sunnuntai 24. marraskuuta 2013

31. Reikäinen taivas


JES! Vihdoinkin sain tämän osan valmiiksi ja julkaistua.. Inspikseni oli pahasti kadoksissa ja intokin oli vähän aikaa maassa.. Mutta tästä osasta eteenpäin on muutaman osan verran koukuttavia juonenkäänteitä luvassa, joten niiden kirjoitus pitäisi sujua ongelmitta. Noin kahden viikon päästä olen saanut hankituksi uuden koneen, joten saa nähdä palaavatko vuodenajat taas kehiin (nyt eivät ole ehtineet vaihtua, kun tallennus on lopettanut toimintansa jumiutumalla lopullisesti).. Tässä kohtaa kiitän taas ihanista kommenteista ja olen riemuissani, että tarina on löytänyt uusia lukijoita. Tämän osan teksti on paikoittain vähän töksähtelevää ja osassa on pääasiassa perheen arkea kuvattuna, mutta toivottavasti se ei häiritse kovin paljoa.. Lukuiloa kaikille! :D


Heräsin uuteen aamuun tuttuun ääneen, joka kaikui makuuhuoneessamme itkuhälyttimen kautta. Nousin sängystä ja menin isompien kaksosten huoneeseen katsomaan, mikä oli hätänä. Molemmat olivat heränneet ja vaativat huomiotani.


Laitoin Kristan potalle ja kannustin häntä istumaan paikoillaan hetken aikaa. Kärsivällisyyteni kannatti ja lapsi oppi lisää siisteyden jaloa taitoa.


Vaihdoin arkivaatteet pyjaman tilalle ja vastasin Katrin vienoon itkuun nostamalla tytön syliini ja annoin hänelle äidinmaidon korviketta tuttipullosta. Katri nukahti syömisen jälkeen heti syliini ja laitoin hänet takaisin omaan kehtoonsa.


Aamun varhaisimmat tunnit sujuivat nopeasti seilaten kahden huoneen väliä. Kristiina tahtoi pois sängystään ja annoin hänelle maitopullon. Juotuaan pullon tyhjäksi ohjasin Kristiinan potalle, johon tyttö lopulta tekikin tuotoksen. Alitajunnassani pyöri kuitenkin helpotuksen tunne, sillä kauaa ei enää menisi, kun Krista ja Kristiina varttuisivat ja samalla tämä potta- ja vaipparumba helpottuisi ainakin hetkeksi.


Pienemmät kaksoset olivat jo sen ikäisiä, että Kanervon isyysloma työpaikalta päättyi. Kuulin oven kolahduksen ja ”heippa!”-huudot, kun hän juoksi vauhdilla kimppakyytiinsä kyytiin.


Vatsani kurni lopulta niin kovaa, että minun oli pakko mennä valmistamaan itselleni aamupalaa. Tykkäsin erityisesti aamuisin lämpimistä voileivistä ja niistä tuli mieleeni samalla äitini, joka valmisti niitä usein myös ruoka-aikoina.


Syvennyin muistelmiini äidistä vähän liian pitkäksi aikaa, sillä ei ollut kaukana, että yksi leivistä olisi kärähtänyt mustaksi. Ehdin juuri ja juuri pelastamaan sen viime tipassa.


Nautin aamupalaa rauhassa ja nautin tästä hetkestä, joka oli aikaa vain minulle. Lapsia saatuani omaa aikaa ei juurikaan ole  enää ollut ja kaikki ne pienet hetket on tullut kirjoitettua kirjoja, jotta kantaisin myös oman korteni kekoon perheemme elannosta. Näistä hetkistä otankin kaiken irti, jotta jaksan pyörittää arkea. 


Syötyäni juustoleivän lähdin hoitamaan taas vauvoja. Nostin Katariinan sängystä ja vaihdoin hänelle kuivan vaipan. Häntä katsellessa totesin mielessäni, että pian tämä nyyttiaika olisi ohi ja perheessämme olisi lisää taaperoita, jotka kaipaisivat eri taitojen opetusta. Kanervon kanssa tyttöjä oli hauska opettaa kävelemään ja puhumaan ja välillä keskenään vitsailemme kaikista hauskoista sattumuksista ja vaihdamme vinkkejä keskenämme, jos tuntuu, että seinä hakkaa vastaan ja kehitystä ei tapahdu.


Päivät kuluivat samanlaisina lähes joka päivä. Nautin kuitenkin äitiydestä, mutta salaa kaipasin myös jotain muuta sisältöä päiviin. Palkitsevinta oli kuitenkin nähdä hymy pienen vauvan kasvoilla. 


