättävällä tunteiden purkautumisella saattoi olla syynä se yksi ilta, jolloin tapasin Iivanan. En ollut kuullut hänestä sen illan jälkeen ja oloni oli jotenkin turhautunut.

Justinin kasvoista näkyi, että häntä harmitti kovasti, ettei ollut muistanut ostaa kakkua Joonatanin synttäreihin. En vielä tuolloin voinut aavistaa, mikä muu hänen mieltään painoi.

Muru juoksenteli pitkin huoneita ja Justinin jaloissa kuin kiittääkseen siitä, että Justin oli siivonnut hänen laatikkonsa. Itse en laatikon siivoamisesta välittänyt ja sen sain jotenkin aina vieritettyä Justinin tehtäväksi.

Illalla menin Joonatanin huoneeseen jännittyneenä, sillä tiesin hetken koittaneen, jolloin minulle selviäisi, kantaisiko Joonatan noitageenejä. Lisäksi olisi ihanaa nähdä, kumpaa Joonatan muistuttaisi; minua vai Justinia.

Haikeana katselin vierestä, kun minun vauvani jätti vauva-ajan taakseen ja kasvoi taaperoksi. Tunsin suunnatonta helpotusta.

Joonatanin kasvettua taaperoksi näin hänestä heti kumpaa hän muistutti. Hänen oranssi tukkansa ja violetit silmänsä olivat molemmat peritty hänen isältään. Tiesin nyt alkavan kovan kauden, kun pitäisi lapselle opettaa kaikkia erilaisia taitoja. Minua vain mietitytti onnistuisinko siinä. Yhdessä me onnistuisimme.

Minuun iski väsymys ja päätin mennä pikkuhiljaa iltatoimiini ja nukkumaan. Justin meni antamaan Joonatanille vielä pullollisen maitoa yötä vasten.

”Isin iso poika! Kohta päästään yhdessä leikkimään poikien leikkejä. Mutta nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä ja kauniita unia!” toivotteli Justin.

Olin juuri menossa nukkumaan, kun Justin kaappasi minut halaukseen.

”Mä oon niin pahoillani, kun en muistanut sitä kakkua” aloitti Justin.

”Ei se mitään rakas. Synttäreitä tulee vielä useita ja saihan Joonatan kivan lahjan” sanoin.

”Mä oon vähän miettinyt, kun Joonatankin on jo aika iso…” aloitin.

”Sä oot varmaan miettinyt samaa kuin mäkin” keskeytti Justin.

”Jospa yhteistuumin yritettäisiin hankkia Joonatanille leikkikaveri; sisko tai veli” sanoi Justin hymyillen ja syleili minua pitkään.

”Yritetään vaan. Pikkuista nyyttiä voisi olla taas ihana hoitaa ja nuuhkia vauvan suloista tuoksua” sanoin suudelmien välistä.

”Tulehan tänne kultaseni” sanoi Justin.

”Mä haluun tuntea sun ihon tuoksun ja lämmön” hän jatkoi.

Katsoin häntä syvälle suoraan mysteerin violetteihin silmiin. 

”Mä haluun tuntea sun kosketuksen ihollani ja sun ihon kosteuden” sanoin Justinille.

Tämän jälkeen muita sanoja ei sitten tarvittukaan. Olin onnellinen juuri nyt. En voinut kuitenkaan olla ajattelematta, miltä tuntuisi olla näin Iivanan kanssa. Hänestä minun oli otettava vielä selvää.

Noin neljä viikkoa myöhemmin yllätin Justinin jääkaapilta varhain aamulla. Häntä oli jäänyt vaivaamaan se, kun hän ei muistanut hankkia kakkua Joonatanille. Justin oli ottanut tavakseen tehdä meille välillä herkkuaamupalan, joka sisälsi usein erilaisia lettuja. Pieni Joonatan sai niistä aina maistiaisen.

Justin otti jääkaapista tarvittavat tavarat esille ja ryhtyi lettujen tekoon. Minun hän käski jäävän sänkyyn odottamaan aamupalan valmistumista.

Justin oli oppinut valmistamaan letut niin, etteivät ne kovin usein enää palaneet. Ne myös maistuivat yhtä herkullisilta miltä näyttivät. Minusta näin on kiva aloittaa perjantai aamu; viikon viimeinen työpäivä ilman kiirettä. 

Joonatan heräsi myös lettujen tuoksuun ja huusi kovaan ääneen. Menin nopeasti hänen huoneeseensa Justinin vielä kattaessa pöytää.

Nostin Joonatanin syliin ja lohdutin häntä. Joonatan kasvaa minusta aivan liian nopeasti, sillä hän alkaa tuntua pikkuhiljaa aina vain painavammalta, kun hänet nostaa sängystä pois. 

”Huomenta äidin pikku muru! Mikä on hätänä?” juttelin lapselle.

”Sinusta alkaa tulla jo pikkuhiljaa iso poika” jatkoin juttelua.

”Arvaapa mitä äiti tekee tänään illalla? Äiti menee yksiin juhliin, jotka äidin kaveri järjestää. Äiti sai puhelun eilen illalla, kun olit jo nukkumassa. Sun täytyy olla kiltisti tänään kotona isin kanssa” kerroin Joonatanille suunnitelmistani.

Puristin Joonatanin rintaani vasten ja halasin häntä hellästi. Rakastin lastani yli kaiken, mutta ajatellessani jo tulevan illan juhlia, sydämeni sai muutaman sykkeen lisää normaaliin rytmiin. En vain voinut tunteelle mitään.

”Kuti, kuti, kuti” leikittelin poikani kanssa ja sain kutituksellani aikaan ihanan heleän naurun. Se on kuin musiikkia korvilleni.

”Kulta! Aamupala on valmis!” kuulin Justinin huutelevan keittiöstä.

Laskin Joonatanin alas lattialle leikkimään leluillaan. Poika muistutti joka päivä vain enemmän Justinia. Jopa hevoslelu oli molempien suosiossa.

Kun pääsin keittiöön ja lettujen tuoksu tuli nenääni, vatsassani muljahti epämiellyttävästi. Jostain kumman syystä minua teki tuoksu todella pahaa.

Minulle tuli sellainen olo, että nyt oli kiireesti mentävä vessaan. Niinpä päätin juosta vessaan.

En ollut vielä ehtinyt syömään mitään, mutta silti minun oli pakko oksentaa. Mielessäni kävi, ettei tämä vain ollut jonkinlaista vatsaflunssaa. Ainakin tällä taudilla olin erittäin huono ajoitus.

Tänä iltana olisivat NE bileet, joita olin odottanut malttamattomasti jo pidemmän aikaa. Hetken aikaa olin jo luullut, että Iivana oli puhunut bileistä vain ihan lämpimikseen, kun hänestä en ollut sen jälkeen kuullut mitään. Eilen illalla olin kuitenkin saanut häneltä puhelun ja kutsun juhliin. Ajattelin, että tämä olisi taas tavallaan työkeikka ja Justinille kerroinkin tämän illan tapahtuman sellaisen olevan. Eihän hänen tarvinnut ihan kaikkea kumminkaan tietää.

Puolen tunnin päästä oloni oli jo vähän parempi. Toivoin tämän olevan vain nopea vatsaflunssa, joka menisi hetkessä ohi. Päätin mennä vähän myöhässä töihin, sillä halusin vaikuttaa terveeltä ja mennä illalla Iivanan juhliin.

Illalla sitten menin niihin bileisiin. Löysin Iivanan keittiöstä.

”Alina! Kiva, kun pääsit tulemaan” sanoi Iivana ilahtuneena.

”Kiitos kutsusta! Täällä on muuten aika vähän porukkaa” totesin Iivanalle.

”Mä kutsuinkin vain harvat ja valitut” Iivana sanoi hymyillen.

Tunsin sydämeni pamppailun, kun katsoin Iivanaa silmiin.

”Mitäs sulle kuuluu? Susta en kuullut sen Simfestin jälkeen” kyselin Iivanalta ja yritin olla vaikuttamatta liian uteliaalta.

”Tässä on ollut vähän kaikennäköistä” Iivana totesi kierrellen.

”Vaikka musta et kuullutkaan ihan heti niiden Simfestien jälkeen, niin mä en oo saanut sua mielestäni” Iivana aloitti.

”Sä teit muhun myös lähtemättömän vaikutuksen” totesin Iivanalle.

Katselimme siinä hetken toisiamme silmiin mitään sanomatta. Tunnelma oli kaikin puolin jännittynyt. 

”Mikäs sut on saanut mua ajattelemaan?” kysyin Iivanalta.

”Sulla on niin kauniit silmät ja muutenkin oot upea ilmestys” sanoi Iivana ja lähestyi minua.

Painin itseni kanssa. Kertoisinko Iivanalle, että minulla on perhe tuolla jossain odottamassa? Vai leikkeisinkö tulella? Olisiko minusta salasuhteeseen toisen kanssa? Vai jäisikö tämä vain pieneksi flirtiksi? 

”Onkos täällä jotain tarjoiluja?”kysyin Iivanalta.

”Huomasitko muuten, että joku pari vilahti juuri teidän makuuhuoneeseen” ja osoitin sormella siihen suuntaan.

”Tuolla terassilla on grillitarjoiluja ja boolia. Maistuvat oikein hyviltä” Iivana suositteli.

”Mun täytyy varmaan mennä katsomaan vähän ympärilleni, mitä täällä tapahtuu. Käy maistelemassa grilliherkkuja ja tulen sitten takaisin luoksesi” jatkoi Iivana.

Sitten Iivana halasi minua yllättäin. Se tuntui niin ihanalta. En malttanut odottaa, mitä muuta tänä iltana vielä mahtaisi tapahtua.

Odottelin varmaan puoli tuntia Iivanaa, sillä hän oli luvannut tulla luokseni. Ehdin syömään grilliherkkuja ja join yhden lasin boolia. Sitten sain kuitenkin odottelusta tarpeekseni ja lähdin etsimään Iivanaa muista huoneista. Huomasin hänet olohuoneen nurkassa jonkun blondin kanssa. Heidän eleistään pystyin näkemään yhtä jos toistakin. Iivana oli selvästi flirttailemassa tuon blondin kanssa ja se riitti minulle. Iivanan kaksinaamaisuus paljastui saman tien. 

Niinpä päätin lähteä koko juhlista pois ja jättää myös Iivanan taakseni. Olin vihainen sekä hänelle että itselleni. Kuinka olinkaan voinut ihastua häneen?

Taksi tuli nopeasti paikalle ja lysähdin taksin takapenkille. Tunsin kuumien kyynelten kihoavan silmiini. En enää antaisi itseni ihastua kehenkään. Päätin olla onnellinen siitä, mitä minulla oli; ihana rakastava mies ja suloinen poika, jotka molemmat rakastivat minua kovasti. Olisin tästä eteenpäin heidän rakkautensa arvoinen ja käyttäytyisin myös sen mukaisesti.

Kun pääsin kotiin, kurkistin heti makuuhuoneen ovesta. Näin, että Justin oli mennyt jo nukkumaan ja oli täydessä unessa. Hän samalla näytti minusta jotenkin suloiselta ja rauhalliselta. Hänen ei tarvitsisi tietää pienestä ihastuksestani, sillä se mitä ei tiedä, ei voi myöskään satuttaa.

Menin vessaan harjaamaan hampaitani, ettei juomani booli haisisi hengityksestäni. Murukin oli hereillä ja tervehti minua. Tämä tuntui oikealta.

Olin ottamassa vielä pientä iltapalaa, kun tunsin jotain ihanaa. Tunsin ensimmäiset potkut vatsassani ja olin todella onnellinen. Syy vatsaflunssalle löytyi. Se olikin aamupahoinvointia, jota minulla ei tämän raskauden alussa ollut ollut niin paljoa. Perheemme saisi pian uuden ja rakastetun elämän. Kertoisin Justinille iloiset uutiset heti huomenna. Elämä vaikutti nyt täydelliseltä.

Tällaista tällä kertaa :) Risuja ja ruusuja otetaan vastaan… Miten Justin reakoi Alinan raskauteen? Kumman uskot lapsen olevan? Mikä oli lempikuvasi? Nämä ja paljon muuta selviää tulevissa osissa :)

6. Pieni ja hento ote

Kiitokset kaikille näin aluksi ihanista kommenteista! Ne jotenkin ylläpitää innostuksen tarinaan ja mielikuvitus tuottaa mitä ihmeellisimpiä juonikiemuroita. Tämä osa on aika pitkälle tämmöistä melko tasaista perhe elämää, mutta uusiakin asioita taas henkilöistä paljastuu :) Ja ei kun lukemaan :D

Hoitajan kiljahduksen jälkeen pelästyin ja Justin sai tovin rauhoitella minua. ”Onko lapsella kaikki hyvin?”, muistan hokeneeni monta kertaa. Lääkäri tuli kuitenkin pian ja teki tarkastuksen ja totesi: ”Tämä on ihan normaalia,että lapsen syke välillä laskee, sillä vauva on samalla tavalla välillä paniikissa, kun jotain outoa tapahtuu ja pitää ahtautua uuteen maailmaan”. Pian tämän jälkeen sainkin pian pienen ja suloisen käärön pideltäväkseni.

Kolme päivää synnytyksestä saimme lääkärin tarkastusten jälkeen luvan lähteä kotiin. Vaaleansininen käärö sylissäni astuin ulos sairaalan ovista.

Vauva oli iloisena sylissäni. Justin oli jäänyt meistä jälkeen. ”Aina noita miehiä saa odottaa”, pohdin mielessäni.

Varsin iloinen ja rauhallinen vauva sylissäni sai synnytyksen jälkeen nimekseen Joonatan. Joonatanin temperamentista päättelin, että hän tulisi olemaan hyvä ja mahdollisesti myös arjensankari. Tulevaisuus sen sitten osoittaisi, mitä pienestä kääröstä sylissäni tulisi aikanaan.

Taksin takapenkillä istuimme kaikki kolme: minä, Justin ja Joonatan. Olimme nyt virallisesti oikea perhe. Jännittyneinä istuimme hiljaa ja matkasimme kohti omaa kotia. Tunsin, kuinka Justin sujautti kätensä omaani ja puristi kättäni hellästi. 

Kotiin päästyämme laskin Joonatanin omaan kehtoonsa nukkumaan. Olimme Justinin kanssa molemmat niin väsyneitä, että menimme myös lähes heti nukkumaan.

Vauvan pienet äännähdykset herättivät minut keskellä yötä.

”Ai tätä on olla äiti”, ajattelin ja menin ruokkimaan pienen poikani.

”Syö nyt, äidin oma kulta”, lepertelin Joonatanille.

Kun Joonatan oli saanut syödä, piti hänet saada röyhtäisemään. Sairaalassa minua oltiin opetettu tekemään näin, jotta vauvalle ei tulisi herkästi vatsakipuja.

Kuulin pienen röyhtäisyn äänen, kun nostin Joonatanin ylös.

”Hieno poika”,kehuin vauvaani. 

Minusta oli kaikin puolin ihanaa olla äiti. Halasin Joonatania olkaani vasten. Olin rakastunut omaan pieneen siniseen käärööni. Tältä äidinrakkaus tuntui. En kuitenkaan voinut olla ajattelematta sitä taannoin saamaani viestiä. Oli vaikeaa elää huolettomasti, kun pieni pelko jossain alitajunnassani muistutteli aina välillä itsestään. Laskin Joonatanin takaisin kehtoonsa ja nukuin herätyskellon soittoon asti.

Olin ihan unentokkurassa vielä herätessäni, mutta tiesin, että minua tultaisiin tunnin sisällä hakemaan töihin. Vatsani kurni hirveästi, sillä sairaalan ruoka ei tunnetustikaan ole kovin hyvää. Söin ateriani hyvällä ruokahalulla ja suunnittelin jo, mitä laittaisin myöhemmin ruuaksi.

Tutut tööttäykset kuuluivat pihalta. Mahduin taas toimittajan takkiini ja kihisin innosta, mitä juttuja pääsisin taas tekemään. Pidin tästä työstä hurjasti juuri siksi, että toimittajan työssä sai käyttää omaa luovuutta ja työ oli vaihtelevaa. Siksi en malttanut pitää äitiyslomaa, vaan menin heti, kun mahdollista takaisin töihin.

Justin oli saanut myös ylennyksen liikennepoliisiksi. Jotenkin hän oli vain unohtanut kertoa siitä minulle, mutta olin hänestä silti hurjan ylpeä, sillä Justin pääsisi nyt tekemään niitä haaveilemiaan kenttätöitä.

Koska olimme molemmat töissä päivisin, minun piti hankkia Joonatanille lastenvahti. Lastenvahti huolehti onneksi hyvin Joonatanista ja olin tyytyväinen tähän järjestelyyn ja hoitajaan.

Hoitajan pitkät hiukset kutittivat Joonatanin nenää. Kuitenkin tiesin, että vaikka lastenhoitajan upeat pitkät hiukset kutittivatkin Joonatania, en pystyisi hoitajaa pyytämään leikkauttamaan hiuksiaan. 

Muru oli myös touhukas sinä aikana, kun olin töissä. Se juoksenteli ympäri taloamme, johon olen jo tottunut.

Välillä nälkä yllättää Murun kesken touhujen. Murulla onkin hyvä ruokahalu, sillä sen kuppia saan olla joka päivä täyttämässä.

Onneksi hankimme Murulle oman raapimispuun. Olen huomannut sen olevan tosi kova raapimaan, mutta huonekalut ovat Murun kohtelulta vielä säästyneet.

Töistä tullessani huomasin Murun olevan pihalla minua jo vastassa. Niinpä aloin juttelemaan kissanpennulle.

”Mitä Murulle kuuluu? Ja miten päivä on mennyt?” juttelin kissalle.

”Hyvää. Mutta minulla on nälkä jo. Tahdon ruokaa”, vastasi Muru.

”Minun täytyy mennä laittamaan kuppiisi lisää raksuja”, vastasin ja sitten tuon sanottuani pelästyin.

Minä pystyn keskustelemaan kissojen kanssa niin, että ymmärrän, mitä ne sanovat. Minulla on siis piileviä kykyjä. KillSupers oli oikeassa minun suhteeni, jota jo ehdin epäillä. Olen sittenkin noita.

Sisään mentyäni aloin kokkailemaan jälleen kerran juustovoileipiä. Olin kuitenkin ajatuksissani paljastuneesta kyvystäni. Mitä kaikkea muuta mahdoinkaan osata? Kyky keskustella eläinten kanssa oli kuitenkin aika ihmeellinen ja tiesin sen kertovan voimakkaasta noituudesta, sillä olin kirjastosta lainannut useita kirjoja, jotka kertoivat noituudesta ja noitasukujen historiasta.

Kokkaaminen oli kuitenkin sellaista puuhaa, jonka lomassa saatoin rentoutua. Oli mukavaa katsella, mitä hellan ja paistinpannun kanssa sai aikaiseksi, sillä lopputuloksesta ei aina voinut olla varma. Taitoni ovat jo kuitenkin sen verran kehittyneet, että harvoin vain tapahtuu enää ruuan palamista pohjaan. Se onkin niin kivaa, kun huomaa taitojensa kehittyneen ja lopulta uskaltaa kokeilla jotain uutta. Mielessäni kävikin, että voisin taas joku päivä vierailla kirjakaupassa ostamassa uusia reseptejä ja opetella ne.

Juustoleivät maistuivat mahtavilta. Niistä oli tullut yksi bravuureistani. Söin leipäni hyvällä ruokahalulla.

Joonatankin ilmoitti huoneestaan minulle, että olisi ruoka-aika. On ihanaa katsella, kuinka pienet ja hennot kädet ottavat otteen tuttipullosta.

”Äidin oma mussukka” lepertelen Joonatanille.

”Äidille paljastui tänään uusia asioita. Mietinkin, mahtaako äidin kullannupussa piillä mitä uskomattomampia kykyjä ja koska ne mahtavat paljastua” jatkoin jutustelua Joonatanille.

Lavuaarimme oli päättänyt mennä taas rikki. Huomasin Justinin ryhtyvän heti korjaushommiin, kun hän oli saapunut töistä. Niin nopeasti hän ryhtyi puuhiinsa, että ei hennonnut vaihtaa työvaatteitaan pois, jota suuresti ihmettelin. Ja pian hän sai hanan myös korjattua, sillä Justinin korjaustaidot olivat paremmat kuin minulla.

Illalla Joonatanin nukkuessa minulla oli taas hetki aikaa syventyä Noitien historia-kirjaan. Kirja oli tällä hetkellä jännittävässä kohdassa, sillä olin bongannut kirjasta viitteitä omiin kaukaisiin sukulaisiini. En enää ihmetellyt paljastunutta kykyäni, sillä jo varhaisimmat sukuni jäsenet olivat osanneet puhua eläinten kanssa ja kirjasta sai sellaisen kuvan, että se tulisi olemaan varsin hyödyllinen ja käytännöllinen taito. Kirjasta ei kuitenkaan käynyt ilmi, kuinka aikaisin kykyjä voisi tulla lapselle.

Sillä välin, kun itse olin syventynyt kirjan maailmoihin, oli Justin taas keksinyt itselleen mieluista puuhaa. Hän oli aivan ihastunut Joonatanin leluihin, eikä meinannut millään jättää niitä rauhaan. Tosin Joonatanin kasvettua isommaksi olen sitä mieltä, että Justinia parempaa leikkikaveria päristelyleikkeihin ei Joonatan voisi saada.

Myöhään illalla menimme nukkumaan. En ollut vielä uskaltanut kertoa Justinille kyvystäni, sillä päätin, että lähipäivinä testaisin kykyäni vielä uudestaan. Olinhan huomannut tämän kyvyn puolivahingossa.

Aamulla laittaessani meille aamupalaa huomasin Justinin olevan taas leikki tuulella. Tällä kertaa hän leikki Murun kanssa piiloleikkiä, jossa Muru on mennyt piiloon ja Justinin täytyy löytää se. Mielestäni tuo leikki on varsin riemukas, mutta Muru menee usein piiloon samaan paikkaan.

”Muru, Muru, missä olet?” kuulin Justinin huhuilevan kissalle.

Ja niin kuin arvasinkin, oli Muru mennyt taas piiloon kalapetiinsä. Muru mieltää sen jotenkin turvalliseksi paikaksi.

”Kuka se täältä löytyikään?” kuulin Justinin ilakoivan.

Muru oleilee mielellään kalan suussa. Olenkin iloinen, kun ostimme sen Murulle lemmikkikaupasta, sillä aikanaan, kun Joonatan kasvaa, on kissan hyvä päästä tarvittaessa omaan rauhallliseen paikkaan suojaan pieneltä kiljuvalta taaperolta, joka hapuilee näppärin ja nopein sormin lemmikin häntää.

Joonatan ilmoitti taas äänellään, että jokin oli vinossa. Minua nopeammin ehti Justin paikalle lohduttamaan vauvaa ja jäin ovelta seuraamaan, mikä vauvaa vaivasi.

”Ei mitään hätää. Isi on tässä”, kuulin Justinin rauhoittelevan vauvaa.

Vauva oli ilmeisesti vain seuran tarpeessa, sillä Joonatan rauhoittui saman tien.

”Kaikki on hyvin, isin pikku vesseli”, näin Justinin halailevan poikaa.

Justin piti lasten hoidosta, joten hän ei laittanut vastaan, kun sanoin, että hän saisi töiden jälkeen jäädä vauvan kanssa kahdestaan, sillä olin itse menossa Hiippalan varastolle tekemään juttua siellä pidettävistä SimFesteistä.

Ilta SimFesteissä oli mahtava, sillä siellä esiintyi huikeita esiintyjiä. Seurasin esityksiä silmät tarkkana, sillä mikäli esiintyjä mokaisi, saisin lisämausteita juttuuni; vähän skandaalin käryä, jota toimittajana on välillä hyvä viljellä. Tämä akrobaatti esiintyi kuitenkin epäonnekseni taidokkaasti, eikä hänelle tullut yhtään virhettä esityksessään.

Akrobaatin lopetettua yritin haastatella Pekkaa, mutta kemiamme eivät oikein toimineet. Hän oli minua kohtaan heti tyly, kun kuuli minun olevan toimittaja.

Akrobaatin jälkeen esiintyi taikuri. Tämä taikuri näytti minusta aika hurjalta kampauksessaan ja aurinkolaseissaan. Hänen apurikseen en varmasti suostuisi miekka tehtävässä.

Ollessani SimFesteillä Justin oli päässyt lempipuuhiinsa vahtiessaan Joonatania.

Taikurin esiintyessä näin yleisön joukossa kiinnostavan nuoren miehen ja menin juttelemaan hänelle. Kemiamme synkkasivat hyvin yhteen ja hän suostui haastatteluun.

