sunnuntai 12. elokuuta 2012

4. Totuus




Ensiksi haluan kiittää kaikkia kommenteista, sillä niitä tuli viime osaan jo tosi kivasti! :) Jatkakaa vain samaan malliin :) Tätä osaa oli kiva kirjoittaa ja näin paljon vaivaa tuon yhden kuvan onnistumiseen, joka on lopussa. Tässä osassa oikeuksiinsa pääsee myös Diesel-kamasetti ja tykkään sen mukana tulleista vaatteista paljon (niitä tulette näkemään myös seuraavissa osissa)..Lukuiloa kaikille! :)


Häiden kunniaksi saimme muutaman päivän asettumiseen ja kuherruskuukauteen. Justin muutti luokseni samalla, kun naimisiin menimme. Justinin kainalossa on niin ihana nukkua. Se on maailman turvallisin paikka. 


Päivä oli vaihtunut jo iltapäiväksi, kun nousimme sängystä. Söin muroja aamupalaksi Justinin miettiväisten silmien alla.


”Tehdäänkö tänään jotain järkevää?” kyseli Justin.
”Ei mulle näin äkkiä tule mitään erikoista mieleen. Olis kyl noita työjuttuja, joita tarvitsisi tehdä” Alina pohti ääneen.


”Mitä, jos sä vaikka vähän treenaisit sillä välin, kun mä teen noita työjuttuja? Lainvalvonnan urallahan olisi hyvä olla treenattu ja hyvä kuntoinen, silloinhan nappaa rosvojakin paremmin kiinni” Alina ehdotti reippaasti.
”Kyllähän sitä voisi, koska en konttorirottanakaan halua loputtomiin olla. Mä kaipaan jo vähän toimintaa töihin ja haluisin jo päästä kenttähommiin” Justin totesi.


Olin tällä hetkellä journalismin uralla ja toimin Simspäivää-lehdessä ammattibloggaajana. Niinpä tutkin nopeasti netin ja blogini viimeisimmät kommentit upouudella multitäppärilläni. Tällä laitteella pystyy lisäksi lukemaan kaikenlaisia kirjoja, mutta kaipaan välillä paperisten sivujen havinaa korvissani nykyteknologian lisäksi.


Vaikka olimme juuri menneet naimisiin, alkoi arki kotona harvinaisen nopeasti. Mielestäni korjauspuuhat saisi hoitaa Justin, mutta pakkohan sitä oli ryhtyä hommiin, jotta vessa pysyisi siistinä. En siis ole kädetön nainen, eikä haittaa, vaikka kädet olisi joskus liattavakin. Mutta tulipa säästettyä korjaajan palkka.


Sillä välin, kuin poistin tukosta pytystämme, Justin harjoitteli leukojen vetämistä. Samalla hän haaveili tehokkaammasta kuntoilulaitteesta ja roistojen kiinni nappaamisesta. Ja Alinakin varmasti tykkäisi suurista lihaksista.


Justinin ottaessa päivätorkut päätin toimia. Justinhan käski minun tehdä testi, siltä varalta, jos satuin kuuman yömme tuloksena tulemaan raskaaksi. Minua jännitti niin paljon, että sormi oli mennä suuhun. Kuinka kolme minuuttia odotusta voi tuntua ikuisuudelta?


Lopulta ne kauan odotetut kolme minuuttia olivat kuluneet ja hitaasti uskalsin katsoa, mitä testi näyttäisi. Tällä kertaa testissä ei ollut sitä kuuluisaa kahta viivaa, eikä tekstiä siitä, kuinka monella viikolla raskaus olisi. Aloinkin miettimään mielessäni, miltä minun ja Justinin lapset näyttäisivät. Tiesin nyt oikeasti haluavani lapsia Justinin kanssa.


Hiippailin naapurin pihaan viemään raskaustestini roskat pois. Eihän minun tarvinnut pelästyttää Justinia kyseisillä tavaroilla nyt, koska pullaa ei ollut uunissa.