Vauvojen käsittely sujui minulta jo hyvin tottuneesti, johon auttoi, että nämä nuorimmat kaksoset olivat hyvin rauhallisia. Katria pidellessäni haaveilin, kuinka perheeseemme olisi tervetullut vielä yksi lapsukainen, joka olisi poika. Siitä haaveillessani ajatukseni harhailivat isoveljeeni Joonataniin ja mietin, mitä hänelle mahtaa kuulua.


Päivä kului nopeasti ja tuli isompien kaksosten välipalan aika. Kristiina söi välipalaksi suklaavispipuuroa, jossa ei kuitenkaan ollut yhtään lisättyä sokeria. Suklaapuuron reseptin löysin kerran netistä, kun kirjoitin samalla kirjaani ja päätin kokeilla sitä. Kristiinalle puuro näytti maistuvan oikein hyvin, josta tiesin, että voisin valmistaa sitä uudelleen jokin toinen kerta.


Kristalle annoin pullon, sillä hän on päiväunien jälkeen usein kiukkuinen, jolloin tuttipullo on helpompi antaa hänelle. Krista näyttää suloiselta mielestäni heräämisen jälkeen unihiekat silmissään.


Kanervon tultua töistä kotiin ja pienten kaksosten nukkuessa päätimme mennä Kristan ja Kristiinan kanssa ulos leikkimään. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joka oli ulkoiluun mitä parhain keli. Kristiina oli silminnähden riemuissaan rattaissaan, kun mieheni käveli kohti lasten leikkialuetta.


Minulta kesti kauemmin päästä pihalle Kristan kanssa, sillä Krista sai kiukkupotkuraivari-kohtauksen juuri ennen uloslähtöä. Kristiina naureskeli, kun Kanervo laski hänet ampiaisen kyytiin.


Sain Kristan rauhoitettua ja hän alkoi nauramaan heti, kun näki siskonsa ampiaisen kyydissä. Olin onnellinen, kun tajusimme huomioida vanhempia kaksosia välillä vähän erilaisemmilla aktiviteeteilla. Täytyisi tulla useammin pihalle leikkimään.


Krista nautti silminnähden heppakeinusta, joka soi samalla ja puhalsi saippuakuplia. Taputin musiikin tahtiin ja kannustin Kristaa. Katselimme samalla mieheni kanssa toisiamme kaihoisasti. Siitä oli jo aikaa, kun viimeksi olimme saaneet viettää hetken kahdestaan. Lopulta aurinko oli niin alhaalla, että päätimme mennä sisälle katsomaan, olisiko pienemmät kaksoset heränneet päiväuniltaan.


Katri ja Katariina nukkuivat vielä, kun tulimme sisään pihalta. Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja menimme isompien huoneeseen treenaamaan puhumista. Se kannatti, sillä lopulta molempien suusta alkoi tulla ymmärrettäviä sanoja.


Tytöt jäivät nätisti leikkimään huoneeseensa, kun minä lähdin tekemään ruokaa ja Kanervo meni yläkertaan urheilemaan. Kristaa kiinnosti koko ajan enemmän palikat ja väriliidut, kun taas Kristiina tykkää leikkiä pehmoleluilla ja nukkekodilla mielikuvitusleikkejä.


Söimme illalliseksi hampurilaisia. Kun olin saanut omani täytettyä ja maustettua, istuin alas pöytään. Krista ei ollut tyytyväinen syöttötuolissaan, mutta en antanut periksi lapsen huudolle vaan söin rauhassa.


Olin haukkaamassa purilaisesta palasta, kun Kanervo keskeytti aikeeni puheillaan.

”Mä sain just idean. Mentäiskö illalla saunaan, kun lapset on saatu nukkumaan?” kysyi mieheni minulta ja osoitti samalla Kristaa.

”Ei olla kyllä käyty pitkään aikaan. Mennään vaan” sanoin yhtään sen enempää miettimättä ja puraisin palan hampparistani.

Sen illan rutiinit sujuivatkin lennossa ja lapset menivät yllättävän helposti nukkumaan.


Ehdin saunaan ensimmäisenä. Istuin lauteille ja jäin odottamaan. 


Heitin lisää vettä kiukaalle. Saunaan levisi sankka höyry. Istuessani lauteilla tunsin, kuinka lihakseni rentoutuivat. Lopulta Kanervokin saapui saunaan. Olin joutunut odottamaan häntä sen aikaa, että hän sai tietokoneella maksettua kaikki laskumme.


Kanervo otti minut kainaloonsa ja olimme lähekkäin.

”Ihanaa olla pitkästä aikaa näin ihan kahdestaan” sanoi Kanervo minulle.

