Ensiksi haluan kiittää kaikkia kommenteista, sillä niitä
tuli viime osaan jo tosi kivasti! :) Jatkakaa vain samaan malliin :) Tätä osaa
oli kiva kirjoittaa ja näin paljon vaivaa tuon yhden kuvan onnistumiseen, joka
on lopussa. Tässä osassa oikeuksiinsa pääsee myös Diesel-kamasetti ja tykkään
sen mukana tulleista vaatteista paljon (niitä tulette näkemään myös seuraavissa
osissa)..Lukuiloa kaikille! :)
Häiden kunniaksi saimme muutaman päivän asettumiseen ja
kuherruskuukauteen. Justin muutti luokseni samalla, kun naimisiin menimme.
Justinin kainalossa on niin ihana nukkua. Se on maailman turvallisin paikka.
Päivä oli vaihtunut jo iltapäiväksi, kun nousimme sängystä. Söin
muroja aamupalaksi Justinin miettiväisten silmien alla.
”Tehdäänkö tänään jotain järkevää?” kyseli Justin.
”Ei mulle näin äkkiä tule mitään erikoista mieleen. Olis kyl noita
työjuttuja, joita tarvitsisi tehdä” Alina pohti ääneen.
”Mitä, jos sä vaikka vähän treenaisit sillä välin, kun mä teen
noita työjuttuja? Lainvalvonnan urallahan olisi hyvä olla treenattu ja hyvä
kuntoinen, silloinhan nappaa rosvojakin paremmin kiinni” Alina ehdotti
reippaasti.
”Kyllähän sitä voisi, koska en konttorirottanakaan halua
loputtomiin olla. Mä kaipaan jo vähän toimintaa töihin ja haluisin jo päästä
kenttähommiin” Justin totesi.
Olin tällä hetkellä journalismin uralla ja toimin Simspäivää-lehdessä
ammattibloggaajana. Niinpä tutkin nopeasti netin ja blogini viimeisimmät
kommentit upouudella multitäppärilläni. Tällä laitteella pystyy lisäksi
lukemaan kaikenlaisia kirjoja, mutta kaipaan välillä paperisten sivujen havinaa
korvissani nykyteknologian lisäksi.
Vaikka olimme juuri menneet naimisiin, alkoi arki kotona
harvinaisen nopeasti. Mielestäni korjauspuuhat saisi hoitaa Justin, mutta
pakkohan sitä oli ryhtyä hommiin, jotta vessa pysyisi siistinä. En siis ole
kädetön nainen, eikä haittaa, vaikka kädet olisi joskus liattavakin. Mutta
tulipa säästettyä korjaajan palkka.
Sillä välin, kuin poistin tukosta pytystämme, Justin harjoitteli
leukojen vetämistä. Samalla hän haaveili tehokkaammasta kuntoilulaitteesta ja
roistojen kiinni nappaamisesta. Ja Alinakin varmasti tykkäisi suurista
lihaksista.
Justinin ottaessa päivätorkut päätin toimia. Justinhan käski
minun tehdä testi, siltä varalta, jos satuin kuuman yömme tuloksena tulemaan
raskaaksi. Minua jännitti niin paljon, että sormi oli mennä suuhun. Kuinka
kolme minuuttia odotusta voi tuntua ikuisuudelta?
Lopulta ne kauan odotetut kolme minuuttia olivat kuluneet ja
hitaasti uskalsin katsoa, mitä testi näyttäisi. Tällä kertaa testissä ei ollut
sitä kuuluisaa kahta viivaa, eikä tekstiä siitä, kuinka monella viikolla
raskaus olisi. Aloinkin miettimään mielessäni, miltä minun ja Justinin lapset
näyttäisivät. Tiesin nyt oikeasti haluavani lapsia Justinin kanssa.
Hiippailin naapurin pihaan viemään raskaustestini roskat pois.
Eihän minun tarvinnut pelästyttää Justinia kyseisillä tavaroilla nyt, koska
pullaa ei ollut uunissa.