Tiesin olevani arveluttavissa puuhissa ja kauhukseni pelästyin jokaista rasahdusta, jonka kuulin, sillä en saisi jäädä kiinni. Toimittajan uteliaisuuteni heräsi ja aloin tutkimaan naapurin roskista paremmin, josko roskien seasta löytyisi jotain mehukasta juttuani varten.


Lopulta löysinkin epämääräisiä kuitteja perheen isän jäljiltä. Vaikutti siltä, että hän salasi jotain ja varsinkin vaimoltaan. Kuiteista, kun näkyi, että isä viettää aikamoista kaksoiselämää Lucky Palmsissa uhkapelejä pelaten. Tästä saisin mahtavan jutun blogiini.




Saatuani hyvän jutun aiheen blogiini päätin vielä käydä syömässä Herkkukulmassa siinä mielessä, että tekisin siitä arvostelun.




Ulos ravintolasta astui hymyilevän ja tyytyväisen näköinen toimittaja. Tulisin kirjoittamaan tästä huippuarvostelun ja täytyisi Justinin kanssa tulla käymään täällä yhdessä joku kerta.


Justin oli ehtinyt jo menemään nukkumaan, kun tulin ravintolasta kotiin. Hiippailin sänkyyn hiiren hiljaa ja kaivauduin Justinin kainaloon nukkumaan.




Justin on meistä se aamuvirkku ja hän nousi ylös minua paljon aikaisemmin. Justin ilmeili peilin edessä ja ihaili itseään, sillä hän oli yhdeltä luonteenpiirteeltään synnynnäinen esiintyjä. Hän tulisi supliikkina tyyppinä puhumaan roistot pyörryksiin.






Justin kävi aamulla suihkussa ja oli tyytyväinen siihen, mitä näki peilistä. Leukojen vetäminen ei ollut ollenkaan ollut huono idea. Täytyisi hankkia muutaman ylennyksen jälkeen jokin kuntoilulaite oli Alina mitä mieltä tahansa.




Justin asettui mukavasti olohuoneen sohvalle ja alkoi lukea kokkikirjaa. Hänenkin olisi hyvä osata laittaa ruokaa, koska Alinan töistä ei aina voinut tietää, venyisikö hänen päivänsä ja pitääkö juttujen vuoksi lähteä jonnekin kauemmaksi.




Herättyäni kävin suihkussa ja laitoin hiukseni kivalle ponnarille. Vaatteitakin vaihdoin vähän muodikkaampiin. Valmistin juustovoileipiä, koska niitä oli helppo tehdä ja niihin tarvittavat ainekset löytyivät usein kaapista.






Huomasin ruokaa laittaessani, että rakennekynteni olivat päässeet jo liian pitkiksi. Niitä täytyisi viilata jossain vaiheessa lyhyemmiksi.




Syötyäni jäin istumaan pöydän ääreen.
”Sä näytät hyvältä” totesin Justinille.
”Niin säkin. Sulle sopii hiukset tollai kivasti kiinni” Justin kehui.
”Nuo sun vaatteet on hyvän näköset ja istuu sulle hyvin” kehuin Justinia takaisin.




Pidän kotitöiden tekemisestä. Astioita tiskatessa ehtii miettiä juttujen aiheita ja mielessäni siintää jo ylennys, sillä bloggaajaksi en aikonut jäädä. Ja tiskikone hankittaisiin varmasti, kun perheeseen tulisi lisää jäseniä.






”Nää poliisisarjat on niin ennalta arvattavia. Alussa on murha ja nuo tutkijat selvittää aina tapauksen. Eikö joskus vois olla vaihtelua ja murhan selvittäisi joku muu kuin nuo tutkijat?” selitin Justinille.
”Mmm”, murahteli Justin. Hän oli niin keskittynyt sarjaan, ettei hän oikeastaan kuullut Alinan jutustelua.






”Eikö me voitais katsoa Rakkauden anatomiaa? Se on niin kiva sarja. Siinä syntyy lapsiakin lähes joka kerta”, ehdotin Justinille.
”Mmm, kohta, tää loppuu just”, Justin vastasi vähän vastahakoisesti.






Kun Justinin poliisisarja loppui, vaihdoimme kanavaa ja käperryin Justinin kainaloon. Nyt, jos koskaan uskaltaisin avata suuni.
”Eikö olekin suloinen vauva?” myhäilin Justinin kainalossa.
”Onhan se” totesi Justin.
”Olisko meidän pian aika alkaa harjoittelemaan perheenlisäyksen hankintaa?” vihjailin Justinille.






Justin suuteli minua kiihkeästi ja piti minua sylissään varmoin ottein. Tuon eleen pohjalta Justinin vastaus oli myöntävä kysymykseeni ja olihan Justinin perhekeskeinen luonteeltaan. Aina kuitenkaan ei voi pitää itsestäänselvyytenä, että kaikki haluavat lapsia. Justin kuitenkin halusi.




Justin otti minua käsistä kiinni ja nousimme sohvalta. Suutelimme ja halailimme toisiamme.




Päädyimme lopulta suutelun tiimellyksessä sängylle ja vaatteet saivat kyytiä.
” Mä oon haaveillu perheestä sun kanssa jo jonkun aikaa, mutta en oo uskaltanu ehdottaa, etten vaikuttais mitenkään hyökkäävältä” Justin sanoi.
Tämän jälkeen sanoja ei enempää tarvittukaan.




Kolme viikkoa myöhemmin heräsin keskellä yötä vellovaan pahan olon tunteeseen. Minun piti rynnätä vessaan vauhdilla, sillä vatsani oli päättänyt puhdistaa sisältönsä.






Olon helpotettua minulle kuitenkin maistui heti rasvainen juustoleipä. Tuntui vatsassa, että ruokahalu oli suurentunut viime viikkojen aikana ja jopa öisin minun oli nälkä.






Syödessäni antaumuksella aloin miettimään ja vähän haaveilemaankin, mistä nämä kummat, mutta jotenkin tutulta vaikuttavat oireet voisivat olla.




Justin heräsi aamulla juuri parahiksi, kun kyyti saapui häntä hakemaan. Konttorirotan vaatteet olivat kyllä varsin rennot, mutta Justin haaveili jo komeasta poliisin uniformusta.




Saavuin kotiin töistä. Olin saanut tehtäväkseni hoitaa salaisen tapaamisen armeijan tukikohdassa. Sain kuulla paljastuksia Twinbrookin hallituksesta, mutta nämä paljastukset olivat myös tulen arkaa tavaraa. Joutuessa vääriin käsiin voisin itsekin olla pulassa. Toimittajan työ voikin välillä olla aika vaarallista.






Niinpä otin läppärini esille ja päätin kirjoittaa jutun valmiiksi ennen kuin Justin tulisi töistä. Ehteisin lähettää juttuni pomollenikin vielä ennen Justinin tuloa.






Kirjoitin niin nopeasti, kuin pystyin. Pian sainkin painaa ”lähetä”-nappulaa ja juttuni oli valmiina ja pomollani. Olisikohan tämä jo ensimmäinen suuri juttuni, joka päätyisi jo painoon saakka? Sen näkisi muutaman päivän päästä, kun Simspäivää-lehden seuraava numero tulisi ulos painosta.




Kävin suihkussa vielä ennen Justinin saapumista kotiin. Edessä taitaisi olla jossain vaiheessa kylppäriremontti, sillä suihku oli alkanut reistailemaan. Nytkin lämmin vesi loppui kesken kaiken ja sain huuhdella itseni kylmällä loppuun. Olin ärsyyntynyt suunnattomasti. Mutta ärsytys haihtui hetkessä, sillä sain oireisiini varmistuksen, kun jokin pieni liike tuntui vatsassani. Olin onnesta soikeana.