”Totta, eikä tarvitse kuunnella itkua ja kiukuttelua, mikä on tullut jokapäiväiseksi varsinkin Kristan kanssa” totean ja huokaisen syvään.


”Sillä tytöllä taitaa olla paha uhmaikä.. Se taitaa kiukuttelullaan kokeilla rajojaan” sanoi mieheni kannustavasti ja ymmärtäväisesti.

”Kirottuja kaikki uhmaiät. Toivottavasti tytön murrosikä on sitten helpompi. Hermot meinaa mennä kiukutteluun. Muut lapset ovatkin tosi kilttejä” puhisin turhautumista rakkaani kainalossa.

”Minua mietityttää, miten mahtaisi vaikuttaa, jos tyttöjen seassa olisi yksi poika? Perheemme on muuten täydellinen, mutta poika perheestämme puuttuu. Olen vähän tutkinut asiaa ja lukenut artikkelin, että saunassa saadaan poikalapsia aikaiseksi suuremmalla todennäköisyydellä” jutteli Kanervo minulle vihjailevasti.

”Joonatan oli todella huolehtivainen isoveli. Ja rauhallinen. Voisihan se olla, että poika saattaisi rauhoittaa hieman tyttöporukkaa, mutta jos tämäkään yritys ei tuota haluttua lopputulosta, niin lapsi saa olla viimeinen. Meistä alkaa pikkuhiljaa tulla vanhoja näin ison perheen pyörittämiseen” sanoin päättäväisesti ja myhäilin tyytyväisenä, että olimme samalla aaltopituudella tässä lapsiasiassa.


Katselimme toisiamme pitkään suoraan syvälle silmiin. Kanervo otti hellästi kädestäni kiinni ja suuteli ensin suloisesti.


Aste asteelta suutelumme kiihtyi koko ajan intohimoisemmaksi.

”Mä rakastan sua niin paljon” kuiskutti Kanervo suudelmien välistä.

”Niin mäkin sua. Sä olet mun elämäni mies” vastasin kiihdyksissäni mieheni rakkauden tunnustukseen.


Sen jälkeen muita sanoja ei enää tarvittu. Nähtäväksi aikanaan jää, oliko mieheni lukema artikkeli pelkkää humpuukia vai oliko siinä jotain perää oikeasti.


Käytyäni suihkussa kuuman saunatuokiomme jälkeen menin hetkeksi viilentymään pihalle mieheni ollessa vielä suihkussa. Katselin taivaalle ja ihailin kaunista tähtitaivasta. Yhtäkkiä silmieni edessä taivaaseen ilmestyi reikä kuin tyhjästä. Olin äimistynyt ilmiöstä.


Reiästä laskeutui kohdalleni kirkas valopatsas ja siinä hetkessä mieleeni muistui järkytyksekseni, mistä oli kysymys. Lähdin juoksemaan valopatsasta karkuun, mutta tuntui kuin olisin läpinäkyvän lasikuvun sisällä enkä päässyt valoa pakoon.


Nousin lopulta ilmaan valopatsaan imussa ja mieleeni tuli hetki, jolloin olin selvittänyt, mikä taikakykyni oli. Hetki, jolloin pystyin lukemaan veljeni ajatukset. Hetken, jolloin avaruusoliot olivat siepanneet hänet. Niin myös minullekin kävi.


Yritin pyristellä vastaan avaruusaluksen kapselissa, kunnes tajuni pimeni. En pystynyt liikkumaan tai ajattelemaan yhtään mitään.


Avaruusolioiden siepattuani minut Krista ja Kristiina kävivät levottomiksi ja heräsivät. Mieheni päästi heidät pois sängyistään leikkimään hetkeksi. Kuitenkaan mieheni ei huomannut ollenkaan, että olin kadonnut vaan oletti tyttöjen nähneen painajaisia.


Lopulta avaruusoliot palauttivat minut takaisin. Sieppauksesta minulle ei jäänyt minkäänlaisia muistikuvia, mutta olin tapahtuneesta järkyttynyt. Jos kerran avaruusoliot tiesivät, missä asuin, niin olisi päivänselvää, että KillSupers tietäisi myös.







Näin tällä kertaa! Pelini järjesti itse tuon avaruusoliosieppauksen yllättäin, mutta sain sen liitettyä tarinan juoneen.. Miten Aada jaksaa Kristan kiukkuilua? Miltä näyttävät nuoremmat kaksoset taaperoina? Tuleeko perheeseen vielä lisää lapsia? Tämän ja paljon muuta tulette näkemään seuraavissa osissa ;) Ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita :)