Vanamot ovat vihdoinkin täällä taas :) Sain inspiraationi vihdoinkin takaisin ja ryhdyn osan julkaisun jälkeen kirimään tarinoita kiinni (välttämättä en kaikkiin kirjaudu sisään, mutta tutulla nimimerkillä kommentoin, jos tabletilla luen tarinoita läpi) :) Tässä osassa on nyt luvassa paljon tapahtumia ja pientä draamaa ja seuraava osa tulee jatkamaan siitä, mihin tämä melkein jää.. Osan myötä pääsette tanssiaistunnelmiin, jonka vuoksi tarinan kertojana toimii nyt Katri. Mutta pidemmittä puheitta toivotan lukuiloa kaikille! :D
Katri kertoo:
Kevät oli kulunut jo pitkälle, kun koitti paljon odotetut päättäjäistanssiaiset. Meidän perheessä tanssiaisia oli odotettu senkin vuoksi paljon, kun aika monella meistä on poikaystävät, joiden kanssa haluaa päästä tanssimaan ja viettämään iltaa. Ja olihan ilta tapahtumia ja yllätyksiä todellakin täynnä.
Koulumme oli sisustettu iltaa varten ihanasti. Alakerran tietokoneluokasta oli raivattu tietokoneet ja pöydät pois ja katosta löytyi discovalot.
Tähän luokkaan oli myös laitettu seisovapöytä notkumaan kaikista ihanista herkuista. Suosikkini oli tietysti kurpitsapiirakka, joka oli tanssiaisten ainut makea tarjottava.
Myös yläkerran liikuntasaliin oli laitettu discovalo ja tilaa riitti monille tanssiville pareille. Salin nurkissa koristi ilmapalloryppäät, jotka toivat tanssiaisiin lisää tunnelmaa.
Olin riemuissani, kun näin poikaystäväni liikuntasalissa. Menin heti hänen luokseen.
”Ihanaa, että sä pääsit tulemaan. Mä olisin pettynyt, jos et olis tullut ollenkaan”, sanoin Charlie Shearille.
”Mä ehtisin nyt poikkeamaan”, totesi Charlie pikaisesti.
”Mennään tanssimaan!” kiljahdin ja otin Charlieta kädestä kiinni.
Charlie oli yllätyksekseni hyvä tanssimaan ja hän vei minua musiikin tahtiin varmasti. Toivoin, että mahdollisimman moni meidän koulusta näki, kuinka taitava poikaystäväni on. Ja niin moni myös näki.
Sivusta katsomossa katseli myös Katariina tanssiamme. Vilkaisin ja näin, että hänellä oli hieman hapan ilme. Selvittäisin myöhemmin, mikä häntä vaivasi.
”Olisipa munkin poikaystävä päässyt tänne tänään.. Mutta ei, sen piti tietty just sairastua tänään ja makaa nyt kotonaan kuumeessa sängyllään”, ajatteli Katariina.
”Miten siskolla voi aina olla parempi tuuri kuin mulla? Kunpa Charlie tajuis pyytää muakin tanssimaan, ei siinä olis mitään pahaa” jatkoi Katariina ajatteluaan ja poistui liikuntasalista hivenen kateellisena.
Katja oli myös löytänyt juttuseuraa koulunpihalta.
”Mitä sulle kuuluu?”, kysyi Daniel Katjalta.
”Ihan hyvää. Sisko muutti muuten pois”, totesi Katja lyhyesti.
”Joo, me laitettiin poikki just ennen kuin siskosi lähti. Ei se olis millään voinut toimia, kun välimatkaa tuli aika paljon”, vastasi Daniel.
”Oot oikeessa.. Kaukosuhteet on vaikeita”, Katja myönsi.
”Lähtisitkö muuten tanssimaan? Täällä ulkona alkaa olemaan aika viileetä”, ehdotti Daniel Katjalle.
”Mennään vaan tanssimaan. Pitää sitä muutama tanssi päästä tanssimaan. Onhan nää sentään tanssiaiset”, myöntyi Katja ja meni Danielin kanssa sisälle.
Pikkuveljeni Aleksi oli keksinyt muuta tanssiaisiin liittyvää puuhaa kemianluokassa. Sinne koulun pahikset keräsivät vähemmän sallitut juomat kasaan ja nauttivat niitä salassa valvojilta. Näin myös Aleksi teki, mutta keksi myös toisen tavan nauttia päättäreistä..
Nimittäin tupakanpolton.. Aleksi ei muuten tupakoinut, mutta näköjään bileissä sitten kumminkin.. Oon tässä jo miettinyt, miksi bilepolttelua pitää harrastaa, jos sitä ei muutenkaan tee.. Minä en ainakaan koskisi koskaan tupakkaan, sillä se aiheuttaa meille simeille kaikenlaista haittaa.
Olin kadottanut poikaystäväni sinä aikana, kun nautin seisovanpöydän herkuista. Löysin hänet lopulta kirjastosta erään koulumme pahimman blondin seurasta.
”Mitä tuon nyt piti tulla häiritsemään tähän? Olin just saanut Charlien lämpeemään”, kuulin blondin ajatukset päässäni.
Luulin aluksi kuulevani omiani, mutta en kuullutkaan, sillä kuulin ajatuksia lisää.
”Ai täällä sä olit”, totesin Charlielle.
”Hei Katri! Ihana mekko sulla”, totesi blondi.
”Onpa tyrkky”, kuulin blondin ajatuksia lisää.
Katsoin blondia ajatukset kuullessani vähän tylysti pitkään, mikä sai tytön muuttumaan vakavaksi.
”Joo mä tulin tänne vähän melua pakoon”, vastasi Charlie.
”Mikä takiainen! Ei edes hetkeen saa olla rauhassa! ”, valitettavasti ajatteli Charlie.
En tiennyt, miten olisin toiminut tässä tilanteessa, mutta pikkuhiljaa minulle valkeni, mitä tekisin Charlien kanssa.
”Mitä olet pitänyt illasta?” kysyin.
”Ei oikeen mun makuun.. Jotenkin liikaa nuorta porukkaa paikalla”, myönsi Charlie.
”Tää on vielä mun maailmaa.. Oonko mä sun mielestä liian nuori sulle?” kysyin suoraan.
”Naulan kantaan osuit.. Vaikka mukava tyttö oletkin.. Ja vetävä..”, kuulin Charlien todelliset ajatukset korvissani.
”Onhan meillä tätä ikäeroa jonkin verran”, tunnusti Charlie hieman ujosti minua silmiin katsoen.
”Mä oon varmaan ollut vähän liian innokas, kun en oo aikaisemmin seurustellut kenenkään kanssa.. ja siks oon ottanut kaiken irti meidän ollessa yhdessä”, kerroin Charlielle hieman selventääkseni läheisyyden kaipuutani.
”Mutta ehkä tää ikäero tulee häiritsemään meitä jatkossakin varsinkin, jos jatkan opiskeluita pidemmälle, enkä usko kaukosuhteen toimivan.. Ehkä me voitais erota ystävinä ja tavatessa hymyillä ja jutella kuulumisista”, ehdotin lopulta.
”Sovitaan vaan. Oli hauska tutustua suhun paremmin”, totesi Charlie ja halasi minua vielä lopuksi.
”Harmi juttu.. Ehkä joskus myöhemmässä elämässä tää olis voinut toimiakin”, kuulin Charlien vielä ajattelevan halauksemme aikana.
Harmi homma todellakin. Sydämeni särkyi nyt ensimmäistä kertaa, mutta en näyttäisi sitä täällä.
Illan edetessä ja lisää juomia nauttineena Aleksi ei enää jaksanut välittää siitä, missä loppupeleissä poltti. Hän valitsi luokasta sopivan nurkkauksen, jossa poltteli yksinään. Häntä ilmeisesti harmitti katsella juhlivia pareja ja niiden pussailuja.
Niinpä Aleksi purki turhautumistaan päihteisiin. Kyllä hänelläkin on ollut jo ihastuksen kohteita, mutta ei ole uskaltanut tehdä aloitetta saatikka viestiä tästä ihastukselle. Hän oli syvästi keskittynyt juoman sekoitukseen, ettei kuullut, kuinka luokkaan astui muita sisään.
Luokkaan astunut henkilö ei ollutkaan ihan kuka tahansa vaan Aleksin isosisko Katariina, joka tuskin olisi halunnut nähdä moista näkyä.
”Mitä sä oikeen luulet tekeväsi?” kysyi Katariina järkyttyneenä.
”Pidän kuule sisko vähän hauskaa. Ota säkin lasillinen, niin ei tarvii pienestä nipottaa”, tokaisi Aleksi pienessä humalatilassa.
”Ai että mä nipotan turhasta? Sä varsin hyvin tiedät, mitä mieltä mutsi on juomisesta.. Sä haisetkin kummalliselta.. Ootko sä polttanutkin?”, kihisi Katariina veljelleen.
”Tehty mikä tehty.. Mee sen sun poikaystävän kainaloon siitä, äläkä puutu mun tekemisiin”, tiuskaisi Aleksi siskolleen.
”Menisin, jos se olis tullut tänne tänään.. Mut se jäi sairastelemaan kotiin”, totesi Katariina harmissaan.