Menimme Justinin kanssa Showpuistoon piknikille. Paikalla ei ollut tällä kertaa ketään esiintymässä, mutta piknik-korin antimet maistuivat meille hyvin.






”Mä vähän suunnittelin tän retken tarkoituksella, sillä mulla olisi sulle jotain kerrottavaa”, Alina aloitti.
”Täähän on kivaa vaihtelua arkeen. Voitais tehdä tätä useamminkin ja olis kiva nähdä joku esiintyjäki paikalla”, Justin kertoili ja tuntui olevan keskittynyt siihen, mitä ympärillä tapahtui.






Niinpä nousimme piknik-liinalta ylös ja koitin toista taktiikkaa.
”Sulla on kiva tukka tänään”, aloitin.
”No kiitti”, Justin tokaisi.
”Huomaatko sä mussa mitään erikoista?” kysyin vihjaten.
”Onko sulla uus paita?” kysyi Justin.




”Taitaa se olla” ja olin purskahtaa nauruun.
”Mä oon Justin raskaana. Meistä tulee perhe”, jatkoin hymyillen.
”Toi on päivän paras uutinen. Meistä tulee vihdoinkin perhe” Justin touhusi innoissaan.




”Tunsin ensimmäiset potkut tänään. Sä voit kokeilla, jos jotain liikettä tuntuu” kerroin onnellisena.






”Isin pikku vesseli. Susta taitaa tulla jalkapallopelaaja, kun noin kovin touhuat siellä äitis masussa. Meidän täytyykin remontoida sulle ihan oma huone” Justin leperteli.
”Vauvan pää on tässä mun käden kohdilla varmaan, sillä potkuja tulee juuri tuohon kohtaan, missä sun käsi nyt on” selvensin Justinille.
”Tuntuu ihanalta tuntea vauvan liikkeet. Kunhan vielä pysyy jonkin aikaa masussa, niin sitten saa tulla maailmaan. Isi ja äiti odottaa jo täällä kovasti” jatkoin onnellisena.




Justin kaappasi minut kiihkeään suudelmaan. Hetki oli täydellinen ja Justin otti uutiset vastaan paremmin kuin odotin. Meistä tulisi onnellinen pieni perhe.




Tuijottelimme toisiamme silmiin pitkään auringon jo laskiessa Twinbrookin illassa.
”Katseltaisiinko vähän tähtiä?” ehdotti Justin.
”Mä muuten kohta hukun noihin sun tähtisilmien katseeseen”, hän jatkoi.






Aloimme katselemaan tähtiä toistemme käsistä pidellen. Päätin yllättää Justinin kehittyneillä taidoillani.









”Katso! Eikös tuo tuolla ole pieni karhu? Ja tuolla vähän matkan päässä on Otava ja Pohjantähti” kerroin Justinille.
”Hienoa rakkaani! Sä alat oppia. Täytyykin katsella vähän useammin tähtiä sun kanssa, rakas” Justin kehui.




Kun tulimme puistosta kotiin, kello oli jo paljon. Justin meni heti nukkumaan, mutta minä päätin katsoa vielä sähköpostit. Sähköpostissa olikin minulle niin järkyttävä viesti, että kyyneleet nousivat silmiini.






Jouduin lukemaan viestin monta kertaa, että ymmärsin, mitä siinä kerrottiin.




Totuus seisoi vasten mun kasvojani. Vanhempieni kohtalo selvisi vihdoinkin. Sitä, että olisin noita, en voinut käsittää, sillä en ollut huomannut, että minulla olisi mitään erityisiä kykyjä. Minäkö olisin paranormaali? Eniten olin huolissani syntymättömän lapseni puolesta, sillä hän saattoi olla vaarassa. Mitä Justin ajattelisi tästä kaikesta??








Risut ja ruusut ovat taas tervetulleita! :) Miten suhtautuu Justin Alinasta paljastuviin uusiin ominaisuuksiin? Nostaako hän mahdollisesti kytkintä? Onko Alinalla normaalista poikkeavia kykyjä? Ja onko syntymätön lapsi noita? Näihin kysymyksiin saamme vastauksia tulevissa osissa :D






















lauantai 4. elokuuta 2012

3. Rakkautta ja piikkilankaa



Heips kaikki lukijat! Ja kiitokset kommenteistanne :) Tässä olisi kolmas osa tarinaan..Sitä oli tosi kiva kirjoittaa.. Nyt olen kuvia muokannut vähän enemmän, mutta toivottavasti pidätte lopputuloksesta :) 


 
Tuijotin pitkän tovin lipaston pöydällä olevia tavaroita. Avaamaton kumipaketti sai oloni muuttumaan huonommaksi, sillä kuinka en voinut muistaa tästä kohdasta iltaa enää mitään. Tämä ei ollut yhtään tapaistani. Jokin tässä asiassa oli nyt pahasti vialla, palat eivät loksahtaneet paikoilleen niin kuin yleensä. Tähän varmasti olisi olemassa hyvä selitys.

 
Vaeltelin talossa ja huomasin keittiön pöydän päällä olevat pullot. Jotenkin oli luonani jatkoilla tuntunut hyvältä idealta ottaa muutama Baileys-drinkki ja oli ollut hauskaa. Justin oli tyytynyt juomaan yhden oluen. Olotilastani voi todeta, että eilinen ilta oli ollut yksi illoista, jonka muistaisin pääpiirteittäin vielä pitkään.

 
Muistan yhä kirkkaasti Justinin kasvot. Hänen kanssa oli ihana tanssia lähekkäin ja sulautua musiikin rytmiin.


Justinin tanssiliikkeet veivät minut mukaansa ja minulla oli ollut tosi hauskaa. Olin ollut kuin huumattu tuosta nuoresta komistuksesta ja siksi varmaan päädyin pyytämään Justinin luokseni jatkoille.


Justinin kasvot pyörivät mielessäni. Hänen poikamainen hymynsä ja violetin mystinen katse silmissä, joissa on pilkettä. En halua, että tämä jää vain yhden illan jutuksi.

 
Yö luonani oli ollut unohtumaton kaikin puolin. Aamu vaan oli valjennut eikä Justin ollut herättyäni vieressäni. Eikä ollut jälkeensä jättänyt mitään viestiäkään. Haalennut puhelinnumero ranteeni sisäpuolella oli muistona illasta ja Justinista.


Vellova tunne vatsassani ja jyskyttävä päänsärky ajoivat minut vessan puolelle viettämään aikaa. Kippurassa oleminen helpotti oloa vähän, eikä vatsaani tällöin sattunut niin paljoa.

 
Illan viimeiset juomani drinkit olivat liikaa. En voinut kuin odottaa, että oloni helpottuisi ja piristyisin.


Kun oloni helpottui, siistiydyin, kävin suihkussa ja yritin saada jotain pientä suolaista alas kurkustani. Tuijotin myös pöydällä lojuvaa puhelintani. Soittaako vai ei? Haluan kuitenkin saada vastauksia kohtiin illasta, joita en muistanut.


Jahkailun jälkeen päätin soittaa Justinille ja pyysin häntä tulemaan käymään luokseni kahville.

 
Eikä mennyt kauaa, kun Justin jo seisoi oveni takana. Hän vaikutti sanojensa mittaiselta tyypiltä.


Justin ei saanut mitään suuria fanfaareja tervetulotoivotukseksi vaan syyttävän sormeni ja asenteeni.

”Sinulla on vähän selitettävää viime yöstä”,sanoin kireällä äänensävyllä.

”Mitä mä muka oon tehny?” kysyi Justin hölmistyneenä ja nosti kädet ylös näin osoittaen, että hänellä ei ollut aavistustakaan mikä oli mennyt vikaan. 


”Kerropa mulle, mitä viime yönä oikein tapahtui? En usko sun olevan niin vastuuton, miltä tällä hetkellä vaikuttaa”, jatkoin tiukkana.

”Meillähän oli oikein hauskaa viime yönä”, Justin tokaisi.
”Niin myös sullakin vaikutti olevan kivaa”, hän jatkoi.

”Viime yö oli mielestäni yksi parhaista, mutta mulla vähän pätkii muisti ja pelkään, ettei ole päässyt tapahtumaan mitään peruuttamatonta”, vihjailin Justinille.


”Sun täytyy vähän selventää mulle, mitä sä Alina tarkotat. Miten niin on voinut tapahtua jotain peruuttamatonta ja mitä sä sillä vastuuttomuudella tarkotat?” Justin kyseli aivan ihmeissään.


Justin katseli minua miettiväisen näköisenä. Hän ilmeisesti yritti muistella viime yötä. Laitoin käteni puuskaan ja nielaisin. Oli näköjään pakko ryhtyä selventämään asioita. 

 
”No siis, kerropa käytettiinkö me eilen… no tiedät kyllä mitä?” kysyin jo vähän kiusaantuneena ja nolostuneena.
”Kun siis lipaston päällä on aivan avaamaton paketti, ni tuli mieleen onko mahdollisesti voinut tapahtua jotain peruuttamatonta”, jatkoin nopeasti perään.

 
”Vai tota sä tarkotit”, Justin myhäili jo vähän huvittuneestikin.

”Ei sun tarvi olla huolissas. Mä oon herrasmies ja kuljetan omat mukanani. Eli ihan turvallisesti kaikki tapahtui viime yönä. Tosin on hyvä tietää, että säkin oot varautunu, jos alan viettää aikaa enemmän täällä” Justin hymyili ja katsoi minua.

”Mutta mitään sata prosenttisen varmojahan nuo eivät ole, joten jos haluut olla varma, niin sun kannattaa tehdä testi jossain vaiheessa ja lupaan kantaa vastuuni, jos jotain on tapahtunut” Justin jatkoi ja tuli luokseni.


Justin otti minua kädestä kiinni ja johdatti minut pitkään ja tunnustelevaan suudelmaan. Sydämeni pamppaili lujaa, niin lujaa, että Justin pystyi tuntemaan sen.

”Haluaisitko sä alkaa seurustelemaan mun kanssa Alina?” hän kysyi.
”Haluan sitä enemmän kuin mitään muuta”, vastasin suudelman lomasta.

 
Suutelimme vielä kerran. Se tuntui jotenkin niin oikealta. Niin kuin tämä olisi aina ollut tarkoitettu tapahtuvaksi.

 
Menimme katsomaan pihalle tähtiä ja Justin piti minua kädestä. Justin yritti minulle kertoa ja osoittaa erilaisia tähtikuvioita, mutta en oikein osannut niitä hahmottaa. Mielessäni pyöri vain Justinin silmät.

 
Kun katsoin Justinia, tiesin silmissäni vilkahtavan loisteen. Loisteen, joka rakastuneella naisella on silmissään, kun hän katsoo itselleen tärkeää ja rakasta ihmistä. Jossain vaiheessa tuli Justinin aika lähteä kotiin. Ikävä iski minulle sillä hetkellä, kun toivotin hyvät yöt Justinille. Olin kuitenkin onnellinen, sillä olin löytänyt Sen Oikean minulle. Tai siltä minusta ainakin tuntui.

 
Kaksi viikkoa myöhemmin Justin pyysi minut treffeille rannalle ja oli pyytänyt minua laittamaan juhlavaatteet päälle. Justin oli jo oppinut seurustelumme aikana, että ranta oli yksi lempipaikoistani.

 
Pidimme toisiamme kädestä ja katsoimme toisiamme.

”Alina, mä rakastan sua todella paljon”, Justin sanoi hellästi.

”Niin mäkin rakastan sua, Justin, todella paljon” vastasin Justinille.

 
Sitten yhtäkkiä se tapahtui. Justin polvistui eteeni ja olin samalla sekä hämmästynyt että yllättynyt.

 
”Mä tiedän, että ollaan seurusteltu vasta vähän aikaa, mutta kaikki tuntuu jotenkin oikealta. Jo ekana iltana, kun näin sut Ryminässä, tiesin olevani mennyttä miestä”, Justin aloitti.

 
”Tuletko vaimokseni Alina Vanamo?” Justin kosi ja esitti sen suuren kysymyksen.

”Oi, tulen mielelläni vaimoksesi Justin Lilius” vastasin onnesta hehkuen.

 
Justin pujotti kimaltelevan timanttisormuksen sormeeni. Katsoin sormuksen kimaltelua ja Justinia.

 
”Se on ihana!” kiljaisin.
”Sä teit musta maailman onnellisimman naisen”, jatkoin.

 
Justin kaappasi minut tiukkaan halaukseen ja kuiskasi korvaani:
”Rakas, sä teit musta juuri maailman onnellisimman miehen.”

 
Päätimme vaihtaa vielä sormuksia keskenään ja vietimme pienet häät rannalla.

”Justin Lilius. Tahdotko ottaa minut, Alina Vanamon, aviovaimoksesi ja rakastaa minua niin myötä- kuin vastamäessäkin kunnes kuolema meidät erottaa?” kysyin virallisesti.

”Tahdon”, Justin vastasi ja hymyili.

 
”Siitä merkkinä olkoon tämä sormus, merkkinä ikuisesta rakkaudestani”, jatkoin ja pujotin sormuksen Justinin sormeen.

 
”Alina Vanamo. Tahdotko ottaa minut, Justin Liliuksen, aviomieheksesi ja rakastaa minua niin myötä- kuin vastamäessä aina kuolemaan saakka?” kysyi Justin.

”Tahdon”, vastasin reippaasti.

”Siitä merkkinä olkoon tämä sormus, merkkinä ikuisesta rakkaudestani”, Justin jatkoi.

 
Kiedoimme kätemme yhteen liittomme merkiksi. 

 
Suutelimme vielä vihkimisen sinetiksi. Olin vihdoinkin unelmieni miehen vaimo.

 
Katselimme toisiamme rakastuneen parin tavoin ja koskettelimme Twinbrookin tähtitaivaan alla. 

”Rakastan sua aina ja ikuisesti”, kuiskasin Justinille hiljaa.

”Niin mäkin sua”, Justin sanoi.
”Lähdettäisiinkö vaimo yhdessä kotiin? Olisi hääyö jäljellä”, Justin kuiskasi ja hymyili.

 
Lähdimme juoksemaan rannalta kohti ajotietä. Käteni oli Justinin kainalossa.

 
Juoksimme rannalta kohti taksia, joka odotti meitä mäen takana ja kiirehdimme sillä nyt yhteiseen kotiimme.


Justin katsoi minua syvälle silmiin.
”Rakastan sun tähtisilmiä. Sä olet mulle se ainoa ja oikea”, hän kuiskasi korvaani.

Suutelin häntä intohimoisesti ja kietoiduimme toisiimme.

 
Vietimme hääyön toisiamme rakastaen. Niin kuin hääyö kuuluukin viettää. Enkä tällä kertaa ollut huolissani enää mistään. 







 
Kommentit ovat taas tervetulleita :) Mikä oli lempi kuvanne tai kohtauksenne? Mitä piditte kuvien muokkauksista? Eteneekö tarina liian nopeasti? Seuraavaan osaan lupaan mullistavia paljastuksia Alinasta ja hänen menneisyydestään :)