Tiesin olevani arveluttavissa puuhissa ja kauhukseni pelästyin
jokaista rasahdusta, jonka kuulin, sillä en saisi jäädä kiinni. Toimittajan
uteliaisuuteni heräsi ja aloin tutkimaan naapurin roskista paremmin, josko
roskien seasta löytyisi jotain mehukasta juttuani varten.
Lopulta löysinkin epämääräisiä kuitteja perheen isän jäljiltä.
Vaikutti siltä, että hän salasi jotain ja varsinkin vaimoltaan. Kuiteista, kun
näkyi, että isä viettää aikamoista kaksoiselämää Lucky Palmsissa uhkapelejä
pelaten. Tästä saisin mahtavan jutun blogiini.
Saatuani hyvän jutun aiheen blogiini päätin vielä käydä syömässä
Herkkukulmassa siinä mielessä, että tekisin siitä arvostelun.
Ulos ravintolasta astui hymyilevän ja tyytyväisen näköinen
toimittaja. Tulisin kirjoittamaan tästä huippuarvostelun ja täytyisi Justinin
kanssa tulla käymään täällä yhdessä joku kerta.
Justin oli ehtinyt jo menemään nukkumaan, kun tulin ravintolasta
kotiin. Hiippailin sänkyyn hiiren hiljaa ja kaivauduin Justinin kainaloon
nukkumaan.
Justin on meistä se aamuvirkku ja hän nousi ylös minua paljon
aikaisemmin. Justin ilmeili peilin edessä ja ihaili itseään, sillä hän oli
yhdeltä luonteenpiirteeltään synnynnäinen esiintyjä. Hän tulisi supliikkina
tyyppinä puhumaan roistot pyörryksiin.
Justin kävi aamulla suihkussa ja oli tyytyväinen siihen, mitä
näki peilistä. Leukojen vetäminen ei ollut ollenkaan ollut huono idea. Täytyisi
hankkia muutaman ylennyksen jälkeen jokin kuntoilulaite oli Alina mitä mieltä
tahansa.
Justin asettui mukavasti olohuoneen sohvalle ja alkoi lukea
kokkikirjaa. Hänenkin olisi hyvä osata laittaa ruokaa, koska Alinan töistä ei
aina voinut tietää, venyisikö hänen päivänsä ja pitääkö juttujen vuoksi lähteä
jonnekin kauemmaksi.
Herättyäni kävin suihkussa ja laitoin hiukseni kivalle
ponnarille. Vaatteitakin vaihdoin vähän muodikkaampiin. Valmistin
juustovoileipiä, koska niitä oli helppo tehdä ja niihin tarvittavat ainekset
löytyivät usein kaapista.
Huomasin ruokaa laittaessani, että rakennekynteni olivat päässeet
jo liian pitkiksi. Niitä täytyisi viilata jossain vaiheessa lyhyemmiksi.
Syötyäni jäin istumaan pöydän ääreen.
”Sä näytät hyvältä” totesin Justinille.
”Niin säkin. Sulle sopii hiukset tollai kivasti kiinni” Justin
kehui.
”Nuo sun vaatteet on hyvän näköset ja istuu sulle hyvin” kehuin
Justinia takaisin.
Pidän kotitöiden tekemisestä. Astioita tiskatessa ehtii miettiä
juttujen aiheita ja mielessäni siintää jo ylennys, sillä bloggaajaksi en
aikonut jäädä. Ja tiskikone hankittaisiin varmasti, kun perheeseen tulisi lisää
jäseniä.
”Nää poliisisarjat on niin ennalta arvattavia. Alussa on murha ja
nuo tutkijat selvittää aina tapauksen. Eikö joskus vois olla vaihtelua ja murhan
selvittäisi joku muu kuin nuo tutkijat?” selitin Justinille.
”Mmm”, murahteli Justin. Hän oli niin keskittynyt sarjaan, ettei
hän oikeastaan kuullut Alinan jutustelua.
”Eikö me voitais katsoa Rakkauden anatomiaa? Se on niin kiva
sarja. Siinä syntyy lapsiakin lähes joka kerta”, ehdotin Justinille.
