lauantai 27. syyskuuta 2014

39. Eteenpäin


Luvattoman pitkän tauon jälkeen Vanamot ovat täällä taas! Kiitän kovasti kärsivällisyydestänne ja edelliseen osaan tulleista kommenteista.. Terveydellisistä syistä johtuen osan julkaisuun meni aikaa, mutta nyt käteni alkaa olla kunnossa. Tämän osan kuvat on kuvattu heinäkuun lopussa ja ollaan nyt jouluisissa tunnelmissa. Mutta pidemmittä puheitta toivotan kaikille lukijoille iloista lukuhetkeä Vanamoiden parissa! :)


Joulu oli saapunut koko Simlandiaan. Roaring Hightsin taivaalta putoili alas solkenaan eri muotoisia lumihiutaleita peittäen alleen koko kaupungin.


Myös meidän perheessä oltiin valmistauduttu joulun viettoon. Koristelimme kuusen ennen kuin menimme nukkumaan. Lapset odottavat jo malttamattomana jouluaattoa ja pienemmät varsinkin joululahjoja.


Kaikki kuitenkin malttoivat mennä nukkumaan, eivätkä jääneet valvomaan, jotta jouluaatto saapuisi nopeammin. Itsekin nukuin kuin tukki, vaikka tulevan päivän tapahtumien suunnittelu pyöri pitkään mielessäni.


Repe oli ensimmäisenä ylhäällä ja kipitti suorinta tietä ensimmäiseksi ruokakupilleen, johon oli joulun kunniaksi laitettu erityisherkkuruokaa. Repe toivoi mielessään, että joulu saisi olla useammin kuin kerran vuodessa.


Nuorisosta ensimmäisenä oli ylhäällä Katri. Hän uppoutui ajatuksiinsa samalla lettuja syöden. Illalla nimittäin olisivat koulun tanssiaiset. Ihmettelin, miksi koulun juhlakomitea ei ollut ottanut huomioon yhtään, että tanssiaiset osuivat jouluaattoon, sillä olin sitä mieltä, että jouluna kuuluisi viettää aikaa perheen kanssa eikä koulun tapahtumissa riehuen. Sovin kuitenkin tyttöjen kanssa, että saisivat mennä tanssiaisiin ja avaisivat lahjat, kun tulisivat takaisin kotiin.


Pukeuduimme kaikki jouluisesti punaiseen ja otimme perhepotretin hetkestä. Halusin vaalia perinteitä, joita omassa perheessäni oli ollut, kun olin lapsi.


Niinpä ehdin lopulta vasta iltapäivällä istahtamaan hetkeksi sohvalle. Olin koko aamupäivän pyörinyt olohuoneen ja keittiön väliä laittaen paikkoja kuntoon illan lahjabileitä varten. Halusin varmistaa, että kaikki olisi täydellistä tai niin täydellistä kuin se näin suuressa lapsiperheessä olisi mahdollista.


Vieraiden saapumiseen ei menisi enää kauan, joten oli viimeinkin hetki, jolloin sain laittaa tekemäni ruuat esille. Olin ylpeä siitä, kuinka hienoksi sain laitettua kattauksen. Saatoin nyt itsekin keskittyä juhlimiseen.


Olin kutsunut juhliin eri ikäisiä vieraita, jotta perheeni nuoretkin viihtyisivät juhlissa ja olin tyytyväinen, että heidän tuttujaan myös pääsi paikalle.

”Hei! Mä tiedän sut koulusta.. Sä olet Kristiina! Sä oot hirveen hyvä fykessä!”, kertoi Kristiinan koulukaveri.

”Moi Daniel! Sä pääsit tulemaan meille, vaikka tanssiaiset ovat illalla”, totesi Kristiina.


”Juu, mun vanhemmat meni kans joihinkin joululahjabileisiin. Me avataan perheen kesken lahjoja vasta huomenna”, kertoi Daniel oman perheensä joulutavoista.

”Me saadaan avata lahjat vielä tänään tanssiaisten jälkeen.. Me varmaan nähdään sitten tanssiaisissa..Ootko hyvä tanssimaan?” kysyi Kristiina keksiäkseen vielä jotain puhuttavaa Danielin kanssa.

”Kait mä jotenkin.. Mä voin varata sulle yhden hitaan tanssiaisissa”, sanoi Daniel ja iski silmää.


”Mun täytyy tästä pikkuhiljaa lähteä valmistautumaan tanssiaisiin. Nähdään illalla!”, sanoi Kristiina ja alkoi etsiä katseellaan muita siskojaan, jotka tulisivat myös mukaan.