”Käytkö usein täällä?” kysyin ja huomasin samalla flirttailevani tuon nuoren miehen kanssa.

”Kyl mä aika usein käyn näissä tapahtumissa, mutta aikaisemmin täällä ei ole käynyt noin kaunista toimittajaa. Olen muuten Iivana” Iivana flirttaili takaisin.

”Mun nimi on Alina. Kysyn nyt kysymyksiä koskien illan tapahtumaa”, jatkoin.

”Anna tulla vaan” sanoi Iivana itsevarmuutta uhkuen.

”Kuka sinusta oli mielestäsi illan paras esiintyjä?” kysyin.

”Kyllä se varmasti oli se akrobaatti. Sillä oli aika huikee show tänään. Huomasi, että se on kehittynyt” kertoili Iivana.

”Olisitko kaivannut jotain muita esiintyjiä kuin taikureita ja akrobaatteja?” jatkoin haastattelua.

”Olishan joku laulaja ollut kiva nähdä” tuumaili Iivana.

”Kiitos haastattelusta” kiitin Iivanaa.

”Eipä mitään” totesi Iivana.

Jatkoimme Iivanan kanssa juttelua vielä pitkälle iltaan. Hänen kanssaan pystyin juttelemaan lähes mistä tahansa.

”Mä järjestän ensi viikolla pienet bileet. Olisin tosi otettu, jos pääsisit tulemaan” Iivana sanoi yllättäen.

”Voisinhan mä ehkä tulla piipahtamaankin” huomasin sanoneeni ja olin samalla tullut unohtaneeksi, että minulla oli mies ja lapsi kotona odottamassa.

”Nähdään ensi viikolla, mun täytyy nyt lähteä” sanoin Iivanalle ja tiesin olevani ihastunut, sillä tuo nuori mies sai sydämeni pamppailemaan muutaman lyönnin liikaa.

Justin oli vielä hereillä ja lastenhuoneessa, kun saavuin kotiin. Hän kietoi kätensä minun ympärilleni.

”Millaiset SimFestit olivat?” Justin kysyi.

”Ihan kivat. Sain muutaman haastattelun tehtyä myös” vastasin.

Äkkiä tunsin suunnattoman suuren tarpeen kertoa Justinille kyvyistäni.

”Kulta. Tuossa yhtenä päivänä huomasin yhden jutun. Mä osaan jutella kissojen kanssa ja ymmärrän mitä ne vastaa takaisin. Murun kanssa tapahtui näin” kerroin Justinille ja katsoin häntä silmiin.

”Sehän on varmaan aika näppärä taito. Mä oon tavallaan kateellinen sulle, että pystyt ymmärtämään, mitä Muru maukumisellaan tarkoittaa” Justin sanoi.

”Mä tulin ajatelleeksi taas sitä KillSuperssia. Toivottavast ne ei tule huomaamaan, että mulla on joitain kykyjä. Muuten meidän pikku-Joonatan saattaa olla myös vaarassa. Mä tavallaan salaa toivon, ettei Joonatan olisi noita” jatkoin huolissani.

”Musta tuntuu, ettei me voida vaikuttaa siihen hirveästi, miten KillSupers päättää toimia. Yritetään vaan elää mahdollisimman normaalisti ja suojellaan Joonatania niin kuin pystytään” sanoi Justin rohkaisevasti.

”Mä tiesin, että ymmärtäisit. Sä osaat aina jotenkin sanoa ne oikeat sanat” totesin Justinille ja suukotin häntä hellästi.

Jäimme hetkeksi vielä vahtimaan Justinin kanssa Joonatanin unta. Pikkuisella, kun ei ollut vielä aavistustakaan siitä, mitä tässä maailmassa voisi tapahtua. Mutta me olemme valmiit suojelemaan häntä.

Näin tällä kertaa :) Mahtaako Joonatan olla noita? Ja mitä Iivanan bileissä tapahtuu? Sen tulette näkemään seuraavassa osassa :D Risuja ja ruusuja otetaan taas vastaan… Mikä oli muuten lempikuvanne? Ja keksittekö jo, mistä osasta 2 alkaen osien otsikot tulevat? Odotan, että joku keksii sen piakkoin :D