”Mmm, kohta, tää loppuu just”, Justin vastasi vähän
vastahakoisesti.
Kun Justinin poliisisarja loppui,
vaihdoimme kanavaa ja käperryin Justinin kainaloon. Nyt, jos koskaan
uskaltaisin avata suuni.
”Eikö olekin suloinen vauva?”
myhäilin Justinin kainalossa.
”Onhan se” totesi Justin.
”Olisko meidän pian aika alkaa
harjoittelemaan perheenlisäyksen hankintaa?” vihjailin Justinille.
Justin suuteli minua kiihkeästi ja piti minua sylissään varmoin
ottein. Tuon eleen pohjalta Justinin vastaus oli myöntävä kysymykseeni ja
olihan Justinin perhekeskeinen luonteeltaan. Aina kuitenkaan ei voi pitää
itsestäänselvyytenä, että kaikki haluavat lapsia. Justin kuitenkin halusi.
Justin otti minua käsistä kiinni ja nousimme sohvalta. Suutelimme
ja halailimme toisiamme.
Päädyimme lopulta suutelun tiimellyksessä sängylle ja vaatteet
saivat kyytiä.
” Mä oon haaveillu perheestä sun kanssa jo jonkun aikaa, mutta en
oo uskaltanu ehdottaa, etten vaikuttais mitenkään hyökkäävältä” Justin sanoi.
Tämän jälkeen sanoja ei enempää tarvittukaan.
Kolme viikkoa myöhemmin heräsin keskellä yötä vellovaan pahan
olon tunteeseen. Minun piti rynnätä vessaan vauhdilla, sillä vatsani oli
päättänyt puhdistaa sisältönsä.
Olon helpotettua minulle kuitenkin maistui heti rasvainen
juustoleipä. Tuntui vatsassa, että ruokahalu oli suurentunut viime viikkojen
aikana ja jopa öisin minun oli nälkä.
Syödessäni antaumuksella aloin miettimään ja vähän
haaveilemaankin, mistä nämä kummat, mutta jotenkin tutulta vaikuttavat oireet
voisivat olla.
Justin heräsi aamulla juuri parahiksi, kun kyyti saapui häntä
hakemaan. Konttorirotan vaatteet olivat kyllä varsin rennot, mutta Justin
haaveili jo komeasta poliisin uniformusta.
Saavuin kotiin töistä. Olin saanut tehtäväkseni hoitaa salaisen
tapaamisen armeijan tukikohdassa. Sain kuulla paljastuksia Twinbrookin
hallituksesta, mutta nämä paljastukset olivat myös tulen arkaa tavaraa.
Joutuessa vääriin käsiin voisin itsekin olla pulassa. Toimittajan työ voikin
välillä olla aika vaarallista.
Niinpä otin läppärini esille ja päätin kirjoittaa jutun valmiiksi
ennen kuin Justin tulisi töistä. Ehteisin lähettää juttuni pomollenikin vielä
ennen Justinin tuloa.
Kirjoitin niin nopeasti, kuin pystyin. Pian sainkin painaa
”lähetä”-nappulaa ja juttuni oli valmiina ja pomollani. Olisikohan tämä jo
ensimmäinen suuri juttuni, joka päätyisi jo painoon saakka? Sen näkisi muutaman
päivän päästä, kun Simspäivää-lehden seuraava numero tulisi ulos painosta.
Kävin suihkussa vielä ennen Justinin saapumista kotiin. Edessä taitaisi
olla jossain vaiheessa kylppäriremontti, sillä suihku oli alkanut
reistailemaan. Nytkin lämmin vesi loppui kesken kaiken ja sain huuhdella itseni
kylmällä loppuun. Olin ärsyyntynyt suunnattomasti. Mutta ärsytys haihtui
hetkessä, sillä sain oireisiini varmistuksen, kun jokin pieni liike tuntui
vatsassani. Olin onnesta soikeana.
Menimme Justinin kanssa Showpuistoon piknikille. Paikalla ei
ollut tällä kertaa ketään esiintymässä, mutta piknik-korin antimet maistuivat
meille hyvin.
”Mä vähän suunnittelin tän retken tarkoituksella, sillä mulla
olisi sulle jotain kerrottavaa”, Alina aloitti.
”Täähän on kivaa vaihtelua arkeen. Voitais tehdä tätä useamminkin
ja olis kiva nähdä joku esiintyjäki paikalla”, Justin kertoili ja tuntui olevan
keskittynyt siihen, mitä ympärillä tapahtui.
Niinpä nousimme piknik-liinalta ylös ja koitin toista taktiikkaa.
”Sulla on kiva tukka tänään”, aloitin.
”No kiitti”, Justin tokaisi.
”Huomaatko sä mussa mitään erikoista?” kysyin vihjaten.
”Onko sulla uus paita?” kysyi Justin.
”Taitaa se olla” ja olin purskahtaa nauruun.
”Mä oon Justin raskaana. Meistä tulee perhe”, jatkoin hymyillen.
”Toi on päivän paras uutinen. Meistä tulee vihdoinkin perhe”
Justin touhusi innoissaan.
”Tunsin ensimmäiset potkut tänään. Sä voit kokeilla, jos jotain
liikettä tuntuu” kerroin onnellisena.
”Isin pikku vesseli. Susta taitaa tulla jalkapallopelaaja, kun
noin kovin touhuat siellä äitis masussa. Meidän täytyykin remontoida sulle ihan
oma huone” Justin leperteli.
”Vauvan pää on tässä mun käden kohdilla varmaan, sillä potkuja
tulee juuri tuohon kohtaan, missä sun käsi nyt on” selvensin Justinille.
”Tuntuu ihanalta tuntea vauvan liikkeet. Kunhan vielä pysyy
jonkin aikaa masussa, niin sitten saa tulla maailmaan. Isi ja äiti odottaa jo
täällä kovasti” jatkoin onnellisena.
Justin kaappasi minut kiihkeään suudelmaan. Hetki oli täydellinen
ja Justin otti uutiset vastaan paremmin kuin odotin. Meistä tulisi onnellinen
pieni perhe.
Tuijottelimme toisiamme silmiin pitkään auringon jo laskiessa
Twinbrookin illassa.
”Katseltaisiinko vähän tähtiä?” ehdotti Justin.
”Mä muuten kohta hukun noihin sun tähtisilmien katseeseen”, hän
jatkoi.
Aloimme katselemaan tähtiä toistemme käsistä pidellen. Päätin
yllättää Justinin kehittyneillä taidoillani.
”Katso! Eikös tuo tuolla ole pieni karhu? Ja tuolla vähän matkan
päässä on Otava ja Pohjantähti” kerroin Justinille.
”Hienoa rakkaani! Sä alat oppia. Täytyykin katsella vähän
useammin tähtiä sun kanssa, rakas” Justin kehui.
Kun tulimme puistosta kotiin, kello oli jo paljon. Justin meni
heti nukkumaan, mutta minä päätin katsoa vielä sähköpostit. Sähköpostissa
olikin minulle niin järkyttävä viesti, että kyyneleet nousivat silmiini.
Jouduin lukemaan viestin monta kertaa, että ymmärsin, mitä siinä
kerrottiin.
Totuus seisoi vasten mun kasvojani. Vanhempieni kohtalo selvisi
vihdoinkin. Sitä, että olisin noita, en voinut käsittää, sillä en ollut
huomannut, että minulla olisi mitään erityisiä kykyjä. Minäkö olisin paranormaali?
Eniten olin huolissani syntymättömän lapseni puolesta, sillä hän saattoi olla
vaarassa. Mitä Justin ajattelisi tästä kaikesta??
Risut ja ruusut ovat taas tervetulleita! :) Miten
suhtautuu Justin Alinasta paljastuviin uusiin ominaisuuksiin? Nostaako hän
mahdollisesti kytkintä? Onko Alinalla normaalista poikkeavia kykyjä? Ja onko
syntymätön lapsi noita? Näihin kysymyksiin saamme vastauksia tulevissa osissa
:D