Koko ajan vieraita saapui lisää olohuoneeseemme ja tunnelma alkoi olla aika tiivis. Lahjavuorikin kasvoi kasvamistaan. Katri seurasi huoneen laidalta Kristiinan keskustelua ja hymyili, sillä oli tyytyväinen, ettei ollut joutunut noin kiusalliseen tilanteeseen, sillä hänellä oli tähtäimessä tanssiaisissa joku ihan muu kundi kuin Daniel.


Katja pääsi myös juhlissa tutustumaan uuteen poikaan, jota ei ollut aiemmin koulussa nähnyt. Selvisi, että poika oli vasta muuttanut kaupunkiin ja tulisi kouluun joulun jälkeen.


Huomasin Aleksin juttelevan pitkään erään tytön kanssa. He näyttivät tulevan hyvin juttuun ja keskustelivat erilaisista videopeleistä.


Katariina oli yläkerrassa käynyt huoneessaan laittamassa tanssiaismekon valmiiksi esille. Tultuaan huoneesta hän jäi paikalleen kuuntelemaan erään vieraan pianon soittoa. Se oli niin kaunista.


Illan edetessä juhliin tuli tekemään pikavisiitin varmastikin illan odotetuin vieras, jota olin toivonut saapuvaksi.

”Hei Gill! Kiva, kun pääsit tulemaan!” hihkaisin iloisesti.

”Hei Aada! Ja kiitos kutsusta! En ehdi jäädä pitkäksi aikaa, sillä mun täytyy toimia joulupukin apulaisena sukulaisten luona. Mä halusin kuitenkin tulla antamaan lahjani sulle henkilökohtaisesti”, sanoi Gill salaperäisesti.


”Mä olen nimittäin tosi ihastunut suhun. Lähtisitkö mun kanssa ihan oikeille treffeille?”, kysyi Gill hymyillen.

”Ehdottomasti mielelläni lähden treffeille sun kanssa, sillä mäkin taidan olla ihastunut suhun. Mä odotan soittoasi niin päästään ottamaan selvää tarkemmin tunteistamme” sanoin Gillille.

Halasimme vielä toisiamme pitkään ja toivotimme ”Hyvät Joulut” ennen kuin Gillin piti lähteä.


Gillin lahjasta onnellisena menin olohuoneeseen hoputtamaan Katariinaa valmistumaan tanssiaisiin ja muita vieraita käskin menemään tarjoilujen kimppuun. Tähän asti nämä juhlat olivat menneet suunnitelmien mukaan ja olin siitä riemuissani.


Otin muistoksi perhealbumiimme kuvan tytöistä tanssiaismekoissaan. Jokainen heistä näytti tosi kauniilta. Jostain kumman syystä minusta kuitenkin alkoi tuntumaan siltä, että Kristiina kapinoi kaikista eniten koko tapahtumaa, vaikka olikin innoissaan niihin menossa.


Limusiini saapui noutamaan tyttöjä puoli tuntia ennen tanssiaisten alkua. Kaikki lähtivät supisten kohti autoa hymy huulillaan. Minulle tuli mieleen omat tanssiaiset, joissa tapasin lasteni tulevan isän ensimmäisen kerran. En vain tiennyt sitä vielä silloin. Siksi tiesinkin, kuinka tärkeä ilta tanssiaiset saattoivat olla tyttöjen tulevaisuuden kannalta.


Krista ja Katri ehtivät ensin autoon odottamaan sisaruksiaan.

”Kurjaa, kun pitää laittaa nää talvivermeet juhlavaatteiden päälle. Onko sulla muuten pari tanssiaisiin?” kysyi Katri isosiskoltaan.

”Ei mulla ole paria. Sovittiin yhden kundin kanssa, että nähdään siellä ja hengaillaan. Katsoo sitten, mihin se johtaa”, vastasi Krista hymyillen.

Lopulta Katariina ja Kristiinakin pääsivät autoon talvivaatteissaan ja limusiini lähti kohti tanssiaisia.


Luonamme jatkuivat kuitenkin lahjabileet tyttöjen lähdettyä tanssiaisiin. Bileet olivat edenneet jo lahjojen availuun saakka. Katselin vierestä, kuinka malttamattomina Katja ja Aleksi odottivat omaa vuoroaan päästä avaamaan lahjoja.


Kohteliasta oli tietysti päästää vieraat avaamaan ensin lahjoja ja etiketin mukaisesti vieraiden jälkeen tuli juhlien emännän vuoro. Olin kuitenkin jo saanut parhaimman lahjan Gilliltä, mutta uudesta muistitikustakaan ei ollut haittaa, sillä siihen oli hyvä tallentaa kirjat ennen kustantamolle vientiä.


Istuin samalla lattialle, kun tuli Aleksin vuoro avata lahja. Hänen katseensa oli jännittynyt, kun hän avasi lahjaansa.


Lahja oli kuitenkin todella mieluinen, sillä sieltä paljastui paljon toivottu polkupyörä. Mietin jo kuitenkin, kuinka kauan polkupyörä mahtaisi kiinnostaa, kun teini-iässä alkaisivat kiinnostaa mopot ja autot.


Myös Katja pääsi lopulta avaamaan oman lahjansa. Hän ei uskaltanut katsoa lahjansa sisään heti, vaan piti meidät kaikki jännityksessä.


Kuten Aleksille niin myös Katjalle lahja oli mieluinen. Katja sai lahjaksi upean soittimen, josta olisi hyötyä teini-iässäkin.


Sain kunnian avata juhlien viimeisen lahjan, josta paljastui mistelinoksa. Sille ei enää tänä jouluna olisi käyttöä, mutta voisin säästää sen muistona tästä joulusta.


Vieraiden tuli aika lopulta lähteä kotiin. Olin onnellinen, kun juhlat onnistuivat yli odotusten. Tämä joulu oli ihana.


Nukkuessamme perheeni isommat tytöt saapuivat kotiin tanssiaisista. Katri meni sänkyynsä hymyillen ja onnellisena. Hän kävi tanssiaisten pääkohdat monta kertaa mielessään kunnes sai lopulta unta.


Myös Kristan ja Kristiinan huoneesta kuului supinaa ennen kuin tytöt malttoivat mennä nukkumaan.

”Siis ajattele! Se iski mun ihastuksen mun silmien edestä.. Olis luullu pikkusiskon olevan vähän lojaalimpi mulle!”, paasasi Krista siskolleen.

”No joo, mut hyvinhän sun kävi lopulta. Ja mullakin on nyt poikaystävä, mut en tiedä haluunko siitä mitään vakavaa, sillä ei mee kauaa enää, kun meidän koulu loppuu ja me valmistutaan”, mietti Kristiina.

”Nautitaan nyt, kun vielä voidaan. Mä ainakin aion ottaa tästä tilanteesta kaiken irti”, sanoi Krista vielä ennen kuin molemmat kiipesivät sänkyihinsä nukkumaan.


Viikot vierivät ja koulu jatkui joululoman jälkeen. Minun kirjani eteni hyvää vauhtia, kun lapset olivat koulussa ja talo oli hiljainen. Työstin samalla päivisin myös toista kirjaa, jonka tulisin antamaan myöhemmin tulevalle perijälle, kun aika olisi oikea.


Aavistin tyttöjen käytöksestä, että jotain kivaa oli tanssiaisissa tapahtunut, sillä erityisesti Katariina, Kristiina ja Krista olivat koko ajan näpyttelemässä joululahjaksi saamiaan uusia kännyköitä. Lopulta kuitenkin Krista oli sisaruksista rohkein ja otti seuraavan askeleen omassa jutussaan.


Aurinko oli jo laskemassa, kun Krista pujahti pihalle lumisateeseen. Pihalle oli saapunut Kristalle viimeaikoina erittäin tärkeäksi noussut sim.

”Moikka Ekku! Sä pääsit tulemaan..Eks sulla ollutkaan treenejä tänään?” kysyi Krista riemastuneena.

”Moi Krisse! Treenit peruttiin niin päätin sit tulla tapaamaan sua. Kouluhommatkin olen saanut jo tehtyä”, sanoi Kristan poikaystävä Edward.


”Ne tanssiaiset oli kyl tosi mahtavat.. Näin kun ajattelee jälkeenpäin, niin olen oikea onnentyttö, kun löysin sut.. Kuinka kauan sä olitkaan pitänyt mua silmällä ennen kuin tanssiaisissa tulit pyytämään tanssimaan?”, kysyi Krista Edwardilta.


”Jo pari kuukautta.. Sulla ei ollut kännykkääkään kuin vasta joulun jälkeen, niin en uskaltanut aikaisemmin ottaa yhteyttä.. Meillä ei ole tietokonetta, joten en oo voinut tehdä profiilia SimBookkiin tai chattailla”, kertoi Edward tilanteestaan.

”Mehän voidaan korjata toi tilanne, kun vaan uskaltaudut tulla sisälle.. Kännykkään saa sovelluksen, jolla voidaan chattailla ja päivitellä profiileja”, ehdotti Krista hymyillen ratkaisua yhteydenpito-ongelmiin.

”En mä vielä uskalla tulla teille sisälle tapaamaan sun mutsia ja siskoja, mutta yhtä juttua mä olen jo miettinyt”, sanoi Edward virnuillen.

”Mitä juttua?” kysyi Krista hämillään.


Edward katsoi Kristaa syvälle silmiin ja lähestyi tätä. Sen jälkeen hän laittoi silmänsä kiinni ja suuteli Kristaa hellästi huulille samalla odottaen Kristan vastaavan suudelmaan. Ja Kristahan vastasi.


Parin seuraava suudelma oli jo intohimoisempi ja syvempi. Krista välillä vetäytyi kauemmas Edwardista ottamaan happea, mutta Krista oli entistäkin enemmän pojan lumoissa ja he keskittyivät vain toisiinsa.


Pari oli niin toistensa lumoissa, etteivät olleet huomanneet minun saapuneen pihalle rakentamaan talven viimeistä lumilinnaa. Olin aluksi hämilläni, kun näin pienen tyttöni pussailemassa komean nuoren miehen kanssa.


Pussailun näkeminen sai minut kuitenkin ajattelemaan, kuinka eteenpäin olin elämässäni mennyt Kanervon kuoleman jälkeen. En ollut suudellut ketään hänen kuolemansa jälkeen tähän päivään saakka. Päätin, että asiaan tulisi muutos ja menisin oikeasti eteenpäin elämässäni niin kuin lapseni näyttivät tekevän. Pian tulisi myös Kristan ja Kristiinan aika varttua nuoriksi aikuisiksi, joten en hennonnut puuttua nuoren parin puuhiin vaan hiivin hiljaa pois paikalta.


Sisälle päästyäni yllätyin tyystin, sillä nuorimpien lasteni aika oli tullut varttua teineiksi. En tiedä, missä ajatukseni olivat viime päivinä olleet, kun olin unohtanut heidän syntymäpäivänsä. Päätin, että ostaisin heille hyvät synttärilahjat seuraavana päivänä.


Katsoin, kuinka varttumisen tähdet ilmestyivät pikkutyttöni ympärille ja seurasin, kuinka Katja varttui teiniksi. Samana iltana myös pikkupojastani varttui teini ja sain heittää hyvästit lapsikaudelle elämässäni. Perheessäni olisi nyt vain nuoriksi aikuisiksi varttuvia teinejä, jotka suunnittelisivat elämäänsä eteenpäin. Koko ajan myös päätökseni tekeminen seuraavasta perijästä tulisi lähemmäksi kuin myös totuuden kertominen suvustamme ja lasten isän kohtalosta. En vain tiennyt olisiko koskaan sopiva hetki totuudelle.


Halusin valokuvata Katjan ja Aleksi perhealbumiimme muiden kuvien sekaan. Aleksissa oli kaukaisesti jotain tuttua, mutta tunnistin hänessä myös piirteitä minusta. Katja puolestaan alkoi muistuttamaan päivä päivältä enemmän edesmennyttä mummiaan Alinaa.


Viikot vierivät ja talvi alkoi kääntyä kevääksi. Krista oli enemmän vain Edwardin lumoissa ja jumppaili ahkerasti olohuoneessamme. Ilmeisesti paine siitä, että näytti hyvältä oman kullan silmissä, oli kasvanut, joten tyttö yritti pitää kroppansa kunnossa.


Niillä kerroilla jolloin Krista ei vallannut telkkaria jumppaamiseen, valtasi Katri telkkarin pelaamista varten. Hän oli saanut pelatessaan kavereita ja jutteli samalla kuulokkeeseensa pelin tiimellyksessä.

”Puhutko sä oikeesti jonkun kanssa? Toi kuuostaa niin hölmöltä, ihan kuin puhuisit itseksesi”, kommentoi Katariina siskonsa touhuja minun keskittyessä jännittävään romaaniin.

"No en tiettykään puhu itekseni. Mä juttelen samalla kolmen kaverin kanssa meidän koulusta, pelataan tätä samaa peliä ja suunnitellaan samalla moninpelin aloittamista”, vastasi Katri jämäkästi.


Katariinan pelasti tylsistymiseltä hänen puhelimensa. Äänen hiljaisuudesta päätellen puhelimessa oli joku tärkeä, mutta Katariina ei ilmeisestikään halunnut meidän muiden saavan kuulla keskustelua.


Aleksikin näköjään kyllästyi Katrin pelikeskusteluihin ja meni tanssahtelemaan telkkarin eteen, jotta Katrin keskusteluyhteydet häiriintyisivät.

”Mene nyt muualle siitä häiritsemästä”, tiuskaisi Katri lopulta.


Aleksi suuntasi pihalle pelaamaan shakkia isosiskonsa Kristiinan kanssa. Sekään ei mennyt ihan putkeen, vaan Aleksi vaati tiukasti siskoltaan revanssia seuraavana päivänä. Hän ehtisi sitä ennen sukeltaa vielä netin saloihin etsimään tietoa shakista, jotta päihittäisi siskonsa edes kerran. Aleksi ei nimittäin pitänyt jatkuvasta häviämisestä tytöille.


Menin nauttimaan pienestä iltapalasta ennen nukkumaan menoa. Löysin keittiöstä myös Katjan syventyneenä kirjaan.

”Sä taidat pitää kirjoista ja lukemisesta, koska sulla on koko ajan joku kirja menossa”, totesin samalla syödessäni vohveleita.

”Mä suorastan rakastan lukemista. On ihanaa kuvitella tarinoiden hahmot ja paikat. Kirjoista tehdyistä leffoista en pidä, koska ne eivät koskaan näytä samalta kuin on itse kuvitellut”, kertoi Katja.

”Mä rakastan taas kirjoittamista, koska silloin saa ihan itse keksiä ne paikat ja hahmojen ajatukset. Mikä kirja sulla nyt on menossa?”, utelin tyttäreltäni.

”Mä luen Yön talo-sarjaa.. Se kertoo vampyyrikoulusta ja näissä on ihan huikee huumori.. Nauran välillä itsekseni samalla, kun luen ja sit nää on tosi jännittävii kans”, vastasi Katja.

Söin iltapalani loppuun ja menin sänkyyni nukkumaan. Lapsiani en enää hoputtanut sänkyihinsä, sillä he olivat jo tarpeeksi isoja huolehtimaan omasta tarvitsemastaan unenmäärästä.


Katrikin malttoi lopulta lopettaa pelaamisen ja meni keittiöön syömään jotain suolaista ennen nukkumaan menoa. Hän hymyili itsekseen tyytyväisenä onnistuneesta pelisessiosta kaverien kanssa. Peli varmaan pyörisi vielä unissakin, mutta se ei Katria haittaisi.


Seuraavana iltana, kun Aleksi oli saanut siskoltaan haluamansa revanssin shakin peluusta, tuli Kristiinan aika varttua nuoreksi aikuiseksi. Hän oli viime päivät laskenut päiviä synttäreihinsä ja oli riemuissaan, kun se hetki viimein koitti.


Kristiinan vakava ilme kertoi kuitenkin siitä, että hän ei ollut varma, miten tulisi hoitamaan itse aikuiselta vaaditut asiat. Mutta hän olisi valmis yrittämään pitää itsestään huolta. Niin lopulta varttumisen tähdet ympäröivät Kristiinan ja hän astui aikuisten maailmaan.


Kuten Kristiina niin myös Kristan tuli aika varttua nuoreksi aikuiseksi samana iltana. Krista oli riemuissaan hetkestä ja nautti huomiosta.


Kuten siskoaan, myös Kristaa jännitti hypätä aikuisten maailmaan. Hänellä ei ollut vielä edes valmista jatkosuunnitelmaa kuten siskollaan, joten Kristaa saattoi jännittää varttuminen siskoaan enemmän. Pelkäsi tulevaisuutta tai ei, varttui Krista nuoreksi aikuiseksi siitä huolimatta.


Katrin astuessa keittiöön seuraavana aamuna odotti häntä hassu näky. Se sai hymyn hänen huulilleen heti.


Krista ja Kristiina olivat nimittäin jo pukeneet valmistujaiskaavut päälleen ja he katsoivat tiukasti toisiaan. 

”Oletko sä aivan varma, että aiot tehdä sen vielä tänään?”, kysyi Krista siskoltaan.

”Heti valmistujaisten jälkeen, kun ollaan saavuttu takaisin kotiin ja vapauduttu näistä hölmöistä kaavuista”, tokaisi Kristiina.

”Sitten mä toivotan sulle kaikkea hyvää ja pidetään yhteyttä, kun olet asettunut aloillesi”, sanoi Krista siskolleen ja vielä halasi tätä.



Menimme koko perhe koululle katsomaan kaksosten valmistujaisia. Se oli hieno tilaisuus ja huomasin tilaisuuden lopussa, kuinka kyynel vierähti poskelleni. Tiesin tyttöjen pian jättävän minut. Kotiin päästyämme halusin ottaa kuvan Kristasta ja Kristiinasta kaavut päällään ja he poseerasivat kameralle sujuvasti, kun tottuivat jo koululla salamavalojen välkehtimiseen.


Krista ja Kristiina stailasivat itsensä uuteen uskoon vartuttuaan nuoriksi aikuisiksi. Kristiina luotti luonnollisempaan tyyliin kuin Krista. Kristiina sai piirteekseen karismaattisen, jota hän tarvitsisi varmasti valitsemallaan tavoitteessaan paranormaali pakertaja. Krista sai myös siskonsa tapaan piirteekseen karismaattisen, mutta yllätyksekseni hänen tavoitteeksi päätyi laulajalegenda. Hassua, miten Krista tätinsä Annikan tapaan halajaa päästä kuuluisaksi.


Sitten koitti se hetki, jota olin jo vähän pelännyt. Nimittäin luopumisen aika.


Kristiina käveli luokseni olohuoneeseen. Minulla oli vielä juhlavaatteet päällä, kun hän aloitti keskustelun.

”Äiti! Mun on tullut aika lähteä jatkamaan omaa elämääni toisaalle”, aloitti Kristiina.

”Oletko aivan varma? Sä voit ihan rauhassa etsiä työpaikan ja ansaita hieman rahaa ennen kuin muutat omillesi”, ehdotin.


”Mä oon katsonut jo valmiiksi asunnon ja työpaikkaa haen heti ensimmäisenä, kun olen asettunut aloilleni”, tyttäreni kertoi.

”Minne sä muutat?”, kysyin hiljaa.


"Äiti sä tiedät, etten mä voi kertoa sitä. Ja tiedät myös syyn siihen”, vastasi Kristiina vakavana.

”Niin, mutta niistä ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään ja mä haluan välillä kuulla, mitä sulle kuuluu”, yritin perustella, miksi minun täytyy tietää, minne tyttäreni muuttaa.


”Mä lupaan jossain vaiheessa ilmoittaa kuulumisistani ja olen luvannut jo olla yhteydessä Kristan kanssa, mutta mä en voi paljastaa, minne olen menossa. Mä lupaan kuitenkin olla varovainen ja elää mahdollisimman paljon elämää, joka ei paljasta erityiskykyjämme. Otan Repen mukaani, sillä tunnen niin syvää yhteyttä ja ymmärrystä koiran kanssa, etten voisi olla siitä erossa. Sopiiko?”, yllätti Kristiina minut kysymyksellään.

”Sopiihan se.. Hankin sen aikoinani teille kaksosille seuralaiseksi ja minusta tuntuu, että koira tuntee vahvaa yhteyttä myös sinuun. Mä en varmaan muuta enää voi, kuin toivottaa sulle kaikkea hyvää, rakas lapseni! Ja pidä itsestäsi hyvää huolta”, sanoin haikeana.


Kristiina halasi minua tiukasti ja pitkään. En olisi halunnut irrottaa hänestä ja päästää menemään.


”Mä tiedän, etten ole aina ollut se ihanin tytär.. Syytin sua ihan hirveillä sanoilla aikaisemmin. Mun oli vaikea hyväksyä isän kohtaloa. Ei se tietenkään ollut sun syytä.. Mä rakastan sua ihan hirveesti ja mä luotan, että sä osaat valita Sen Oikean perijäksi, joka pystyy kantamaan sukumme raskaan taakan.. Mä soitan sulle, kun olen asettunut aloilleni ja kun tiedän sen olevan turvallista”, sanoi Kristiina vielä minulle.

”Mä tiedän, että sä tulet pärjäämään.. Hyvää jatkoa! Ja muista, että tulet aina olemaan mun pikkutyttöni”, hyvästelin tyttäreni.


Pian taksi kaartoi pihaamme ja Kristiina astui ovesta ulos Repe vanavedessään. Elämä vain kulkee eteenpäin ja olen varma, että Kristiina on oikeassa siinä, että osaan valita vielä Sen Oikean perijäksi, kun sen aika koittaisi. Se Oikea ei vain ollut Kristiina.











Näin tällä kertaa! :) Seuraavat kaksi osaa tulevat olemaan juonellisempia ja vien tarinaa reippaammin eteenpäin sekä ovat lavastetumpia.. Kuvaan todennäköisesti seuraavat osat putkeen ennen julkaisua, joten seuraavan osan ilmestymisestä en osaa sanoa vielä mitään.. Syysloma mulle on tulossa, joten viimeistään silloin kuvailen, jollen jo aikaisemmin :) Hyvää syksyn jatkoa kaikille! Ja Vanamot ottavat vastaan mielellään risuja ja ruusuja :D

20 kommenttia:

  1. Noniin, jee :D Pitkästä aikaa!
    Tää oli ihan hyvä osa, tykkäsin noista kuvista jotka vois sopia johonki perhealbumiin, niinku toi joulukuva ja sit toi valmistujaiskuva. Söpöä! :D

    Meikä ainakin nyt jännäilee täällä, et kukahan mahtaa periä :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Kiva, että pidit kuvista :) Jotenkin välillä tuntuu, että kuvien muokkaamisesta saa uutta intoa myös itse pelaamiseen :D Perijä selviää osassa 41 ;)

      Poista
  2. No niin.. nyt sain aikaiseksi tulla kommentoimaan viimein tännekin! =) Voi, sillein ne lapset vain lentävät täälläkin pesästä! =) Jellua siteeraten: kukahan tosiaan mahtaa olla perijä!?! Malttamattomana sitä odotellen ja mitä tuleva tuo kun nyt on ollut näinkin rauhallista ja seesteistä Vanamoiden perheessä! Mukavaa lukea välillä teinien suhdekiekuroita, niitä tuntuu loppupeleissä olevan aika vähän tai sitten ne sivuutetaan todella nopeasti (myönnän syyllistyväni itse samaan..) niin ettei niistä oikein saa paljon kiinni.
    Kaikkinensa mukava osa ja uutta jääden jännityksellä odottamaan jos kerta on juonellisempi/lavastuksellisempi yms.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Juu täällä lennetään pikkuhiljaa pesästä ja annetaan samalla tilaa tulevalle perijälle :D Noilla muutoilla saa aina onneksi vauhtia tarinan etenemiseen.. Nyt on ollut rauhallista ja seesteistä, mutta pientä draamaa on seuraavaksi luvassa :D Teinien suhdekiemurat tulee usein nopeasti sivuutettua, koska usein peli generoi kumppanit kasvamaan nopeammin aikuiseksi, mitä teini itse, mikä sitten hankaloittaa suhdesoppaa :D Ja pääkiemurathan on hyvä jättää perijälle, jotta hahmosta saa enemmän irti :D Uutta osaa julkaisen vielä tänään :D

      Poista
  3. Tätä osaa olen kyllä odottanut! Ja oli kyllä odottamisen arvoinen! (:

    Komppaan ylempiä kommentteja eli: noi perhealbumikuvat oli hienoja ja kukakohan se perijä sitten oikein on, en tiedä. Kaiken kaikkiaan tämä osa oli mukavan rauhallinen ja ''tavallinen''.

    Odotan innolla taas uutta osaa ja minkähänlaista (kirjotinko oikein?) juonta olet kehitellyt...

    Tulipas nyt lyhyt kommentti...no, en keksi muuta, kun oli niin hyvä osa eikä mitään risuja tässä osassa ollut. (:

    8.tassu (vaihtanut nimen Nepsu_puputtajaksi kaniblogien seuraamisen takia)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :D Kiva, että osa oli odottamisen arvoinen (toivottavasti on myös tuleva, koska vähän on taas kestänyt sen aikaan saamisen kanssa, inspis onneksi tuli taas takaisin) :D Juonta tulet näkemään seuraavissa osissa :D Odotan jo malttamattomana, mitä tulevasta osasta tykkäätte :D

      Poista
  4. Noniin, mä sain aikaseksi kommentin!

    Yleisvaikutelma osasta oli sanalla sanoen suloinen! Tässä ei oikeen tapahtunut mitään, mutta se ei haitannut _yhtään_, koska pienet yksityiskohdat ja sujuva dialogi piti keskittymiskyvyn kokonaan tarinassa ja välillä naurahdin itsekseni joillekin kohdille ja lopussa teki melkeen mieli itkeä :D Toi oli niin sulonen, kun Kristiina kertoi äidilleen lähtevänsä ;_;

    Mä olen perfektionisti ja mua suuresti häiritsi tossa muuten ihanassa joulukuvassa (http://3.bp.blogspot.com/-icexUeXqCro/VCaHqUY7pLI/AAAAAAAAGMs/yinoADOwq4w/s1600/Screenshot-71perhekuva.jpg) se, että Aleksin ympärillä on vihreä hajupilvi. :D Anteeksi.
    Aleksi on muuten tosi ihana tossa yhessä kuvassa (http://1.bp.blogspot.com/-laISF_PBtkg/VCaGsDZpUvI/AAAAAAAAGJE/1H91lfvun1E/s1600/Screenshot-169kehysp.jpg), aaaaa mä kuolen tolle ilmeelle *_* Niin salaperäisen suloinen *_* Haittaako, jos karkaan sen kanssa naimisiin...?

    Mä tykkäsin tosi paljon siitä, että jokaisella lapsella oli vähän jotain aina menossa, ja jaksoit keskittyä kaikkiin. Mä itse olen luvattoman huono kertomaan tarinoissa isommista perheistä, koska mä keskityn aina vain tiettyihin simeihin ja muut jää vähän retuperälle :P Pointsit siis sulle tästä harvinaisesta taidosta!

    - Irvikissa, De Luca Trilogy & LC Korppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ja välillä naurahdin itsekseni joillekin kohdille"

      Tarkoitin siis luonnollisesti sellaista iloista, tarinan tuomaa naurahdusta, esimerkiksi siinä kohtaa, kun oli tuo puhelinkuva. :D Se oli vaan niin symppis :D

      Poista
    2. Kiitos ihanan pitkästä kommentista! :D Voit vaan arvata, kuinka paljon mua harmitti kuvaushetkellä tuo vihreä pilvi, kun juuri olin saanut simit kaikkine poseineen kuvaan :D Tuolloin en vielä osannut poistaa sitä kuvasta, mutta nyt ehkä osaisin jo sen kuvanmuokkausohjelmalla tehdä.. :) Tää on siitä hauskaa tää tarinan teko, että tulee samalla treenattua ja opittua uutta myös kuvanmuokkausohjelmalla :D Kiva, että osa herätti tunteita ja piti otteessaan :D Mä vielä yritän kaikista hahmoista kertoa jotain, mutta pian se painottuu enemmän perijän tekemisiin.. :)

      Poista
  5. Aivan äärimmäisen ihana osa taas jälleen kerran.... Tässä osassa oli kaikka täysin toimivaa ja sujuvaa, eikä mukaan olleenkaan haitannut, vaikkaei kuheasti olut mitään äksöniä XD... Mä nin toivoisin,et Aleksi olisi perijä, koska se on vaan niin söpö! Mullakaan ei risuja ole, mutta toivottavasti uuta osaa pukkaa taas pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, en taas osannu kirjottaa, mutta.....
      kaikki*, muakaan*, kauheasti*, ollut*, niin*, uutta*
      Siinä on hienot korjaukset mun kommenttiin...

      Poista
    2. Kiitos ihanasta kommentista! :D Kiva, että pidit osasta :D Ja hyvä, että osa oli sujuva ja toimiva :D Perijä selviää osassa 41, joten vielä pidän hetken lukijoita jännityksessä sen asian osalta :D Osan julkaisen vihdoinkin tänään :D

      Poista
  6. Pitkästä aikaa:):) mulla meni noi nimet pikkasen sekasi taas mutta toivottavasti tiedän ne taas. joskus jos mä laitan tarinoita nettiin niin Se on triplasti huonompi! Jatkoa toivon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :D Noiden nimien kanssa saattaa mennä välillä sekaisin(valitan, etten ole pitkään aikaan päivittänyt hahmo-sivua, josta ne muuten löytyisivät, en vaan ole saanut aikaiseksi) :) Kiva, että pidät Vanamoiden tarinasta :) Jatkoa laitan tänään vihdoinkin :D

      Poista
  7. Ah, on tuo joulu taas jo lähellä. .-) Viime aikoina joulu on putkahtanut eteeni aivan yllättävistä tilanteista! .-) Juupsista, mielenkiintoista että jouluna järjestettiin tanssiaiset. Joulukuvasta tosiaan huomasi, miten iso Vanamojen perhe kokonaisuudessa onkaan! Kristiina lensi jo pesästä. Hienoa että hän osaa varautua KillSupersin iskuihin. Jäänpä tosiaan jännittämään, kuka lapsista periikään talon! Ekku on vähän tuimannäköinen mutta varmasti oikein kiva poika. .-) Kristalla oli tässä osassa hassuja ilmeitä. .-D Välillä lukiessa osui silmään pientä toistoa, kun samaa sanaa saatettiin käyttää useammankin kerran yhden kuvatekstin aikana (esimerkiksi nuorimpien kaksosten kasvukuvassa käytettiin sanaa "varttua" neljä kertaa). Tämmöisiä kannattaa yrittää välttää käyttämällä enemmän synonyymeja. .-) Odotan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :D Joulu on jo lähellä, mutta pelissä mennään tällä hetkellä melkein kesässä(että osaakin mennä ristiin todellisen elämän kanssa) :) Yllätyin itekin paljon, että tanssiaiset ja lumihiutale-päivä osuivat pelissä samalle päivälle(ihmeellisesti peli joskus generoi noita juttuja).. Kristiina lensi jo pesästä, mikä antaa enemmän tilaa tulevalle perijälle :D Perijä selviää osassa 41, siihen asti pidän teidät kuitenkin jännityksessä :D Kristalla on tosi eläväiset kasvot pelissä, välillä harmittelenkin kun ei omaa sitä noitageeniä, koska hänestä saisi hyviä kuvia :D Mä olen kieltämättä aika tiukka samojen sanojen toistelussa ja pyrin käyttämään synonyymejä, mutta nyt on tainnut käymään pieni lipsahdus(täytyy olla tarkempi taas jatkossa) :) Jatkoa laitan vihdoinkin tänään :D

      Poista
  8. Voih, toivottavasti tämäkin jatkuu pian, seuraavia osia odotellessa ! :)


    Oman blogin pakollinen mainostus:
    http://lctourette.vuodatus.net/

    VastaaPoista
  9. Im astounded that I must not cast off this marvelous meaning.
    Congratulations Arizona, Marijuana dispensaries are being listed on PotLocator and are similar to a bunch of websites that you can find dispensaries on just google for more.
    obst und gemüsereiniger

    VastaaPoista
  10. This really answered my problem, thank you!
    Hey nice blog, just looking around some blogs, seems a pretty nice platform you are using. Im currently using Wordpress for a few of my sites but looking to change Sarah Berger

    VastaaPoista
  11. Happy Reading!
    I am extremely grateful to you for the most useful stuff.
    Thank you for such a wonderful contribution to make people more aware of latest updates.
    Have a nice day!

    My Recommendations for best 3D printers:

    3D printers

    Dremel 3D Printers

    DREMEL 3D40 FLEX

    DREMEL 3D45 3D Printer

    VastaaPoista