”Tai niin se antoi sun luulla”, väläytti Aleksi sen kummemmin mitään ajattelematta.
”Mitä sä oikeen vihjailet?” tivasi Katariina kiukkuisena.
”No sitä, että sä oot niin nolo tyyppi, ettei se kehdannut tulla näyttäytymään tänne sun rinnalla.. Sä oot niin nolo, ettet tajuu sitä edes itse”, raivosi Aleksi.
”Sä vielä kadut, mitä sanoit! Mä en ole nolo, toisin kuin sä, joka et edes uskalla tehdä aloitetta kehenkään tyttöön.. Herääkin epäilys mikä oot miehiäs”, esitti Katariina epäilyksensä ja puristi käsiään tiukasti nyrkkiin hillitäkseen itsensä.
”No sehän ei sulle kuulu, mutta voisit itse katsoa itteäs peiliin ja miettiä sit, miks sun poikkeli ei vaivautunut saapumaan tänne”, lisäsi Aleksi vielä vettä myllyyn.
”Sä niin kadut tätä!” huusi Katariina täysillä.
Ja samalla sekunnilla tapahtui jotain ennen näkemätöntä.
Aleksi järkyttyi paikoilleen eikä saanut alkuun sanaa suustaan. Hän ei todellakaan ollut uskonut siskonsa tekevän mitään tällaista. Tai että Katariina edes olisi pystynyt siihen.
”Päästä heti mut alas! Mä en pysty liikkumaan! Vapauta mut!”, kiljui Aleksi selvittyään alkujärkytyksestä.
”Heh toi on sulle ihan oikein! En kyllä yhtään tiedä, miten tein tuon.. No, nyt et voi vähään aikaan juoda alkoholia yhtään enempää”, vastasi Katariina ja kääntyi ovelle päin.
”Älä jätä mua tähän! Kohta tänne tulee muita ja ihmettelee, mitä mul on tapahtunut”, huusi Aleksi siskonsa perään vielä.
”Mä hölmö menen tietty hakemaan apua! Ei sua voi siihen leijumaankaan jättää” tokaisi Katariina ennen kuin poistui luokasta.
Hänen täytyisi löytää Katri ja äkkiä. Katariina pelästyi itsekin omaa kykyään ja tilannetta ja hänen tarvitsisi päästä kertomaan siitä mahdollisimman pian jollekin.
Katja puolestaan oli nauttinut tanssiaisista pitkään Danielin seurassa. Vaikka Danielin seurassa olikin kiva ja helppo olla, ei Katja voinut kuvitella heidän välillä tapahtuvan mitään sen suurempaan, sillä isosiskon jämiin hän ei tulisi koskemaan pitkällä tikullakaan.
Katariina oli vielä tuohduksissa, kun käveli koulun käytävää pitkin. Käytävän kulman takaa hänen eteensä käveli kaivattu perheenjäsen.
”Ihana nähdä sut! On tapahtunut ihan uskomaton juttu!”, sanoi Katariina minulle.
”Tänään on kieltämättä tapahtunut aika uskomattomia juttuja”, totesin ajatellen vielä juuri tapahtunutta eroa.
”Me erottiin Charlien kanssa”, sanoin sitten, sillä halusin joltain ymmärrystä juuri tapahtuneelle asialle.
”No voi harmi! Tosi kurja juttu.. Miten sä voit?”, huolestui Katariina.
”Ihan hyvin kai.. Mä sen eron tavallaan tein”, kerroin sen enempää ajattelematta.
”No miks ihmeessä? Sä olit niin rakastunut siihen.. Ja te näytitte niin suloiselta parilta tanssiessa liikkasalissa.. Mä tulin vähän kateelliseksi, kun mun pari ei päässyt tänään ollenkaan paikalle”, tunnusti Katariina.
”Ai siks sulla oli vähän hapan ilme salissa”, totesin.
”Ai sä huomasit sen. Sun ei ollut tarkoitus nähdä sitä, mut harmi toi sun ja Charlien ero silti on”, myönsi Katariina.
”Mut sä tuut löytää jonkun vielä paremman jossain vaiheessa”, jatkoi Katariina toiveikkaasti.
”Niin, ehkä meidän ikäero vähän haittasi kumminkin, vaikka en aluksi sitä halunnutkaan myöntää”, pohdin ääneen.
”Ootko muuten nähnyt Katjaa tai Aleksia tänään täällä?” kysyin vaihtaakseni puheenaihetta.
”Toisen kanssa tuli vähän riideltyä”, kuulin mielessäni.
”Katjaa en oo nähnyt, mutta pikkubroidin näin tuolla kemianluokassa, missä pahikset viihtyy”, vastasi Katariina ja demonstroi sormella kemian luokan suuntaan.
”Se oli ihan kauhee mulle.. Se sanoi kaikkee kamalaa, koska se on kännis”, selitti Katariina nopeasti taas kiihdyksissään käsillään huitoen.
”Se väitti, että olen niin nolo, ettei mun poikaystävä kehtaa näyttäytyy mun kanssa ja vihjaili ilkeesti mun ulkonäöstä.. Ite se on niin jumissa, ettei uskalla tehdä aloitetta kenenkään kanssa.. Toisaalta nyt se on sitten konkreettisesti jumissa”, kuulin lisää sanoja mielessäni.
En voinut uskoa, että se tapahtui taas näin pienen ajan sisällä. Erityisesti haluaisin tietää syyn, miksi näin tapahtuu.
”Kerropa nyt kaikki, mitä sun ja Aleksin välillä tapahtui”, sanoin tiukasti Katariinalle.
”Äläkä jätä mitään pois”, osoitin Katariina sormellani sanojeni painoksi.
”Älä nyt tyhjästä hikeenny, kyl mä kerron”, sanoi Katariina rauhoittavasti.
”Tapahtui nimittäin jotain uskomatonta.. Aleksi on ilmeisesti koko illan juonut ja varmaan polttanut, koska se haisi ihan kamalalle. Se alkoi solvaamaan mua, kun yritin puhua sille vähän järkeä ja että se tajuis rauhoittaa vähän menoa”, kertoi Katariina.
”Mitä sitten tapahtui?” kysyin tiukasti, koska tiesin siskoni salaavan vielä asioita.
”No sitten mä annoin veljelle vähän takaisin ensin sanomalla, mutta sitten tapahtui jotain kummallista ja arvaamatonta.. Mä nimittäin kihisin kiukusta ja puristin käsiäni nyrkkiin ja vannoin kostavani.. Sitten yhtäkkiä Aleksi leijuikin liikkumattomana ilmassa tavallaan”, jatkoi Katariina ja tunsi samalla helpotuksen tunteen rinnassaan.
”Että mitä?” kysyin äimistyneenä.
”Niin se vähän niin kuin leijui ilmassa, mutta ei päässyt liikkumaan.. Se pyys mua vapauttaa sen, mut en pystynyt, kun en tiedä mitä oikeen edes tapahtui, koska en edes koskenut Aleksiin”, jatkoi Katariina nyt paniikkia äänessään.
”Onko se vieläkin leijumassa kemian luokassa kaikkien nähtävillä?”, kysyin vihaisena, mutta kuiskaten.
”Sen takii mä tulin ettii sua.. Sun täytyy osata auttaa mua”, Katariina aneli paniikissa.
”Usko tai älä, mutta mä pystyin kuulemaan sun ajatukset.. Ja aikaisemmin kuulin myös Charlien ja jonkun blondin.. Sen takii me vähän erottiinkin, kun sen mielestä olen takiainen”, tilitin vuorostani Katariinalle.
”Mitä täällä oikein tapahtuu? Mikä meitä vaivaa?”, kysyi Katariina kauhistuneena.
”En tiedä, mutta meidän on mentävä auttamaan Aleksia. Tule, mennään jo!”, sanoin ja lähdimme juoksemaan kohti kemian luokkaa.
Sillä aikaa, kun juttelimme Katariinan kanssa käytävällä, oli Aleksi vapautunut jumista. Itseasiassa heti, kun Katariina oli poistunut kemian luokasta, rojahti Aleksi lattialle leijumasta. Hän poltti huoneessa tupakkaa ja pohti, miksi sisko oli tehnyt hänelle niin ja erityisesti miten.
Muutaman lisäjuoman jälkeen Aleksi ei jaksanut enää välittää asiasta. Hän yritti kohdistaa katseensa pöydällä olevaan pulloon, mutta näkökenttä alkoi pyöriä. Hetken päästä kaikki pimeni.
Päästyämme kemian luokkaan, meitä odotti järkyttävä näky. Aleksi makasi luokan lattialla tajuttomana, eikä se reagoinut meidän herätysyrityksiin. Meille ei jäänyt kuin yksivaihtoehto tehtäväksi.
Noin kymmenen minuutin päästä koulun pihassa välkähtivät valot. Apu oli saapunut paikalle.
Näihin dramaattisiin tunnelmiin päättyi Vanamoiden tämän kertainen osa! Kuinka Aleksin käy? Se ja seuraava perijä selviävät seuraavassa osassa ;) Risut ja ruusut ovat taas tervetulleita :) Ja erityisesti minua kiinnostaa, mistä piditte tässä osassa :D
